Tunnen normaalista poikkeavaa euforiaa, miellyttävää oloa sekä mm. yhteyden tunnetta ja pam; "kuulen" parvekkeella metsästä pikkutonttujen hihittelyä ja kilikelllojen soimista. Siirryn sisään ja näen ikkunasta ulos katsoessa näköharhan, jonka tiedostan harhaksi ja koen sen jostain syystä hieman epämiellyttäväksi (rakennus ulkona muuttuu maatilaksi, sen ympärille rakentuu linnake ja ympäristöön muodostuu puroja yms.) ja käännänkin katseeni pois. Tästä alkaa itseeni syventyminen.
Vajoan täysin ns. omaan minuuteeni ja maailmaani. Materia ja ulkopuolinen elämä tavallaan katoaa, enkä ymmärrä sen katoamista. Koen kaksi mielentilaa yhtäaikaisesti (selväpää minä + minä sen aikaisessa päihdetilassa) ja tavallaan "näenkin" omin silmin molemmat mielentilat. Voin käsitellä näitä mielentiloja, tuntea ne täysin ja olla kuitenkaan sekoittamatta niitä keskenään. Voin poimia molemmista mielentiloista hyviä asioita toiseen. Tätä seuraa äärimmäinen "valaistumisen tunne" + nähtävä kirkkaus mielessä/päässä. Menee hetki ennen kuin ymmärrän mistä tunteesta on kyse. Tunne on todella massiivinen ja kaiken kattava - valaistunut. Olotila on todella euforinen ja tunnen tietoisuuden laajentuvan, laajentuvan ja laajentuvan.
Kerron kokemuksestani seuralaiselleni, kunnes tunnen/näen mieltemme yhtyvän "jossain ylhäällä, ilman ruumista". Tunne on jälleen erittäin voimakas ja hyvä; menee hetki, ennen kuin ymmärrän kyseessä olevan universaali rakkaudentila. Kerron kokemuksestani ääneen, enkä kuule puheääntäni, vaan tavallaan kuulen sanomani vasta jälkikäteen. Tunnen tarvetta kertoa kokemuksistani, jotta voisin jäsentää asiat mieleeni (epäilen hetkittäin unohtavani kaiken).
Tunnen erittäin, erittäin voimakkaita tunteita ja koen että aiemmat tunnekokemukseni on olleet "vain pintaraapaisua". Tunteet voimistuvat niin, että ne vain laajenevat laajenemistaan, maailma täyttyy niillä, olen koko minuudella ja keholla niissä mukana. Yksi tunne voimistuu ja laajenee niin, että se saa "muodon". Muoto jatkaa paisumistaan. Ylitse vuotavaa. Tunne on tavallaan kiinni yhdessä "seinässä". Koen universumin energiakentät (keskellä hetken epämiellyttävä olo ja tunne, että seuraavaksi sinkoan avaruuteen). Koen täydellisen yhteen sulautumisen tunteen koko maailman kera ja erittäin massiivisen tunteiden, minuuden, kaikkinaisuuden yhtymisen ja paisumisen.
Hoen, että tämä on siisteintä, voimakkainta ja jännittävintä mitä olen koskaan kokenut. Sitten tulee tunne koko elämän aikaisten "trippien yhdistymistä ja fiiliksistä"; aiemmat kokemukset jatkuvat ja saavat syvän merkityksen. Kaikki tunteet yhtyy isoksi hyväksi massaksi. Tämän pitää mennä näin. Korjaan menneisyyden virheitä, korjaan tapahtuneita vahinkoja, ymmärrän asioiden suurempaa suuremman merkityksen ja vapaudun totaalisesti vaikeista (vuosia piinaavista kokemuksista, joista en ole kertonut juuri kellekään). Käyn "keräämässä" nuoruudessa menetetyt tunteet talteen.
Elämäni muodostuu yhtenäiseksi janaksi ja se saa merkityksen (menetän turhuuden tunteen), luovun ikäkriisistä ja ymmärrän iän olevan vahvaa viisautta ja kokemusta.
Käyn läpi mahdolliset "tulevat laskut"; ymmärrän niiden kuuluvan kuvioon ja hyväksyn voimmakkaiden kokemusten tilapäisyyden. Tajuan, että niitä pitää kunnioittaa ja arvostaa, ei hakemalla hakea uudestaan. Pitää ottaa vastaa se mitä tulee, kunnioittaa sitä ja ottaa siitä kaikki irti. Tämän tilan menetys ei tarkoita sitä, ettenkö voisi poimia siitä oivalluksia ns. tavalliseen elämääni. Kokemuksia ei kannata erotella liikaa.
Ympäristö, kun sen havaitsen, on käsittämättömän pyöreä ja täyteläinen. Viimein se saavuttaa maksimaalisen täyteläisyyden kera kirpeyden ja terävyyden. Tunnen tunnetta, jota ei ole olemassakaan, en voi selittää sitä. Käyn läpi "äitiyden" (en ole äiti) ja ymmärrän sen merkityksen ja siihen liittyvät kipeät kohdat.
Materiaa ei ole, henkisyys on erittäin syvää ja massiiivista, kaiken kattavaa. Koen ja "näen" persoonallisuuteni täydellisen eheytymisen ja kiinteymisen, kristallisoitumisen. Koen, mitä persoonallisuus on, jos siihen ei vaikuta ympäristötekijät yms. Ymmärrän, ettei siinä tilassa voisi toimia, vaikka se on selkeistä selkein tila ja kokemusten kuuluukin muovata meitä. Opin, että älä ole niin ehdoton, elämä on.
Olen vapautunut; tuntuu, että olen päässyt vuosikausien henkisestä vankilasta ja kaikki on kirkastunut.
Jossain välissä mieleni irtautui ruumiista täysin, mutta yhtyessään koko minuus ja eletty elämä valaistui, sai merkityksen, luopui tuskasta ja hyväksyi asiat asioina. Hauskoin ja epämerkityksellisin tunne/näky oli se, kun tunsin "itseni nielaisseeni itseni".
Kaiken kaikkiaan odottamaton mutta erittäin hyvä ja elämää muuttava kokemus. Käsittelin trippailun aikana koko terapiasuhteeni jne. ja sain kovan buustin jo tehdylle työlle. Lisäksi fyysiset kivut hävisi täysin kokemuksen aikana jne. ja opettelin ongelmien/kivun käsittelyä. Lisäksi nyt tietysti tunsin jaloissani/virtsaputkessani orgasmin yms., mutta silti syvimmät trippailut vaikutti eniten. Vähän, kuin olisin syntynyt uudelleen.
Tässä nyt pääpiirteittäin. Muhun vaikutti iso annos MDMA:ta, kukka, 2c-b, hitunen alkoa (+ 1 bentso). Bentsoihin on tole ihan neuroosien puolesta, muihin ei mitään. Olo kyllä oli, kun olisin tyyliin happoa vedellyt. Ei ole tullut mitään vastaavaa, mistään, koskaan. Käsittämätöntä
Välillä oli lievää nihkeää oloa mutta pääosin todella voimakkaita hyviä viboja.
Edit. vasta jälkikäteen olen ymmärtänyt kokemuksen suurempia vaikutuksia ja muistellut tuntemuksissa/näyissä koettuja värejä (olisi hienoa osata piirtää ja maalata ne paperille). Jälkieuforia kesti "pitkään" ja iso positiivinen muutosprosessi käynnissä: itsensä arvostaminen ja sitä kautta muidenkin arvostaminen sekä rakkaus itseä/muita kohtaan on onnellista kokea pitkän ajan jälkeen.