Mutta jooh, otettiin ystävän kaa laput siinä illalla ja heti ku alko nousee ni alko jonki verra oksettaa ja velloo mahassa ku oltii just syöty kunno hesburger mätöt ni piti käydä yrjöö metsässä
tossa kyl huomas miten roskaa se safka on... Sitte melkeen heti myös kaikki mun pelot sitä happokokemusta kohtaan alko lähtee, ja tajus et tää on vaan happoa ei sen kummempaa sitte kuunneltii musiikkia ja juteltiin, ja tuli kaikenlaisia fiiliksiä. Mulla oli koko tripin joku ijan himmee puheripuli että oli ihan pakko sanoa ääneen kaikki fiilikset, mikä oli sinänsä aika häiritsevää ku tuntu että en jotenki jättäny mitään sijaa sen mun kaverin fiiliksille, vaikka tää koko ajan sano että ei se haittaa yhtään jos puhun ja että hän kyllä sanoo jos on jotain sanottavaa. Mutta tässä kohtaa tuntu hyvältä puhua, ku tuntu esellasta tosi hyvää yhteenkuuluvuuden tunnetta kanssaihmisiin, koska oikeestaan koko elämän musta on tuntunu että elän jotenki erillään yhteiskunnasta ja ihmisistä ja oon jotenki tosi poikkeava, mut tällön jotenki tajusin että en mä oo yhtään sen ihmeellisempi ja erillisempi ku kukaan muukaan, ni toi tuntu ihan sairaan hyvältä..
Tän jälkee en nii muista kaikkee mut oli vähän sekava olo ja en oikee osannu chillata yhtään ja hengittää, mutta se ei enää pelottanu mua samal taval mitä joskus, koska toi tunne on mulla muutenki elämässä läsnä paljon, ja nyt vaa koen sitä samaa fiilistä hapoissa.
Sitte lähettiin kävelee ulos ja kello oli joku ehkä 1.30 yällä ja ulkona oli ihan suuuuper kaunista, meinas ihan koko sydän pakahtua
mentii tyhjälle autotielle makoilee ja jotai häröilee ja se oli sika hauskaa sit lähettii kävelee vaa pitki metsäteitä kohti rantaa, ja kävellessä olo tuntu taas jotenki tosi hengästyneeltä ja hankalalta rentoutua, mut oli hyvä fiilis kuitenki. Sitte päästää rantaan ja mentii sellaselle ihan kuvankauniille kivilaturille istuskelee ja juttelee ja jotain siinä mietiskellään ja jutellaan, mut täs kohtaa olo oli vähän kuumottunu ku tuli mieleen jotai asioita mitkä elämässä täl jetkel stressaa mut ei siinä mitään. Sitte istuttaan siinä hyvä tovi ja lähettii kävelee taas ja tästä eteenpäin koko trippi olo kyl ihaninta ikinä, käveltii maaailman kauneimmissa luontopaikoissa ikinä ja fiilisteltiin ja naurettiin ja ihmeteltiin kaikkea
otettiin valokuvia ja mentii jonnekki hullulle salalaiturille häröilee ja katottiin valokuvia mitä oltii otettu ja en olla varmaa ikinä naurettu nii paljoo nää oli kyl ihania hetkiä! Tän jälkee taas kävellää ja ihmetellää kaikkee luontoa sun muuta ja oli iha mahtavaa ja oltiinki aamuu asti ulkona ja sitte mentii kaverille takas ja lähin jossai vaihees himaan.
Se mitä jäi päällimmäisels mieleen oli se et ymmärsin mitä haluan elämässäni tehdä ja siinä mitä haluan ei ole mitään väärää. Tajusin että haluan vaan tejhä taidetta, mm vaatteita ja maalauksia ja tulitaidetta. Niin naiivilta kuin se kuulostaakin. Mutta ei mulla ole mitään muuta annettavaa tälle maailmalle ja yhteiskunnalle, mun on vaan
pakko tehä tota. Sitte huonojakin fiiliksiä jäi mm se, että musta tuntuu että oon jotenkin ihan hemmetin itsekeskeinen ja tuntuu että muuteivät jotenkin saa elää tai oltua rennosti mun seurassa, koska mun on koko ajan pakko puhua vaan omista fiiliksistä ni tuntuu että pusken muut ihmiset jotenki mun varjoon tjtn
enkä yhtää tiiä miten tota sitte lähtis työstämään.. esim vaikka toi henkilö kenen kanssa trippailtii on mun paras ystävä ni mietityttää et tunteeks hän jotenki olevansa huonompi mun seurassa sen takia ku oon vaa sillee minäminäminä.. tekis mieli jotenki selvittää tota sen ja monen muun tyypin kaa... ahdistavaaaa yhyyy ( mut oli kyl tosi hyvä trippi ja tuntu että sain tosta paljon irti ku ymmärsin että ne asiat mitä haluan olla on just oikein ja esim. Tulitaiteilija o
ei oo yhtään vähäpätösempi ammatti ku joku muu. Ja haluan oikeesti muuttua paremmaks ihmiseks ja tällee ei vaan tiiä ihan et miten muttajuuh
