minä: - Huomenta
- No huomenta. En muuten saanut sulle työparia tälle päivälle. Pese noi autot ja vie roskat kaatikselle ni saat mun puolesta lähteä
Jaahas, ei työparia, ei pomoa, hommissa kestänee noin tunti. Kai tässä vois laittaa lappua huuleen? Meen pukuhuoneeseen, kaivan piilosta kirjekuoren jossa on muutama nbomelappu, vahvuus muistaakseni luokkaa 1200mikg, huomattavasti vahvempia kuitenkin kuin edelliset. Mietin että onkohan niistä teho jo saattanut hiipua, tuolla ne on huoneilmassa, ei ilmatiiviisti, ollut jo usean kuukauden. Jos sitä nyt neljäsosalapun ottais. Todella pientä pintojen aaltoilua ja uutta perspektiiviä tässä haetaan, ei mitään kunnon trippiä.
Leikkaan lapusta neljäsosan ja laitan huuleen. Sitten autonpesuhommiin.
Suu täyttyy syljestä, ja sitä ei vissiin sais niellä, jotta kaiken tehon saa irti. Puuhastelen reilun 20 minuuttia. Kuulen oven aukeavan takana, sen on oltava pomo. Vittu. Nielasen syljet kun pomo huutaa jotain. Sanon pomolle heipat, se lähtee jo aikaisin kotiin. Nyt sitä sitten ollaan ihan yksin duunissa, ei ketään muuta koko talossa. Roskat viety kaatopaikalle ja vielä olis yks auto pesemättä.
Tunnustelen vähän vaikutuksia. Kurkunpäässä tuntuu pientä painoa, hyvä enne. Hetken kun kattoo maahan niin pientä aaltoilua havaittavissa ja varjot vaihtaa hieman sävyä. Päätän laittaa toisen neljäsosan huuleen (koska nielasin syljet edellisessä ja kaipaan vähän lisää vaikutuksia) ja heitän edellisen pois.
Auto pesty, hommat hoidettu kunnialla vaikkei ketään ollut edes vahtaamassa
Vaikutukset edelleen hyvin pieniä, auton metallipinta näyttää aika maagisen kauniilta. Päätän lähteä himaan. Vaimokin on duunissa vielä useamman tunnin.Istun autoon ja katon kelloa. 13.38. Mitä vittua? Vasta niin vähän? Kelasin että tässä on pari tuntia menny. Kai sitä aika menee hitaammin kun yksin puuhastelee, ja saa enemmän aikaseksikin.
Käynnistän auton. Hyi vittu miten tunkkainen haju puskee tuulettimista. Hetken tuntuu että tukehdun enkä saa happea. Kurkku tuntuu kuroutuvan kiinni. Hörppään kylmää vettä, mutta sekin tuntuu ahdistavalta suussa kun tukkii kurkun. Avaan äkkiä ikkunen ja kylmä raikas tuuli pelastaa. Huh. Hapensaanti on yks asia mikä rupee yleensä psykedeeleissä kuumottamaan. Ajan 200 metriä kaupan pihaan. Mitähän sitä ostais, jotain limpparia vaikka tripille janojuomaks, ja makkarapaketti päivälliseksi. Eksyn melkeen kauppaan, missä vitussa on makkaraa, onko niillä ees omaa hyllyä? Ravaan kaupassa edestakas hermostuneen oloisesti, ja mietin että kuinka sekopäältä näytän. Laitan aurinkolasit silmille varmuuden vuoksi. Vai näyttääkö se vielä epäilyttävämmältä? Makkarapaketti vihdoin löytyy. Koitan kattoa lihaprosenttia. Tekstit aaltoilee ja pyörii enkä saa niistä selvää. 70%, kuulostaa hyvältä. Suuntaan limuhyllyn kautta ulos kaupasta.
Starttaan taas auton, säikähdän ja säpsähdän starttiääntä. Onkohan tää nyt hyvä idea? Tulikohan otettua vähän liikaa? Ei autoa tännekään voi jättää. Eikä himaankaan ole kuin viitisen kilsaa. Lähen ajamaan.
Ratti tuntuu käsissä vieraalta. Kun kiinnitän jalkoihin huomiota, polkimet tuntuu vierailta. Parasta vaan koittaa ajaa kiinnittämättä siihen huomiota, kyllä se itestään sujuu. Tie aaltoilee, kapenee ja levenee. Oon näkevinäni ihmisten kasvoilla kauhistuneita katseita. Muako ne kattoo? Näkyykö mun ajosta että alan olee aika kuutamolla? Mieleen tulee ajokoulun oppitunnit, oppikirjan kuva jossa esitetään miltä ajaessa näkökenttä näyttää humalaiselle ja huumeita käyttävälle. Sillon naureskelin sille vinkuraiselle tielle, että tuskin se tuolta näyttää ja sitäpaitsi kuka vittu ajaa huumeissa
Tässä sitä nyt oltiin. Rupesin extra tarkkaavaisesti kyttäämään liikennevaloja ja jalankulkijoita. Hyvinhän se meni. Koitan samalla kuunnella radiota mutta ei millään pysy kärryillä.Saavun himaan, kello 14. Huhhuh, vasta kaksi? Tunti sitten muka saavuin duuniin, 45min sitte laitoin ekan lapun huuleen? Ajan käsittäminen alkaa hämärtyä ja kellonajat on pelkkiä kryptisiä numeroita. Kylläpäs aaltoilee paljon. Tarkasti näkee vain 10 metrin päähän. Puun oksat muodostaa geometrisiä tanssivia kuvioita. Meen himaan. Huhhuh että toimii ja lujaa! No mikäs tässä nauttiessa, yksin himassa ja rutkasti aikaa. Meen parvekkeelle makaamaan, suljen silmät ja uppoudun tiloihin. Visuaalit tanssii, tanssin mielessä niitten mukana, annan hapon viedä. Miten ihmeessä toimii näin paljon, omalla mittarilla "kunnon trippi" vaikka otin (luultavasti vanhentuneita) lappuja 2x 1/4, joista toista pidin vain vähän aikaa ja toisessa nieleskelin sylkeä.
Siirryn olohuoneeseen pimeään makoilemaan, pehmeempää ja mukavempaa. Puhelin piippaa. Selvitän kryptisen lukituskoodin auki. Mistä tuli viesti? Ei kai se voi olla pomo joka koodaa että työpari on löytynyt? Ei sentään. Melkeen yhtä paha tosin. Vaimo laittaa: "Pääsinkin jo nyt töissä! Missä oot?"
Ei saatana. Oon ihan kuutamolla ja sillä kestää puol tuntia. Pitäskö sanoa että oonkin vielä duunissa ja meen johkin metsään kävelee kunnes selkiin? Ei pysty, auto on pihassa enkä todellakaan enää lähde ajamaan.
Näppäimet puhelimen ruudulle vilkkuu eri väreillä ja pyörii ympäri. Saan kuitenkin näpyteltyä "Kiva! Täällä kotona ollaan
"Ei saatana. Puol tuntia aikaa selvitä, miten vitussa? Trippi tuntuu olevan vielä nousuvaiheessa, tai nousujen loppumetreillä. Googlaan jotain tyyliin "how to stop LSD trip", koska nbomesta tuskin on sen enempää tietoa. Luen englanninkielisiä foorumeita, ei mitään hajua mitä niissä sanotaan. En ymmärrä lauseita tai vierasta kieltä tässä tilassa. Maito lukee jossain kohdassa, sitä pitää juoda. Kumoan puolikkaan purkin maitoa. Miten ihmeessä se muka auttaisi? Sokeri lukee jossain, laitan jugurttia ja rutkasti hunajaa. Seuraava kommentoija sanookin että nää kaikki on vaan plaseboa. Kiitos tiedosta saatana, niin vähän epäilinkin. Rupean paniikinomaisesti valmistautumaan vaimon tuloon, reenaan ääneen lauseita "no moi, juu tääl mä oon jo hetken ollu. Ei siinä mitään, aika nopsaa pääsin töistä lähetemään." Vittu että kuulostan tönköltä. Sanat menee sekasin ja puhun kuin robotti. Ei mahda mitään. Pelottaa että mitä tästä seuraa. En pysty käsittämään kuinka iso ja paha juttu se on jos se nyt huomais että trippaan. Miten vitussa selittäisin happopäissäni sille että joo, kyl mä lopetin kaikki jo pari vuotta sitten mutta oon mä sillontällön jotain pientä kokeillut, kuten nyt. Katastrofi edessä, se sano jo parivuotta sitten viimeks että se on seuraavasta kerrasta poikki. Jos mä tästä nyt selviin ehjin nahoin niin ei enää kertaakaan.
Kello on kolme, aikasempien kokemusten perusteella psykedeelit laskee itellä tosi nopeesti. Ehkä tästä kohta selvitään. Lähden ulos bussipysäkille vaimoa vastaan, saanpahan laitettua aurinkolasit suojaksi. Vastaantulijoista tunnistan vaimon vasta 5 metrin päässä. Näkökenttä on niin mössöä. Oon ihan rennosti, vaihdetaan kuulumisia. Se selittää työpäivästään, vastailen ja myötäilen vaikka en yhtään pysy pitkissä lauseissa kärryllä. Himassa sanon että meen ottaa sohvalle pikku päikkärit. Huh, siinä saan rauhassa makoilla. Vittu että trippaan edelleen, ehkä on jo hieman laskemaan päin.
Vaimo heittää idean että mentäis sen kaverille keräämään vadelmia. En kykene keksimään mitään sulavaa tekosyytä miksi se ei kävisi. Sanon että juu mennään vaan, ja sanon että aja sä kun mua väsyttää. Onneks se ajaa, muuten tästä ei millään pystyis lähtemään. Onneks vaimokaan ei oo kovin puheliaalla päällä. Rauhassa istutaan autossa.
Saavutaan vadelmapuskille. Vaimo juttelee kaverinsa kanssa kun ei oo pitkään aiakaan nähnyt sitä. Saan rauhassa puuhastela puskissa. Huh, helpotusta, taisin selvitä tästä. Trippi alkaa selvästi loppua. Vadelmatkin alkaa erottua puskista pikkuhiljaa ja visuaalit vähenevät. Puhe palautuu ennalleen. Huumorilla mietin päivää, miten vitussa mä päädyin tänne. Äsken olin menossa töihin, työpäivä on käytänössä vasta puolivälissä ja mä pyörin keskellä metsää vadelmaämpäri kädessä ihan kuutamolla. Viimeisetkin visuaalit ja vieraat ajatukset häviävät, olo normalisoituu ja normaali tripinjälkeinen päänsärky alkaa.
Täytyy sanoa että kyllä yllätti taas lappujen teho. Kai viimeksi oli sitten jonkinlaista toleranssia alla kun ei näin kovaa toiminut. Trippi meinas mennä tosi huonoks siinä vaiheessa kun piti valmistautua vaimon tuloon. Extempore reissuna kokonaisuudessaan tyhmä veto. Huonoon aikaan ja liian paljon. Isoin virhe oli että menin sen toisen neljäsosan ottamaan, kun edellinen oli ollut vasta niin vähän aikaa, menkööt sen piikkiin että aika kului tuplasti hitaammin yksin työskennellessä. Tulipahan kirjoiteltua
