Day 1: Ensimmäisen päivän vain vaelsin, kädessäni kartta ja kompassi. Vaelsin ensimmäisenä päivänä noin 20kilometriä, kunnes päätin tehdä leirin, syödä vähän ja nukkua hyvin seuraavan päivän trippiin valmistautuen.
Day 2: Heräsin virkeänä ja keitin aamukahvit rakentamallani tulipaikalla. Katsoin puhelintani tarkastaakseni kellonajan ja samantien akku loppui. Olin siis metsässä yksin ja nyt viimeinenkin mahdollinen kontaktimahdullisuus ihmisiin oli poissa, ei siellä kyllä kenttää tainnut edes olla. Söin noin 3grammaa sieniä huuhtoen ne alas kirkkaanraikkaalla purovedellä. Leirini oli siis isohkon puron varressa. Ikinä aiemmin en ollut mitään deelejä ottanut, mikäli pajaria ei lasketa. Ensitrippi siis kyseessä. Odottelin vaikutuksia rauhallisenjännittyneissä fiiliksissä.
Vaikutukset alkoivat lähes huomaamatta, yhtäkkiä vain havahduin olevani tripillä. Katselin puita, jotka tanssivat kauniisti tuulen tahtiin. Hattaraisia pilviä, jotka jatkoivat kiertokulkuaan tuulen määräämällä tiellä. Vettä, joka päättymättömästi valui kohti kylmänhuuruista jäämerta. Miellyttävä rauha, tasapaino ja ilon tunne täyttivät mieleni kokonaisvaltaisesti. Kyynel vierähti poskelle, toinenkin. Visuaalit kuuluivat asiaan, mutta niiden kuvailemiseen ei vajavainen verbaliikkani kykene. Kumarruin puron ylle, jonka pinnasta valonsäteet värittivät kasvoni verkkokalvolleni. Tämä hetki oli pysäyttävä, oikeastaan tripin käännekohta, joten tämä lienee kappalejaolle oivallinen paikka.
Kävin puron viereen pitkäkseni ja suljin silmät. Ajatuksen juoksu koveni kovenemistaan. Pian se oli niin vilkasta, etten saanut enään mistään kiinni. Ahdistus alkoi valtaamaan tilaa mielestäni. Tunsin sekoavani. Kunnes: POKS! Kaikki pysähtyi. Mieleni oli täysin tyhjä. Ajan ja paikan taju oli kadonnut(olin edelleen silmät kiinni). Mikä minä olen? Mikä on minä? Ego, se oli hävinnyt. Menneisyys, se oli hävinnyt. Tulevaisuus, eihän sitä ede ole muualla kuin mielessäni, se oli hävinnyt. Ajatukset, ne eivät hävinneet, mutta ne eivät olleet minä. Jäljelle jäi vain se hetki. Tämä hetki, ei muuta. Kaikkeus tässä hetkessä. Kaikkeuden ja minun välillä ei ole erillisyyttä. Minkään välillä ei ole erillisyyttä. Kun pimeys vaihtuu valoon, siinä välissä ei ole hetkeä jolloin ei olisi mitään, ne ovat siis yhtä. Oikeastaan ne ovat sama asia, joilla on vain eri muoto. Samoin kaikkeus ja tyhjyys ovat sama asia. Kaikkeus on tyhjyyden muoto.
Avasin silmäni ja nousin. Poltin tupakan ja haparoin suuhuni pari marjaa. Teki kovasti mieli jutella jollekkin. Oli pakko kuulla puhetta, niimpä puhuin itsekseni. Puhuminen vaihtui lauluksi. Päätin vielä lähteä tutkimaan ympäristöä. Näin suht ison porolauman liikkuvan kaukana. Paskansin puunjuureen, mikä oli hankalaa, sääski myös imaisi vehkeestä(oli muuten vittumaista pari päivää raapia kasseja sit). Koin kuitenkin suurta mielihyvää tästä(en siis seksuaalista), koska ajattelin että sääski saa useita jälkeläisiä ansiostani. Ylläpidin siis elämää maapallolla sen sijaan että vain tuhoan. Lopputripistä ei oikeastaan mitään mainitsemisen arvoista ole, perus mukavaa sienioleilua vain.
Day 3: Heräsin puun alta teltan vierestä. Jostain syystä en muista miksen telttaan mennyt. Perhostin tammukan, jonka söin sitten aamupalaksi. Pakkasin tavarani aikeissa vaeltaa lisää. Sitten huomasin, että perkele, kompassi hukassa. Noh, ei auttanut kun lähtä vaiston varassa vaeltamaan, onneksi oli selviytymistarpeet useammaksi päiväksi messissä. Pitkähkön vaeltelun jälkeen sain apua löydettyäni jonkun tien varteen josta löysin asutetun tönön. Loppu hyvin kaikki hyvin. Että sellanen reissu. Ensitrippi oli miellyttävä, kaunis ja antoisa. Ei kuitenkaan mitään totaalista rakastumista tai WOW-efektiä niinkuin olen joiltain täällä lukenut. Kokemuksena oli sellainen, että olen iloinen saadessani kokea moisen elämässäni. Seuraava trippi sitten tulevaisuudessa luultavasti lsd tai ayahuasca, josta voisin sitten stooria kirjoitella. Ihan vaan itteni takia, koska tätä kirjoittaessani havaitsin tämän olevan jollaintapaa miellyttävää purkaa kokemus sanoiksi. Toki saatte ilmoittaa jos oli ihan kauhea stoori niin kirjottelen sit ihan omiin kansioihin
Pahoittelen mahdollisia kirjotusvirheitä ja jos tekstini on vaikeastiymmärrettävää, sillä aika hätäseen tuli kirjoteltua.
Vielä olis parhaaseen ruska-aikaan aikaan tarkoitus tehdä yksi reissu kaverin kanssa, jolloin kokeilen lsd:tä ensimmäistä kertaa. 
Kuinka innoissaan voi lapsi olla.