Heh, onpas tuosta jo hetki, ja jäänyt raportoimatta hektisen elämänvaiheen myötä.
Voisinkin nyt kertoa tuosta kerrasta. Harmi, että silloiset muistiinpanoni fiiliksistä ovat jo hukkuneet.
Eli syötyäni kuoritut ja pestyt hbwr:n siemenet, n. 30-60min päästä alkoi tulla hieman paha olo.
Makuulla olo helpotti. Sitten päätinkin testata Salvian kuivattuja lehtiä. Olin jo testaillut samasta setistä aikaisempina päivinä,
ja joka kerta toimi hieman paremmin. Menin pimeän kylpyhuoneen lattialle kynttilöiden ja suitsujen kera. Otin niin isot hitit
kuin pystyin, ja seurasin taas ajastimesta että pidättelen henkeäni vähintään 30sek. Ulos puhaltaessani kehon valtasi taas tuttu lämmin ja hieman sähköinen olo. Samassa lattian ja seinän laatat alkoivat valua/liukua ja tiedostin että "nyt olen lähtemässä pois täältä (vessasta, tästä maailmasta)". Pysyin kuitenkin täällä, ja hetken päästä jo norminäkö palautui..
Ajatus oli yhä häiriintynyt, kun päätin suunnitelman mukaan lähteä ulos kauniiseen ilmaan. Aivot ei n. varttiin toimineet, ja häröilin muovipussia etsiessäni, olin kuin puulla päähän lyöty että mitä pitikään tehdä ja häh..?.
Tiesin, että Sally antoi vain pientä esimakua, vain hieman raotti maailmansa verhoa, ja että kyllä me vielä tavataan kunhan tulee sen aika.
Kävellessäni hiekkatietä kohti pellonreunaa, Sallyn vaikutus lähti, ja Hbwr alkoi vaikuttaa enenevissä määrin.
Olo oli todella rauhallinen, ja pitkin metsiä kävelin ja istuskelin ja kuuntelin musiikkia korvanapeista, jotain rauhallista ja kaunista sieltä tuli ja se todella kosketti sydäntä siinä metsämaisemassa, auringon alkaessa laskea. Värejä rupesi tulvimaan kun katsoi taivaanrantaan. Ensin värinä oli keltainen, sitten punainen, ja viimeisenä lila. Väri seurasi minne katsoin.
Koko ajan vain huokailin maailman kauneutta ja ihastelin. Mitään filosofisempia ajatuksia ei tullut.
Minä vain Olin.
En muista kauanko olin metsässä, mutta mieleni teki jo lämpimään sisään, ja niinpä menin kotiin.
Siellä sängyllä maatessani, taisi olla tripin huippu. Tunsin ihanaa fyysistä, hieman madmamaista euforiaa, ja kieriskelinkin ja hinkuttelin sänkyä. (=
Joku aika siitä ja käsiäni alkoi särkeä, joten join vähän yhdestä kaljasta tavoitteena helpotus.
Tuosta matkani rupesikin pikkuhiljaa hiipumaan.
Jälkeen päin mietiskellessäni, LSA jätti minulle vahvan Olemisen psykedeelin tunteen.
Tajusin vain monta tuntia tripin ansiosta ihmetelleeni ja ihastelleeni, todella Olleeni. Loppuvaiheessa jo hieman kaipasin ajatteluani. =D Mutta todellakin oli kiva pikku retki, harmitti myös ettei ollut savuja lsa:ta boostaamassa, sillä uskon että ne todella sopii yhteen. <3
Loppuyhteenvetona voisi vielä mainita, että seuraavan päivän psykekemuissa ottamani 2(-3?) siementä, eivät olleet siihen tilaisuuteen. En pystynyt tanssia (vaikka kuinka pää halusi), kuin jonkun aikaa ja menin aivan maitohapoille jaloista. =D Mutta mikä ettei testaan taas joku kaunis päivä uusiksi, mutta sitten ehdottomasti kukan kera ja luonnon helmassa, myös isommalla dosella.
love, metsis 0/
wau. *euphoria*