Omistan ihan perkeleesti kirjoja.
Muutama vähemmän tunnettu kirja mitkä tehneet kovan vaikutuksen:
Jenny Hare: Rakkaus mielessä
Elam Nunnally: Puhutaan. Se auttaa - pariviestinnän opas
Glenn Wilson & David Nias: Rakkauden mysteerit - seksuaalisuuden viehättävyyden psykologia
Deepak Chopra: Polku rakkauteen
Robert M. Goldenson: The encyclopedia of human behavior : psychology, psychiatry, and mental health
Krishnamurti: Elämän eheyttäminen
Leif Färding: Ihan kuin ihminen kuuntelisi
Leif on mun ylivoimainen suosikkini jos äännestettäisiin nerokkainta suomen kielen käyttöä.
http://www.kaapeli.fi/~smaatta/leif2.html
http://fi.wikipedia.org/wiki/Leif_Färding
Anarkia 1 (1975), s. 74-77.
NÄIN ON
Leif Färding
Jokainen yksilö on luova, ainutkertainen kokonaisuus elleivät ihmisiä riistävät ja yhdenmukaistavat sosiaaliset instituutiot ja arvot tukahduta hänen ainutkertaisuuttaan ja luovuuttaan. Yksilön ainutkertaisuudesta kohoaa hänen sisäinen rikkautensa, joka rikastuttaa yhteisöä kokonaisuudessaan: Yksilön tulisi irtaantua kaikista niistä yhdenmukaistavista, koneellistavista ja massoittavista toimintamuodoista, jotka tuhoavat hänen ainutkertaisuutensa ja luovan yksilöllisen vapautensa ja mitätöivät hänet pelkäksi toteuttavaksi sosiaalipartikkeliksi ja kuluttajaksi. Yksilön ainutkertaisuudessa on hänen sisäinen dynamiikkansa, joka johtaa vapauteen ja loputtomaan uudelleenluomiseen. Kaikki ihmisiä yhdenmukaistavat ja ehdollistavat yhteiskunnalliset toimintamuodot ja arvojärjestelmät tuhoavat yksilön ainutkertaisuuden ja estävät hänen luovan vapautensa ilmenemistä. Valtaosa epävapaista ihmisistä on joko vallitsevaan yhteiskuntajärjestelmään sopeutuvia aineellisen elintason lisäämiseen kahlehdittuja kulutusrobotteja, suoranaisia “fasisteja“ tai autoritaarisia sosialisteja. He ovat samaistuneet nykyiseen, epävapautta luovaan tavarakulttuuriin tai valinneet tätä epävapautta vastustavan vallankumouksellisen epävapauden. Kummassakin tapauksessa ne toteuttavat kollektiivisesti sidonnaisia käyttäytymismuotoja ja estävät oman yksilöllisyytensä ja luovuutensa ilmenemistä. Samaistumalla elintasokulttuuriin, he lisäävät tuotantovälineitä omaavien ihmisten taloudellista valtaa niin että nämä voivat laajentaa epävapaaksi tekevää kulttuuria, samaistumalla autoritaariseen vallankumouksellisuuteen, he estävät oman yksilöllisyytensä ja etiikkansa ja samalla muiden yksilöllisyyden ja eettisyyden vapaan kasvun.
Yksilön persoonallisuus on yhteisön ehdollistama tunteva, ajatteleva ja toimiva kokonaisuus. Persoonallisuuden toiminta voi olla mekaanista ja toistavaa tai luovaa, kyseenalaiseksi asettavaa yksilöllistä dynamiikkaa. Persoonallisuuden luovuutta ei ilmennä sen sosiaalinen arvo, sillä miten pitkälle tahansa sosiaalisesti voidaan kulkea mekaanisesti, toistaen ja itse asiassa mekaanisuus ja gramofoniksi heittäytyminen on monilla alueilla menestyksen ehto. Luovuus on tekijä, joka etsii oman yksilöllisen tiensä, asettaa kyseenalaiseksi ja käyttää uutta luodessaan uusia toimintamuotoja. Luovuus on instituutioiksi kiteytyneiden, elämän dynaamista kulkua estävien valtarakenteiden kieltämistä ja vapauden valtaamista. Tämä sisäisesti vallattu vapauden alue on yksilön ainutkertainen todellisuus, ainutkertainen jokaiselle, joka vapaaehtoisesti aloitetun työn tuloksena tuon alueen valtaa.
Olen itseäni tutkiessani havainnut, että minussa on sosiaalisen persoonallisuuteni lisäksi sisäinen yksilöllisyys, joka ei kykene ilmentämään olemustaan ellen luo persoonallisuudestani oivaa välinettä tämän sisäisen yksilöllisyyden ilmenemiselle. Ensimmäiseksi on luovuttava kaikista niistä sosiaalisesti ehdollistetuista toimintamuodoista, jotka ovat ristiriidassa tuon yksilöllisyyden ilmenemisen kanssa. Itsekkyys tai paremminkin persoonakeskeisyys ja ryhmäpersoonakeskeisyys ovat keskeisiä niistä sosiaalisista käyttäytymismalleista, jotka estävät sisäisen yksilöllisyyden vapaata ilmenemistä. Voimakkaat persoonakeskeiset ihmiset ovat valtaa ja instituutioita luovia ja aikaansaavat ympäristössään mekaanisuutta ja epävapautta. Sen lisäksi he estävät oman luovan yksilöllisyytensä ilmenemisen. Yksilöllisyyden ilmentäminen on ainutkertainen luova tapahtuma, joka uusiutuu hetkestä hetkeen. Voimakkaan, sisäistä yksilöllisyyttä vailla olevan persoonallisuuden ilmentäminen on vihamielinen epävapautta aikaansaava tapahtuma, joka kahlitsee ihmisiä instituutioiksi ja yhteisiksi arvoiksi kiteytyneisiin viitekehyksiin ja haittaa yksilöiden luovaa kasvua. Yksilöllisyyden ilmentäminen on sisäistä voimaa ja sisäistä voimaa omaava ihminen ei tarvitse valtaa, joka on tuon voiman rappeutunut muunnos. Sisäistä voimaa ja yksilöllisyyttä omaava ihminen inspiroi omalla yksilöllisyydellään ja voimallaan esiin muidenkin vapauden ja yksilöllisyyden.
Vapauden alue on vallattava joka päivä uudelleen. Yhteisössä, joka on totaalisesti tiettyjen arvojen ehdollistama, saattaa tavan takaa joutua tiettyyn kollektiiviseen ajatus-, tunne- tai toimintamuotoon ja huomaa toteuttavansa sitä, vaikka se on täysin vastakkainen sisäiselle olemukselle. Yhä uudelleen ehdollistumisen, mukautumisen ja epävapaaksi muuttumisen pää pilkistää esiin kaikkialta. Yhä uudelleen havaitsee turhautuvansa siksi ettei ole toteuttanut jotain ympäristön ehdollistamaa käyttäytymismallia. On ymmärrettävä, että perinteeseen perustuva sosiaalinen ehdollistuneisuus on se perisynti, joka estää vapaata yksilöllistä luovuutta eli “Kristuksen vapautumista“ omassa olemuksessa ja toteutumista käytännön ihmissuhteissa. Kun puhuu vanhoilla vertauskuvilla on ymmärrettävä miten vanhat viisaudet muuttuvat ehdollistaviksi valheiksi ja kivettyvät kirkoiksi, joissa elämä ei liiku.
Yksilöitynyt, sisäistä voimaa omaava ihminen saattaa liikkua millä tahansa sosiaalisella tasolla, mutta missä hän liikkuukin, hän ilmentää olemuksellaan harmoniaa luovaa, yksilöivää ja rakastavaa kvaliteettia, joka rikkoo kaikki keinotekoiset yhteiskunnalliset raja-aidat ja hajoittaa erillistävää, riistävää ja autoritaarista rakennetta kaikilla tasoilla. Hänen olemuksestaan tunnet hänet.
Koska vapauteen ei voi pakottaa, vapaat yksilöt ja vapaiden yksilöiden vapaaehtoisesti muodostetut yhteisöt sietävät ympärillään myös epävapaita yksilöitä ja näiden ylläpitämiä sosiaalisia instituutioita ja yhteiskunnallisia rakenteita. He luovat vain yksilöllisen vaihtoehdon tai jos heitä on tarpeeksi paljon, vapaiden yksilöiden vapaaehtoisesti muodostetun yhteisön. Jokaisen on henkilökohtaisen harkinnan, mietiskelyn ja valinnan kautta luotava oma tiensä. Tai oikeammin tien luomiseksi voidaan kutsua vain vapauteen johtavaa valintaa, sillä epävapauden ja sidonnaisuuden valitseminen on vain vallitsevaan samaistumista, itsensä mitätöimistä rakenteen osaksi ja yksilökohtaisen vastuun ja etiikan pakoa.
Koska vapauteen ei voi pakottaa, vapaa yksilö tai vapaiden yksilöiden vapaaehtoisesti muodostama yhteisö ei missään tilanteessa aloita väkivallan käyttöä tai ota osaa siihen johtaviin prosesseihin. Vapaa yksilö tai vapaiden yksilöiden vapaaehtoisesti muodostama yhteisö puolustaa vapauttaan niitä autoritaarisia, valtaakäyttäviä ja yksilöä velvollisuuksilla rasittavia arvo- tai yhteiskuntajärjestelmiä vastaan, jotka pyrkivät tuhoamaan heidän vapautensa.
Yksilöllisyyden ilmentäminen on hyvin hienosyisten, luomiskykyä, onnea, vapautta ja rakkautta ilmentävien korkeiden henkisten kvaliteettien vapauttamista ihmisen omassa olemuksessa. Se on niiden arkkityyppisten energioiden ilmentämistä, jotka pyrkivät muotojen kehityksen kautta kohti täydellisyyttä, kohti aineen ja energian, Luovan tietoisen tarkoituksen, sitä ilmentävien kvaliteettien ja muodon täydellistä synteesiä. Yksilöllisyyden ilmentäminen on ihmisyyden kirkkain kukka.
Karkeasti ottaen ihmiskuvaani kuuluu kolmen tyyppisiä ihmisiä. Ensimmäisen ryhmän muodostavat totaalisesti ehdollistuneet ihmiskoneet eli sosiaalipartikkelit, jotka toteuttavat luomiskyvyttömästi ja mekaanisesti jotain perinteen ja ympäristön ehdollistamaa tieto-, toiminta- ja arvojärjestelmää. Heitä tapaa yhteiskunnan kaikilla tasoilla ja he ovat usein luonteeltaan autoritaarisia vallankäyttäjiä tai vallankäyttäjille uskollisia varjo-olentoja. Ne heistä, jotka ovat persoonallisesti kyvykkäimpiä ovat junailleet itsensä yhteisten instituuttien johtopaikoille ja sanovat onnistuneensa. Persoonallisella kyvykkyydellään he jatkavat toteuttamansa arvojärjestelmän manipulointia uskollisille seuraajilleen. He ovat sokeita, jotka johtavat sokeita.
Toisen ryhmän muodostavat välissä seisovat, kamppailevat, ajoittain luovaa kyvykkyyttä, ajoittain vallankumouksellista raivoa ja vitutusta potevat taiteilijaluonteet. Heissä on herännyt yksilöllisyyden täydellisesti toteuttamisen ankara vaatimus, mutta kuitenkin heissä on vielä paljon sellaista, joka sitoo heidät ehdollistettujen sosiaalipartikkelien maailmaan. Kun he toteuttavat sisästä kumpuavaa yksilöllisyyttään, he ovat korkealla, ikäänkuin toisessa maassa ja luovat elämällään oman yksilöllisyytensä toteuttamisen ikuista arvoa. He ovat niitä, jotka rikkovat instituutioiksi kiteytyneitä, elämän dynaamista kulkua estäviä sosiaalisia arvoja ja pyrkivät toteuttamaan täydellisesti oman olemuksensa ja sisäisen vapautensa. Kun he ovat tuolle vaatimukselleen uskottomia, he ovat levottomia, turhautuneita, tuskaisia ja saattavat käyttäytyä jopa aggressiivisesti, mutta heidän aggressiivisuutensa on kvaliteetiltaan täysin erilaista kuin ehdollistetun sosiaalipartikkelin autoritaarisesti johdettu agressiivisuus. Se on yksilön aggressiivisuus ympäristön rajoittavaa ja sanktioivaa rakennetta vastaan. He ovat niitä, jotka eivät enää voi tulla ihmiskoneiksi koska he ovat nähneet toisen rannan. Taiteilijaluonne on luonnetyyppi, jonka sisäiseen taisteluun sisältyy raivoa ja taistelua ja joka sosiaalisessa kentässä mielellään, taipumuksiaan seuraillen ja tutkien toimii jonkun taiteellisen päämäärän hyväksi. On kuitenkin muistettava, että suurin osa ns. taiteilijoista, kirjailijoista sun muista eivät kuulu tähän tyyppiin, vaan ovat aitoja sosiaalipartikkeleita eli poroporvareita. Toiseen ryhmään kuuluvat myös ne taiteilijaluonteita rauhallisemmat käytännön ihmiset, jotka usein tekevät kompromisseja ja joissa on aimo annos menestykseen johtavaa porvarillista mieltä. Usein menestys seuraa sisäisen yksilöllisyyden toteuttamisen kustannuksella. Heillä on myös näkemys toisesta rannasta ja yksilöllisyyden toteuttamisen mahdollisuudesta, mutta eivät omaa aina tarpeeksi irtautumisen raivoa ja uudelleenluomisen mielikuvitusta. Sisäisen yksilöllisyyden toteuttaminen ei ole mitään poroporvarillista moraalia, vaan ankaraa sisäistä kamppailua, jonka toteuttamiseksi saattaa olla syytä rikkoa monia siltoja vanhaan ja lahoavaan ja loukata monien vaikutusvaltaisten, mutta elämän kehitystä estävien persoonakeskeisten sosiaalipartikkelien arvomaailmaa. Käytännön jäbistä en löydä tyypillistä esimerkkiä koska en kuulu tähän luokkaan ja sen tutkiminen ei ole kuulunut tehtäviini yksilöitymiseni tiellä, mutta taiteilijaluonteista, joihin itsekin kuulun, ovat tyypillisiä esimerkkejä Goethe ja Michelangelo, jotka lähestyivät toista rantaa ja yksilöllisyyden täydellistä toteuttamista. He kävivät taistelunsa sen kanssa mikä heidän olemuksessaan oli sovinnaista, ehdollistavaa ja epävapaaksi tekevää ja ikuisesti nykyisyydestä kumpuavan luomiskyvyn välillä. Huomatkaa, että näitä yksilöitä on yhteiskuntaelämän kaikilla aloilla ja he käyvät taistelunsa usein tuntemattomina, tosin muille taiteilijaluonteilla näkyen.
Kolmannen ryhmän muodostavat yksilöllisyytensä täydelliset toteuttajat, totaalisesti vapaat ja luomiskykyiset yksilöt, joiden olemuksessa loistaa sisäinen voima täydellisenä. He ovat kaikkien yhteiskunnallisten viitekehysten, ehdollistamisen, perinteisten ajattelutapojen ja yhteisten arvojen ulkopuolella täydellisessä ja ehdottomassa vapaudessa. Heidän luova energiansa on niin suuri, että he voivat sitä jakaa yksilöllisyyttä kohti kulkeville taiteilijaluonteille auttaen näiden yksilöllisyyden kukkaan puhkeamista. He ovat ihmisenä olemisen päämäärä ja yksilöllisyyden kukka. Vaikka he eivät kaipaa viitekehyksiä, he luovat usein viitekehyksiä niille, jotka niitä kaipaavat toivoen kuitenkin niiden käyvän tarpeettomiksi. He hallitsevat täydellisesti ajatuksen, tunteen ja sisäisen näkemyksen eli intuition ja heidän olemuksensa on sisäisen näkemyksen ilmennys.
On siis täydellisesti mekaanisia sosiaalipartikkeleita eli kuolleita sieluja tai ihmisen kuoria, jotka ajattelevat ja tuntevat mekaanisesti ja turtuneesti, välimaastossa seisovia kokelaita, jotka laatunsa mukaan ovat joko levottomia ja myrskyisiä taiteilijaluonteita ja sisäisen äänen usein unohtavia käytännön kokelaita ja kolmanneksi täydellisesti yksilöityneitä vapaita individejä, jotka toteuttavat ikuisesti nykyisyydestä kumpuavaa luovuutta. He ovat niitä, joista vanha Buddhistinen sananlasku sanoo: “Mennyt, mennyt toiselle rannalle, mennyt ikuisesti toiselle rannalle.“
http://www.geocities.com/aivokuume/txt/nain_on.htmIf the falling tide can turn and then recover, all alone we must be part of one another
Löytyykö muita Musashi-faneja?
