Deja vu - Pelkoa ja kauhua DMT:n kanssa.

[TaikaJim]

Deja vu – Pelkoa ja kauhua DMT:n kanssa

Oli mukava sunnuntai-ilta, kun ystäväni saapui kylään. Poltimme pienet pajarit ja mieleeni tuli ajatus polttaa hieman DMT:tä, kun sitä sattui olemaan hieman jäljellä. Niinpä päädyimme ottamaan ensimmäiset hitit. Höyrystin hehkulamppuvapolla yhden suuren hitin, niin paljon kuin keuhkoihini vain mahtui. Suurimman osan ensimmäisestä matkastani olen jo unohtanut, mutta muistan ajan tai maailman alkaneen luuppaamaan jonkin verran. Katsoin ystävääni, joka oli tekemässä jotain keittiössä ja alkoi näyttää, että hän jäi toistamaan samaa asiaa uudestaan ja uudestaan. En ollut aluksi varma miten paljon tästä havainnosta johtui DMT:n aiheuttaman havaintokyvyn vääristymisestä ja miten paljon kyseiset tapahtumat tapahtuivat oikeasti. Silmät kiinni näin nauhamaisia visuaaleja, jotka välittivät jotain tunnetta. Vaadin niiltä mielessäni näyttämään oikea merkityksensä. DMT ilkkuu minulle ja välittää tuntemuksen, että millä vallalla sinulla on oikeus esittää mitään vaatimuksia!? Oloni alkaa taas muuttua ja ruumiini valtaa jonkinlainen seksuaalinen tunne. Aikakäsitykseni vääristyi vahvasti, sillä luulin normaali aikaa menneen ainakin 2 tuntia, enkä voinut uskoa silmiäni katsoessani kelloa ja huomatessani aikaa menneen vain 15 minuuttia. Olin lievän euforinen ja naureskelin Deja vu:ta. Kysyin ystävältäni, että eikö ole mielenkiintoista, kun tripeillä tulee niin usein deja vu-maisia tuntemuksia. Vähänpä silloin osasinkaan aavistaa mikä minua oli odottamassa…

Hieman harmissani ensimmäisen matkan lyhyydestä päätin ottaa toisen matkan, kun ensimmäisestä oli kulunut puoli tuntia. Tällä kertaa aion ottaa reilumman annoksen. Otan ensimmäisen keuhkollisen ja puhallan sen pois. Otan toisen hitin ja jään koukkuun sisään hengittämiseen. Vaikutukset alkavat heti: en tunne enää mitään pakkoa uloshengitykseen, kehoni alkaa sulaan juuri sellaiseksi sarjakuvamaiseksi lonkeromassaksi, minkälaisia visioita olen niin monesti nähnyt. Koko maailma sulaa nestemäisen oloiseksi ja visuaalit peittävät kaiken. Kadotan täysin oman identiteettini ja juutun erittäin intensiiviseen aikaluuppiin. Koko olemassa olo tuntuu kiertyvän spiraalille aika-akselilla. Vajoan aina vain uuteen maailmaan äärimmäisen nopeaa tahtia. En pysty enää ottamaan kontaktia todellisuuteen, en voi kiinnittyä mihinkään materiaan, sillä kaikki hetket ovat vain hetkiä ajassa, jotka toistuvat ja toistuvat. Mieleeni tulee ajatus: minun täytyy rentoutua ja jään hokemaan tuota lausetta aeoneiksi. Kuinka pystyn rentoutumaan kun en tiedä missä asennossa olen?? Rentoutumisen vaikeuden selittää osittain se, että jäin istuma-asentoon ja hautasin pääni käsiini. Tunnen olevani yhtä maailman kanssa. Tunnen koko maailman olevan mieleni sisässä. Kukaan ei voi auttaa minua nyt. Ystäväni yrittää välillä rauhoitella minua sanomalla jotain, mutta hänen sanansa jäävät kaikumaan pitkäksi aikaa tajuntaani. Olotilani tuntuu kauhealta. Olen kokenut huonoja tiloja psykedeeleillä aikaisemminkin, joten pystyn pitämään hermoni kasassa kohtalaisen pitkään.

Vaikutukset eivät vain ota laantuakseen ja menetän viimein hermoni, hyppään seisaalle, alan kävellä ympäri asuntoa ja huutaa. Huudan lujaa ja sanon tai ajattelen, että en kestä tätä enää!! Tässä kohtaa huomaan kehoni olevan täysin hohtavan kultaisten nauhamaisten ja juoksevien visuaalien peittämänä. Kehoni tuntuu niin pehmeältä. Ystäväni sanoo minulle jotain ja rauhoitun hieman ja käyn takaisin makaamaan sohvalle. Minulla on pakkoliikkeitä, joita toistan myös luuppimaisesti. Jossain vaiheessa puren peukaloani. En pysty edelleenkään tarrautumaan mihinkään kiinni, joten yritän edelleen rentouttaa kehoni ja yrittää mennä virran mukana. Vaikutukset alkavat laantua, ajan luuppaaminen hidastuu. En tunne vieläkään oloani mukavaksi, mutta helpotuksen tunne on valtava kun tajuan, etten jää siihen tilaan ikuiseksi ajaksi. Alan palata takaisin ihmisten maailmaan…

------

Matkan sanallinen kuvaaminen on mahdotonta tehdä kunnolla johtuen sanojen ja oman tietoisen mieleni rajallisuudesta. En ehkä ymmärtänyt kaikkea mitä koin, enkä pysty selittämään kaikkea mitä muistan, mutta yritin parhaani. Matkan kesto oli normaaliajassa noin 15-20 minuuttia, mutta se tuntui ikuisuuksilta subjektiivisessa ajassa. Tuota aikaisemmin olin ottanut noin 15 DMT trippiä ja olin saanut vain kaksi epämiellyttävää trippiä aikaisemmin.

[aphos]

Vaikutukset eivät vain ota laantuakseen ja menetän viimein hermoni, hyppään seisaalle, alan kävellä ympäri asuntoa ja huutaa. Huudan lujaa ja sanon tai ajattelen, että en kestä tätä enää!! Tässä kohtaa huomaan kehoni olevan täysin hohtavan kultaisten nauhamaisten ja juoksevien visuaalien peittämänä. Kehoni tuntuu niin pehmeältä. Ystäväni sanoo minulle jotain ja rauhoitun hieman ja käyn takaisin makaamaan sohvalle. Minulla on pakkoliikkeitä, joita toistan myös luuppimaisesti. Jossain vaiheessa puren peukaloani. En pysty edelleenkään tarrautumaan mihinkään kiinni, joten yritän edelleen rentouttaa kehoni ja yrittää mennä virran mukana. Vaikutukset alkavat laantua, ajan luuppaaminen hidastuu. En tunne vieläkään oloani mukavaksi, mutta helpotuksen tunne on valtava kun tajuan, etten jää siihen tilaan ikuiseksi ajaksi. Alan palata takaisin ihmisten maailmaan…

Huuhuh, aika rankkaa menoa..

Noissa tilanteissa pitää vaan päästää irti ja luottaa siihen mitä tuntee ja näkee, enemmänkin kuin analyyttiseen mieleen ja valmiisiin ajatuskuvioihin. Hengittää vaan ja ottaa vastaan se muuntautunut tajunnantila ilman jännitystä ja mitään paineilua.

Oloni alkaa taas muuttua ja ruumiini valtaa jonkinlainen seksuaalinen tunne

Hahhah, DMT on "aika" eroottinen
Shokki iski joskus, kun TV:stä alkoi tulla Playboyn pehmopornoa.. se tuntui jotenkin niin eteeriseltä ja koomiselta.

Näin itsellä siis DMT:n oraalisesti kanssa. Tiedän, että poltettu on vielä intensiivisempää.

[TaikaJim]

Näin itsellä siis DMT:n oraalisesti kanssa. Tiedän, että poltettu on vielä intensiivisempää.

On intensiivisempää ja aikavääristymä on paljon dramaattisempi suhteessa kestoon. Sienillä on minulla luupannut aikasemminkin yhdesti, mutta DMT luuppi siihen verrattuna tuntui menevän paljon nopeampaa ja armottomammin. DMT:n polttamisen jälkeen on monesti tullu todettua, että olis voinu olla varma, että ainaki 2 tuntia tripannu, vaikka oikeesti menny vain 15 minuuttia

Jotenkin tuntuu siltä, että juuri kun on tulossa pisteeseen, että luulee tuntevansa tietyn psykedeelin (tässä tapauksessa DMT:n) vaikutukset, niin seuraavalla tripillä tapahtuu jotain aivan odottamatonta.

[Nuppi_]

Sama juttu on ollut ton huascan kanssa että olen ollut niin tripeillä ja luullut että kaikki jatkuu tällaisena loppuelämän, mutta selväpäinen kaveri sanoi vaan mulle ja kaverille (oltiin molemmat huascissa ja yks trippivahti) että mitä väliä jos se jatkuu ku molemmat ootte hyvissä ja samoissa olotiloissa

[Aukikco]

~~~

[TaikaJim]

Seuraavana päivänä tapahtui vielä hassumpi asia. Postilaatikkooni tuli erään sanomalehden mainos, jonka pääotsikossa lukee: "Nyt kolahti!". Naureskelin sitä hieman kun vielä tripin muistot tuoreessa mielessä. Mutta seuraavana päivänä katsoin mainosta uudelleen ja huomasin, että siinä lukee myös: "Sisu:lla siitä selviää". Ehkä tämä johtuu siitä, että olin paukuissa, mutta tapahtuma tuntui synkromystisesti merkitykselliseltä....Nyt kolahti!.....Sisulla siitä selviää......................................kaupan päälle 2 viikon lehdet ja 2 Gt: muistitikku!

Korkeammat voimat pilailevat kustannuksellani

[aphos]

Seuraavana päivänä tapahtui vielä hassumpi asia. Postilaatikkooni tuli erään sanomalehden mainos, jonka pääotsikossa lukee: "Nyt kolahti!". Naureskelin sitä hieman kun vielä tripin muistot tuoreessa mielessä. Mutta seuraavana päivänä katsoin mainosta uudelleen ja huomasin, että siinä lukee myös: "Sisu:lla siitä selviää". Ehkä tämä johtuu siitä, että olin paukuissa, mutta tapahtuma tuntui synkromystisesti merkitykselliseltä....Nyt kolahti!.....Sisulla siitä selviää......................................kaupan päälle 2 viikon lehdet ja 2 Gt: muistitikku!

Korkeammat voimat pilailevat kustannuksellani

Ahaha, tosta tuli mieleen; about tripin loppuvaiheessa avasin taas telkkarin, ja sieltäpä paukki Malacon Natural Fruit-karkkimainon (veikeä naisääni): "Eihän se karkki puussa kasva.."

Vittu siellä se nimenomaan kasvaa.

[Kalastaja]

Eka pakko sanoo, et hyvä stooritus. Kiitos jakamisesta. Sit asiaan:

Näin itsellä siis DMT:n oraalisesti kanssa. Tiedän, että poltettu on vielä intensiivisempää.

On intensiivisempää ja aikavääristymä on paljon dramaattisempi suhteessa kestoon. Sienillä on minulla luupannut aikasemminkin yhdesti, mutta DMT luuppi siihen verrattuna tuntui menevän paljon nopeampaa ja armottomammin. DMT:n polttamisen jälkeen on monesti tullu todettua, että olis voinu olla varma, että ainaki 2 tuntia tripannu, vaikka oikeesti menny vain 15 minuuttia

Mulla hämää tossa "oikeesti mennyt 15min", miten oikeeta on 15min mitattuna järjestelmällä, joka perustuu vaan siihen, että on sovittu vuorokausi jaettavaksi tiettyihin osiin; tunteihin ja minuutteihin ja edelleen sekuntteihin. Kuulostaa tosi epätodellista oikeestaan, että hahmottaa jotain vain sopimuksen vuoksi jotenkin.

Onhan se tosi käytännöllinen asioiden sopimiseen, mut ei se siitä missään nimessä oikeeta tee. Tietysti jos "oikee" on sulla tossa vaan kielikuva jollekin sovitulle tavalle mitata aikaa, niin ok. Mut sillonkin pitää kysyä mitä se aika on, jota yritetään mitata.

Se mitä mulle on jääny dmt.n vapotuksista käteen on enemmäki täys ihmetys-kummastus ja oivallus ajan järjettömyydestä, ja siitä kuinka sen hahmottaminen(kin) on erittäin kulttuurisidonnaista.

Mut joo, nyt juutuin tohon yhteen sanaan vaikka se ei ollut koko tän viestin tarkotus. Tarkotus oli sanoa, että olen samaa mieltä tosta "aikavääristymä on paljon dramaattisempi suhteessa kestoon", jos mittaa aikaa tän päivän kellolla, mut se ei oo välttämättömyys.
Tuli tossa kolmisen kuukautta sitten vapotettua dmt.a niin tajuttoman ajattomassa, rauhallisessa ja kaikin puolin rentouttavassa ympäristössä kun voi kuvitella. Olin Marokossa Rif-vuorilla siniseksi ja valkoiseksi maalatussa kylässä, jota ympäröi pariin tuhanteen metriin kohoavat vuoren huiput, virheät laaksot ja pieni virtaava joki. Luonnon harmoniaa parhaimmillaan. Oltiin yhden hostellin kattoterassilla, jossa asuttiin kokonaisuudessaan viikko tai kaksi. Ihmisiä vaihtui meidän kolmesta maanosasta ja lähemmäs kymmenestä eri maasta koostuvan porukan ympärillä aika tiuhaan, ja se olikin oikeastaan ainoa, josta pystyi vetämään jonkinlaisen aikakäsityksen.

Koko tätä tapahtumaa oli edeltänyt omalta osaltani noin yhdeksän kuukauden puoli täydellinen kellottomuus ja ainakin kolmen kuukauden täydellinen kellottomuus muutamalla poikkeuksella. Tarkoitan siis sellaista kellottomuutta, että ei tarvinnut tuona aikana katsoa oikeastaan ollenkaan kelloon, koska mitään asioita ei tarvinnut hoitaa kellon mukaan (ei busseja, ei kauppaa, ei töitä kellon mukaan ja semmosta) puolitäydellisessä kellottomuudessa mun piti herätä aamulla tiettyyn aikaan ja mennä syömään ja odottamaan kyytiä, mutta siitä eteenpäin ei mitään. Täydellisessä kellottomuudessa ei edes ollut mitään mahdollisuutta seurata kelloa, koska sellaista ei joko ollut tai myöhemmin sellaista ei ollut eikä sellaiselle ollut tarvetta kuin aniharvoin. Tietysti pieniä poikkeuksia kun piti mennä esimerkiksi lentokoneeseen tai tiettyyn bussiin, mutta käytännössä hyvin hyvin vähän. Ja etenkin viikko pari ennen dmt.n vapottamista oli täysin ajatonta. Ei ollut kiire mihinkään, ei ollut tarve mihinkään. Kadulta sai tuorettakain tuoreempia makeita hedelmiä, leipää ja juustoa. Aurinko nousi ja laski, mutta silti ei tuntunut kun mitään tapahtuisi ja samalla kuitenkin tapahtui.
No mut, lopulta kun sitten vapotettiin sitä dmt.a miksattuna läheisiltä pelloita poimittuun kukkaan siinä kattoterassilla tähtien alla, niin se dmt.n ajattomuus ja ikuisuus ei enää tuntunutkaan niin ihmeelliseltä. Ei se tuntunut oikeastaan sen lyhyemmältä tai pidemmältä kuin mikään muukaan siellä katolla sattunut. Se vaan oli sitä itteensä.

En oikeastaan edes miettinyt tota asiaa sen kummemin ennen kuin nyt. Muutenkin tuntuu koko oma aikakäsitys muuttuneen aivan totaalisesti siitä mitä se oli vielä vuosi tai kaksi sitten. Ei tunnu deelien ajattomuus enää niin kummalliselta, kun omalla tavallaan on niissä samoissa ajattomuuden oloissa jatkuvasti. Kello on vaan keksitty mittari, joka kertoo tietyn sopimuksen säännöt, mutta ei kuitenkaan mitään siitä todellisuudesta, jota se yrittää edustaa.

[tRip]

Itseasiassa se on hyvin vapauttavaa irrottautua ajasta, tietynlaiseen ajattomuuteen. Aikana toimii aurinko ja oma 'sisäinen kello.' Elää vaan fiiliksen mukaan.
Aika velloo tai hyökyy, välillä se jopa katoaa kokonaan.

Muutamia vuosia sitten tuli vielä vietettyä omalla mökillä kesälomat. Luonnon keskellä omassa rauhassa. Irti kaikesta turhasta. Vain siellä kykenin kokemaan aitoa onnellisuutta.
Kun tuli sieltä takaisin sivistykseen, alkoi usein masentaa. Se oli aina yhtä vaikeaa sopeutua uudelleen tähän nykymeininkiin ja asfalttiviidakkoon.

[wRRa]

Kuulostaa tosi paljon samalta kun mun tänpäiväinen trippi. Mäkin jumahdin istuma-asentoon, en kerennyt mennä heti makuulle koska dmt pärähti päälle ennen kun ehdin ajatella moista Oli aivan karmea looppi.

Mutta... tuntuu uskomattomalta että pääs siitä yli. Huhhuh.

Jotenkin tuntuu siltä, että juuri kun on tulossa pisteeseen, että luulee tuntevansa tietyn psykedeelin (tässä tapauksessa DMT:n) vaikutukset, niin seuraavalla tripillä tapahtuu jotain aivan odottamatonta.

Just näin oli mullakin. Lähin polttaa asenteella "kyllähän mä DMT:n tiedän" ja ihan ku vois poltella sitä millon vaan pikkusen... ja sit vaan saatanallinen looppi pärähti päälle ja olin jo varma et tuun hulluksi. Pitää vähän kunnioittaa enemmän noita psykedeelejä. Mut... ei tää mun vika kerta ollut

[CloudSurffer]

Aika hurjan kuullost. Hyvin sait vissii pidettyy ittes kasas.