Kalastaja wrote:Eiku metal. Se on sen söpön psykedelian evoluutiossa edennyt muoto.
I beg to differ.
Tämä on muuten hyvin kiintoisa vertaus. Harmittaa että hyvin usein psykedelia mielletään nimenomaan söpöilyksi ja aurinkoiseksi trallalaa-kukkaispopiksi.
Tuntuu että harva enää muistaa että 60-luvulla oli useita "oikeita" psykedeliabändejä, joiden musiikki oli hyvin kaukana aurinkoisesta. Biisit kertoivat pahoista tripeistä, kuolemasta ja egon kadotuksesta...
Psykedelia oli itse asiassa ensimmäinen tyylisuunta joka toi pop-musiikkiin sellaiset teemat kuin kuolema, tuska ja vieraantuneisuus. Kaikki tyypillisiä metallimusiikin teemoja. Itse olen sitä mieltä että psykedeliaa voisi pitää juuri "hevin" esi-isänä. Psykedeelisessä rockissa otettiin ensi kertaa myös käyttöön pitkät biisirakenteet, korviasärkevän meluisa äänimaailma ja vahva äänentoisto.
Suositut pop-ryhmät toki popularisoi sitten tuon psykedelian pehmeämpään muotoon, ja nämä biisit sitten on jääneet kaikille mieleen. Toki monella listamusaa tekevälläkin artistilla oli noihin aikoihin paikoitellen aika heavy-soundi. The Who, Cream, Doors, Hendrix ja joo... Black Sabbath
