"This could be a day of smooth sailing..."

Asidyyli · Post by **Asidyyli** » Sun 16 Apr 2006, 21:10

"THIS COULD BE THE DAY OF SMOOTH SAILING..."

- Horoskooppini päivälle jona seuraava tripautus tapahtui

SETTI:
900 mg dekstrometorfaania (eroteltuna)
100 mg syklitsiiniä (pahoinvointiin)

dekstrometorfaania ollen näin 15 mg/kg

Pitkääperjantaita on perinteisesti jollain päihteellä tullut piristettyä, joten paremman puutteessa päätin ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin nauttia dekstrometorfaania. Erottelin tottumuksella ilman ihmeempiä hifistelyjä 900 mg ja tulos olikin varsin hyvä. Annoin ekstraktin vielä levätä hetken ja odotellessani katselin Memento-elokuvaa televisiosta jaksamatta keskittyä kummemmin. Aloin olla hyvin kireässä mielentilassa... ennen dexmin ottamista olen aina hermostunut, lähinnä aineen nauttimisprosessia ja pahoinvointia kammoten. Pitkästä aikaa olin todella jännittynyt, pulssi löi tiheää ja hikoilin, "mitäköhän tästäkin tulee?" koitin hengittää syvään ja rauhoittua.

Settingiä väänsivät negatiivisemmaksi vielä heikot yöunet ja tunti sitten otetut Marzinet... olin päättänyt ottaa ne kerrankin hyvissä ajoin, jotta ne ehtisivät alkaa vaikuttaa: Myöhemmin tämä osoittautuisi virheeksi. Ehkä vain kuvittelin, mutta aloin jo nähdä heikkoja floatereita ja staattista väreilyä, mietin oliko se kenties tuon kirotun Marzinen syytä.

Kello 0015 sitten nielin kakoen 15 millilitraa ekstraktia ja aloin odottaa.

Pistin soimaan Legendary Stardust Cowboyta ja suljin silmäni. Kun avasin ne taas, mietoja visuaaleja alkoi ilmaantua, pöydän jalassa näytti olevan vaaleanpunaisia hohtavia hieroglyfejä, samassa huomasin pahoinvoinnin hiipivän kimppuun.

Kello 0035 menin vessaan tyhjentäytymään. Oksentaminen ei kuitenkaan ollut helpotus, vaan äärimmäisen tuskallista. Marzineiden syklitsiinin vuoksi vatsani kieltäytyi yhteistyöstä ja jouduin pakottamaan oksennuksen ulos pieninä ysköksinä vatsani kramppaillessa.

Siistin itseäni hetken ja palasin vessasta käydäkseni sohvalle lepäämään, tuskin olin ehtinyt istahtaa kun vaikutukset tulivat päälle tuttuun tapaan. Olin täysin tutkalla. Huoneessa leijaili läpitunkematon oranssi usva ja kun suljin silmäni, olin välittömästi tutussa dekstroversessä, tuossa käsittämättömässä maailmassa joka on jotenkin aivan liian todellinen, ja niin vieras, ettei uskoisi ihmismielen voivan sellaista kehittää.
Mutta jokin oli nyt erilaista dekstroversessä, vaikka välillä eteeni avautuikin merkillisiä talvisia fantasiametsiä tai geometrialtaan outoja harmaita kaupunkeja, oli suurin osa paikoista joissa kävin lähempänä tavallista klubia tai baaria (jostain syystä dexmi vie aina outoihin baareihin tai pornoluoliin) joiden asiakaskunta oli tällä kertaa ihmismäisempää kuin tavallisesti, monet olivat tuttujani. Hahmot kävivät silti jatkuvia metamorfooseja läpi, muuttuen välillä rujossa epämuodostuneisuudessaan karmivan kuvottaviksi.

Ja kun ennen olin ollut dextroversessä vain ulkopuolinen tarkkailija, minustakin oli nyt tullut yksi sen asukeista (mikä oli minusta myös hiukan huolestuttavaa). Kaikki dextroversessä tuntui koostuvan muotojen jatkuvaan liikkeeseen perustuvista hahmoista. Tapa jolla olennot ikäänkuin leijuivat, muuttuen jatkuvasti - se oli äärimmäisen sulavaa ja hienoa tanssia jollaista en ole missään muualla nähnyt, nopeudeltaan jotenkin yhtä aikaa nopeaa ja hidasta... tanssia jolla oli aivan oma temponsa. Dextroversessä vallitsi aivan oma fysiikkansa. Minäkin pystyin nyt liikkumaan näin, tuntui kuin olisin leijunut. Yhtäkkiä raajoihini vain levisi käsittämätön aineettomuuden tunne, pystyin koskettelemaan ja tunnustelemaan käsilläni, mutta oli kuin niitä ei olisi ollut. Ja kun katsahdin alas, huomasin kämmenieni muuttuneen näkymättömiksi. Tunsin käsilläni, mutten nähnyt niitä. Käteni päättyivät ranteisiini. Jalkani olivat tallella, mutta ne eivät olleet mitenkään kiinni ruumiissani, vaan leijuivat vain paikoillaan sen mukana kuin näkymättömien narujen varassa.

En muista paljoakaan hallusinaatioista. Jossain vaiheessa olin jonkinlaisessa korkeaarvoisten (ja mitä omituisemman näköisten) olentojen kansoittamassa juhlassa kunniavieraana. Makasin sohvallani, joka työnnettiin sisään ovesta ja juhlavieraat tekivät minulle kunniakujan. Asuntoni pienet loukot, keittiö, vessa vaatekomero näyttivät avautuvan loputtomiksi sokkeloiksi. Lattialla olevasta vaatekasasta nousi mies. Välillä kuvittelin olevani baarissa laulamassa karaokea. Palattuani "baarista" kotiin koin myös kerrankin lievän skitsotuspaniikkireaktion. Aloin olla sen verran tajuissani, että harhailin keittiiöön hakeakseni tuhkakupin ja poimin röökitopan kirjahyllystä. Muistan että istun sohvalla polttamassa... yhtäkkiä jonkinlainen terävä häiriö pyyhkäisee todellisuden yli (kuin joku olisi tehnyt nopean viillon tuohon ajan ja avaruuden päällekkäisistä kerroksista koostuvaan sipuliin... näin metaforisesti ilmaistuna) ja minulla onkin sytyttämätön tupakka kädessäni... jotenkin tilanne tuntui hyvin stressaavalta, enkö juuri polttanut tupakan? Tuhkakuppi on tyhjä... vainottelen tiputtaneeni palavan tupakan johonkin ja mielessäni pyörii vain, "nyt sen sitten teit ja vedit psykoosiin itsesi, tältä se siis tuntuu, et ole enää ikinä normaali" onneksi sain itseni rauhoiteltua ja sytytin tällä kertaa oikeasti savukkeeni (ilmeisesti)

Alkupuolen yöstä muistan surffailleeni vahvojen visuaalien mukana, kuunnellen C.A. Quintetia ja Silver Applesia. Etenkin Quintetin Trip thru' Hell-albumi sekä Nicon Marbe Index toimivat loistavasti dexmitunnelmiin. Tietokoneen käyttö kävi äärimmäisen hankalaksi, koska näkökenttäni oli liian vääristynyt ja sormien motoriikka ei toiminut, aivoni eivät tuntuneet osaavan muodostaa sanoja. Olin kirjoittanut itselleni viestejä, joista lukukelpoisimmat olivat tyyliä: "IMUIST AMTIÄÄ , SITTI JVUYÄ"

Ihmeempiä en muista tripin aikana sitten tapahtuneen. Muistin kun pistää usein ihan kunnolla pätkimään tuo dexmi, ja välillä olin niin tutkalla ettei muistanut kuka oli, tai luuli olevansa joku muu, esimerkiksi joku tuttava, jonka luulin olevan huoneessa.

Eli ei sen kummallisempi expa, mutta varsin positiivinen matka silti, verrattuna viimeisimpiin yhteentörmäyksiin aineen kanssa, usein kun on mennyt aivan perseelleen.

A trip into the undergound....where it feels good, and nothing else matters....except sensation... fire, ice, heat, cold, senses
- Urban Dictionary DXM:stä

benelux fat · Post by **benelux fat** » Sun 16 Apr 2006, 22:51

Tapu tapu

Hyvin kirjoitettu stoori.

Alkoi lukiessa tehdä sen verran mieli nähdä dextroverse, että täytyy varmaan tässä joku kerta yrittää uudelleen, kun kaksi edellistä yritystä ovat jääneet vain vittumaiseen kutinaan ja raskaaseen oloon.

Olen varmaan tyrinyt jotain erottelussa..

HUUHAA · Post by **HUUHAA** » Tue 25 Apr 2006, 13:51

tuollaisia vaikutuksia minäki dxm:ltä haen, 600mg ei siihen ole vielä riittänyt vaan kaikki on jäänyt lieviin visuaaleihin ja sekavuustilaan ym.....

nii ja hyvin kirjotettu stoori BTW....

Post by **Kalastaja** » Sat 29 Apr 2006, 01:34

Hienosti olet saanut kuvailtua tuon kokemus.

Sanoit olleesi asukki, et vierailija. Ne tunsivat sinut? Muistatko jotain suorempaa kontaktia, tiedonvälitystä?

Voisiko dekstrotodellisuus olla oma rinnakkaismaailmansa, aika jossa todellisuus on totta? Yritetäänkö sieltä kertoa meille meistä, siitä mitä emme halua kohdata - jonka turvaksi olemme rakentaneet illuusion järjestyksestä ja järjestä?
Koska emme kestä sitä todellisuutta, panikoimme ja emme halua antautua vietäväksi. Tavoittelemme tuttua ja turvallista, haluamme kontrollia.

Tuo laskuvaiheessa (ja myöhemmin) havaittava muistin vajaatoiminta on hyvin harmillista. Tuollainen déjà vu -tyylinen tai ihan déjà vu kokemus irtaannuttaa muutenkin jonkin verran todellisuudesta, tuossa mielentilassa se irtaannuttava kokemus moninkertaistuu. Jonkinnäköistä palautumista tähän todellisuuteen... epävarmuutta, totuttelua.

Asidyyli · Post by **Asidyyli** » Sun 30 Apr 2006, 00:09

Kalastaja wrote: Sanoit olleesi asukki, et vierailija. Ne tunsivat sinut? Muistatko jotain suorempaa kontaktia, tiedonvälitystä?

Tunsin, että fysiikkani oli tällä kertaa muuttunut "asukkien" fysiikaksi. Ruumiini koostumus jne.

Vieläkään en kuitenkaan pystynyt kommunikoimaan asukkien kanssa. Välillä jotkut puhuivat minulle (huulet liikkuivat) mutten kuullut mitään (dextroversessä vallitsee aina omituinen hiljaisuus, kuulokkeistakin kuuluva musiikki ei tunnu enää ääneltä vaan vieraalta ärsykkeeltä joka kaikuu jostain aivan muualta).

Kommunikaatiota vieraiden entiteettien kanssa tapahtuu kai lähinnä vain nelos- ja sigma-plateauilla. Sinänsä kiinnostaisi tuo kommunikaatio, koska se auttaisi ehkä hieman jäsentämään sitä mitä näkee.

En kyllä varsinaisesti usko rinnakkaistodellisuusjuttuihin, mutta varmaksihan asiaa ei voi tietää... aina voi jossitella. Ja etenkin DXM pistää jossittelemaan, koska se pistää näkemään niin helvetin outoja juttuja, ettei enää pysty uskomaan kunnolla, että ne voisivat tulla vain omasta päästä.

HUUHAA · Post by **HUUHAA** » Sun 30 Apr 2006, 13:28

DXM:n maailmasta tulee mieleen Matrix, otat dxm:mää ja se vie sinut toiseen maailmaan, tai jotain sellasta...