Amfetamiinihan on Suomen kansallishuume. Sitä vetävät ne tyypit jotka hikoilevat pakkasella ja ne oudot jannut jotka haisevat kemikaalille klubeilla. Tai ne epäilyttävät tyypit jotka kuiskailivat bileiden nurkassa että mistä sais. Minunkin vakio PL ja naksu diileri tekee varmasti parhaat voittonsa pirillä. Itsellä on takana kaksi vauhti kokemusta(lukuun ottamatta niitä lukemattomia naksuja jotka ovat luultavasti ainetta sisältäneet).
Kumpikin niistä oli kiva, mutta ei sitä mitä huumeilta haen. Varmaan käytin ainetta väärin odotuksin. Odotin todella siistiä ja kaikkivoipaa fiilistä mutta sain jonkinlaisen hyperaktiivisen mutta yllättävän luonnollisen tuntuisen ja selkeän olon jonka ei halunnut loppuvan.
Laskut palauttivat minut maanpinnalle ja ehkä sen alle. Ikinä ei ole niin pahalta tuntunut. Amfetamiini on petollisen kiinnostava aine joka omaa tietynlaista rappioromantiikkaa. Lainien nuuskiminen jossain räkäsessä pyöräklitsussa on jotenkin niin äärimmäistä huumeilua. Eniten aineessa minua kiehtoo se että se kietoo sormensa ympärille todella helposti vaikka se ei lopulta ole mikään maailman ihmeellisin aine. En tarkoita että minun tekisi mieli käyttää ainetta vaan mietin miksi sitä käytetään täällä niin paljon. Pari vanhaa todella hyvää ystävääni ovat nykyään pirin ongelmakäyttäjiä. Se tuntuu jotenkin oudolta koska vieläkin pyöritään samoissa paikoissa ja käytetään samoja myyjiä. Ajatukset ei vaan enää kohtaa ja intressit ovat aivan päinvastaiset vaikka ennen oltiin kuin sukulais-sieluja.
Tähän topiciin voi heittää ajatuksia, kokemuksia ja mitä vaan ko. aineeseen liittyen. Tuskin tämä topic saa hirveästi tuulta siipiensä alle näin hiljaisella foorumilla. Mutta kun aihe on minua viime aikoina pohdituttanut niin paljon, että tässä supernaturalimaisen emotionaalisessa tilassa päätin aloittaa tämän topicin.

Minkälainen on sinun näkökulmasi piriin? Kerro jo!