Happoa ja tulta psykekemuissa

[Kiiwinki]

Tämä teksti on kirjoitettu tapahtumien jälkeisenä aamuna. Tapahtumat ovat minämuodossa. Tapahtumiin oli tällä tapaa jotenkin helpompi yhdistyä ja tuoda esiin kyseisissä tilanteissa vallinneet tunnetilat.

Annoksena oli hiukan yli puolikas valkoinen paperilappu, jossa violetinruskea täplä. Maistui hajuvedeltä. Kyseessä on varmasti LSD.

Perjantai, 13.6.2008

Ilta alkoi noin kello yhdentoista aikoihin saavuttuamme henkilön B kanssa nimeltämainitsemattomille metsäkemuille. Pikaisen asettautumisen ja audiolaitteiden roudaamisen jälkeen otan happolapun ja juon muutaman oluen odotellessa. Henkilöt P ja A eivät ole paikalla, mutta heidän pitäisi saapua piakkoin

Noin kahdentoista aikoihin alkaa tapahtua. Mukaan ottamani viltin tapainen vaatekappale tuntuu hyvin miellytävältä ja laitan sen päälleni. Eksyn kankaan alla olevaan maailmaan ja lepään reppu pääni alla nousuista nauttiessa. Vieressä olevat ihmiset katsovat huvittuneena ja kyselevät onko kaikki hyvin. Kaikki on erittäin hyvin. Harmittaa kuitenkin, kun ympärillä on ihmisiä, jotka eivät ymmärrä mitä tapahtuu ja saattavat tulkita asian väärin

Aurinko on suurinpiirtein laskenut. Tuntia aikaisemmin oli hyvin kylmä. Nyt on hyvin lämmin ja kaikki tuntuu mielenkiintoiselta. Siirryn nuotion ääreen ja huomaan yllätyksekseni, miten kylmältä nuotio tuntuu. Kaikkea ympäröi lämpö, mutta tuli tuntuu yllättäen viileältä. Katselen nuotiota jonkin aikaa ja ymmärrän, että tuli on hieno asia. Olen vasta tutustumassa tuleen ja tuntuu, että tuli ei ole vielä hyväksynyt minua läheisyyteensä ystävänä. Olen sanoinkuvaamattoman hämmentynyt. Kun siirryn lähemmäs tulta, tulee kylmä. Kun siirryn kauemmas tulesta, tulee lämmin. Siirrän käteni tulen viereen ja tiedän, että loogisesti ajateltuna tulen pitäisi lämmittää ja käteeni sattua. Kuitenkin, koska tuli on niin kylmä, asiat kääntyvät ikäänkuin itsestään oikein päin. Olen väärällä puolella tulta. Koen tarvetta päästä tulen sisälle ja saada tuli itseni ulkopuolelle. Asiaa on hyvin vaikea selittää sanoin.

Otan esiin kahvitermarin. En tiedä mihin asettaisin kupin kaatamista varten. Yhdellä kädellä en tiivistettä saa ruuvattua auki. Asetan (metallisen) kupin nuotion kivelle jäähtymään, ettei kahvi olisi liian kuumaa. kaataessani kahvia kuppiin, siitä nousee todella hienoa höyryä, joka yhtyy liekkeihin ja muodostaa jotain todella kaunista. Otan kahvikupin käteeni ja hörpin hitaasti uskomattomalla energialla ja lämmöllä varautunutta kahvia. Kaikista kerroista, joina olen kahvia juonut, tämä oli hyvin suurella todennäköisyydellä nautinnollisin.

Tunnen, että kahvi on tehnyt tehtävänsä ja korkkaan olutpullon. Pullon nostaminen huulille ja juoman kaataminen suuhuni tuntuu hyvin mielenkiintoiselta. Nuotion liekit jäähdyttävät oluen, mutta kuitenkin huomaan, että pullon suu tuntuu lämpimältä ja vieraalta. Tuli on hyväksynyt minut ystäväkseen ja ymmärrän, että en tarvitse oluen ja mukanani tuoman ruoan antamaa tyydytystä. Juon kohteliaisuudesta oluen loppuun ja Kiitän tulta käsilläni. käteni tuntuvat ensimmäistä kertaa lämpimiltä tulen vaikutuksesta. Selitän ympäröiville ihmisille, miten olen noussut fyysisten energianlähteiden yläpuolelle ja, että saan kaiken tarvitsemani voiman nuotion tulesta. Kello on vasta noin yksi, tai puoli kaksi yöllä, mutta tuntuu, kuin olisin ollut nuotion ääressä useita päiviä.

Tässä vaiheessa henkilöt P ja A ovat saapuneet paikalle. He istuvat henkilön B takana ja pysyttelevät omissa oloissaan. En halua häiritä. Kurotan takanani olevaa reppuani ja huomaan, että jalkani ovat taas kadonneet. Menetän tasapainoni ja seurauksena tästä makaan yllättäen selälläni maassa katsomassa yötaivasta. Horisontin takaa paistavan auringon valaiseman sinisen taivaan läpi näkyy joitakin tähtiä. Tähdet muodostavat todella hienoja kuvioita. Tähdistä purkautuu monenlaisia pyörteitä ja aaltoja. Tiedän, että pääni makaa kiviä vasten, mutta se ei häiritse. Pääni viereen istuutuu henkilö, jonka kanssa alan käymään keskustelua. Puhumme niistä näistä. Hän ystävällisesti poistaa yllättävän terävän kiven pääni alta. Pääni makaa nyt multaista ja männynneulasia täynnä olevaa maata vasten. Tiedän maan olevan kuiva, mutta tuntuu, kuin pää olisi uponnut jonkinlaiseen mutaan. Näen, miten ympärilläolevat ihmiset tärisevät. Päättelen, että heillä on hyvin kylmä. Vieressäni istuva henkilö vahvistaa käsitykseni.Yritän nousta istumaan, mutta painovoima on omia voimiani vahvempi ja vieressä istuva henkilö ystävällisesti nostaa minut pystyyn.

Totuttelen uudenlaiseen painovoimaan ja olen iloinen huomatessani, että tuli yhä hyväksyy minut seuraansa. Tulta vahtiva henkilö heittää puita nuotiolle ja tunnen suurta myötätuntoa tulta kohtaan. Ihmiset epäkunnioitus tulta kohtaan tosin harmittaa. Nuotiossa on aivan liikaa puita ja liekit nousevat hyvin korkealle. Pienet tuleen syttyneet oksat putoilevat nuotion ulkopuolelle ja otan yhden käteeni. Näen, miten tuli hitaasti syö oksan ympäriltä ohuen kuoren ja paljastaa sisältä pehmeän ja tasaisesti hohtavan ytimen. Oksa katkeaa ja yhä hehkuva ydin putoaa kämmenelleni. Minun käy sääliksi oksaa. Vieressä istuva heinähippi sanoo jotain asiasta, mutta olen aivan liian hämmentyneessä tilassa ymmärtääkseni.

Käyn poistamassa nesteitä läheisessä puurajassa. Tapaan tulen ylläpidosta vastaavan henkilön ja pyydän häntä katsomaan perääni ja tarvittaessa saattamaan minut takaisin nuotion ääreen. Metsä vaikuttaa hyvin houkuttelevalta ja mieleni tekee mennä tutkimaan sitä. Muistan kuitenkin, että kyseessä on hyvin suuri ja minulle tuntematon alue. Palaan takaisin nuotiolle.

Huomaan taaksepäin katsoessani savua. Muistan sähkögeneraattoreiden olevan samassa suunnassa ja päättelen, että joko siellä on nuotio, tai generaattori on syttynyt palamaan. Tämä sopisi yhteen musiikin äkkinäisen katoamisen kanssa. Kuitenkin ympäröivät ihmiset vakuuttelevat, että kaikki on kunnossa, eikä musiikki ole hävinnyt minnekään. Yhtäkkiä jalkani tärisevät. En aluksi löydä jalkojani, mutta saan kuitenkin selville, että kännykkääni soitetaan. En tiedä mitä tehdä ja annan mennä vastaajalle. Viestin kuunteleminen osoittautuu vaikeaksi. En ymmärrä miksi puheisiini ei vastata ja turhautuneena laitan puhelimen taskuuni. Onnistun kuitenkin jossain vaiheessa vastaamaan tekstiviestillä.

Huomaan, että ympärilläolevat ihmiset tuntuvat erittäin vieraalta. Heidän puheensa kuulostaa puheelta, mutta on ikäänkuin he puhuisivat takaperin enkä saa selvää. Ehdotan heille, että jos he puhuisivat omasta näkökulmastaan väärinperin, saattaisin ymmärtää. Tajuan jossain vaiheessa, että he ovatkin ulkomaalaisia ja puhuvat jonkinlaista Itä-Eurooppalaista kieltä.

Muistan, että kallion sisällä on koko yön soinut musiikki. Luolassa soitettavasta musiikista kantautuu kalliolle vain matalimmat taajudet ja tunnen, miten sydämeni lyö samassa tahdissa musiikin kanssa. Tunnen tarvetta siirtyä musiikin luo. Nousen ylös ja kerron henkilölle A, että saatan olla pidemmän aikaa poissa ja että toivoisin heidän etsivän minut käsiinsä mikäli heille tulee tarve lähteä.

Polku juoksuhautojen kautta luolaan on suhteellisen vaarallinen olosuhteet huomioon ottaen. Selviän kuitenkin perille ja luolassa minut lyö sanattomaksi se valojen ja musiikin yhdessä aikaansaama voima ja energia. Lattia on vuorattu vaahtomuovilla. En tunnu saavan jaloilla tukea maasta ja kaadun taaksepäin. En kuitenkaan kaadu maahan, vaan jatkan kaatumista useita metrejä, kunnes tulee seinä vastaan. Kävelen takaisin vaahtolattialle ja päätän jäädä istumaan. Valojen, savun ja musiikin tuottama voima on liikaa ja päätän lähteä pois. Maa on täynnä ihmisiä, jotka kuitenkin osoittautuvat kiviksi.

Jalat tuntuvat samaan aikaan märiltä ja kuivilta. Hetken luulen, että olen hukannut vaatteeni, mutta pikainen tunnustelu todistaa luuloni vääriksi. Tässä vaiheessa tunnen lähestyväni laskuja. Siirryn seisomaan nuotion läheisyyteen ja jään katselemaan puita, maata ja niiden väreilyä näkökentässä. Kivet liikkuvat itsestään ja juuret kietoutuvat toistensa ympärille. Tämä kyllästyttää minua. Koko asia tuntuu naurettavalta. Siiryn takaisin nuotion ääreen istumaan ja seuraavat muutama tuntia menevät fiilistellessä ja ihmisten kanssa puhuessa.

Yhtäkkiä ihmiset vaikuttavat hermostuneilta. Ilmapiiri muuttuu synkäksi ja huomaan kauempana muutaman ihmisen kantavan lakkaviinaessokomboista öyskyttänyttä tyttöparkaa. Tekee mieli tuntea myötätuntoa häntä kohtaan, mutta jotenkin tuntuu siltä, että itseä siinä vain voi syyttää, jos tuollaista pääsee käymään. Ympärilläolevien ihmisten vastuuttomuus ja epäkunnioitus omaa ruumista kohtaan harmittaa. Omaa tyhmyyttä se on, jos kehoonsa päästää itselle tuntemattomia aineita tietämättä mahdollisista ristikkäisvaikutuksista muiden itselle tuntemattomien aineiden kanssa.

Seuraavat muutama tuntia kuluvat nuotiota katsellessa ja miettiessä yön tapahtumia. Olo on hyvin positiivinen ja minut täyttää aivan sanoinkuvaamaton täyttymyksen tunne. Ikäänkuin olisin saavuttanut täysin sen, mitä tulin hakemaan. Lähden lopulta kotia päin, nukun aamupäivällä muutamia tunteja ja kirjoitan tätä tekstiä.

[Aukikco]

todella hieno kertomus. välittyy jotenkin aidon lapsenomainen maailman ihmettely, sellainen että asiat eivät ole itsestäänselvyyksiä vaan suorasta kokemuksesta seuraavaa hämmästelyä. samaan aikaan äärimmäisen selkeä ja kuitenkin kummallisen tunnelman sisältävä tarina. tällaiset on musta tärkeitä jo ihan siksikin että mitä enemmän on tarjolla skarppeja kertomuksia, sitä enemmän se rohkaisee ihmisiä deeleilemään skarpisti.

haluisin sanoa tästä enemmänkin, mutta ei tule mitään mieleen, tää oli jo jotenkin niin täydentynyt.

[Halluusi]

Todella hieno tarina! Mukavaa luettavaa tässä aamukahvia nauttiessa Kiitos hienosta trippistoorista

[aphos]

Todella hyvä kertomus, joo..

En tiedä oliko ensimmäinen kerta, mutta nuo kokemukset tasoittuu yleensä mitä enemmän trippaa (siis LSD:llä), ja oppii hallitsemaan omia tunteitaan paljon paremmin.

Toivottavasti oli siistiä

[Kiiwinki]

Oli käytännössä ensimmäinen kerta. Viikkoa aiemmin tuli ensimmäistä kertaa otettua, mutta settingi oli niin helvetistä, etten sanoisi nauttineeni pahemmin. Ehkäpä yksi pelottavimmista kokemuksista ikinä, kun yhtäkkiä metsistä astuu esiin lauma poliiseja taskulampuilla sohien, musiikki loppuu ja ihmiset alkavat huutamaan. Vielä seuraavana päivänä äkillisesti ilmestyvät pienet valopisteet laukaisivat lyhyitä vainotunnetiloja.

[Swampthing]

Yhdyn edellisiin kommentoijiin. Kuuluu niihin kauneimpiin Vaultissa lukemiini kokemusraportteihin. Kertomuksiin.

Tästä välittyy jotenkin todella raikas fiilis, ja tuo tulen kanssa leikkiminen hiukan kylmässä illassa kuulostaa niin täydellisen maagiselta. Kokemuksesi kuulosti minulle jotenkin ihmeelliseltä sanan kaikissa merkityksissä, pehmeältä, öisen kirkkaalta.

[Weedow]

Oh my god! tää oli todella virkistävää luettavaa! tuli todella sellanen maaginen ja taianomainen fiilis...
jatka ihmeessä kokemuksien kirjottamista jos vaan tulee sellasia vastaan

[ioni]

Jep, tosi hyvä tarina. Metsäbileissä on kyl Sitä Taikaa.

[Uke]

Tää on yks suosikki . Haluisin samanlaiset itellekkin.. Harmittaa vaan, että jos porukka ei oo tietonen (niinkun tässä tarinassa tais olla, että moni / kukaan ei ollut tietonen ottamastas aineesta?) niin tulee vaan ihmiset kyselemään "onko kaikki hyvin" vaikka on helvetin hyvät fiilikset.