Eilen tuli kokeiltua salviaa ensimmäisen kerran. Kyseessä oli 5X extract minivesibongista poltettuna. Annos oli ~0.12-0.15 grammaa ja sellaista hc-kaasupurkaussytkäriä käytin. Luulin että olin aiemmin tripannut, ja tiennyt millaista on kun ollaan hyvin lähellä totaalista flippausta. En luule enää
Tripin sisältöä on aivan turha lähteä verbaalisesti suoltamaan, sen verran out there oltiin. Koitan nyt kuitenkin jotain selittää. Yhden ison hitin ehdin ottaa (tuskin pesään hirveästi jäi palamatonta materiaalia) ja sitä kun pidätin, kaikki muuttui, ja bongi löytyi myöhemmin lattialta. Bongi tippui luultavasti samantien lattialle kun koin egokuoleman, muutuin vaalean oranssin väriseksi vahapötköksi joka tuhansien muiden vastaavien kanssa yritti työntyä jostain seinästä(?), sain satoja eri persoonallisuuksia (joilla kaikilla oli joku abstrakti konkreettinen olemus). Muistan huutaneeni/puhuneeni apua tavallaan lattiana, mutta en kuitenkaan kuullut itseäni, koska olin joku muu, jossain muualla. Muistiin ei jäänyt puheeni sisältöä, koska olin irronnut ruumiistani jossa kognitiiviset toimintoni oli, vaan egoni oli jo jossain muualla, ja tuolille jäi istumaan vain tyhjä kuori joka puhui ja pyysi apua. Ego räjähti pirstaleiksi, joita oli jokapuolella, ja jotka kaikki saivat oman persoonallisuuden, egon. Olin yhtäaikaa kaikissa näissä egon sirpaleissa, ja koin eri sirpaleiden kokemukset kaikki yhtäaikaa ja erikseen. On psyykkisesti hyvin rankkaa olla satoja, ellei tuhansia kokevia ja ajattelevia minuuksia yhtäaikaa.
Salvia pääsi kyllä yllättämään aivan totaalisesti. Se tapa, miten trippi muodostui, oli jotain aivan uutta. Visuaaleista ei voinut puhua, koska olin aivan toisessa todellisuudessa, joka sattui näyttämään hyvin erikoiselta. Abstrakteja muotoja, liikettä, valoa, värejä. Kaikilla näillä mitä abstrakteimmilla asioilla (ei löydy sanaa kuvaamaan) oli kuitenkin joku rooli, tarkoitus, ja näköaisti ja psyykkinen kokemus sekoittuivat täysin. Aika oli ihmeellinen käsite salviatodellisuudessa, siellä pystyi tapahtumaan outoja tapahtumia samaan aikaan ja samalla peräkkäin. Aika venyi konkreettisessa muodossaan johonkin neljänteen ulottuvuuteen ja mahdollisti samanaikaisia tapahtumia eri (persoonallisuuksien) näkökulmista sellaisessa ajanjaksossa, jota tässä todellisuudessa kutsutaan ehkä nanosekunniksi, ja vielä peräkkäin. Myös monet muut abstraktit ja konkreettisemmatkin käsitteet kuten aika, tila, suunta, liike, muoto, persoonallisuus, ego, etc., saivat aivan uusia ilmenemismuotoja.
Toinen yllättävä asia kokemuksessa oli se, että trippi muodostui flippaamisesta, eikä toisinpäin niin kuin yleensä. Flippasin heti alussa, kun en tiennyt olinko polttanut salviaa (en uskonut että olin voinut polttaa, koska olin abstrakti vahapötkö jolla ei ollut edes käsiä millä pidellä bongia), luulin tietysti sekoavani lopullisesti. Flippejä tuli hyvin hyvin useita, mitä erilaisimmista asioista. Jännä juttu salvian kanssa kun todellisuus ja kokemusmaailma muuttuu niin täysin, ettei voi mitenkään uskoa että on polttanut salviaa, eikä tajua että on vain tripillä joka menee ohi. Kaikkien muiden deelien kanssa olen pystynyt pitämään järkeni edes jossain määrin mukana, mutta ei tämän kohdalla. Järki on tietysti melko hankala pitää mukana silloin kun on joku abstrakti muoto, liike, ominaisuus, esine, olento, whatsoever, jolla on vastaavan objektin psyyke ja ajattelun rakenne. Oli kumma tunne tajuta jälkeenpäin, että trippi onkin flippi, ja flippi trippi. Kokemuksen aikana sitä ei pystynyt tajuamaan, mutta kun vaikutukset laskivat, sitä huomasi että koko trippi onkin vain järjen menettämistä, sekoamista, joka konkretisoitui niin visuaalisesti kuin ajatusmaailmallisesti (vaikka visuaalinen ja ajatuksellinen maailma olivatkin yhtä).
Kokemuksen aikana lukuisat persoonallisuudet, muodonmuutokset, tajunnantilat, flippaamiset, monet käsittämättömät ja selittämättömät asiat, ja ylipäätään kaikki kokemuksessa kietoutuivat yhteen ja täydensivät toisiaan, muodostaen sellaisen mielen (ja egon) räjäytyksen että ei mitään järkeä, ja kaiken tämän näin ja koin oudoimmalla, sairaimmalla tavalla ikinä.
Matka oli hyvin, hyvin rankka, ja se jätti pysyvät jäljet minuuteeni, egooni. Muistikatkokset ja ennenkaikkea kertakaikkiaan mahdottomat kokemukset/asiat jättivät aivot sen verran solmuun, että on vieläkin jopa tuskallista yrittää jäsentää kokemusta. Jälkipyykkiä tuli kuitenkin eilen tehtyä reippaasti, vaikka se tuntuikin raastavan psyykkeeni rikki. Tietyllä tapaa hyvin opettavainen matka, vaikka minkäänlaisesta henkisestä valaistumisesta tms. ei voida puhua. Tiedätte kyllä mitä tarkoitan. Niin paljon salviatrippi jätti solmuja aivoihin, että ainakin osa niistä oli pakko saada avattua, tai trippi jäisi traumaattisesti leijumaan piilotajuntaani. Otin siis uuden annoksen salviaa, palasin toiseen maailmaan saadakseni vastauksia siihen mitä ja miten tapahtui ensimmäisen tripin aikana. Vaikutukset eivät olleet niin vahvoja kuin aikaisemmin, ja pääsin tutkimaan toista todellisuutta uudestaan. Sain avattua solmuja jonkinverran, mutta työtä on vieläkin paljon edessä.
Tähän kokosin jotain helposti selitettäviä asioita, ja yksinkertaistin huomattavasti kokemusta. Todellisuudessa (heh, missä todellisuudessa) salviatripin aikana oli niin kummallisia, selittämättömiä, mahdottomia, friikkejä, sairaita ja flippaavia tapahtumia, että niitä ei vain pysty kuvailemaan. Ne eivät ole tämän todellisuuden juttuja, joten niitä ei tässä todellisuudessa pysty kertomaan. Palan halusta jakaa kaiken sen mitä koin, mutta tiedän sen olevan mahdotonta, sillä tässä ns. normaalimaailmassa ei ole vastaavia asioita, eikä täten sanoja niille. Siellä ei päde tämän maailman lait niin fysiikan, ajattelun rakenteen, eikä oikeastaan minkään suhteen. Salvian maailma oli täydellisen absurdi, mutta kokemuksellisesti konkreettinen.
Kokemus oli todella hirveä, mutta kiehtova. Rakastuin, mutta vihaan ja pelkään syvästi.
Erittäin, erittäin rankkaa.
