Swd wrote:Miten päihdyttävien ("kovempien") aineitten käyttö on vaikuttanut elämäänne fyysisesti ja psyykkisesti? Toivoisin rehellisiä vastauksia.
Olen viime vuosina käyttänyt lähinnä kannabista ja psykedeelejä; vuosia sitten join satunnaisesti kännejä, josta alkoholikäyttöni on vähitellen hiipunut; tänä vuonna olen ollut kerran humalassa. Muutama vuosi sitten kokeilin myös kerran MDMA:ta ja pari kertaa GHB:ta, mutta muuten vastaukseni siis liittyy psykedeeleihin. En tietääkseni ole absolutisti minkään asian suhteen, mutta käytännössä muut kuin psykedeelit eivät vain oikein kiinnosta.
Mitenköhän tämän vastauksen tiivistäisi niin, ettei mene liialliseksi jaaritteluksi? No, ehkä suurimpia seurauksia on se, että psykedeelit ovat inspiroineet minua muutokseen. Yksinään psykedeelikokemukseni eivät varmasti olisi aikaansaaneet suuria pysyviä muutoksia, mutta tripeillä kokemani visiot ja ideat siitä, miten asiat voisivat olla, ovat rohkaisseet minua arkielämän muutokseen, joka on hidasta mutta hetki hetkeltä palkitsevampaa. Psykedeelien käytön myötä koen muuttuneeni huomattavasti avoimempaan ja vapautuneempaan suuntaan. Olen avoimempi uudenlaisille ajatuksille ja omaan ajatusmaailmaani kohdistuvalle kritiikille. Itsekritiikkini ja -reflektioni määrä on moninkertaistunut, ja olen huomattavasti entistä tietoisempi teoistani ja ajatuksistani. Olen alkanut nähdä ongelmiani ja jumiutumisiani selkeämmin, jonka seurauksena olen voinut käsitellä niitä syvällisemmin, ja vähitellen muuttaa ne ylipääsemättömän tuntuisista ongelmista enemmänkin mielenkiintoisiksi haasteiksi.
Tokikaan kaikki nämä vaikutukset eivät ole johtuneet psykedeeleistä, koska ihmiset muuttuvat muutenkin ja olen myös käyttänyt niitä voimakkaan aikuistumisvaiheen aikana. Toisaalta en mitenkään osaa olla antamatta niille krediittiä muutoksissani, koska todella suuri osa minussa tapahtuneiden muutosten kipinöissä on syntynyt juuri tripeillä.
Fyysisestä puolesta, en voi sanoa huomanneeni aiheuttaneeni näillä päihteillä itselleni fyysisiä ongelmia; toki mietityttää kannabiksen polttaminen mutta käytännössä poltan sitä niin pieniä määriä ja epäsäännöllisesti tai vähintäänkin epäsäännöllisen säännöllisesti, etten jaksa liikaa stressata. Positiivisia vaikutuksia terveyteen on sen sijaan ollut, sillä tripeilläni tulen useimmiten hyvin tietoiseksi oman kehoni hyvinvoinnista, ja esimerkiksi huomaan mikäli lihakseni tai paikkani ovat muuten jumissa. Se inspiroi suuresti venyttelemään, liikkumaan, joogaamaan, mitä tahansa.
Myös ruokavaliooni psykedeelikokemukseni ovat vaikuttaneet; vaikka pidän mahdollisena että olisin siirtynyt kasvispainotteiseen ruokaan muutenkin, niin joka tapauksessa voimakkaimman sykäyksen tälle antoi ensimmäinen LSD-kokemukseni vajaa kolme vuotta sitten.
Niin, ja sitten luovuus. Teen paljon luovia asioita, niin äänen, kuvan kuin sanankin parissa. Tapa, jolla psykedeelit ovat vaikuttaneet alitajuntani porttien avautumiseen, on jotain sellaista jota en mitenkään voisi kuvitella mahdolliseksi ilman niitä. Psykedeelejä vastustavat henkiset opettajat ja koulukunnat tuntuvat olevan sitä mieltä, että esimerkiksi meditaatiolla pääsee samaan paikkaan kuin psykedeeleillä. Minä en ole tästä samaa mieltä. Minusta meditaatio on erinomainen työkalu siinä missä psykedeelitkin, mutta ei se kuitenkaan samaa asiaa aja. Ehkäpä olennaisimpana erona, psykedeelit mahdollistavat upottautumisen sellaisen kaaoksen keskelle, jollaista en ole missään nähnyt tai kuullut psykedeelittömällä elämäntavalla saavutettavan. Meditaatio, jooga ja vastaavat tuntuvat enemmänkin lisäävän kirkkautta ja puhtautta; psykedeelit taas herättävät niin rosoisempaa ja synkempää kuin valoisampaa ja selkeämpääkin puolta persoonallisuudessani ja maailmassa. Voi olla että olen väärässä, mutta en ole kuullut yhdenkään gurun koskaan hehkuttaneen, että meditaatio toisi kaaosta (joka ei toki ole psykedeelien ainoa uniikki elementti, mutta keskityn nyt siihen). Kaaos on erittäin olennainen osa taidettani. Kaaoksen ja järjestyksen tasapaino ja myös aaltoilu niiden välillä antavat jotain sellaista, jota valaistuminen tai pelkästään valoa kohti kulkeminen ei nähdäkseni tarjoa. Uniharjoitukset ovat takuuvarmasti hyvä lisä tähän kaikkeen, mutta unitilassakin on luomisen suhteen se ongelma, että se menee ohi kun ollaan hereillä. Tämän meditaatio-uni-jooga-muut henkiset tekniikat -näkemykseni kyseenalaistavia ajatuksia otan mielelläni vastaan.
En tällä todellakaan tarkoita dissata psykedeelittömiä henkisiä harjoituksia, koen että niillä on hyvin olennainen sija omassa elämässäni, mutta kyseessä ei kuitenkaan ole sama asia kuin psykedeelit. Kuten kaikessa: gain something, lose something. Koen näiden erilaisten työkalujen yhdistämisen hyväksi jutuksi.
Henkisyydestä puheen ollen, psykedeelit ovat avanneet käsityksiäni ja kokemuksia jumalasta, äärettömästä, ikuisesta. En yhäkään ole varma, onko jumalakokemuksen takana jotain täysin kokijastaan irrallista vai onko se pelkkiä kipinöiviä synapseja, mutta pystyn elämääni ilman varmuuttakin, ja koska minun ei ole mahdollista irtautua aivotoiminnastani, niin käytännössä vastauksella ei edes ole minulle sellaista merkitystä jonka monet sille tahtovat antaa. Joka ei toki poista sitä, ettenkö haluaisi tietää; olen utelias. Kokemustani "todellisuus" ei silti voi koskaan viedä pois.
No, enpä osannut tiivistää. Sellaista se joskus on.
olet oikeassa.
Tuo "roll" -hymiö on aivan MAHTAVA! 