LSA - Ystävä vai Vihollinen?
-
Miasma
- OD
- Posts: 1486
- Joined: Wed 28 Jun 2006, 23:53
- Location: Kellari
LSA - Ystävä vai Vihollinen?
Coming Soon to a Town Near You!
Last edited by Miasma on Fri 27 Apr 2007, 20:43, edited 1 time in total.
"Jesus! Did I say that? Or just think it? Was I talking? Did they hear me?"
"Life is a joke and death is the punchline."
"Life is a joke and death is the punchline."
-
ITENRELUD
- Psykonautti
- Posts: 146
- Joined: Fri 25 Nov 2005, 00:23
-
Miasma
- OD
- Posts: 1486
- Joined: Wed 28 Jun 2006, 23:53
- Location: Kellari
Tarina on kirjoitettu kohtalaisessa sumussa eli teksti saattaa rönsyillä ympäri pitäjää ja saatetaan pyörähtää naapurin paskatunkiollakin. Toivotan teidät tervetulleiksi tähän tarinaan jonka tapahtumat saattavat olla paikoitellen sen verran sekavia ja poikkoilevia, että saatat tarvita kompassin pitääksesi itsesi tukevasti tarinan kyydissä ja oikeassa suunnassa.
Höpinät sikseen ja itse asiaan...
I
Jänis
Olin viettämässä iltaa kämpillä, kun puhelin soi. Ystäväni/rikoskumppanini soitti ja ilmoitti saapuvansa keikalta ja aikoo poiketa kaupan kautta ja kysyi tarvitsenko mitään kaupasta? Ilmoitin, että pari tölkkiä A. Le Coqiä ja jokusen Sandels -pullon, ilmoitettuani toiveeni suljin puhelimen ja kohdistin katseeni huoneen nurkassa olevaan televisioon. Olen yrittänyt olla katsomatta uutisia, koska se ei tee hyvää minun verenpaineelleni. Näköradiossa irvistelivät Suomen pelastajat; Vanhanen, Katainen & co. Tunsin kuinka pulssinin alkoi nousta, kun olin kuunnellut noiden hyypiöiden juttuja hyvän tovin eli reilun minuutin lähdin tutkimaan lääkelaukkuni sisältöä. Tutkiessani laukun sisältöä mieleeni tuli ajatus poliittisesta salamurhasta, koska edellinen oli joskus vuonna 1922. Päätin hylätä ajatuksen koska minulla muutakin tekemistä kun uhrata aikaani sellaisen sunnitteluun. Laukussa oli jokunen Temesta, Imovaneja, Tenoxeja, Tramaleja, Seroqueleja, jokunen kappale kelta-punaisia kapseleita, joiden sisällöstä minulla ei ollut siinä vaiheessa mitään muistikuvaa, Blueberryn kukintoa keskikokoinen Minigrip-pussi puolillaan, rommia, giniä sekä viskiä.
Kello taisi olla lähempänä ilta yhdeksää, päätelin sen siitä, kun TV1 iltauutiset olivat juuri loppumassa. Ystäväni saapui kämpille mukanaan suuri musta merimiessäkki jota hän kantoi olkapäällään. Laitoimme kaljat jääkaappiin viilentymään, ja kaadoin meille Havana Club -rommit ja suuntasimme terassille.
Aikaa oli kulunut tunnin neljänneksen, kun päätimme poltella hieman Blueberryä piipusta. Piippu oli tarttunut mukamme joltain reissulta; se oli mallia "Iso Saatana", kuten saatatte arvata tuo ei ole piipun virallinen malli, mutta se kuvaa sitä kapista kapistusta mainiosti. Puheemme kääntyi uuteen hallitukseen ja ministereihin. Ihmettelimme mitä pahaa olimme tehneet ansaitaksemme Paavo 'sanojani on vääristelty' Väyrysen, Ilkka 'bilehile' Kanervan ja muut arvoisat kusipäät. Jatkoimme illan viettoa kera kaljan ja jazztupakan. Tunsimme olevamme juuri tässä ja nyt, ilman velvollisuuksia ja määräyksiä. Ilta oli kaunis ja rauhallinen ei häiriötekijöitä. Huomasimme jäniksen hyppelemässä pihalla. Se tujotti meitä hetken aivan kuin se olisi halunut kertoa meille jotain, mutta mitä? Jänis suuntasi matkansa kohti metsikköä ja katosi yht'äkkiä metsän siimekseen. Ystäväni, jota kutsun vaikka Raouliksi, sanoi että: "Tuon jälkeen on pakko käydä laittamassa soimaan Jefferson Airplanen White Rabbit." Naureskelimme terassilla aamun pikkutunneille asti nauttien A. Le Coqiä ja rommia ja silloin tällöin vedimmen haijut piipusta. Se ilta oli lämmin ja ystävällinen; täynnä rauhaa ja seesteisyyttä. Kävin jossain vaiheessa hakemassa Muutaman Bob Dylanin levyn jotka laitoimme soimaan ja jäimme parantamaan maailmaa. Päädyimme pohdinnoissamme seuravaan lopputulokseen:
"Todellisuuden pystyy hahmottamaan vasta, kun päästää irti yhteiskunnan iskostamista ajatusmalleista ja suodattaa eri medioista saamansa paskan seasta totuuden hivenet, joista itse kokoaa sen oikean totuuden."
II
Malarian torjuntaa baarissa ja Vatanen
Heräsin siinä kymmenen pintaan ja päätin mennä keittämään aamukahvit. Raoul oli sammunut sohvalle, kävin tönimässä hänet hereille ja pyysin tulemaan juomaan aamukahvit. Lähdimme ulos pienelle happihyppelylle. Jostain syystä päädyimme baariin ja menimme istumaan terassille. Tilasimme gin tonicit, että malaria ei pääsisi yllättämään, siinä vaiheessa se tuntui jostain syystä erittäin tärkeältä. Kysäisin Raoulilta, että muistaako hän mitä niissä kelta-punaisissa kapseleissa oli, kun olin itse unohtanut? Sain vastaukseksi, että: "Niissähän on se päivänsini uutos minkä me teimme kuukausi sitten." Olin täysin unohtanut tuon episodin josta saisi oman tarinan, mutta en ala kiusaamaan teitä sillä. Kävimme viemässä tyhjät lasit sisälle ja päätimme ottaa vielä yhdet rommipaukut ja suuntasimme kämpille päin. Teimme kuitenkin pienen lenkin ja kävimme ostamassa kaljakorin kaupasta, kun olimme juonneet edellisenä iltana kaikki oluet jääkaapista. Kirosimme korin hintaa, mutta kerran se kirpaisee, eikä tarvitse heti lähteä ostamaan lisää. Suuntasimme kassalle ja maksoimme ostoksemme, myyjä katsoi hieman pitkään minua, kun ilman mitään varoitusta aloin nauramaan, en itsekkään tiedä miksi repesin aivan yht'äkkiä? Saavuimme kämpille ja purimme ostoksemme. Löysimme itsemme jälleen kerran takapihan terassilta, ilma oli hieman suttuisempi mitä se oli ollut edellisiltana, mikä harmitti hieman. Keskustelu kääntyi jälleen ei enää niin salaperäisiin kapseleihin ja sanoin kaverilleni, että: "Mitäs jos nautiskeltaisiin nuo kapselit pois tuolta laukusta, etteivät menetä enempää tehojaan?" Asiasta hieman keskusteluamme päätimme nauttia puoliksi kyseiset tuotteet. Illan mittaan poltimme hieman kukintoa ja valmistauduimme tulevaan koitokseen. Illan mittaan söimme kevyesti tai kevyesti mitenkä sen nyt ottaa. Kävimme vielä ilta paukuilla terassilla ja jälleen se samainen jänis tuli loikkimaan aivan meidän viereen, kävin hakemasta jääkaapista jänölle pari porkkanaa rouskuteltavaksi, olimme Raoulin kanssa ihan ihmeissään koska jänis jonka ristimme Vataseksi jäi meidän kanssa istumaan iltaa pihalle. Vatanen juoksenteli pitkin pihaa ja aina välillä tuli tervehtimään meitä terassille. Ilta jatkui samoissa merkeissä puoleen yöhön saakka kunnes päätin suunnata nukkumaan ja kaverini lähti suunistamaan kämpilleen. Sovimme, että huomenna nauttisimme annoksemme, joskus alkuillasta.
III
Nuotiolla
Heräsin siinä aamu kuudelta ja keitin pari kuppia kahvia. Olimme sopineet edellisenä iltana, että molemmat paastoisivat ennen 'matkaa'. Söin yhden greipin ja aloin lukemaan Norman Mailerin Yön armeijat -kirjaa, mikä minun on pitänyt lukea aikoja sitten, mutta se on aina jäänyt jostain syystä. Kaverini saapui iltapäivän puolella ja katsoimme Pink Floydin Pulse -dvd:n, olimme yksimielisiä siitä, että kyseinen konsertti paini aivan omassa sarjassaan, eikä yksikään keikkataltiointi ole yltänyt samalle tasolle. Kello oli seitsemän ja päätimme käydä laittamassa pihan tulisijaan tulet ja noudin sisältä parit shaalit, koska ilta oli hieman viileän puoleinen. Liekkejä ihaillessamme nautimme kapselit ja huuhdoimme ne alas oluella. Huonosta olosta ei tietoakaan, mitä nyt hieman jaloissa tuntui pientä särkyä, mutta se lakkasi vajaassa kymmenessä minuutissa. Joimme oluemme pois ja siirryimme istumaan lähemmäksi nuotiota. Ajantaju oli unohunut jonnekkin ja se tuntui erittäin hyvältä, ei kiirettä, ollaan vain, kaksi vanhaa kaverusta. Nautimme vielä rommipaukut ja tunsin kuinka euforia teki oloaan kotoisaksi ja tunsin kuinka lämmin aalto tuntui pyyhkäisevän kehoni lävitse. Nuotio näytti aivan mahtavalta olisin voinut tuijottaa sitä ikuisuuksia heitin pari mäntyklapia nuotioon jotka alkoivat poksumaan melkein välittömästi. Ilta otti meidän lämpimään syleilyynsä. Hetken päästä Vatanen ilmesty kanssa maisemiin ja annoin taskustani sille porkkanan jonka olin laittanut sinne ihan Vatasta varten, jos tämä sattuisi tulemaan visiitille ja näinhän siinä oli juuri käynyt. Tuijotin välillä nuotiota ja välillä Vatasta joka pisteli hyvällä ruokahalilla porkaanaa pienempään olomuotoon. Juttelimme Raoulin kanssa syntyjä syviä pitkän aikaa. En tiedä miten kauan me siinä pihalla istumme ja juttelimme, mutta eipä se niin tärkeää ole. Päätimme ottaa seuraavalla kerralla suuremman annoksen, että pääsisimme syvemmälle omaan alitajuntaamme, mutta tämä oli juuri oikea annos tähän hetkeen, eikä kumpaakaan meistä alkanut valittamaan 'tripin' syvyyttä se tuntui juuri oikelta.
"Quidquid latine dictum sit, altum videtur"
Kiitän kaikkia jotka jaksoivat lukea tämän, ja myös niitä jotka eivät jaksaneet. Pahoittelen mahdollisia kirjoitusvirheitä.
Kiitos ja anteeksi.
- Miasma
Höpinät sikseen ja itse asiaan...
I
Jänis
Olin viettämässä iltaa kämpillä, kun puhelin soi. Ystäväni/rikoskumppanini soitti ja ilmoitti saapuvansa keikalta ja aikoo poiketa kaupan kautta ja kysyi tarvitsenko mitään kaupasta? Ilmoitin, että pari tölkkiä A. Le Coqiä ja jokusen Sandels -pullon, ilmoitettuani toiveeni suljin puhelimen ja kohdistin katseeni huoneen nurkassa olevaan televisioon. Olen yrittänyt olla katsomatta uutisia, koska se ei tee hyvää minun verenpaineelleni. Näköradiossa irvistelivät Suomen pelastajat; Vanhanen, Katainen & co. Tunsin kuinka pulssinin alkoi nousta, kun olin kuunnellut noiden hyypiöiden juttuja hyvän tovin eli reilun minuutin lähdin tutkimaan lääkelaukkuni sisältöä. Tutkiessani laukun sisältöä mieleeni tuli ajatus poliittisesta salamurhasta, koska edellinen oli joskus vuonna 1922. Päätin hylätä ajatuksen koska minulla muutakin tekemistä kun uhrata aikaani sellaisen sunnitteluun. Laukussa oli jokunen Temesta, Imovaneja, Tenoxeja, Tramaleja, Seroqueleja, jokunen kappale kelta-punaisia kapseleita, joiden sisällöstä minulla ei ollut siinä vaiheessa mitään muistikuvaa, Blueberryn kukintoa keskikokoinen Minigrip-pussi puolillaan, rommia, giniä sekä viskiä.
Kello taisi olla lähempänä ilta yhdeksää, päätelin sen siitä, kun TV1 iltauutiset olivat juuri loppumassa. Ystäväni saapui kämpille mukanaan suuri musta merimiessäkki jota hän kantoi olkapäällään. Laitoimme kaljat jääkaappiin viilentymään, ja kaadoin meille Havana Club -rommit ja suuntasimme terassille.
Aikaa oli kulunut tunnin neljänneksen, kun päätimme poltella hieman Blueberryä piipusta. Piippu oli tarttunut mukamme joltain reissulta; se oli mallia "Iso Saatana", kuten saatatte arvata tuo ei ole piipun virallinen malli, mutta se kuvaa sitä kapista kapistusta mainiosti. Puheemme kääntyi uuteen hallitukseen ja ministereihin. Ihmettelimme mitä pahaa olimme tehneet ansaitaksemme Paavo 'sanojani on vääristelty' Väyrysen, Ilkka 'bilehile' Kanervan ja muut arvoisat kusipäät. Jatkoimme illan viettoa kera kaljan ja jazztupakan. Tunsimme olevamme juuri tässä ja nyt, ilman velvollisuuksia ja määräyksiä. Ilta oli kaunis ja rauhallinen ei häiriötekijöitä. Huomasimme jäniksen hyppelemässä pihalla. Se tujotti meitä hetken aivan kuin se olisi halunut kertoa meille jotain, mutta mitä? Jänis suuntasi matkansa kohti metsikköä ja katosi yht'äkkiä metsän siimekseen. Ystäväni, jota kutsun vaikka Raouliksi, sanoi että: "Tuon jälkeen on pakko käydä laittamassa soimaan Jefferson Airplanen White Rabbit." Naureskelimme terassilla aamun pikkutunneille asti nauttien A. Le Coqiä ja rommia ja silloin tällöin vedimmen haijut piipusta. Se ilta oli lämmin ja ystävällinen; täynnä rauhaa ja seesteisyyttä. Kävin jossain vaiheessa hakemassa Muutaman Bob Dylanin levyn jotka laitoimme soimaan ja jäimme parantamaan maailmaa. Päädyimme pohdinnoissamme seuravaan lopputulokseen:
"Todellisuuden pystyy hahmottamaan vasta, kun päästää irti yhteiskunnan iskostamista ajatusmalleista ja suodattaa eri medioista saamansa paskan seasta totuuden hivenet, joista itse kokoaa sen oikean totuuden."
II
Malarian torjuntaa baarissa ja Vatanen
Heräsin siinä kymmenen pintaan ja päätin mennä keittämään aamukahvit. Raoul oli sammunut sohvalle, kävin tönimässä hänet hereille ja pyysin tulemaan juomaan aamukahvit. Lähdimme ulos pienelle happihyppelylle. Jostain syystä päädyimme baariin ja menimme istumaan terassille. Tilasimme gin tonicit, että malaria ei pääsisi yllättämään, siinä vaiheessa se tuntui jostain syystä erittäin tärkeältä. Kysäisin Raoulilta, että muistaako hän mitä niissä kelta-punaisissa kapseleissa oli, kun olin itse unohtanut? Sain vastaukseksi, että: "Niissähän on se päivänsini uutos minkä me teimme kuukausi sitten." Olin täysin unohtanut tuon episodin josta saisi oman tarinan, mutta en ala kiusaamaan teitä sillä. Kävimme viemässä tyhjät lasit sisälle ja päätimme ottaa vielä yhdet rommipaukut ja suuntasimme kämpille päin. Teimme kuitenkin pienen lenkin ja kävimme ostamassa kaljakorin kaupasta, kun olimme juonneet edellisenä iltana kaikki oluet jääkaapista. Kirosimme korin hintaa, mutta kerran se kirpaisee, eikä tarvitse heti lähteä ostamaan lisää. Suuntasimme kassalle ja maksoimme ostoksemme, myyjä katsoi hieman pitkään minua, kun ilman mitään varoitusta aloin nauramaan, en itsekkään tiedä miksi repesin aivan yht'äkkiä? Saavuimme kämpille ja purimme ostoksemme. Löysimme itsemme jälleen kerran takapihan terassilta, ilma oli hieman suttuisempi mitä se oli ollut edellisiltana, mikä harmitti hieman. Keskustelu kääntyi jälleen ei enää niin salaperäisiin kapseleihin ja sanoin kaverilleni, että: "Mitäs jos nautiskeltaisiin nuo kapselit pois tuolta laukusta, etteivät menetä enempää tehojaan?" Asiasta hieman keskusteluamme päätimme nauttia puoliksi kyseiset tuotteet. Illan mittaan poltimme hieman kukintoa ja valmistauduimme tulevaan koitokseen. Illan mittaan söimme kevyesti tai kevyesti mitenkä sen nyt ottaa. Kävimme vielä ilta paukuilla terassilla ja jälleen se samainen jänis tuli loikkimaan aivan meidän viereen, kävin hakemasta jääkaapista jänölle pari porkkanaa rouskuteltavaksi, olimme Raoulin kanssa ihan ihmeissään koska jänis jonka ristimme Vataseksi jäi meidän kanssa istumaan iltaa pihalle. Vatanen juoksenteli pitkin pihaa ja aina välillä tuli tervehtimään meitä terassille. Ilta jatkui samoissa merkeissä puoleen yöhön saakka kunnes päätin suunnata nukkumaan ja kaverini lähti suunistamaan kämpilleen. Sovimme, että huomenna nauttisimme annoksemme, joskus alkuillasta.
III
Nuotiolla
Heräsin siinä aamu kuudelta ja keitin pari kuppia kahvia. Olimme sopineet edellisenä iltana, että molemmat paastoisivat ennen 'matkaa'. Söin yhden greipin ja aloin lukemaan Norman Mailerin Yön armeijat -kirjaa, mikä minun on pitänyt lukea aikoja sitten, mutta se on aina jäänyt jostain syystä. Kaverini saapui iltapäivän puolella ja katsoimme Pink Floydin Pulse -dvd:n, olimme yksimielisiä siitä, että kyseinen konsertti paini aivan omassa sarjassaan, eikä yksikään keikkataltiointi ole yltänyt samalle tasolle. Kello oli seitsemän ja päätimme käydä laittamassa pihan tulisijaan tulet ja noudin sisältä parit shaalit, koska ilta oli hieman viileän puoleinen. Liekkejä ihaillessamme nautimme kapselit ja huuhdoimme ne alas oluella. Huonosta olosta ei tietoakaan, mitä nyt hieman jaloissa tuntui pientä särkyä, mutta se lakkasi vajaassa kymmenessä minuutissa. Joimme oluemme pois ja siirryimme istumaan lähemmäksi nuotiota. Ajantaju oli unohunut jonnekkin ja se tuntui erittäin hyvältä, ei kiirettä, ollaan vain, kaksi vanhaa kaverusta. Nautimme vielä rommipaukut ja tunsin kuinka euforia teki oloaan kotoisaksi ja tunsin kuinka lämmin aalto tuntui pyyhkäisevän kehoni lävitse. Nuotio näytti aivan mahtavalta olisin voinut tuijottaa sitä ikuisuuksia heitin pari mäntyklapia nuotioon jotka alkoivat poksumaan melkein välittömästi. Ilta otti meidän lämpimään syleilyynsä. Hetken päästä Vatanen ilmesty kanssa maisemiin ja annoin taskustani sille porkkanan jonka olin laittanut sinne ihan Vatasta varten, jos tämä sattuisi tulemaan visiitille ja näinhän siinä oli juuri käynyt. Tuijotin välillä nuotiota ja välillä Vatasta joka pisteli hyvällä ruokahalilla porkaanaa pienempään olomuotoon. Juttelimme Raoulin kanssa syntyjä syviä pitkän aikaa. En tiedä miten kauan me siinä pihalla istumme ja juttelimme, mutta eipä se niin tärkeää ole. Päätimme ottaa seuraavalla kerralla suuremman annoksen, että pääsisimme syvemmälle omaan alitajuntaamme, mutta tämä oli juuri oikea annos tähän hetkeen, eikä kumpaakaan meistä alkanut valittamaan 'tripin' syvyyttä se tuntui juuri oikelta.
"Quidquid latine dictum sit, altum videtur"
Kiitän kaikkia jotka jaksoivat lukea tämän, ja myös niitä jotka eivät jaksaneet. Pahoittelen mahdollisia kirjoitusvirheitä.
Kiitos ja anteeksi.
- Miasma
Last edited by Miasma on Sun 29 Apr 2007, 13:56, edited 1 time in total.
"Jesus! Did I say that? Or just think it? Was I talking? Did they hear me?"
"Life is a joke and death is the punchline."
"Life is a joke and death is the punchline."
-
skirtfeber
- Apteekki
- Posts: 499
- Joined: Fri 08 Sep 2006, 16:43
-
Miasma
- OD
- Posts: 1486
- Joined: Wed 28 Jun 2006, 23:53
- Location: Kellari
Hyvä että kelpasi. 
Tosiaan pitää sitä jossain vaiheessa kesää ottaa uusiksi, mutta hieman isommalla annoksella. Saa nähdä jaksanko kirjoitella siitä raporttia, mutta se on sen ajan murhe.
Tosiaan pitää sitä jossain vaiheessa kesää ottaa uusiksi, mutta hieman isommalla annoksella. Saa nähdä jaksanko kirjoitella siitä raporttia, mutta se on sen ajan murhe.
"Jesus! Did I say that? Or just think it? Was I talking? Did they hear me?"
"Life is a joke and death is the punchline."
"Life is a joke and death is the punchline."
-
Miasma
- OD
- Posts: 1486
- Joined: Wed 28 Jun 2006, 23:53
- Location: Kellari
Kiitoksia, kiitoksia!immuzu wrote:Hyvin ja hauskasti kirjoitettu!
Kiitoksia paljon tästä
Ja nyt metsästämään jostain lisää siemeniä, jos sitä tällä kertaa hankkisi noita HBWR-siemeniä.
"Jesus! Did I say that? Or just think it? Was I talking? Did they hear me?"
"Life is a joke and death is the punchline."
"Life is a joke and death is the punchline."
-
immuzu
-
tRip
- Moderator
- Posts: 6170
- Joined: Thu 22 Sep 2005, 02:40
-
Miasma
- OD
- Posts: 1486
- Joined: Wed 28 Jun 2006, 23:53
- Location: Kellari
Kuin myös, mutta kyllä siihen aina sortuu uudestaan ja uudestaan.tRip wrote:Jokainen yksittäinen, pieninkin LSA molekyyli aiheuttaa jo valtavan inhoreaktion itselläni..
Kiitos!tRip wrote:Terapeuttista tekstiä
Onko kukaan muu huomannut, että kirjoittaminen on melko terapeuttista toimintaa?
"Jesus! Did I say that? Or just think it? Was I talking? Did they hear me?"
"Life is a joke and death is the punchline."
"Life is a joke and death is the punchline."
-
tRip
- Moderator
- Posts: 6170
- Joined: Thu 22 Sep 2005, 02:40
-
Rosemond
- Psykonautti
- Posts: 69
- Joined: Wed 13 Dec 2006, 17:47
-
powergrower
- Kameleontti
- Posts: 583
- Joined: Wed 21 Sep 2005, 17:47
- Location: viewtopic.php
-
Miasma
- OD
- Posts: 1486
- Joined: Wed 28 Jun 2006, 23:53
- Location: Kellari
-
Ayrenum
- Lepakko
- Posts: 210
- Joined: Tue 17 Apr 2007, 10:37
-
Miasma
- OD
- Posts: 1486
- Joined: Wed 28 Jun 2006, 23:53
- Location: Kellari
-
bol
- Kameleontti
- Posts: 601
- Joined: Tue 12 Jun 2007, 22:27
Re: LSA - Ystävä vai Vihollinen?
Hyvin kirjoitettu stoori. Erinlainen, mutta viihdyttävä.
-
PSYCONAUT
- Psykonautti
- Posts: 138
- Joined: Tue 04 Sep 2007, 20:18
Re: LSA - Ystävä vai Vihollinen?
olipas mainiota tekstiä, kannattaisi harkita jotain kolumnistin (kolumNISTI, hassu sana 
) uraa kun noinkin mukavaa ja soljuvaa tekstiä tuotat! täysi 10 tästä stoorista
) uraa kun noinkin mukavaa ja soljuvaa tekstiä tuotat! täysi 10 tästä stoorista -
psekydel
- Tuppisuu
- Posts: 12
- Joined: Mon 17 Mar 2008, 16:37
Re: LSA - Ystävä vai Vihollinen?
Jepjep, loistavaa luettavaa, tätä lisää! KolumNISTIksi vaan muiden joukkoon, ehkä saatat erotuakin joukosta
KolumNISTIksi vaan muiden joukkoon, ehkä saatat erotuakin joukosta -
silakka
- Tuppisuu
- Posts: 10
- Joined: Sun 14 Oct 2007, 19:59
Re: LSA - Ystävä vai Vihollinen?
Miasma!
Tosi hyvin kirjotettu!
Kirjota kirja trippailusta!?!?
Tosi hyvin kirjotettu!
Kirjota kirja trippailusta!?!?