LSD + 2C-E

[Kiiwinki]

Elikkä, tapahtumapaikkana toimi psykebileet metsässä. Pää"lava" luolassa, chilli tiheässä metsässä ja juoksuhauta välissä.

Tulin paikalle joskus yhdentoista aikoihin. Puolisammuneen kaverin puolituntinen raahaaminen väsyttää ja istahdan matolle chillissä kuuntelemaan rauhallista musiikkia. Vieressä oleva seurue tarjoaa hatsit vastineeksi bongin lainaamisesta. Otan puolitoista happolappua (150mcg fillari + puolikas dropsi) ja polttelen happojen noustessa budia.

Hapot vaikuttavat ja on todella mukava olo. Musiikki kuulostaa todella mielenkiintoiselta ja tunnen suurta yhteyttä luontoon. Puheskelen ihmisten kanssa jonkin aikaa. Alkuperäinen ajatus oli nokitella pieniä määriä 2C-E:tä (en aikaisemmin ole päässyt kokeilemaan) happolaskuihin, mutta kun hapot eivät kovin vahvasti toimineet enkä viitsinyt boostailemalla lisää tuhlata, päätin nokitella hiukan 2C-E:tä boostaamaan happoa. Huomaan jossain vaiheessa, että kaikki 20mg katosi sieraimiin. En ajattele tätä virheenä vaan odottelen mielenkiinnolla seurauksia. Nojaan reppua vasten viltin alla odotellen vaikutuksia.

Noin 20min myöhemmin (saattoi olla vähemmän, vaikea sanoa) on todella mystinen olo. Maa, puut, oksat ja kaikki kuviteltava vääntelehtii. Käsien verisuonet leviävät ja muodostavat punaisen verkoston/kuvion. Ihmisten kasvot vääntelehtivät ja kasvonpiirteet vaihtelevat sijanteja. Vieressä istuvalla on kolme silmää.

Tuijotan ympärilleni tunteja, mutta vieressä istuva sanoo, että aikaa oli kulunut vain parisenkymmentä minuuttia. Päätän lähteä luolaan. Nousen ylös ja tuntuu kuin siirtyisin aivan toiseen tilaan. Tuntuu kuin jättäisin taakseni suuren osan elämästäni siirtyäkseni uuteen vaiheeseen. Lähden haparoimaan juoksuhautaa pitkin luolaan. On todella vaikea ohjata askelia armottomassa kivikossa ja ihmettelen miten pystyn näinkin hyvin ottamaan tukea kivistä, ikään kuin joku ohjaisi askelia puolestani.

Onnistun pääsemään luolalle ja siellä odottaa aivan sanoinkuvaamaton näky. Musiiki on todella läpitunkevaa ja valoshow räjäyttää näköaistin. Katson luolan seinä ja kattoja ja kaikkialta puskee tuhansia kasvoja. Kaadun taaksepäin kasvojen katseiden voimasta ja huomaan ulkoa paistavan auringonvalon. Auringonvalo kaataa minut toiseen suuntaan. Törmään melkein seinämään jonka kasvot työntävät minut takaisin musiikkia päin. Olen täysin fraktaaliulottuvuudessa, jossa ei ole yhtäkään toistaan edes muistuttavaa hetkeä. Aika palaa itseensä syklisesti ja mieleen palautuu muistoja varhaislapsuudesta, jotka kuitenkin tapahtuvat nyt ja joista muodostuu uusia ulottuvuuksia. En osaa millään selittää tätä tilaa. Aistivirikkeitä päin ja aistivirikkeistä poispäin kaatumista jatkuu puolisen tuntia ja lopulta päätän kääntyä takaisin.

Pitkän matkan jälkeen olen takaisin chillissä ja istun matolle. Katson ympärilleni ja jokainen lehti, kukka ja kivi muodostavat hymyileviä kasvoja jotka tanssivat ja loistavat sateenkaaren eri väreissä taustalla soivan intialaisen musiikin tahdissa. Olen todella iloinen, kun olen saanut liittyä tähän luonnon suureen ykseyteen. Ryhdyn taas katsomaan käsiäni ja huomaan, että liikuttaessä kättä, käden kaksoiskuva jää paikalleen ja yhtyy nykyiseen tilaan noin sekunnin viiveellä. Pystyn kädellä muodostamaan suuria aaltoja maassa. Yritän selittää asiaa vieressä istuvalle, mutta muutaman sanan jälkeen olen aivan toisessa ulottuvuudessa.
Tätä jatkuu pari tuntia ja päätän lähteä takaisin luolaan. Aikalailla samanlainen kokemus kuin aiempi luolaekskursio mutta astetta mystisempi. Lähtiessäni takaisin menetän tasapainoni ja kaadun sammaleista seinämää vasten. Jään tuijottamaan puiden oksia taivasta vasten. Oksat kietoutuvat toistensa ympärille ja sykkivät sydämenlyöntien tahdissa. Ohikulkija kysyy kuntoani ja palaan oksaulottuvuudesta. Kysyn mihin suuntaan olin menossa ja jatkan matkaa.

Palatessani takaisin olen jo hiukan uupunut. Istun takaisin matolle ja laitan silmät kiinni, että saisi jonkinlaista hiljaisuutta aikaiseksi. Tajuan kutenkin, että silmät kiinni näen vielä enemmän fraktaalimaisia kuvioita ja niistä muodostuvia toistuvia, sykkiviä ja värejä vaihtavia maisemia. Katselen tätä hetken ja keksin sytyttää tupakan toivossa jonkinlaisesta ajantajusta. Tästä ei tule kuitenkaan mitään, vaan jään tuijottamaan sytkäriä ja tupakkaa tiedottomana seuraavasta askeleesta. Saan lopulta tupakan sytytettyä mutta jään vain katsomaan palavaa tuhkamassaa ja liikuttelen sormillani tuhkaa pois. Muistan, että taitaa sattua kun sormenpäihin jää läiskiä ja päätän lopettaa.

Tällaista haahuilua jatkuu joitakin tunteja kunnes on aika pakkailla tavaroita. Vielä roudaamisen jälkeen alamäkeä kävellessä luulen näkeväni edessä järven ja siinä heijastuksia puista. Visuaaliset vaikutukset lakkaavat joskus kahdentoista aikaan päivällä ja seuraavana aamuna on suurinpiirtein normi olo.

[sublime]

Todella hyvin kuvailtu kertomus Etenkin paikalla olleena on helppo päästä kokemukseen mukaan. Tulikin tuolla ajateltua, että varmaan deelejä ottaneena olis intensiivinen meno, ja sitä näyttää olleen.

[Dexma]

Erittäin kauniin kuuloinen kokemus... Fraktaali ulottuvuudeet...

[Asidyyli]

Täytyypä joskus varmaan testailla tuota komboa, tosiaankin