Mitä huumeet ovat antaneet sinulle?

[Illuusio]

En ainakaan äkkiseltään tälläistä topiccia löytänyt.

Eli, kaikkihan tietää että jokaisessa päihteessä on varjopuolet..

Mutta onko joku päihde parantanut tai auttanut vaikkapa jossain sairaudessa sinua ?

Itselläni oli syömisessä joskus ongelmia, ruokaa oli vastenmielistä syödä, ei maistunut hyvälle ja muutenkin epämiellyttävää.

No, ei ole vaikea arvata että kannapis auttoi tähän erittäin hyvin, taisi olla jokusen päivän putki jolloin mässytin ruokaa enemmän kuin ikinä.. ja sen jälkeen jostain syystä ruokahalu palautui lähes kokonaan, ihan selvinpäinkin ollessani.

Lievän masennuksenkin kannapis pyyhkäisi pois, ja aloin katsomaan mailmaa ja elämääni eri kantilta, en ottanut sitä enään niin vakavasti mutta silti jaksoin ja halusinkin panostaa siihen. Perheenkin tärkeyden tämä yrtti patistutti päähäni. Ja ei, tämä ei ollut lyhytkestoista, 2vuotta siitä on aikaa kun "havahduin".

Uskoisin että lähes jokaisella päihteellä on myös niitä positiivisia puolia, joillain enemmän joillain vähemmän.

Tänne voisi halutessaan kirjotella mitä on hyötynyt tai ymmärtänyt jonkun päihteen ansioista, tai parantunut sairauksesta.

Päihteillä, niinkun elämälläkin on merkitys. Niitä kuuluu kunnioittaa. Ne pystyy tuhoamaan sinut, auttamaan sinua tai jopa pelastamaan, mutta se on itsestään ja asenteestaan ainakin osittain kiinni.

Pahoittelut jos tämän tapainen topic on olemassa, mutta en oikeasti löytänyt vastaavaa, joka on aika hämmentävää jopa.

Olen varma että minulla olisi tähän jotain lisättävää, mutta en kykene ilmaisemaan itseäni tarpeeksi selvästi.

[VXA]

yks khuuleimpia juttuja on se miten psykedeelit on vaikuttanu esim. luovuuteen ja aivojen tapaan prosessoida aisti-informaatiota. diggaan.

[boost]

No ainakin oon saanut paljon positiivisemman mielentilan, tai siis...no voisi sanoa, että huumeet ovat laittaneet ajattelemaan asioita enemmän ja ajattelemisen myötä itsevarmuus ja itsetunto ovat nousseet. Nykyään osaan olla ihan oma itseni, enkä yritä vetää jotain roolia.
Lisäksi huumeilu on tuonut enemmän tekemistä elämään, kun ennen taas tuntui siltä, että jokainen päivä on identtinen.

[empej]

Osaan antaa paljon enemmän muille, ja luonne muuttunut lämpimämpään suuntaan. Myös se, et sais jotain muutakin ajateltavaa kun tää tylsä arki. En pelkää kertoa omia mielipiteitäni enää juurikaan, tuntuu paljon helpottavammalta kun voi asioista kertoa suoraan, tietty tilannetaju tässäkin. Vaikka mulla ei koskaan pahemmin itseni kanssa ongelmia oo ollu, niin oon sitä mieltä että huumeheet on nostattanu luonnenpiirtetä paremmin esiin ja niitten kautta tajunnu itteensä paremmin ja samoin myös erilaisia tunnetiloja.

[frapathea]

En tiedä, olisinko ilman huumeita oppinut olemaan ilman huumeita.

[Dexma]

No jos ajattelen sitä elämää mitä oon saanut nauttia vetäen huumeita viimeisen 9 vuoden aikana niin about kaikki mitä mun elämässä on, mikä kiinnostaa, minkälainen mä oon on aika pitkälle huumeiden ansiosta.

Alat joita opiskelen, kaverit, taiteet ylipäätänsä kiinnostunut elämästä niin. Huumeet.

hmm.

Mä oon siitä päässyt yli, etten ajattele tota niin pahana, oikeastaan jos en mä huumeisiin olis koukussa niin oisin varmaan uhkapeleihin, seksiin ja rahaan tai johonkin muuhun (tai oikeastaan oon varmaan, mut huumeista on tullut se kaiken keskipiste) joka varmaan vetäis mun elämän huonompaan suuntaan eli joo huumeet

[Neste]

4-HO-MET:llä olen saanut suuntaa ja monia kehityskohteita elämälle - siis kasvanut ihmisenä. Muita deelejä en ole kokenut niin hyödyllisiksi.

NMDA agonisteista (lähinnä MXE ja ketamiini) on ollut ainakin pientä apua kaamosmasennukseen.

Sanomattakin selvää että läheskään aina niitä hyötyjä ei kuitenkaan saa.

Sitten vähän yleisemmällä tasolla on oppinut paljon farmakologiasta/lääkinnästä yms. ja tietenkin saanut kavereita näistä piireistä, muutakin kun douppaus seuraa missä puhutaan vain kamasta.

oikeastaan jos en mä huumeisiin olis koukussa niin oisin varmaan uhkapeleihin, seksiin ja rahaan tai johonkin muuhun (tai oikeastaan oon varmaan, mut huumeista on tullut se kaiken keskipiste) joka varmaan vetäis mun elämän huonompaan suuntaan eli joo huumeet

Addiktoituva persoonallisuustyyppi on nihkeä homma

[JOHNSSON]

Kavereita. Myös vihollisia ja muuta paskaa. Aika vähissä nuo plussat on.

[veke]

jotain tyyliin mystisiä kokemuksia parhaimmillaan..liian normikahlekritiikin lievittyminen myös..niin ja tietty kavereit myös. postitiivisella tavalla vaihtoehtomeininkii.

[Dexma]

jotain tyyliin mystisiä kokemuksia

[mentalhell]

Varmaa ainut positiivine asia doupeis on et oon saanu niitte kautta hyviä ystäviä. Vieny multa muute kaiken, asunnoton en onneks enää oo tai asu missää tukari kämpäs ku sain iha normaali asunnon, kivan kaksion.

EDIT: On douppi kyl saanu aikaa mahtavia kokemuksia myös mitä ei unoha ikinä, sekä niiden avulla pystynyt tarkastelemaan asioita ja maailma aivan eri kuvakulmasta, Esim. pilvessä oon käyny läpi asioita ja keksiny niihi paljo järkevämmät selitykset mitä en ois selvinpäin ajatellukaa, myös mun persoona on varmaa muuttunu jonkun verran, parempaan suuntaan. Paukuissa lähinnä oon saanu ajatusmaailmaani parempaa suuntaa.

[Don]

Tällä hetkellä ne pitävät pään kasassa ja antavat motivaatioita tehdä asioita. Ja sitten ton henkisen riippuvuuden päihtymiseen, viimeksi täysin selvinpäin taisin olla loppukesästä kai. Eihän siitä nyt pitkä aika vielä ole,
mutta aina välillä havahtuu kelaa tota. Mutta myös kavereita, joista useasta tullut hyviä ystäviä, enkä meinaa nyt mitään kuosausfrendejä. Jos viimeisen 1,5v saisi pyyhittyä pois douppaus-lokista niin reilusti ollaan plussan
puolella.

[eNZYMe]

Enemmän ottaneet kun antaneet, mut niin moni asia tehnyt elämässä saman.

IV-käyttö on ollut typerintä mitä oon tehnyt, ja nykyään satunnaisesti vielä harrastan kovia opiaatteja sillä nauttimistavalla.

[poppers]

Elämän. Ne on auttaneet mua löytään mun todellisen minäni, helpottaneet mielenterveysongelmia, auttaneet niiden käsittelyssä, helpottaneet sosiaalisia tilanteita, oon saanut kavereita, löytänyt rakkauden... Saanut uskomattomia kokemuksia ja viettänyt mitä mahtavimpia iltoja. Kyllä mä sanoisin, että enemmän ne on mulle antaneet kuin ottaneet.

[VXA]

Elämänvaiheen. Eskapismia ja lääkitystä siksi aikaa kun se toimi.

[varjo]

Kyllä huumeet ovat antaneet elämän. Ilman huumeita olisin kuitenkin säälittävä läski nörtti. Valitettavasti ne löysin liian myöhään, etenkin kunnolliset sellaiset eikä hippipiiperrys tavarat kuten pilvi, siemenet ja erilaiset kasvit. Nörtteyttä ja lievää hippeyttä en ole vääristä piireistä johtuen saanut kitketyksi irti.

[bilehile]

Päihteet on yleisesti ottaen tehny musta turhautuneen ja kyynisen. Tai siis ei päihteet vaan kaikki se mitä niihin helposti liittyy. Semmonen ihan vitun sama-asenne. Mutta sit toisaalta on ollu ihan käsittämättömän hauskaa myös, saanu ystävii yms. En mä voi kuvitella itteeni ilman päihteitä koskaan. En olis mä.

[RisThor]

Huumeet on antanut mahdollisuuden katsoa asioita eri perspektiivissä, etenkin hatsi ja deelit. Jollain tavalla kyllä 'kasvattanutkin' jos sitä siksi voi sanoa, toisaalta ihminen kasvaa ja kehittyy kokoajan, joten se olisi luultavasti tapahtunut muutenkin, mutta ehkä eri tavalla.
Myös kyseenalaistamisen jalon taidon ne on näyttäny mulle.

On ne mun persoonaakin muuttanu, toisaalta tehny musta hauskemman, toisaalta jumisemman ja taas toisaalta hajoilevamman.

On ne tietyissä määrin multa poiskin ottanut, mutta 'syytän' siitä ehkä enemmän itseäni kuin huumehia.

Onhan ne huumeet mukavaa tavaraa. Diggaan ja tykkään.

[tRip]

Eipä nyt oikeestaan mitään.

Yhteisön jossa olla. Jossa on hyvä olla, muttei se mihin se johtaao omalkohdal.

[fastnbulbous]

En tiedä, olisinko ilman huumeita oppinut olemaan ilman huumeita.

Tämä. Otin oman pikku perkeleen kesytettäväkseni ja vaikka matka on välillä ollut rankka, niin samalla on tullut opittua itsestä ja elämästä aivan perustavanlaatuisen tärkeitä asioita. Ja onhan välillä toki ollut aivan mielettömän hauskaa, sitäkin on aivan turha vähätellä.

[Personaes]

Antaneet hyviä muistoja, mahtavia oloja, upeita kokemuksia ja mielenkiintoisen harrastuksen.

Kaikella hyvällä on kuitenkin kääntöpuolensa.
Uskon että olisin paljon onnellisempi, jos en olisi koskaan käyttänyt huumeita. Huumeet aika pitkälti tuhosi mun vanhan persoonallisuuden ja oli mukana rakentamassa uutta.

Oon oppinut maailmasta niin helvetisti kaikkina näinä ilon, onnen, kärsimyksen ja tuhon vuosina. En varmasti katsoisi maailmaa samalla tavalla jos en olisi käyttänyt.

En tiedä onko tää sit hyvä juttu vai huono?

Oon vaan niin pirun utelias. Oon aina ollut. En tiedä onko tuo kirous vai lahja?

Uskon että tavalliset ihmiset elää harhaisessa illuusiossa, huumeilla voi nähdä tuon illuusion ulkopuolelle ja kun saavuttaa mun nykyisen tilan. Ei tarvitse edes niitä huumeita nähdäkseen.
"Total paranoia is just total awareness"

[Dexma]

Huumeet on opettanut mua elään. Oon paljon itsenäostynyt huumeiden avulla. Oikeastaan kokemus hedonistisesta huume elämästä on opettanut, että douppi on liian helppo ja hyvä tie. Jokainen pärähdys on nenän nuuhkaisun päässä. Monesti ilman huumeita olo on tarpeeksi nihkeää, että on helpompaa vain hommata huumeita ja siirtää muur asiat syrjään. Vain olla kuosit.

Huumeet opetti mulle, että oon kuolevainen ja haluan ehkä muutakin elämältä kuin kuosit. Tää on aona ollut aika pääaihe viimeisillä psykedeeli tripeissä, että oppari manioissa.

Nautintoja oon aina halunnut saada ja jotenkin henkilökohtiasten rajojen lähellä oleminen ja niiden ylittäminen ollut kiintoisaa. 5 vuotiaana mun unelmani oli osata elää yksin. Osata kokata ja olla yksin kotona. 20 vuotiaana halusin vetää kovempia annoksia psykedeelejä kuin edellisellä viikolla. Aina tulee jossain kohtaa seinä vastaan. Niin kuoseissakin. Sitä säihkettä sitä nautintoa ei voi enään kasvattaa. Sohvalla oleskelu millin happodosen ja oksikodoni fiilareissa tuntuu oikeasti, että tämä oli tässä.

Huumeet on opettanut mulle rajani ja ne rajat jotka olen kykeneväinen ylittään näen nyt paremmin. Huumeet on opettanut mulle käyttäytymismalleja kriiseissä, kovettanut mun persoonani adaptoituvaksi nistiksi. Nistit rautaa! Huumeet on myös nostanut mut itseni yläpuolelle ja maksimoinut mun persoonani suorituskykyä.

Tärkeintä on silti ollut huumeissa ne mahdollisuudet jotka oon tajunnut näiden kuosien jälkeen. Huumeiden ja hedonististen rajojen jälkeen jäi kasa muita rajoja ja kokemuksia jotka pärisee. Niitä voi tehä huumeissa, mut ne tapahtuu jossain muualla silti ja muilla tasoilla.

[heihoi]

Huumeet on antanu mulle inspiraatiota taiteen tekemiseen ku koko ajan jollai jatkuvalla tripillä D

[sxoxyvg]

Arpia ja ystäviä.

[CaptainZ]

Hirveen hyvä kysymys.

+ kykyä ajatella ihan itse
+ oivalluksia, ymmärrystä
+ entistä syvempää kykyä nauttia tietyistä taiteen muodoista
+ itsetuntemusta
+ lisää tietynlaista älyä, uskoisin
+ hyviä ihmisiä elämääni
+ uskoa meidän moninaisiin voimavaroihin ja puoliin. Uskon että huumeet eivät aiheuta eivätkä tuo mitään tyjästä, vaan ainoastaan näyttävät meille eri puolia itsestämme. Kaikki se opiaateilla saatava rentous, bentsojen huolettomuus, piristeiden tuoma itsevarmuus ja tehokkuus ja deelien syventämät näkökulmat.. ne kaikki ovat osa meitä. Huumeet vain korostavat joitain puoliamme samalla kun häivyttävät toisia. Jos huumeet aiheuttavat harhoja, ne harhakin ovat meitä. Nekin kertovat meistä jotain.

- pelkoa, ahdistusta, häpeää, kriisejä, erillisyyttä, ulkopuolisuutta, yksinäisyyttä, masennusta, liiallista itsetietoisuutta (ignorance is blessing), ihmissuhteiden rikkoutumisia, saamattomuutta, hukkaan heitettyjä lahjoja, keskittymisvaikeuksia, vuosikausien lääkeriippuvuus, katumusta, maailmantuskaa, ehkä tietynlaista psyykkistä taantumusta ja hitautta... Paljon päiviä jotka vaihtaisin pois. Ja vähän liiallista huumekeskeisyyttä maailmankuvaani. Usein kuvittelen, että about kaikkeen löytyy ratkaisu jostain lääkkeestä tai huumeesta.

Toisaalta nuo huumeisiin liittyvät vaikeudet vähän kuin pakottivat mut skarppaamaan ja hankkimaan jotain sisältöä elämääni, tappelemaan tieni ulos umpikujasta. Oli vielä jäljellä sitä uskoa niihin voimavaroihin. Nykyäänhän en siis pahemmin käyttele mitään laitonta. Elän tavallista, mukavaa elämää. Hyvä työ ja parisuhde, kiva koti ja kohtalainen toimeentulo. Vaikeaa ja turhaa arvioida, mitä mulla olis jos en olisi koskaan käyttänyt mitään. Ehkä menis vielä paremmin, ehkä huonommin.

Ihan taatusti olisin erilainen ihminen.

Hyvässä ja pahassa.

[Isavela]

Tää on kyllä ihan hiton hyvä kysymys! Mitä ne on antaneet mulle..
Äärikokemuksia, näyttäneet mulle mun piilossa olevia puolia, mitkä selvänä pidättyväisyyden vuoksi ei pääse niin pinnalle, paitsi ajatuksissa. Ne kaikki on silti minussa, uskallus tuoda ne selvänä esille vielä osittain puuttuu.
Huumeet on antaneet mulle rohkeutta kohdata itseni paremmin. Ne on tuoneet mun sairaimmat, kieroutuneimmat, itsekkäimmät puolet mun tietoisuuteen, jotta olen voinut selvinpäin työstää niitä niin, etten aiheuttaisi muille kärsimystä omalla käytökselläni. Ne on tuoneet esille myös humoristisemmat, sosiaalisemmat, iloisemmat ja hyväksyvämmät puolet joita olen voinut ottaa mukaani selvään elämään. Olen enemmän nöyrä, kiitollisempi ja avomielisempi, ajattelen aina asioita pintaa syvemmältä. Asiat ei ole mulle enää niin mustavalkoisia, toki se on iänkin myötä tullutta. Huumeet on antaneet mulle elämänopetuksia, antaneet mulle selkään, alistaneet mut täysin. Ja toisaalta olen oppinut sen kautta vapautumaan niiden houkutuksesta, oppinut hallitsemaan niitä eikä ne mua.

[wRRa]

Psykedeelit ja MDMA on auttaneet mua traumaperäisen stressihäiriön selättämisessä ja masennuksen hoitamisessa. Oon tutustunut upeisiin ihmisiin, laajentanut ymmärrystäni itsestäni ja ympäröivästä maailmasta, löytänyt tieni kivoihin tapahtumiin jne. Oon mä paljon saanut ja en hetkeäkään mitään kadu.

[tRip]

Hirveen hyvä kysymys.

+ kykyä ajatella ihan itse
+ oivalluksia, ymmärrystä
+ entistä syvempää kykyä nauttia tietyistä taiteen muodoista
+ itsetuntemusta
+ lisää tietynlaista älyä, uskoisin
+ hyviä ihmisiä elämääni
+ uskoa meidän moninaisiin voimavaroihin ja puoliin. Uskon että huumeet eivät aiheuta eivätkä tuo mitään tyjästä, vaan ainoastaan näyttävät meille eri puolia itsestämme. Kaikki se opiaateilla saatava rentous, bentsojen huolettomuus, piristeiden tuoma itsevarmuus ja tehokkuus ja deelien syventämät näkökulmat.. ne kaikki ovat osa meitä. Huumeet vain korostavat joitain puoliamme samalla kun häivyttävät toisia. Jos huumeet aiheuttavat harhoja, ne harhakin ovat meitä. Nekin kertovat meistä jotain.

- pelkoa, ahdistusta, häpeää, kriisejä, erillisyyttä, ulkopuolisuutta, yksinäisyyttä, masennusta, liiallista itsetietoisuutta (ignorance is blessing), ihmissuhteiden rikkoutumisia, saamattomuutta, hukkaan heitettyjä lahjoja, keskittymisvaikeuksia, vuosikausien lääkeriippuvuus, katumusta, maailmantuskaa, ehkä tietynlaista psyykkistä taantumusta ja hitautta... Paljon päiviä jotka vaihtaisin pois. Ja vähän liiallista huumekeskeisyyttä maailmankuvaani. Usein kuvittelen, että about kaikkeen löytyy ratkaisu jostain lääkkeestä tai huumeesta.

Toisaalta nuo huumeisiin liittyvät vaikeudet vähän kuin pakottivat mut skarppaamaan ja hankkimaan jotain sisältöä elämääni, tappelemaan tieni ulos umpikujasta. Oli vielä jäljellä sitä uskoa niihin voimavaroihin. Nykyäänhän en siis pahemmin käyttele mitään laitonta. Elän tavallista, mukavaa elämää. Hyvä työ ja parisuhde, kiva koti ja kohtalainen toimeentulo. Vaikeaa ja turhaa arvioida, mitä mulla olis jos en olisi koskaan käyttänyt mitään. Ehkä menis vielä paremmin, ehkä huonommin.

Ihan taatusti olisin erilainen ihminen.

Hyvässä ja pahassa.

Wow,! Miten hyvin kitytit sen, minkä kuvittelin toivottomaksi yrittää sanallistaa.

Hyvässä ja pahassa.

Huumeet on opettanut mulle rajani ja ne rajat jotka olen kykeneväinen ylittään näen nyt paremmin. Huumeet on opettanut mulle käyttäytymismalleja kriiseissä, kovettanut mun persoonani adaptoituvaksi nistiksi. Nistit rautaa! Huumeet on myös nostanut mut itseni yläpuolelle ja maksimoinut mun persoonani suorituskykyä.
..
Huumeiden ja hedonististen rajojen jälkeen jäi kasa muita rajoja ja kokemuksia jotka pärisee.

Nistin maailmankuvan omaksuminen on ehkä mun elämässä keskeisin asia. Sen hyväksyminen.

Se on osa identiettiä. Se on minä.
En ole hippi enkä normi. Nisti. Kaikessa karuudessa ja kauneudessaan.
Herkkyyttä se kait on pohjimmiltaan.
Maailmantuskaa, jota en tohdi peitota, enkä myöskään useinkaan katsoa silmästä silmään, vaan muuntaa se toisenlaiseksi.
Ihmetystä, jota ei aina mustan auringon kajossa tohdi nähdä, mutta paistaa se aurinko aina siellä pilvien takana.

Kun meri on plägä-tyyni, se on maaginen hetki.
Siihen merisumu, ja marraskuinen tihkusade keskellä aavaa merta.

Voin vain yrittää kuvailla sitä mielentilaa mitä nistisyys minussa on.

Kysymys ei ole vain siitä mitä huumeet ovat antaneet, vaan miten valtavasti olen oivaltanut identietttini myötä. Hyväksymään. Ehkä. Nauttimaan. Uskatamaan. Pelkäämään. Ehkä.

Ennenkaikkea kunnioittamaan ja arvostamaan.
Eikä vähiten kaltaisiani. Ihmisiä.

Ja aina tulee se kanto eteen johon kompastuu.

Mitään ne ei anna, se on persoona minussa, chemit peili ja katalyytti. Kurimus ja tyyneys myrskyn edellä.

Ukkosta ilmassa.. Siihen ei voi kajota, mutta sen voi aistia ja antaa vaikuttaa, ukkosen on annettava pyyhältää ohi, kunnes helpottaa. Salamoita ei voi pakottaa. Jyrinää ei voi vaimentaa.


*'*

Tää on vähän samankaltainen kysymys, kuin elämän tarkoitus.
Jokapäivä voi sille löytää, ja antaa uuden mekityksen ja vastauksen.

[Hirmumyrskymieli]

En tiedä, olisinko ilman huumeita oppinut olemaan ilman huumeita.

Tämä.

Jotenkin olen löytänyt kaaoksenomaisesta elämästäni edes jonkinlaista tyytyväisyyttä ja tasapainoa huumeilla. Tiedän, että se kuulostaa todennäköisesti aika paradoksaaliselta, mutta minun tilanteessani se menee näin.

Hyvät tripit, hauskat illat, uudet ihmiset ja kokemukset kantavat pirteää mielialaa helposti viikonkin eteenpäin. Masennus pysyy kurissa ja mieli avoimena. Ei ole enää niin tiukkapipoinen kukkahattutäti, vaan osaa rakastaa ja arvostaa kaikenlaisia ihmisiä. Päihteet siis kannattelevat jollain kierolla, mutta pehmeällä tavalla pinnalla ja tarjoavat sellaisen kaveripiirin, jossa ei myöskään tarvitse hävetä tai peitellä sitä, että on "heikko", kun pelleilee kovilla aineilla aina välillä.

Ja ah, aamuöisin, kun päädytään jatkoille puistoon polttelemaan budia jollain puolituntemattomalla ihmisporukalla, koen jotain niin upeaa läheisyyden ja myötäelämisen fiilistä niiden ihmisten kanssa. Laittaa hymyilyttämään. Kokeilepa lähteä joltain haisevalta klubilta jatkoille snägärijonoon, niin löydät vain rivillisen aggressiivisia, nälkäisiä ja kännisiä miehiä örisemässä rivissä. Ei kiitos.

[Asystole]

Mielenkiintoinen kysymys ja piti itse asiassa tosi pitkään miettiä, mitä ne ovat antaneet.

Pitkällä tähtäimellä - luulen ettei mitään. Siis jos tarkastellaan nimenomaan positiivisia asioita. Toki ovat tuoneet hetken helpotuksen, paljon mukavia, rentoja iltoja, olleet seurana kun kukaan muu ei ollut, tuoneet elämään tiettyä jännitystä, ehkä jossain määrin hitusen parantaneet itseluottamusta ja poistaneet masennusta. Tuoneet virtaa ja aikaansaavuutta, tehneet maailmasta hetkellisesti karvan verran kauniimman. Mutta siinäpä se taitaa ollakin.

Toisaalta, mitäs jos olenkin käyttänyt vääriä huumeita? Olisiko vastaukseni erilainen, jos olisin keskittynyt pääasiassa esim. hatsiin ja happoon?

Mua ei kiinnosta festarit, ei puolituntemattomien kanssa pössyttelyt, ei yökerhot eikä reivit. Mun huumeiden käyttö on pääasiassa yksin kuosailua jarrujen parissa. Mitäs jos mua alunalkaenkin kiinnostaisi toisenlaiset asiat? Olisinko saanut huumeilta enemmän?

Tossa välissä oli moooonta vuotta etten käyttänyt huumeita lainkaan, alkoholiakin varsin kohtuullisesti. Oliko ne vuodet jotenkin tyhjempiä kuin käyttövuodet? Eivät olleet, erilaisia kyllä. Jos vertaan vuosia käyttöä / ei-käyttöä, niin en näe, mitä kovin mullistavaa elämästäni olisi puuttunut ei-käyttövuosina vrt. käyttövuodet. Siis nimenomaan pitkällä tähtäimellä tarkasteltuna.

Tähän kysymykseen voisi vastata vuoden - parin kuluttua uudestaan ja katsoa, onko vastaus erilainen. Mutta kysymyksenä tämä on sellainen, jota kyllä jokaisen sietäisi jossain vaiheessa pohtia.