Huh, olipahan vkl. Sain 80% tahnaa joka todellakin oli ehtaa verrattuna aikaisempaan "kasikymppiseen" (joka sekin oli saakelin hyvää). Alustusta:
Perjantaina alkoa, kodeiinia ja jauhepiriä 1:t isot lainit (joka myös oli todella vahvaa), unta 3h.
Lauantaina alkon tissuttelua, illalla 12 aikaan n. 0,1g tahnaa ja vähän alkoa lisää. Yö valvoessa ja aamulla 6+ aikaan heikohko olo. Söin vähän suklaata verensokerin korjaamiseksi ja otin toisen samanlaisen tahnapalan. klo 7-9 unta. Noniin, ja nyt päästään itse asiaan.
Tuli sitten ikävät rytmihäiriöt, huimausta (=verenpaine varmaan ketuillaan), näkökenttä heitti (asiat aaltoili), vainoharhaa,
tuntoharhaa, leposyke joku 40/min (mulla normaali joku 80), tosi kylmä mutta silti hiki, ajatukset katkeili niin pirusti kuten muistikin,
iltaa kohden silmät näytti lautasilta yks yllättäen ja mä aloin olla varma että nyt oon Deliriumissa tms.

Luin kaikista eri sairauksista varmaan monta tuntia tietoa, pelkäsin että on amfetamiinimyrkytys/amfetamiinipsykoosi joka jää päälle/munuaiset pettää/saan aivovaurion/aivoverenvuodon/kuolen hypotermiaan jne tms

ja mietin kuinka uskallan nukkua jos ei pumppu enää lyökään enkä herää aamulla!?
No, sitten sain onneksi rauhotettua itteni. Olin hämmästynyt kuinka nyt näin panikoin ja että se ei auta mitään, pahentaa vaan. Kaveri joka tietää näistä lupasi että varmana ei ole myrkytys niin pienestä määrästä ja sanoi että lopetahan vainoilu että on vaan käyttöoireet/viekkarit varmaan,
ja että menet yksityiselle lekuriin jos tarvii, piste. Kävin sitten ostaa yhen siiderin ja koitin syödä jotain, koko vkl aikana olin syönyt ihan liian vähän..
Illalla tulin siihen lopputulokseen että mun psyykkeen pimeä puoli mr. vaino oli meinannut kivuta järjen äänen paikalle, vaikka aina tätä ennen olen kestänyt paljonkin kieputusta.
Ja noin PIENESTÄ määrästä, se oli niinkun kummaa. Mut voi vitsit se laatu kyllä korvaa määrän mennen tullen.
Pahin oli se pelko että Mitäs JOS tämä onkin todella vakavaa ja kuolen? En oo lääkäri kuitenkaan..

Nooo, yö meni ihan hyvin ja olo on parempi kun on nukkunut.
Rytmihäiriöitä on yhä koko ajan mutta paljon pidemmät välit jo ja leposyke on normaalin rajoissa, tunto ja näköharhoja on vielä osittain.. En vaan jotenkin voinut tajuta että mulle tulisi tämmösiä viekkareita kun ei ole koskaan tullut
tällaista ja kun se määrä oli niin pieni. Oon kumminkin tavallista (paskaa ja ei-niin-paskaa) ottanut aika hurjiakin määriä per vrk/vkl syömättä ja nukkumatta eikä mtn näin pahoja jälkioloja ole tullut saatika et menis näin hitaalle sen vielä vaikuttaessa. Mut kyllä se varmast tästä vaan paremmaks nyt muuttuu. Pahin on se vainoilu kun ei tajua vainoilevansa kun "on vaan huolissaan itestään".
Mun psyyke kiittää kokemuksesta ja jatkaa entistä vahvempana.
Saa myös kommentoida (tai pistää röhönauruksi)..? (: