Huumausainevalistus

[Dexma]

Niin.

Meidän foorumilla sitä kritisoidaan usein? Mikä siinä menee pieleen ja miksi? Miten se pitäisi tehdä? Olisiko sinua voinut joku estää vetämästä huumeita nuorempana?

Alkoholi on laillista. Sillä on toisenlainen valistus ja minun mielestä jää huumevalistuksen alle? Jos kannabis laillistettaisiin niin miten siitä pitäisi valistaa ja kertoa? Jos kaikki huumeet olisivat laillisia niin miten niistä pitäisi kertoa? Varsinkin miten sitä pitäisi kertoa alaikäisille tai vanhemmillekkin ihmisille?

Onko hyvä, että valistusta pitää koulussa ex narkkari joka on kääntynyt uskoon (kaikki oman ikäiseni varmaan muistaa "Kuoleman kauppiaan"), poliisi tai terveydenhoitaja? Vai pitäisikö minun mennä pitään vain jengille valistusta? Itsestäni ainakin tosi paljon ärsyttää kirkon tuoma huumevalistus mitä oli silloin koulussa, kun olin ylä ja ala-asteella.

Ärsyttääkö Youth Against Drugs porukka? Joka tuntuu jotenkin yrittävän olevan itseni mielestä vähän välimaastossa valistuksen kohdalla jopa. Tai A-Klinikan näkyvyys mediassa mitä jengi on siitä mieltä?

Miten huumeäitien ja isien pitäisi käyttäytyä lastensa edessä ja puhua huumeista heille? Taikka miten pitäisi omalle pikkuveljelle puhua huumeista? Mitä itse olet ajatellut tekeväsi mahollisesti? Entä jos tässäkin kohtaa olisi huumeet laillisia?

Mitenkä kulttuurin pitäisi tuoda huumeet esiin tulevaisuudessa? Varsinkin jos ne olisi laillisia. Pitäisikö vaikka kokaiinia mainostaa televisiossa niin, että mies hienossa puvussa laittaa lainit klubilla pöydälle ja tarjoo siitä tyttöystävälleen tämän jälkeen he menevät hotellihuoneeseen? Taikka ketamiinia mainostaa niin, että ensin näytetään naista huvipuistolaitteessa ja sit se heräis sohvalta piikki kädessä ja tajuaisi nähneensä unta?

Mitä olisi tulevaisuuden oikeanlainen huumevalistus tai huumekulttuuri?

[Isis]

Ikätason mukaan. Lapsille puhuisin huumeista, kuten muistakin elimistöä sekoittavista ja vaurioittavista myrkyistä, nimenomaan myrkkyinä, mutta ymmärryksen kasvaessa iän mukana keskittyisin mielummin puhtaisiin faktoihin. Puhuisin mielummin vastuullisuuden ja itsetuntemuksen puolesta, kuin heristelisin sormeani ja kieltäisin kaiken.

Samoin kuin alkoholin ja tupakan kohdalla, keskittyisin kertomaan faktoja siitä, miten huumeet vaikuttavat elimistöön. Liiottelematta, mutta myöskään idealisoimatta. Koska toistaiseksi huumeet ovat laittomia, emme voi emmekä saa puhua huumeista ihannoivaan tai kannustavaan sävyyn, mutta minusta olisi kuitenkin tärkeä tehdä selväksi nuorille, että jos jostain syystä ajautuu huumeiden pariin, tulisi niitä käyttää vastuullisesti. Huolehtia järkevistä annostuksista, puhtaista ja turvallisista välineistä sekä ottaa selvää, että käsissä olevat aineet ovat sitä mitä niiden kuuluukin olla.

Olisi erityisen tärkeää, että asioista kertoisi ihminen, jolla on aiheesta tietämystä, ehkä henkilökohtaista kokemustakin. Erityisesti kuitenkin laaja-alainen käsitys eri huumausaineiden toimintamekanismeista ja vaikutuksista. Sellainen henkilö, joka pystyy pitämään faktat faktoina ja pysyisi asiassa ilman paatoksellisuutta, neutraalisti. Se valistus, mitä minä sain koulussa, oli lopulta melko puutteellista. Hyvin karkeita faktoja ja pääasiassa porttiteorian tyrkytystä. Joo, ehkä pilvi vielä menis, mutta next thing you know sulle ollaan tarjoamassa heroiinia ja oho, oot kerrasta koukussa ja muutut maagisesti yhdessä hetkessä heroiinia janoavaksi, viekkareissa kuolaavaksi ja vapisevaksi paatuneeksi nistiksi.

Vaikka onhan sekin mahdollista, mutta ihan yhtä mahdollista on, että 1. sulle ei koskaan tarjota vahvempia aineita, 2. vaikka tarjottaisi, et olisi kiinnostunut, 3. vaikka ottaisitkin, et jäisi koukkuun, koska ihmisten yksilöllisyys. Siksi turhanaikainen pelottelu välittömästä huumekoukusta ja rikollisuuteen ajautumisesta tulisi jättää pois. Kuten sanoin, puhdasta faktaa ilman ihannointia, mutta myöskään liioittelua ja pelottelua.

[vauhtinoita]

Tämä on kyllä itsellekin mielenkiintoinen ja jossain vaiheessa jopa ajankohtainen aihe. Mulla on nykynuorisosta yleisesti tosi surullinen mielikuva, joten saa nähdä miten heille tämä(kin) aihe aiotaan takoa päähän. Kaikki kivahan on aina kiellettyä?

Voisin kuvitella että parhaiten tehoaa kokemusten (huonojen?) jakaminen ja näyttö. Vai onko porukalla vaan hällä väliä -asenne ja vedetään vaikka se kuuluisa muovipussi päähän koska se menee. Varmasti on myös niitäkin jotka olisivat uteliaita mutta eivät uskalla / eivät voi päästä käsiksi laittomuuksiin ym. Jotkut saavat sillä mukamas kovan jätkän mainetta.

Aika mielipidepohjalta lähden, mutta pahoin pelkään että viranomaiset ja muut tahot tulevat olemaan aika voimattomia valistuksen ja suojelemisen suhteen. En tiedä valitsisinko itse toisin jos saisin tilaisuuden valita uudelleen kokeilenko/käytänkö aineita. Ne ovat antaneet niin paljon, mutta kyllä vievätkin mennessään.

Olen sanonut veljelleni, että vaikka kuinka houkuttaisi niin älä ota. Älä edes kokeile. Vaikka itsen kykenen vielä toistaiseksi pitämään tämän satunnaisena viihdekäyttönä, en halua että veljeni on juuri se joka ei pystykään lopettamaan. Onko tämä vain arpapeliä jossa kukin saa ja pelaa vain ne omat korttinsa vaikka säännöissä varoitetaan kaikesta, jos sääntöjä edes on. Only God knows but he won't tell.

[Sidney]

Hyvä aihe.
Yhtenä pointtina pitää nostaa esille valehtelu huumevalistuksessa. Kaikki huumeet on saamaa -soopa siis. Huumeisiin jää kerrasta koukkuun.
Pitkään näin uskottuaan nuori alkaa saamaan tietoa usein ensin kannabiksesta. Hieman aiheeseen perehdyttyään ja ekoja kertoja kokeiltuaan hän huomaa tulleensa kusetetuksi.
Vieressä vielä kaverit opettaa, että eihän piri tai subukaan sen vaarallisempaa ole. Teinikapinoita yms. unohtamatta on tilanne hieman visainen ja varmasti täälläkin monelle tuttu. Nuorena huumeista kiinni jääminen tuo vielä uuden mausteen soppaan, onhan käyhän käryttely ja pirin rännäys sama juttu. Yhtään mun kaveria ei ole lastenkoti- tai sossukierre pelastanut.

Kuka olisi vakuuttavin huumevalistaja kouluissa? Ei mielestäni ainakaan poliisi tai sama terkkari, joka nosteli vastikään laskeutuneita kiveksiäsi kylmällä lusikalla.
Lukitsen vastaukseni ex nistiin. Vaikkakin stereotyyppisen narkkarin ollessa kyseessä päästään takaisin aiemmin mainitsemaani kusetusskenaarioon.

Kirkon huumevalistus on ainakin täysin perseestä.

[Isis]

Mä en usko kieltojen ja pelottelun todella tehoavan. Jos se tehoaisi, ei tätäkään foorumia olisi, kun ei olisi käyttäjiäkään. Täällähän itse kukainenkin on hyvänä esimerkkinä siitä, ettei huumevalistus, mikä enimmäkseen on pelottelua ja uhkakuvien maalailua, ole toiminut

Huumeiden käyttö olisi huomattavasti turvallisempaa, mikäli käyttö ja myynti laillistettaisiin. Ihmiset joka tapauksesa käyttävät aineita, laillistamalla päästäisiin eroon ikävistä lieveilmiöistä, mitä huumausaineiden ympärillä pyörii. Kun huumausaineet tuotettaisiin laillisesti ja myytäisiin niille varatuissa, viranomaisten valvomissa paikoissa, uskoisin monien ongelmien, ensisijaisesti rikollisuuden, vähenevän.

En haluaisi nähdä lähipiirissäni vaikeita huumekoukkuja, siksi suosisinkin vastuullisen käytön puolesta puhumista. Jos huumeisiin pitää sekaantua, niin tekee sen sitten ilman ylimääräisiä riskejä. Ottaa selvää aineista, tutkii itseään ja miettii, mikä sopisi omiin tarpeisiin eikä suin päin ryntää pupeltamaan kaikkia mahdollisia nappeja ja lappuja naamariin. Opettelee tuntemaan omat rajansa ja esim. riippuvaisuustaipumuksensa. Välttäisi päivittäiskäyttöä, niinkuin alkoholin kohdallakin. Siitä voisi olla hyvä lähteä.

[zerk]

No se rehellisyys ja avoimuus olis hyvä aloitus.

[Dexma]

No se rehellisyys ja avoimuus olis hyvä aloitus.

Tähän tartun. (vaikka vain yhteen lauseeseen). Kysyn MITEN konkreettisesti? Mitkä ovat ne sanat, mitkä on ne ohjeet?

Miten kertoa, että joo kannabis on olemassa. Sitä on ok käyttää, mutta sillä on myös erittäin vaarallisia vaikutuksia tiettyihin ihmisiin (niin on alkoholilla jne), mutta miten sen sanoa? Miten sen sanoa varsinkin tulevaisuudessa jos huumeet olisi laillisia? Miten opettaa se kohtuu käyttö?

Sit on tää. Kerrasta koukkuun ja porttiteoriat. Niin. Toisaalta moni meistä myös menee kovempiin päihteisiin ja moni meistä päätyy huumekoukkuihin? Miten tätä vältetään? Porttieoria joillain ihmisillä pitää paikkansa, mutta nämä yleensä on jo muutenkin elämässä haasteellisessa tilanteessa, niinkuin moni joka päätyy huumemaailmaan.

Mä en paljoo usko valistukseen. Mä en usko, että opettamalla koulussa, alkoholi on vaarallista niin kukaan vähentää alkoholin käyttöö kunnolla. Esim. Nykyinen tapa vaikka nuorilla juoda kaljaa siten, että haetaan ipa oluita alkosta ja maistellaan niitä, eikä vedetä koppaa naamariin ja KÄNNÄTÄ on paljon terveellisemmän alkoholikulttuurin tapahtumista. Se miten ympärillä oleva yhteisö käyttäytyy, mitä se pitää hyväksyttävänä on tärkeetä.

Mutta miten tämä koulussa alle 18 vuotiaille? Eipä sekään toimi, että joku mummeli tulee räppään huumeista yläasteelle auta hommaa , mutta se, että me "narkkarit" näytettäis vastuullista käyttöö niin se on mun mielestä parasta valistusta. Toisaalta. Eipä se itseltäkään oikein onnistu, kun vuodesta toiseen taistellut huume ongelmien kanssa.

Tää on mun mielestä myös tärkee kysymys siinäkin mielessä, että jos me halutaan joskus laillistaa huumeita niin meidän pitää puhua niiden vaaroista, niiden vaikutuksista ym. Ylä-asteelaisille turha on mennä kertomaan dopamiini reseptoreista amfetamiinin kohdalla taikka kieltään vain sen käyttöö... Mutta miten sen sitten sanois? Mitkä olisi ne lauseet?

[Huiko]

Osinhan me ollaan siinä tilanteessa että on vain yksi totuus, eli Huumeet tappaa, narkkarit on likasia & tautisia, kaikki alkaa kannabis-piikistä, nistit varastaa ja rikkoo kaiken, ja että jopa 9mm luoti on liian kallista hoitoa näille syöpäläisille... Sen mä haluaisin muuttaa valistuksella. (Kohderyhmä ei kyllä olisi kuitenkaan ensisijaisesti seiskaluokkalaiset. )

Ehkäisevällä huumetyöllä ehkä YAD:lla on ollu jotain ihan ok toimintaa joskus, mutta mukaan mahtuu sitten esim. IRTI (mun) HUUMEISTA ry... Näistä ei ole mitään hyvää sanottavaa, tai ainakaan ton possen metodeista. (Jos jollekin on epäselvää mistä puhun niin näiden materiaalia sai muistaakseni tilattua. )

Nykyinen huumetyökin nojaa siihen että aina ajetaan käyttäjä (lue: NISTI!) sosiaalisesti pohjalle ja sitten kun tämä on "motivoitunut" aloitetaan hoito ja asetetaan rajat. Muistaako joku teistä allekirjoittaneensa jonkin sopimuksen missä luopuu kaikista oikeuksistaan ihmisenä ja yhteiskunnanjäsenenä silloin kun aloitteli?

On toki totta että moni rakastuu rappioonkin, mutta myös "meidän" puolellamme tuokin on ajoittaista ja marginaalista. Tuskin tarvitsisi muuta kuin tukea silloin kun on vaikeaa. (kuten muutkin saa sukulaisilta ja kanssa ihmisiltään?) meillä on vain tuo leimautumisen vaara korkeampi, ja kun leiman saa on hylkiö. yhteiskunta on sillä lailla hassu.

Niitä sanoja ei ole. On vain tarinoita, ja tarinoihin kannattaa muutenkin suhtautua varauksella. Niissä kun usein on paljon kertojan omaa tulkintaa ja väritystä. Tosin niinhän hyvä tarina kerrotaan, eikö?

[Isis]

Minä näen, että ongelma on huumevalistuksen tavoitteissa, eli siinä, että ihmiset saataisiin olemaan kiinnostumatta ja koskematta huumeisiin. Tämä tavoite estää sen, että huumeista voitaisiin puhua asiallisen neutraalisti, sillä niistä on tehtävä hieman uhkaavia ja pelottavia, jotta nuoret eivät kokisi halua tehdä tuttavuutta eri substansseihin. Tämän vuoksi turvallisesta ja vastuullisesta käytöstä ei voida kertoa, eikä muustakaan, mikä olisi oleellista ja tärkeää, vaikka joukossa on aina niitä, jotka joka tapauksessa tulevat kokeilemaan ja/tai käyttämään huumeita. Juuri näidenhenkilöiden kannalta hyvä faktatieto olisi tarpeen.

[tRip]

Niitä sanoja ei ole. On vain tarinoita..

No jep.

Must tuntuu et mä pystyn kertomaan vaan sitä omaa tarinaa. Kukin tehkööt omat tulkintansa.

Jos multa kysytään, drugs'r'bad, mut on niissä paljon hyvääkin, jos osaa oikein käyttää.
Ja mä en koskaan oikeen oppinut niitä oikein käyttään.

Ja must vois yhtä hyvin keskittyä siihen hyvään mitä päihteet on mussa aiheuttanu.
Ja miten hyviä ystäviä mä oon niistä kaikenmaailman narkkareista saanut.
Tai ilman päihteitä, ei mulla ois niitä ystäviä.
Tai mistä muualta oisin löytänyt yhtä samanhenkisiä ja yhtä hyväsydämisiä ihmisiä kuin päihteidenkäyttäjistä?

Ehkä mä oon siitä onnekas, et tuntenu vaan vastuullisia ja hyväsydämisiä päihteidenkäyttäjiä.
Kaikilla joskus tietty menny överiks. Mut se kuuluu elämään. Fukit.

Mitä olisi tulevaisuuden oikeanlainen huumevalistus tai huumekulttuuri?

Kulttuuristahan se kaikki lähtee.
Ihminen on ympäristöön mukautuja, sopeutuja.
Ja mitä muut, itse perässä. Varsinkin jos se on cool, ja hyväksyttävää tietyissä piireissä.

Ei ole olemassa oikeeta tai väärää..
Ainakaan itse kadu elämääni rankemman kautta, mut jos oisin tiennyt mihin ryhdyn, oisin varmaan tehnyt monia asioita toisin.
En mä ois mä ilman sitä valtavan suurta oppia mitä kaikki se paska on aiheuttanut.
Oon vaan hyvilläni kaikesta, ja et kaikki päätty(y) hyvin..

Koen että mun päihteidenkäyttö on ollut kautta elämän ympäristön tulosta ja seurausta. En mä ois voinut muutakaan?

Elämä on valintoja..

Mutkikas aihe tosissaan..

Kunpa osais sanoo jotain järkevää.
Ja vaikka pääni miettinyt puhki, miten valistaisin, en mä keksi sille sanoja.
Jokainen tekee kumminkin ne omat valintansa.

Tekeehän se pahaa kun oma broidi kiskoo piriä tai holiolisoituu.. mut emmä voi kun vaan olla tukena.

Tuhonnu niin paljon itteeni, ja lähimmäiset siitä kärsiny, ni mikäpä mä siihen olen mitään sanomaan?
Ainoa mitä mä voin tehdä, koittaa saada ihminen itse oivaltamaan mihin sejase polku (voi) johtaa, ja mihin se itsellä johti.

Emmä koskaan ois osannu kuvitella et mustki tulis narkkari.. Hyvästä perheestä, onnellinen lapsuus ja kaikkee.
Kyl mä omaltapaa uskon porttiteoriaan.

Jokaisella kumminkin se oma henkinen polku kuljettavana, eikä toisen tarinaa voi suoraan kopioida omaan elämänpolkuun.

Oon nähnyt läheltä monen ihmisen rappion ja tuhon, mut myöskin kohtuukäytön ja raitistumisen.

Mä uskon elämään ja sen kantavaan voimaan. Kaikkeen hyvään, ja et lopulta kaikki hyvin käy.

Ei mulla muuta.

Tietysti omilla valinnoillaan ja esimerkillään varmaan on se suurin vaikutus?

On mulla sittenkin vielä muuta.

Kyllä mä parhaani yritän siinä, et varsinkin nyt kun amiksessa opiskelen, jossa lähinnä teinejä, koitan wanhana partana vakuutella et ei se hatsikaan jokapäiväsenä todellakaan hyvä juttu ole. Ja et eniten se mulla on elämässä aiheuttanut lopulta ongelmia.
Jollaintasolla koen sen jopa velvollisuutena.. Ohjata ihmisiä 'parempien' valintojen äärelle.. tai ehkä pikemminkin vaan saada ihminen pohtimaan asiaa, sit oon jo onnistunut.

*.*

Yks parhaita neuvoja ystävältä, "Säästä ittees".
Kun sen sanoo ihminen, joka on kun broidi, ja elänyt elämäänsä vieläkin rankemman kautta kun minä, ni kyl se kolahti.

Huumeiden käyttö olisi huomattavasti turvallisempaa, mikäli käyttö ja myynti laillistettaisiin. Ihmiset joka tapauksesa käyttävät aineita.

Mä olen todellakin huumeiden vapaan saatavuuden kannalla.
Miten paljon onkaan aiheuttanut ongelmia se, että joutunut turvautumaan vääriin aineisiin paremman puutteessa, ja siitä seurannut vaan paljon massiivisempia ongelmia.

Jos mä tahdon vaan vettä, ja tarjolla on vaan piriä, ni kyl mä sit sitä piriä vedän, vaikka janoiseksi jäisin.

Paska maailma, eikö?

Ei sovi tällasille heikkoluontoisille..

[tsirikli]

No se rehellisyys ja avoimuus olis hyvä aloitus.

Tähän tartun. (vaikka vain yhteen lauseeseen). Kysyn MITEN konkreettisesti? Mitkä ovat ne sanat, mitkä on ne ohjeet?

Keskustelussa esitetyissä ajatuksissa ja ehdotuksissa on ollut yksi ratkaiseva puute. Kaikilla on ollut se sama asenne, kuin mikä nykyisessäkin "valistuksessa" mättää. Eli katsotaan sitä "valistettavaa" ikäänkuin jonain tabula rasana tai tyhjänä maljana, johon voidaan vaan kaataa se haluttu informaatio, jos sen kertoo oikea tyyppi, oikealla tavalla. Paskat sanon minä. Se kaikki valistus pitäisi saada lähtemään niistä valistettavista itsestään: vuorovaikutus, keskustelu, kommunikaatio. Että hei mitäs te olette kuulleet kamasta? Onko teistä joskus joku nähnyt kun käytetään huumeita? Millaisia tunteita ja ajatuksia se herätti? Sit kotitehtäväksi et katsokaapas vaikka dokumentti X, ja lukekaa kirja Y (tyyliin Yleltä tovi sitten tullut VICEn Swansea Love Story ja vaikka joku William S. Burroughsin Nisti niin tulisi molemmat puolet käsiteltyä) ja palataan asiaan parin viikon päästä, jolloin katotaan vähän näitä tilastoja terveyshaitoista, kuolemantapauksista ja koitetaan yhdessä miettiä että miksiköhän ihmiset käyttää aineita vaikka ne on näin vaarallisia ja niissä on näin paljon haittoja. Pointtina siis se, että ipanat saisi itse selvittää, pureskella, käsitellä ja kyseenalaistaa. Ja sitten kun näitä asioita olisi käsitelty siellä koulussa vähän pidempään, niin niihin nuorista itsestä lähteneisiin ajatuksiin ja kysymyksiin olisi vastaamassa olisi mielellään koko paneeli: sosiaali/hoitoalan ihminen, joka tietää terveyteen ja sosiaalisiin haittoihin liittyvistä asioista; lakimies/poliisi, joka tietää lainsäädännöstä; ex-käyttäjä(tai miksei nykyinenkin), joka tietää siitä todellisuudesta, mitä se on; mielellään vielä joku nistiperheessä kasvanut täysjärkinen tyyppi/huumeongelmaisen puoliso tms joka voisi antaa näkökulmaa siihen miten paljon pahaa se käyttäjä voi ympäristölleen tehdä tahtomattaan. Toki resurssien rajallisuus ja bla bla, mut leikitään, et se ei olis rahasta kiinni.

Koko hommanhan pitäisi lähteä juurikin tuosta zerkin mainitsemasta avoimuudesta ensialkuun. Kerrotaan lapsille ja nuorille huumeista rehellisesti, sellaisina kuin ne ovat (joku tossa mainitsikin sen mainion sanan myrkyt - sitähän ne on). Ne ovat aineita, jotka ovat vahvuuksiltaan ja vaikutuksiltaan erilaisia. Ei nyt mitään helvetin yksityiskohtaista puuduttavaa 8h luentoa mistään dopamiinireseptoreista yläasteikäisille (helmiä sioille), vaan enemmänkin sellaista pitkäjänteisempää, hajautetumpaa duunia jossain yhteiskuntaopin/historian/elämänkatsomustiedon yms. aineiden tunnilla (miksei vaikka musiikin tunnillakin voisi puhua siitä että "kyllä Nirvanan musa on aika siistiä ja aika kamoissaan tehtyä, mutta tiedättekös pennut miten Kurtille sitten lopulta kävi?" nojoo, vähän nyt lähtee vitsin puolelle). Siis se, ettei homma tosiaan menisi niin kuin nykyään, että jos joku yläasteikäinen erehtyy esim. opettajalta kysymään huumeista jotain, niin samantien istut koulupsykologin kansliassa ja perheestä tehty LaSu-ilmoitukset ja koko oppilashuoltotyöryhmä hälytetty paikalle ja leima on samantien otsassa, että ONGELMANUORI kun ei ole NORMAALIA olla kiinnostunut tällaisesta.

(^nää on nyt tosi sekavasti jäsennelty nää ylemmät kappaleet mutta mulla ei nyt ole energiaa ruveta vääntämään tästä mitään kaunokirjallista mestariteosta ja kaikki varmaan ymmärtää)

Pointtihan on se, että on aika yleistä, että teinit on kiinnostuneita päihteistä. Se ei tarkoita sitä, että teinit haluaa käyttää tai edes kokeilla päihteitä. Mutta suurinta osaa ne kiinnostaa juuri siksi kun se on joku salainen, kiihottavan pelottava maailma, josta ainoa informaatio tulee gängstäräpistä ja jenkkielokuvista - tai vaihtoehtoisesti katsomalla jossain paikallisella ostarilla pyöriviä pirivietereitä (pahimmassa tapauksessa joillain sitä käyttöä näkyy kotona/lähipiirissä, mutta tähän porukkaan on aika mahdotonta millään valistuksella vaikuttaa - ne tarvitsee sen selväpäisen tukihenkilöaikuisen, joka näyttää et elämä voi olla jotain muutakin kun päihteilyä). Ja teinit pääsääntöisesti haluaa olla cool ja aikuisia, eikös. Siksi mäkin ensimmäistä kertaa varastin vanhemmilta ne ekat röökit kun se oli niin siistin näköistä vedellä spaddua ja sitä tunsi olonsa jotenkin aikuiseksi. Olihan mulle kerrottu, kuinka vaarallista tupakka on keuhkoille jne, mut kuten kaikki varmaan tietää: nuorena sitä kelaa olevansa ikuisesti nuori, eikä kelaa elämää edes paria vuotta pidemmälle. Yleensä.

Tän takia mä suhtaudun tosi varauksella kaikkeen sellaiseen: jäät koukkuun/tulee terveysongelmia valistukseen. Ne on junnuille ihan liian kaukaisia asioita. Nuoria pitää varoittaa sellaisista asioista jotka on akuutteja. Lähtisin ihan niinkin simppeleistä asioista, että saatat loukata sun läheisiä kun olet vaikutuksen alaisena. Aiheutat huolta, pahaa mieltä ja kipua ihmisille, joista välität. On paljon todennäköisempää, että saat idioottimaisia ajatuksia jotka toteutat ja jotka voi johtaa tapaturmiin (itselle tai muille), ongelmiin virkavallan kanssa jne. Esim. I.V.-käytön vaarat mun mielestä aika hyvin selvitettiin ainakin mun ikäluokalle jo niin, että pentuja pelottaa tarpeeksi, eikä kukaan siksi aloita käyttöään yleensä rännittämällä. Se iso ongelma on juurikin mitä Sidney hyvin sanoo:

Yhtenä pointtina pitää nostaa esille valehtelu huumevalistuksessa. Kaikki huumeet on saamaa -soopa siis. Huumeisiin jää kerrasta koukkuun.
Pitkään näin uskottuaan nuori alkaa saamaan tietoa usein ensin kannabiksesta. Hieman aiheeseen perehdyttyään ja ekoja kertoja kokeiltuaan hän huomaa tulleensa kusetetuksi.
Vieressä vielä kaverit opettaa, että eihän piri tai subukaan sen vaarallisempaa ole. Teinikapinoita yms. unohtamatta on tilanne hieman visainen ja varmasti täälläkin monelle tuttu. Nuorena huumeista kiinni jääminen tuo vielä uuden mausteen soppaan, onhan käyhän käryttely ja pirin rännäys sama juttu. Yhtään mun kaveria ei ole lastenkoti- tai sossukierre pelastanut.

Jotenkin sitä tarttis himmentää sitä sädekehää, mikä huumausaineisiin helposti nuoruudessa liitetään. Että on jotenkin siistiä olla sekaisin ja vetää enemmän kuin muut. Vammasta on se, että moni aikuinen huumeongelmainen yrittää pitää itseään pinnalla ja nostaa omanarvontuntoaan sillä, että lesoilee omilla idioottimaisuuksillaan (tyyliin vedin ihan vitusti ja kaikki muut olis kuollu mut mä selvisin -- no vau, sepä varsinainen saavutus). Se on joku sellainen periytyvä toimintamalli, jonka aina uusi käyttäjäsukupolvi pitää hengissä, kun ne niiden "mentorit" on kanssa tehnyt samaa.
Lapset ja nuoret on aika fiksua porukkaa, niille pitää antaa mahdollisuus itse ottaa selvää asioista, kertoa mitkä on niitä lähteitä mihin voi luottaa, missä on oikeasti todenmukaista ja luotettavaa tietoa. Saada ne tajuamaan, että se niitä neljä vuotta vanhempi Make jolla on jo auto ja kaikkee, ei välttämättä ihan oikeasti oo kuitenkaan mikään sellainen auktoriteetti, jota ihan kaikissa asioissa kannattaa kuunnella saati uskoa.
Joukossa tyhmyys tiivistyy tietenkin, mutta mä olen myös päässyt todistamaan esimerkiksi sellaista tilannetta, joissa yksi järjen ääni on saanut muitakin puolelleen ja lopulta se ainoa, joka niitä muita kokeiluihin houkutteli, lähti yksinään menemään siitä tilanteesta. Varmaan se sitten jatkoi sitä päihteilyä (saattaa vaikka olla täällä foorumillakin nykyään, who knows ), mutta sillä kertaa se yksi ei päässyt vaikuttamaan niihin, joilla ei samanlaista päihdeintressiä ollut, vaan jotka olisi tehneet sen "koska toikin tekee". Ja siihen ei tarvittu kuin yksi, joka alkoi kyseenalaistamaan ja sanoi, että musta toi kuulostaa typerältä ajatukselta, mä en haluu.

Siitä päästään siihen ainakin toistaiseksi viimeiseen pointtiin mikä mulla on. Mä olen pyörinyt kamaporukoissa just täysi-ikäistyttyäni, vaikka olin ainoa siinä porukassa, jonka käyttö oli pelkkää alkoholia+hatsia. Se, minkä mä uskon olevan kaikkein vaikeinta on se, että siinä kun kaverit vetää, sitä jää niin helposti ulkopuoliseksi. Mulla oli kuitenkin aika vahva itsetuntemus jo silloin (olin tajunnut että mulla on heikko - tai herkkä - psyyke) ja vaikka tarjottiin, niin mä kieltäydyin. Sanotaan että 50% tarjoajista oli heti että okei, no problem ja toinen puolikas tuputti tuputtamistaan. Siinä on helvetin vaikea pysyä "vahvana" ja sanoa vaan ei kiitos ei kiitos jatkuvalla syötöllä. Mua auttoi se, että mun käyttäjäkaverit (tietäessään että mun nuppi ei välttämättä kestäisi ja että mä en oikeasti mitään halunnut vetää) otti sellaisen ihanan suojelevan asenteen mua kohtaan ja monesti aika kovasanaisestikin käski näitä tuputtajia lopettamaan. Ja ne tuputtajat kuunteli.

Koko tän henkilökohtaisen tarinanpoikasen tarkoitus oli vaan se, että monelle junnulle voi olla ihan mahdotonta sanoa ei, jos niitä ei pelota tarpeeksi se mitä niille saattaa tapahtua jos ne ottaa sitä ainetta. Kun tuolla aiemmissa postauksissa sanottiin, ettei pelottelu johda mihinkään, niin on sekin totta. Mutta jotenkin sinne kaaliin pitäisi saada iskostettua, että nää on a) vakavia b) vaarallisia ja c) arvaamattomia asioita. Koska niitä ne on. On ihan turha huutaa kannabispiikeistä ja porttiteoriasta, mutta lasten tarttis ymmärtää että minkään huumeen käyttö ei ikinä koskaan ole riskitöntä, varsinkaan kun on nuori ja kokematon tai vetää sitä ensimmäistä kertaa. Sä et voi koskaan tietää (vielä), onko sulla se psykoosialttiusgeeni, joka laukeaa samantien kun vedät ensimmäiset "harmittomat kannabishatsit", etkä sä voi tietää hakkaatko sä sun parhaan kaverin kun vedät ensimmäiset ryynikännit. Joku voi jäädä koukkuunkin ihan ensimmäisestä kerrasta, kyllä mä ainakin narkahdin tupakkaan ihan sillä siunaaman hetkellä kun sydäsin sen ekan röökin ja katselin omaa peilikuvaani parvekkeen oven lasista; aivoissa vaan pärähti et tää on niiiiin mun juttu.

Ja sit tietty se, että tehdään ne haittoja vähentävät perusasiat selväksi, jos nyt on pakko vetää: Puhtaat värkit ynnä muu liibalaabadiibadaapa. Te tiedätte.

Olisi ehkä vielä jotain sanottavaa, mutta nyt alkaa jo ketuttaa tän koko tekstin pituus, sekavuus ja jäsentelemättömyys niin paljon että lopetanpa tällä erää tähän.
Ugh, olen puhunut

[Asystole]

Keskustelussa esitetyissä ajatuksissa ja ehdotuksissa on ollut yksi ratkaiseva puute. Kaikilla on ollut se sama asenne, kuin mikä nykyisessäkin "valistuksessa" mättää. Eli katsotaan sitä "valistettavaa" ikäänkuin jonain tabula rasana tai tyhjänä maljana, johon voidaan vaan kaataa se haluttu informaatio, jos sen kertoo oikea tyyppi, oikealla tavalla. Paskat sanon minä. Se kaikki valistus pitäisi saada lähtemään niistä valistettavista itsestään: vuorovaikutus, keskustelu, kommunikaatio. Että hei mitäs te olette kuulleet kamasta? Onko teistä joskus joku nähnyt kun käytetään huumeita? Millaisia tunteita ja ajatuksia se herätti?

Lainasin nyt vain tämän tekstinpätkän vaikka periaatteessa olisin voinut lainata kaiken ja kompata joka sanaa.

En nimittäin voisi olla enempää samaa mieltä.

Ja vuorovaikutuksen, keskustelun ja kommunikaation kiteyttäisin sanoihin kokemuksellinen oppiminen. Sitä hyödynnetään jo paljon, mutta ei edelleenkään tarpeeksi. Mikään ei muokkaa käyttäytymistä yhtä tehokkaasti kuin kokemuksen ja oman henkilökohtaisen tunne-elämyksen kautta oppiminen. Korvasta voidaan aina kaataa sisään X-määrä tietoa aiheesta Y, mutta sillä ei välttämättä ole mitään tekemisestä sen kanssa, missä määrin se vaikuttaa käyttäytymisemme vai vaikuttaako ollenkaan.