Joo,
tää vois olla ketju muillekin jotka haluaa jakaa stoorejaan hengellisistä päräyttävistä kokemuksistaan, oli ne sitten Jeesukselta kuten mulla tai jostain ihan muualta, ei ryhdytä alentumaan tuomitsemaan toisten kokemuksia ja näkemyksiä vaan luetaan ne mielenkiinnolla tai sitten ignoorataan ja pysytään muilla topiceilla=)
Mä en oo vielä oikeestaan jakanut mitään "stooria", joten voisin kertoa yhden kokemukseni muutaman viikon takaa.
Pari kaveriani oli menossa naimisiin ja he päätti pitää sitä ennen illan missä kokoonnuttiin yhdessä rukoilemaan, varsinkin heidän puolesta.
Aloin melkeen heti pudota sellaseen jännään transsinomaiseen tilaan. Menin lattialle makaamaan ja tipuin kokonaan kärryiltä, en enää pystyny seuraamaan kun muut rukoili toistensa puolesta. Täytyin valtavalla rauhalla ja ilolla, ja tuntu että siinä ois hyvä maata ikuisesti. En muista tarkalleen mitä sen 4-5 tunnin aikana tapahtu mutta se oli taivaallista. Muistan mm. seuraavia kokemuksia: Syvälle sisälle virtas valtavaa lohdutusta ja helpotuksen tunnetta, se tuntu fyysisenä sisällä vatsan ja rinnan kohdalla, tunsin että saan lohdutusta kaikkeen kipuun mitä ikinä elämässä oon kokenut, siellä missä joskus oon tuntenu tyhjyytyttä ja pahaa oloa syvällä rinnassa, tuntu se syvä lohdutuksen virta. Tajusin lisää miten arvokas oon vaan siksi että oon minä, riippumatta mitä oon tehny tai saanu aikaseks. Nauratti kun ajattelin että miten hieno tyyppi olen:P Välillä transsitila meni niin diipiksi, että tunsin jännällä tavalla tippuvani useita kerroksia alas kerrostalon lattialla maatessani. Välillä tunsin voimakkaasti sydämenlyönnit ja pulssin koko kehossa, aivan kuin jokainen sydämenlyönti toisi uuden annoksen rakkautta koko sielulle ja ruumiille. Jossain kohtaa havahduin kun vahingossa kaadoin jalalla kaverin teekupin. Mumisin suu messingillä jotain että "tääkin on sulle jotenkin siunaukseksi", kaveri naureskeli ja sanoi että "ota vaan ihan rauhassa" ja siivosi teet lattialta. Kuulin kun muut naureskeli että "Santeri onki kunnon kunnossa", enkä jaksanu vastailla mitään. Vaikka olin omissa maailmoissani, tunsin yhteyden muihin ja huoneessa vallitsi rauha.
Jälkeenpäin on vaikea kuvailla tämän paremmin juuri mitään kokeemaani, niitä loputtomia ihania ajatuksia ja tunteita mitkä sain kokea, ja sitä elämää muuttavaa taivaallista rauhaa, jota kutsutaan Jumalan rauhaksi =)
Kun lopulta havahduin, avasin silmät ja nousin, äännähdin koska kaikki näytti aivan tajuttoman kauniilta. Huone huonekaluineen ja kasveineen ja väreineen tuntui ihmeellisen kauniilta, ja värit jännästi selkeämmiltä, mitä vertaisisin deelikokemuksiini. Vielä suurempi ilo oli ihmiset ympärilläni. Oli todella vapautunu olo ja katselin ihastuneena ystäviäni ja ihmettelin silmiä, jotka näytti sädehtiviltä kuin mitkä. Vietettiin vielä aikaa yhdessä kunnes lähdettiin vaimon kanssa ajamaan yötä vasten kotiin päin. Aloitettiin ilta kuuden jälkeen ja oli tarkoitus päättää se yhdeksän jälkeen. Puolenyön jälkeen se ilta kuitenkin venyi, kukaan ei muistanu rukoillessa katsoa kelloa:P
Käytiin vaimon kanssa sörkän alepassa, sielläkin katselin innoissani hyllyjä kun kaikki värit ja muodot näytti niin ihanilta. Samoin vielä kotona tunsin värit ihmeellisen selkeinä ja kaikennäköiset esineet, maisemat jne. oli ihanaa katseltavaa, pikkuhiljaa "vaikutus" alkoi kuitenkin laskea. Ja väsymys voittaa. Muuttuneena, vapaampana ja lohdutetumpana kuin koskaan ennen lähdin nukkumaan kohti uutta päivää.
Tänään on ollut "arkisempaa", heti herätessäni tunsin rinnassa hyvääoloa, jota nykyisin on tapana tuntea=) Selittäisin tunteen ehkä seuraavasti: Pelko, yksinäisyys, viha, turvattomuus ja muut pahat asiat ainakin voi tuntua rinnassa tyhjyytenä tai ahdistavana pistoksena. Tämä olo on kuin tuon pahan tunteen vastakohta samassa kohtaa rintaa. Aamulla normipuuhien ja sosiaalisen kanssakäymisen ohella olin jatkuvassa yhteydessä Jumalan kanssa, jossain kohtaa tuli niin suuri hyvänolon ja turvallisuudentunteen alto, että parit ilon kyyneleetkin siinä vuoti. Oon joskus oppinut häpeämään itkemistä, mutta nyt oon pikkuhiljaa vapautunu enkä enää juuri kuumota, jos esim. metrossa tulee niin ihana olo että kyyneleet alkaa vuotaa tai naurattaa, vuotakoon sitten vaan, sama mitä muut ajattelee! Monenlaista hauskaa ehti päivän mittaan tapahtua ja iloa ja rauhaa riitti. Illalla kun menin saunaan, teki mieli rukoilla ja puhua hyviä asioita ääneen. Tuli todella iloinen ja toivontäyteinen olo ja vaimo sai kuulla oventaakse kun meikä taas kerran naureskelee ja trippailee Jeesuksen kanssa itekseen saunassa:P
Join saunabisseni alas, laitoin shortsit ja crocsit jalkaan, otin skeittilaudan ja lähdin skeittaamaan läheiselle lammelle käydäkseni uimassa. Huvitti miettiä että mitähän ihmiset ajatteli kun näki illalla märän vihreätukkaisen paidattoman skeittarin yksin hymysuin=) Pulikoin pitkään kylmässä vedessä hyvien löylyjen lämmittämänä ja ihailin illan näkymää. Näin kaukana joutsenen. Kaikki yksityiskohdat, pilvetön taivas ensimmäisten tähtien alkaessa pilkottaa, auringon heijastus vedenpinnalta, talot ja valot niiden ikkunoista saivat todella kiitolliselle mielelle ja ihmettelin vain että miten maailma on näin kaunis. Kattokaa nyt vaikka ikkunasta ulos, eikö kyllä olekin kaunis!
Palasin saunaan ja naurun sekainen rukous sai jatkua. Siitä oli hyvä jatkaa eräiden tosi ärsyttävien arkivelvollisuuksien hoitoon. Meillä on tällä hetkellä jonkin verran stressitekiöitä elämässä, mm. taloudellisia ongelmia. Ilosta ja rauhasta käsin on niin paljon helpompaa tarttua ikäviin hommiin kuin murheesta käsin! Vielä kun saa luottamuksen siihen että KAIKKI järjestyy! Luotan Jumalaan raha-asioissa ja siksi annan kymmenykset rahoistani Jumalalle (en käy heittämässä mistään Pyhältä vuorelta alas vaan annan ihmisille ja tahoille joille koen Jumalan johtavan antaa:P), ja oon saanu aina ihmeellisen avun raha-asioissa sillon kun näyttää toivottomalta. Esim. kerran meinasin hukkua laskuihin ja ilman että vinguin sitä kaveriltani, kaveri halus lahjoittaa mulle 1200 euroa, voitte arvata miten kiitollinen olin! =)
Alkaa mennä selittämiseksi, jätetään tältä kertaa. Olis vaikka minkä verran muuta mielenkiintosta jaettavaa, kun ilmeisesti ainakin jotkut täällä on sitä mieltä että tää ei ole täysin väärä paikka selittää Jeesustelujani:P Sanon vielä rehellisesti sen, että vaikka en halua pätkääkään tuputtaa tai turhaan väitellä, enkä tuuppia toisten näkemyksiä, uskon että mun postausten kautta voi jonkun elämä muuttua. Ja olit Jeesuksesta mitä mieltä tahansa, pitää olla aika pimeä tyyppi jos pitää pahana sitä, että joku esim. itsetuhonen, pahoissa huumeriippuvuuksissa oleva tai muuten tosi syvälle vajonnut ihminen löytää Jeesuksen ja saa yliluonnollisen avun ja toivon elämään. Olen nähny melkoisen päräyttäviä tapauksia, esim. viime keskiviikkona eräs venäläinen henkilö kertoi miten oli käyttäny kaikki keinot päästäkseen heroiiniriippuvuudestaan ja yritti itsaria doussilla johon ois pitäny kuolla. Se ei vaan kuollu ja vähän ajan päästä se tapas ihmisiä jotka rukoili sen puolesta, ja mies pääsi vapaaks herskasta kärsimättä vähäisimpiäkään vierotusoireita. Mun vaimoni on myös tapaus, joka on joskus ollu itsetuhonen ja jonka elämä ei oo ollu parhaasta päästä. Nyt se taas on parhaasta päästä!
Paaljon muutakin olen saanut en vaan kuulla vaan nähdä, joten mulle voi toki sanoa että tää Jeesus-homma on typerää touhua, mutta älkää tulko sanomaan että se ei toimi!
joo anteeksi tämä mielipiteeni, en usko jeesukseen enkä ole hengellinen ihminen.
