Tarina Bromo-DragonFLY:sta

[TilTo]

Substanssi(t), määrä, nauttimistapa:

* Bromo-DragonFLY ---, syöty

Taustatiedot

* Mies, 22v, ~75kg

Kooste:
Trippi oli aika rankkaa muistin sekoittamista (Trippi itsessään oli suhteellisen mieto, mutta muistiin se vaikuttaa jokseenkin samalla tavalla kuin DXM) mutta yritän parhaani kasaillessa sitä.
Älä vedä tällä "nuppia sekasin". Menee vähän liian sekaisin ja pitkäksi aikaa (Nupin sekaisin veto ei ole taka-ajatukseni, etsin aina jotain opettavaa)

Pistin suuhuni lapun. En siis niellyt kyseistä lappua vain annoin sen olla ikenien ja huulieni välissä.
Lappu maistui erittäin kemikaaliselle, kun siitä aina väliäajoin sekoittu sylkeen itse vaikuttavaa ainetta.
Kovin liuotinmaista.

Kävimme kaverin kanssa kioskissa ostamassa Kolaa ja Tupakkaa. Matkamme jatkui kohti kotiani.
Istuimme jonkin tovin paikallaan, miettien mitä sitä oikein tekisi kun vaikutuksien alkaamiseen kestää kuitenkin monta tuntia (Kaverini oli saanut "sisäpiiritietoa" kyseisen molekyylin toiminnasta).

--- = nimeämätön alue

Lähdimme kävelylle.

Kävelimme pitkin pururataa kohti --- rantaa, matkalla huomasin näkökentässäni pieniä virheitä ja jotain mitä alitajuntani ymmärti vaarallisena ja alttiuden herättämisen merkkeinä.
Alitajuntani lähettti lähes kokoajan singnaaleja tietoisuudelleni että "Täällä on jotain", "Täällä on jotain muuta". Samaan tapaan kuten saalis näkee pedon. Herätesinglaaneja, jotta osaisin varautua tulevaan hyökkäykseen.

Ihmettelin asiaa.

Kerran näin mustan hahmon pusikkojen takana mutta tiesin tämän olevan vain hallusinaation joten jätin sen mainitsematta kaverille (Jaoimme tietoa toistemme tajunnan tasosta) koska tiesin että jos kerron pimeistä mystisistä hahmoista jotka pelottivat minua, ne myöskin pelottaisivat kaveriania jonka oletin olevan vähemmän tietoinen realiteetistä ja oman tietoisuuden muokkaamisesta (trippailusta).

Saavuimme --- rantaan jossa istuimme penkille katselemaan maisemia.
Sorsat vaikuttivat enemmän älykkäämmiltä kuin ne oikeasti ovat. (Aine alkoi vaikuttaa. En normaalisti olisi ajatellut asioita joita ajattelin)
Mietin että voisivatko sorsat aistia että olemme siirtymässä toiselle tajunnan tasolle kun ne yllättäen lähtivät hiljattaen pakoon meitä (ne siirtyivät isossa massassa poispäin meistä, luultavasti etsien parempia ruoka-apaja).
Yksinäinen sorsa jäi muista jälkeen ja naurahdin kaverille; "ehkä sillä on vain yksi jalka, eikä se pysty polskia nopeampaa"
En muista mitä kaverini vastasi.

(Oli auringon lasku)
Katselin taivasta, Saimaan pintaa ja kaislikkoa. Taivas alkoi hehkua hitaasti. Taivaan väri kirkastui kirkastumistaan pikkuhiljaa. Taivas kirkastui ja kirkastui, ei kuitenkaan äärettömän kirkkaaksi, vain juuri ja juuri huomattavaksi muutokseksi (Hankala selittää ehkä vain jonkin sortin placebo efektiä).
Katselin kaislikkoa ja tripeiltäni "opittua" silmien *"tarkentamisen tarkentamattomuutta" käyttäen näin kaislojen tekevän symmetrisiä vaihdoksia, kaislat vaihtoivat paikkaa könteissä, ja ne kääntyilivät enemmän tuulen mukana kuin olisi pitänyt. Tämä kaikki näytti kovin harmoniselta.

*tarkentamisen tarkentamattomuudella tarkoitan katsomista katsomalla katsomattoman katsomista. (Järjetön lause mutta niin se vain menee)

Mainitsin kaislojen liikkeistä kaverilleni joka siirsi katseensa kaisloihin ja katsoi niitä sanoen "Kato joo" tai jotain sen tapaista.
Hetken kaisloja katseltaessamme nousimme ylös ja jatkoimme matkaamme kotiani kohti.

Matkalla kaverini hehkutti näkökenttänsä värimuutoksista (Photoshopin käyttäjille: Kuin layerin kopioisi ja laittaisi uuden layerin Overlay Modeen)
Samanlainen efekti oli kaverilla.
En uskonut häntä.
Tiesin että hän voi nähdä sen mitä en usko hänen näkevän mutta en mainitse omasta uskomattomuudestani sillä se voi kääntää hänen oman näkemyksensä laskuun saaden hänet näkemään vain normaalin maailman (Tämän takia trippaisin mieluummin yksin)

Päästessämme kotipihalleni aine alkoi vaikuttaa omaan muistiini joten tästä eteenpäin kirjoitan vain siitä mitä muistan siinä järjestyksessä mitä muistan (Järjestys ei pakosti pidä paikkaansa).

Ihmettelimme aineen toimimaattomuutta.

Makasin sohvalla, tai istuin sohvalla. Ehkä vähän molempia. Muistini on erittäin sekaisin samassa paikassa tapahtuneiden asioiden kanssa.
Mietin mielessäni joitain asioita (OIKEASTI haluaisin tietää mitä mietin koska muistan miettineeni erittäin opettavaisia ja syvällisiä asioita) joista muistan erittäin vähän;
Muistan ajatelleeni omaa elämän tilannetta ja kuinka vituillaan kaikki asiat ovat ja kuinka korjata asiat.

Muistan myöskin yrittäneeni ajatella mitä minulle tällä hetkellä tapahtuu josta ennen pitkää pääsin ajatuskulkuun jossa ei enää ollut loogisesti mitään järkeä. Logiikkaa ei enää ollut. Se kirjaimellisesti oli olematon.

Muistan sanoneeni kaverilleni että "Nyt pääsin päätepysäkille, haluan että päässäni no tietty järjestys mutta nyt...
Sitä järjestystä ei enää ole olemassakaan!" Nauroin kovaan ääneen ja luulen että kaverini säikähti tätä jonkin verran. Hän intti olevansa täysin selvä vaikka tiesin että hänen oma ajatuksen juoksunsa on aivan yhtä mutkilla kuin omani. Hän ei vain halunnut olla tripillä. En moiti häntä sillä hän oli vuorokausi sitten ollut hänen mukaansa rankalla sienitripillä.

Tästä eteenpäin muistini on vielä enemmän pirstaleina.
Muistan jossain välissä kurkottaneeni sielun käsilläni pääni sisään sellaisiin lokerioihin joista sielun käteni vaelsivat ajan ja tietoisuuden ulkopuolella mutkan päästen takaisin tietoisuuteni uuteen aikasilmukkaan.
Muistan hämärästi näiden silmukoiden syntymisen. Nämä silmukat syntyivät ennen "Päätepysäkki" lausetta.
Nämä silmukat olivat myöskin yksi "Päätepysäkki ajatusmaillin" syntymisen lähtökohdista.
Mieleni oli tavallaan taipunut kaksiulotteiseksi vaakasuorien viivojen viidakoksi jossa oli kumpuja.
Tavallaan kuin horisontti täynnä kumpuja. Kummut korvattuna vesiämpäreillä
Työnsin käteni yhteen ämpäriin vain nähdäkseni käteni tulevan näkyviin aivan uudensta ämpäristä. Siis Viivakummusta, siis vaakasuorien viivojen vidakosta.
Naureskelin ja "höyläsin" näitä aika-avaruuden silmukoita sieluni käsillä. (Muistan vain että oli helvetin hauskaa)

Kaveri ihmettelin kun ei se lähde nousemaan sitten millään.
Kaveri sanoi eteisen edustalla että "Se on sit vitun kovaa visuaalista tykistyst" ja samantien tuli olo kuin hän olisi sanonut tämän jo ikuisuus sitten.

Jossain välissä katselin kattoa jossa näin fraktaalimaisia vaaleita juovia. Erittäin fraktaalimaisia mutta ne eivät olleet fraktaaleja. Pikemminkin suomalaisia petroglyphejä. Kuin tunneleita tyhjyydessä.

Kysyin muutamaan otteeseen kaveriltani että tuntuuko missään ja hän vain kohautti olkapäitään. "Jotain konkreettisempaa" hän halusi.
Naurahdin hänelle, mietin mielessäni että "Portti on nenäsi edessä, on oma syysi jos et siitä kulje" ja sanoin hänelle "Valkkaa vain omasi ja pidä kiinni", Mietin mielessäni eri vaihtoehtoja tripille ja eri "Junia" jokainen vieden omanlaiseensa tulevaisuuteen, jokainen näyttäen oman mahdollisuutensa tulevaisuudesta.

Jossain välissä puhuin "jumalan" kanssa (en itse usko jumaliin), jumala sanoi "Me annettiin teille jo elämä, ja eikö sekään teille riitä?"
Sitten ajattelin koko elämää trippinä. Siinä on nousuja ja laskuja. Simppelisti ajateltuna elämä on kuin helvetin pitkä trippi.
Tuo ajatus ei tuntunut kovin mukavalta joten vaihoin ajateltavaa.
Tai pikemminkin ajatus oli erittäin mielenkiintoinen mutta tämänhetkisen ajatusten monimutkaisuuksien vuoksi ajattelin jotain muuta ajateltavaa.
Hulluksihan siinä tulisi kun alkaisi ajatella elämistä ja elämisen aikana ajattelemista josta muokkautuu tulevaisuuden vaihdokset ja uusien ajatuksien muokkautumisien ajatusmallien malliintumisien muovaus. (Ja niin edespäin. Trippaillessa itse aina onnistun löytämään näitä loputtomia tulevaisuuden monimutkaisia ajatuksien moniulotteisia vaihtoehtojen massoja jotka vievät paljon energiaa miettiä)

Verhot lepattivat ja hengittivät. Joitain mielenkiintoisia asioita näin. En vain muista mitä ne olivat.

Istuin tuolilla ja katselin lattiaa miettien että tähänkö tämä loppui?
Huusin mielessäni "LISÄÄ!" mutta ilmeisesti aivoistani loppui kemikaalit tai sitten itse Bromo lakkasi toimimasta (Veikkaan ensimmäistä)

Tämän jälkeen tunsin vatsani uudelleen (En tuntenut vatsaani muutamaan tuntiin) jolloin huono olo hyökkäsi kuin peto kimppuun.
Kävelin rinkiä tovin tietäen että tämä paha olo on normaali, eikä tarvitse oksentaa.
Kävin sohvalle makuulle ja pieraisin oikein kunnolla ja olo helpottui heti. (Deelit tuottavat kaasua, jostain kumman syystä)

Tästä alkoikin laskut.
HUOM! Jos aine alkaa laskea "ennen aikojaan" laskut kestävät PITKÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄN! joten ole valmis kaikkeen!
Itse jouduin makaamaan sohvan pohjalla / sängyssä monia tunteja (n.17 tuntia) ennen kuin sain unta
17 tuntia ei kuulosta pahalta mutta ajattele että olet juuri juossut fyysisen maratonin AIVOILLASI.
Mikään muu ei tunnu paremmalta kuin uni!
Kun sitä viimein saa unen päästä kiinni. EI SE PERKELE EDES OLE UNTA.

Laskuissa ajatukset pyörivät yrjöttävissä revityn ihon, suoliston ja verimassan sekotuksen ja itsemurhan ympärillä.
Pahimmat laskut mitä itse olen kokenut.

Maksoiko vaivaa: EI!
Koitatko uudestaan: EN VITUSSA!

[13360]

Ehkä vähän sekavasti kirjoitettu, mutta silti ihan mielenkiintoinen tarina. Laskuista olen kanssasi varsinkin samaa mieltä, itsellä pyöri myös laskuissa kuolema, verimassat, krokotiilit ja ties mitkä käärmepedot mielessä. Varsin hyvin muistan ainakin näyn kuoleman silmästä ja siitä että ajaudun pitkin jonkinlaista veritunnelia josta roiskahtelee verta ja piikkejä joka puolelta kokoajan, ei kovin mukavaa :P