Erään henkilön psykedeelinen ilta (White Russian)

[Swampthing]

Saattaa olla, että tämä pitäisi siirtää Psykedeelit -osastolle, mutta laitoin sen kuitenkin tänne, sillä tarinassa käytettyä substanssia eivät kaikki välttämättä pidä psykedeelinä.

Nimeltämainitsematon ystäväni koki melko muistorikkaat aamuyön tunnit, joita ollaan nyt puitu päivän mittaan. Illan aikana kului ilmeisesti ainoastaan kannabista ja n. puolikas kalja. Illan aikana tuli tehtyä myös nauhoitus kännykän ääninauhuriin, ja näitä narinoita on kuunneltu innostuneesti ja melko huvittuneesti. Pyysi sitten postittamaan tämän raportointinsa tänne, pidemmittä puheitta:

"Varsinainen tarina alkaa melko rauhaisiksi hippibileiksi luulluista kännistä porukkaa + kotitekoinen bongi -bileiksi osoittautuneista illanistujaisista jossain sellaisessa Suomen kolkassa, jossa ei tulisi käydä. Tätä ennen olin iltapäivän tunteina poltellut enemmän kukkaa kuin ennen olen nauttinut yhden päivän aikana, mutta se meni melko tasaisesti, ei mitään erikoisen psykedeelisiä nousuja, joita olen ennen kokenut.

En varsinaisesti tuntenut sopivani bileisiin, olin odottanut porukan olevan rauhallisempaa, joten lähinnä pysyin kiinni ihmisissä, jotka tunsin. Poltettuani pienet, mitäänsanomattomat savut naurettavan pienestä kiertäneestä jointista n. kello 1:00 päätin poistua paikalta. Hain kaverini, joka oli hiukan kännissä ja paukuissa, ja käskin valmistautua lähtöön. Viimeinen juna lähtisi 1:55, eikä meillä ollut hajuakaan, kuinka kauan meiltä kestäisi löytää asemalle.

Raahauduin yläkertaan heittämään jäähyväiset illan isännälle, joka oli kuitenkin niin erään tytön lumoamana, että päätin jättää moiset rauhaan. Menin huoneeseen, jossa luulin erään toisen kaverini olevan, mutta paikalla olikin tuntemattomia ihmisiä bongin kanssa. Melko spontaanisti, koskaan ennen bongia kokeilemattomana otin massiiviset hitit ja jäin lojumaan lattialle, pidellen oudolta tuntuvaa savua keuhkoissani. Frendini saapui huoneeseen, ja puhalsin savut ulos.

PFOOM.

Koko keho kymmenen sentin syvyydeltä kihelmöi, näkökenttä pomppi, tulin pahoinvoivaksi ja tahdoin ulos huoneesta. Oliko se salviaa, vai mitä helvettiä tapahtuu? Pajalta se maistui. Sydän soitti drum'n'bassia, keuhkot eivät tuntuneet toimivan. Painuin vessaan, yritin laatata. Silmäni olivat räjähtäneet punaisemmiksi kuin koskaan. Ryntäsin alakertaan, toiseen vessaan (miksi, sen kun tietäisi) ja onnistuin laattaamaan naurettavan vähän, olo oli parempi. Röyhtäilin vähän, ja normaali olo palasi. Ajattelin tehneeni jotain väärin, poistuin rakennuksesta hieman jo selvenevän kaverini kanssa klo 1:25.

Käveltyämme ikuisuudelta tuntuneen ajan (kaksi minuuttia) alkoivat ensimmäiset varsinaiset vaikutukset. Aloin naureskella asioille, hekotella yleisesti sille miltä tuntuu, ja sille, mitä hittoa oikein bongin kanssa tapahtui. Kiipesimme mäkeä ylös lumisateessa, tunsin valloittavani Mount Everestiä. Jokin voima työnsi minua selkeästi eteenpäin.

Mount Everestin huipulla alkoi tapahtua. Aloin kävelemään robottimaisesti, syvyysnäkö ja ajantaju iskeytyivät yhteistuumin päiväunille. Vielä oli kuitenkin melko tavanomaista, ihmettelin vain kaverille, miten hienolta tuntuu. Tien jatkuttua vielä noin sata metriä alkoi kaikki tuntua yhtenäiseltä tunnelilta. Kaikki ympärillä oleva oli autiota, kaikki talot autiotaloja, tien päätä ei näkynyt, joten se tulisi jatkumaan ikuisesti.

En osannut arvioida etäisyyksiä lainkaan, ja asiat tuntuivat muutenkin muuttuvan oudoiksi. Tien päässä juoksenteli jatkuvasti kissa tai useampi, jotka sitten kuitenkin hävisivät jonnekin (kaveri ilmoitti, ettei nähnyt mitään). Tiellä näytti lojuvan roskapusseja, kunnes tajusin niiden olevan kaukaisuudessa olevia lätäköitä. Tajutessani tämän olin sekunnin sadasosassa siirtynyt niitten luokse, ja ihmettelin niitten venymistä.

Käännyimme oikealle, kuten oli opastettu. Katuvalot valaisivat lumisadetta, joka riistäytyi silmissäni täysin käsistä. Huomasin, että lumisade oli oikeasti vain luuppaava animaatio, sama kuvio toistui kaikkialla. Lumihiutaleet alkoivat hohtaa sinipunaisina, kiertyä kaiken ympärille. Maailma hohti ja vaihteli värejään, ja kirjaimellisesti pyörin kannoillani ihastellakseni kaikkea, päästelin jotain outoja äännähdyksiä ja huutojakin (kaveri vähän ahdistui). Ilmoitin kaverilleni "tajuavani kaiken kaikesta, mitä kaikessa kaikkeudessa ja kaikessa vaan voi kaikkea olla". Tässä vaiheessa luulin todella vahvasti näkeväni lucid-unta, sillä mikään muu ei voisi toimia näin hyvin ja juuri niin kuin haluan. Tein todellisuustestin. "Ei helvetti", paasasin frendilleni, "mä oon hereillä. Ei voi olla." Hoin lähes jatkuvasti "vitun hullua" ja ihmettelin kaikkea.

Nousimme vihdoin aseman portaita ylös (kello oli 1:42, olimme kävelleet ikuisuuden kestävän vartin). Sain kaverini kännykän, ja aloin horisemaan senhetkisiä näkymiä oudon vapisevalla äänelläni - olin shokissa, liikuttunut, hämmentynyt, äimissäni ja ennen kaikkea huutanut kaiken ihanuutta vartin ajan:

"Mä astuin juuri keltaselle kukkakedolle - siis tullessani portaita ylös...Mä saavuin tällaiseen täysin symmetriseen paikkaan, jossa on keltasten ja sinisten valojen aiheuttama ilmiö, maa näyttää siltä, että siinä kasvaa keltaisia ja sinisiä kukkia."

(Olin siis noussut portaista aivan keskeltä, symmetria ja värien muutokset ällistyttivät.)

Ääniteltyäni n. kuusi minuuttia ajatuksiani laitoin kännykän pois ja nautin tuulesta. Kaverini käski olemaan heilumatta oudoissa asennoissa, ihmiset tuijottivat. Tunsin "sieluni", jonkinlaisen sateenkaarenvärisen kankaan hulmuilevan minusta irti tuulen mukana, pala palalta. Astuimme junaan.

Saavuttuamme kahdelta lähemmäksi kämppääni sijaitsevalle pysäkille aloitin taas nauhoitukset. Tunsin, että "sieluni" oli junamatkan brutaalin nopeuden takia vasaroitunut kokonaan irti minusta, ja vietti nyt aikaa jossain muualla, minun kävellessäni hengettömänä maan päällä. Tämä tuntui vain ja ainoastaan siistiltä. Äänittelin vielä minuutin jorinoitani, mutta päätin lopulta, että tahtoisin vain nauttia olostani ja "olla keskittymättä teknisiin laitteisiin". Kävelimme kotia kohtia minun ihmetellessäni sitä, miksi kaikki ympäröivät talot, kaupat ja postitoimiston olivat täysin autioita, kukaan ei ollut asunut niissä satoihin vuosiin. Horisontissa tuntui taas näkyvän kissoja ja vaihtelevasti jäniksiä, jotka juoksentelivat milloin minnekin (liikaa ollakseen oikeita).

Useiden kommelluksien ja kuumotuksien kautta saimme haettua frendini läppärin kämpiltäni ja painuttua hänen luokseen. Matka kesti piiiitkään, ja sen aikana ehdimme yhdessä ihmetellä sinisinä järvinä liplattavia varjoja ja muuta ihmeellistä (tajusin myös kaiken olevan kaunista jokaisella tasolla, jokaiselta kannalta, mistä suunnasta vain). Edit: Näillä vaiheilla myös "sielu" palasi takaisin "jonkinlaisena perhosena". Saavuimme määränpäähän n. 3:00. Kaverini kehotti, että en tulisi yläkertaan, mesoasin kuitenkin kaiken hienoudesta ja herättäisin koko kämpän. Olin samaa mieltä, ja istahdin alakertaan rauhoittumaan, ja vietin näiden kahden tunnin ensimmäiset viisi minuuttia puhumatta, huutamatta, pyörimättä tai ihmettelemättä.

Laitoin silmät kiinni ja annoin visoiden virrata. Tunsin todella vahvaa fyysistä putoamisen tunnetta, kuljin kohti kaiken keskipistettä pelottavien auringonlaskujen, valtavien ruusuikkunoiden ja goottilaisten symbolien ohitse. Koitin keskittyä pääsemään perille. Riuhtaisin itseäni irti tuolista ja silmäni auki. Olin pohjalla. Huohotin hämmästyneenä.

Ilta tämän jälkeen käsitti lähinnä teen juontia, kurkkukivun podentaa ja musiikin tekoa yhäkin ihmeissäni. Menin nukkumaan noin neljältä, yhäkin melko hämmästyneenä kaikesta. Käydessäni aamulla ulkona tajusin, miten täysin erilaiselta kaikki oli näyttänyt. Varsinkin kolmiulotteisuuden havaitseminen tuntui hyvältä, se oli kadonnut noina tunteina täysin.

Mainittavaa on, että koko tuona aikana ei tuntunut lainkaan minkäännäköisiä munchiesseja. En osannut ajatella mitään maallista."

Mietteitä? Teorioita bongiin piilotetusta salviasta/yopoista/mistä lie?

[Touchet]

Kunnon hitit hyvää kukkaa.
Hieno tarina. Taitaa olla kaverilla mielikuvitusta.

[artemisia absinthium]

Vau. Hyvin kirjoitettu ja kuvailtu kaikki yksityiskohdat (:

[Ahab]

Jotain hyvää psykekukkaa. Veikkaisin jotain tykkiä sativaa. Ehkä sekin että poltit ekaa kertaa bongista saattoi alitajuisesti psyykata. Muistan kyllä kun ei ollut vielä niin kauheasti poltellut eikä ollut tolea ja oli eka sato niin tuli oltua aika diipeissä oloissa. Tälläisen lukeminen saa kaipaamaan niitä kertoja.
Oletko jutellut myöhemmin illan isännän kanssa että oliko siellä jotain jekkumikseriä? Vähän PCP:tä
Brugmansiaa/Daturaa on aika helppo piilottaa kannabiksen sekaan mutta eipä sillä poltettuna niin voimakkaita vaikutuksia ole mutta eihän sitä koskaan tiedä.

[aphos]

Jos oli ensimmäinen kerta kun bongista poltit, voi olla vaan hyvää kukkaa. Muistan, kun ekan kerran poltti kunnon paukut, näki kunnon halluja. Jos kyseessä on jotain muuta, mielestäni tosi kyseenalaista. Ikinä ei pitäisi tunkea kellekkään mitään psykedeliä mitä tämä ei tiedä vetävänsä. Voisi kuvitella juuri jonkun kusipäähippien tekevän jotain vastaavaa.

[Swampthing]

Melko epätodennäköistä, että olisi ollut mitään muuta psykedeeliä, tarjoaja ei ollut deelimiehiä. Teorisoin itsekin jossain vaiheessa PCP:tä, vaikuttaisiko se makuun? Hämmentää yhä tuo mässyfiilisten puuttuminen, ehkä oli vaan sinä päivänä syönyt tarpeeksi. Kuinkakohan tuo toleranssi kasvaa ja kauankohan sen laskua pitää odottaa...

Daturahan on deleriantti, käsittääkseni pitäisi aiheuttaa lähinnä ns. "aitoja" hallusinaatioita, ihmisiä joita luulee tosiksi jne?

[Swampthing]

Bump!

Nyt on kaveri saanut tiedustelumatkan kautta selville, että kyseessä oli White Russian -lajike, ilmeisesti melko vahva THC-pitoisuus. Hyvä tietää.

[ishtar]

Hieno stoori itellä on melkeimpä samanlaiset fiilikset joka kerta :S

[testeri420]

Poltin tota white russiania damissa. Myyjä ei meinannu edes ensi myydä sitä mulle. Vasta sitte myi ku oli kysyny että kui kaua oot polttanu, sanoin puolet elämästäni ja oon 30. Myi.
Voin sanoo itekki että on mun mielestä yks parhaista lajikkeista tuo.

[testeri420]

Bump!

Nyt on kaveri saanut tiedustelumatkan kautta selville, että kyseessä oli White Russian -lajike, ilmeisesti melko vahva THC-pitoisuus. Hyvä tietää.

"Melko vahva"...voisin sanoo että tähä mennessä varmaa vahvinta mitä oon koskaan polttanu.
Ja oon polttanu ihan hirveen montaa eri lajiketta sekä eritavalla kasvatettua, mutta tuo vei voiton kaikista..
No mietippä kun myyjäkää ei meinannu ensi myyä sitä mulle, kysy että kauan oot poltellu...
Ak47 jää kakkoseks ja power bud kanssa toiseks helposti.
White rhino on kanssa samaa luokkaa sen white russianin kanssa mutta sanoisinpa että aikalailla kakkoseks jää sille white russianille kanssa...
Se on varmaan todennäkösesti jalostettu jostain white widowsta ja ak47 tyylisestä lajikkeista...
Eli perus white widow ja siihe ku lisätää kaikkia muita kasveja nii vahvaaki vahvempaa tulee

Mulle sanottii että jengi polttaa syöpäkipuihi sitä...
Aamulla siellä damissa erehdyin polttaa jointillisen nii meni neljä tuntia että pääsin edes teltasta ulos vessaan

[LeeviON]

Tällaista olisi tarkoitus kasvattaa lumien lähdettyä. Kasvatan siis ulkona, ja se on siis White Russian x Uder Skunk krossi eli early taitaa olla, eikö niin?