Porukalla rytinää

[Krytom]

Reilu kuukausi sitten koin sellaisen matkan, että pakko on jakaa muillekin. Jospa jonkun ymmärryksen saatte kyseisestä matkasta tämän tarinan pohjilta.

Taustatiedot:

Ikä: 19
Sukupuoli: Mies
Pituus/paino: 172/76
Edellinen matka: n. 3kk sitten.
Substanssit: LSD 400ug, 1 hamppukeksi, 2 5-HTP kapselia.
Edelliset käyttökerrat kys. aineista: n. 10 matkaa LSD:llä, 2 kertaa keksejä syönyt.
Seura: 2 kaveria. Niko ja Janne (nimet muutettu)


Itse tarina.

Niko oli juuri muuttanut uuteen asuntoon ja oltiin mietitty parisen viikkoa hapon nauttimista porukalla. Sovittiin sitten eräs perjantai ilta jolloinko nautiskeltaisiin substansseja. Kyseisenä perjantaina lähdin töistä noin 18:45, ajoin kotiin, söin kevyesti pari leipäpalasta ja lähdin tykittämään kaupalle päin. Kaupasta mukaani tarttui 6-pack A le coqin kultaista olutta, koska halvin siksari kyseisessä kaupassa, sekä Pommac pullo ja pieni karkkipussi. Niko ei ollut tullut vielä takaisin asunnolleen, joten pelasin vähän hyvän tahdon pelejä, sekä polttelin tupakkia kaupan edessä. Koska Nikolla menisi vielä hyvä tovi, niin menin paikalliseen pubiin moikkaamaan erästä toista kaveriani. Kello oli tässä vaiheessa n. 19:30.

Vihdoin Niko laittoi viestin, että oli tullut juuri asunnolleen. Tykitin sitten autolla kyseiseen paikkaan. Saavuttuani pohdin itekseni, että haluaisikohan Janne liittyä porukkaan happoa nautiskelemaan. Asiaa udeltuani häneltä, Janne sanoi voivansa tulla, jos käyn hakemassa hänet. Tässä vaiheessa Niko oli syönyt jo yhden hamppukeksin sekä itse otin 5-HTP kapselit naamaan ja lähdimme porukalla hakemaan Jannea hänen kotoaan. Pois tullessa Nikolla alkoi jo jonkun verran keksi tekemään taikojaan ja hän hekotteli melkein joka asialle.

Asunnolle tultuamme, minä ja Janne söimme keksit, jotka oli uskomattoman kuivia ja ei kovin herkullisia muutenkaan, sama tuo. Mietittiin porukalla paljonko happoa otettaisiin, tulimme siihen tulokseen että Niko ja minä otamme 400ug ja Janne ottaisi 300ug. Emme imeskelleet lappuja ollenkaan vaan nielaisimme laput kerralla Pommacin turvin. Musteen maku oli yhtä ilkeä kuin ennenkin. Katsoimme kelloa ja se näytti n. 22:15.
Tässä vaiheessa Niko laittaa tietokoneelta jotakin psyke musaa soimaan. Tässä vaiheessa itselleni tuli ensimmäinen epäilys mieleen, että olikohan tässä nyt mitään itua sittenkään. No eniveis, katsotaan mitä ilta tuo tullessaan ja yritetään nauttia tästä. Jauhamme paskaa porukalla ja odottelemme vaikutusten alkamista.

Yhtäkkiä Niko ilmoitti että alkaa jo visuaalia näkymään, kellon mukaan aikaa oli mennyt 20min. Mietin että kylläpä Nikolla nopiaan alkaa toimimaan, kunnes huomasin suupielieni vääntyvän irstaaseen hymyyn. Säikähdin asiaa ja silloin alkoi visuaalia puskemaan naamalle. Tässä vaiheessa Janne ilmoitti haudanneensa epäilyksensä lappujen toimivuudesta, koska hänelläkin alkoi visuaalit täyttämään näkökenttää.
Seuraavaksi huomaan että kello näyttää 23:05, kun etsimme huoneesta akustisesti parasta musiikin kuuntelu paikkaa, tulimme tulokseen että se sijaitsee suoraan kaiuttimien edessä yllättäen.

Seuraava asia jonka muistan on, kun ehkä reilun puolen tunnin kuluttua minulla alkaa ensimmäiset vainot alkamaan ja epäilen Nikon ja Jannen pitävän kaveruuttamme minkään vertaisena. Istun nojatuolilla ja tunnen helvetin painavat riimut niskoillani, katson Jannea silmiin, suoraan sisimpään noiden lautasten lävitse. Alan ahdistumaan, koska en saa mitään irti noista silmistä, en iloa, en vihaa, surua, en yhtään mitään, näyttää siltä kuin hän olisi kuollut sisältäpäin. Hetken myöhemmin siirrymme tasoa korkeammalle, ja tajuan miten siirrämme materiaa toinen toisellemme. Jaamme koko oman tietoisuuden toistemme kanssa.

En kuule enää musiikkia taustalla, kuulen vain oman ääneni pään sisällä joka nauraa minulle, sekä Nikon ja Jannen äänen joista saan selville yhden lauseen "tuolla taitaa loopata aika pahasti", ahdistun suuresti ja vastaan heille "totta helvetissä looppaan!" Kuulen taas oman ääneni pään sisällä, hän kehottaa minua lepäämään. Rupean makaamaan patjalle, totean ettei tästä tule vittuakaan. Kuumotun, ahdistun erittäin paljon asiasta. Silloin katkeaa valot, tajuan kuitenkin että Niko vain laittoi valot pois päältä. Rauhoitun hieman.

Makaamme kaikki patjoilla. Laitan silmät kiinni ja näen nuo pitkäkaulaiset siniset olennot, he näyttävät minulle miten he ovat rakentaneet tämän maailman ja näyttävät minulle minun oman elämäni syntymästä lähtien. He eivät ole ollenkaan vihamielisiä, kertovat minulle mikä on meidän ihmisten paikka tässä maapallolla, tämä planeetta on luotu meitä varten, olemme niinkuin eräänlaisia lemmikkejä noille ihmeellisille neljännen ulottuvuuden avaruus olennoille. He kertovat miten kaiken on oltava balanssissa, he vertaavat asiaa meidän ihmisten töiden tekoon. He ovat "firman pomoja" me taas olemme työntekijöitä, mutta emme silti alinta luokkaa. Vaan he kertovat kuinka me tarvitaan noita hyperavaruudenpitkäkaulaolentoja kuten ne tarviivat meitä, ikäänkuin me olisimme isojen palkkien tukipilareita. He saavat meiltä tietoa meidän aistiemme kautta, jotta se osaisivat parantaa meidän oloja täällä maapallolla. Vähän niinkuin koko maapallo olisi yksi iso yritys, jota johtaa nuo pitkäkaulaolennot.

Tätä tutustumismatkaa kesti hyvän tovin, sen jälkeen pääsin tapaamaan paholaista itseään. Juttelimme niitä näitä, ihan kuin olisimme vanhoja tuttuja. Hän kertoo olevansa noiden "firman pomojen" luomus meille. Sitten hän lähti tapaamaan "jotakuta muuta". Tunsin pakollista tarvetta lähteä ulos kävelylle, katsoin Jannea, hän tajusi mitä meinasin tehdä. Nousin, kävelin ovelle, laitoin vaatteet päälle ja astuin ulos. Aivan uskomattoman upea tunne. Kello oli jotain 1-2 maita yöllä. Kävelin roskakatoksen luokse ja sytytin tupakin. Tovin mietiskeltyäni tuota äskeistä tapahtumaa, lähdin kävelemään keskustaan päin. Olin noin 100m kävellyt kun Janne juoksi perässäni, kiitti minua ja nyökkäsi, että minun on jatkettava matkaa.

Kävellessäni minun oli tehtävä valinta kolmesta eri vaihtoehdosta, olenko henkilö jonka ei tarvitse ponnistella älyllisesti mutta fyysisesti, vai henkilö joka ponnistelee älyllisesti sekä fyysisesti saman verran, vai henkilö joka ponnistelee älyllisesti paljon muttei tarvitse fyysisesti paljoa ponnistella. Tuon kävelymatkan aikana sain kokeilla kutakin vaihtoehtoa käytännössä. Minulle esitettiin kysymyksiä noihin minun oli mietittävä vastaukset, näihin jokaiseen kysymykseen minulle oli kerrottu vastaus tuolla aikaisemmalla tutustumiskerralla. Kaikkiin en osannut vastata, ja niihin joihin osasin, niistä esitettiin jatkokysymys "mutta ymmärrätkö sen?". Valitettavasti useimpaa asiaa en ymmärtänyt.

Käveltyäni kylän ympäri, noin yhteensä 4km kävelyä. Niko soitti, että missä olen. En osannut käyttää puhelinta ja huusin vaan puhelimeen "TÄSSÄ OSUUSPANKIN EDESSÄ" jotkut yö autoilijat katsoivat hieman ihmeissään, ja monta kertaa he ajoivat ohitse kahtoen. Asunnolle tultuani olin erittäin ihmeissään kaikesta tästä kokemastani, kello oli jotain 04:00. Joimme muutaman oluen ja puhuttiin kokemastamme porukalla. Myöhemmin sain unta noin pari kolme tuntia, jonka jälkeen ajoin kotiin osaamatta ajatella mitään.


Noin kaiken kaikkiaan pitkä ja sekava tarina, mutten osaa paremminkaan selvittää. Aivan uudenlainen kokemus. Set & Setting päin persettä jälkikäteen ajateltuna, ja lähettiin ns. vähän soitellen sotaan. En kokenut huonoksi tripiksi vaikka eri entiteetit minua nöyryyttikin, esim heittämällä paskaa niskaan.

Huh huh..

[rlsmooth]

Aika rajun kuuloista settiä. Meinaan vaan, että jos tarpeeks tuhdit pajarileivokset tekee niin niistä menee kyllä todella pihalle jo pelkiltään..Ja tämä siis about 8v jonkinlaista päivittäispolttoa harrastaneelta. Sit ihan hyvä dose happoa päälle niin en ihmettele..