Kuolemasta

[DaPohe]

On tämä ja tuo toinen. Meillä on kaikki kirjaimet ja äänteet. Kuka voisi auttaa, kun noin vuosi sitten hänet muutaman kerran näin, ennen kuin tämä kaikki kunnolla alkoi. Nimi on yksilöllisyyden yhteisöllinen lahja. Vielä toinen yhteiseen kuolemaan.

[Personaes]

Mites muuten, haluisitteko mielummin kuolla yllättäen, vai niin että saisi tietää että on vaikka jokunen kuukausi elinaikaa?

Yllättäen kuoleminen voisi olla ehkä helpompaa, kun ei kerkiä miettiä asiaa, mutta toisaalta jos olisi aikaa valmistautua, niin voisi laittaa asioita järjestykseen, tavata vielä rakkaita ja sanoa jos on jotain sanottavaa jne.

Ite haluaisin kuolla yllättäen vanhana pappana nukkuessani.

[Personaes]

Tuli tässä mieleen sellainen juttu. Että onkohan unien ja kuoleman välillä joku yhteys? Kuollessa siirrytään sinne uni maailmaan? Syntiset ihmiset kun näkee useammin kait painajaisia ja tavikset hyviä unia, niin se oliskuin "taivas hyville ja helvetti pahoille"?

[frapathea]

Tuli tässä mieleen sellainen juttu. Että onkohan unien ja kuoleman välillä joku yhteys? Kuollessa siirrytään sinne uni maailmaan? Syntiset ihmiset kun näkee useammin kait painajaisia ja tavikset hyviä unia, niin se oliskuin "taivas hyville ja helvetti pahoille"?

Väitän, että toimivat aivot ovat välttämättömät yksilön uneksimiselle – samalla tavalla kuin verenkierrolle on välttämätöntä, että on sydän joka sitä verta pumppaa – ja yksilön aivosähkötoiminnan lakatessa poistuu myös ko. yksilön kyky nähdä unia.

Tietty aina voi spekuloida, mut kohautan olkaa.

Mun mielestä kadotus on just se, mistä buddhakin puhui. Se kun ihminen kadottaa itsensä ja todellisen luontonsa. Se on suurimman osan meistä perusolotila: kun ei olla hetkessä läsnä, ollaan kadotuksessa.

En tiedä puhutaanko samasta asiasta, mutta näkisin kadotuksen (dukkha ñanat) olevan Buddhalaisuudessa olennainen osa polkua, eikä niinkään mikään merkki siitä, että teet jotain väärin per se. Jotta voi löytää todellisen luontonsa on annettava itsensä luisua kadotukseen. En tiedä kovin tarkkaan, mitä OG kristityt tykkäsivät kadotuksesta, mutta ainakin myöhempien kristillisten mystikkojen joukossa tunnuttais tiedostavan pimeän tyhjyyden puhdistava vaikutus.

Kabbalistisessa elämänpuussa kadotusta edustaa Da'ath joka on vaihdannainen maallisen valtakunnan Malkuthin kanssa, mutta ei sama asia. Väittäisin ihmisyyden lähtökohtaisen tilan olevan ennemminkin naivin hukassa, sillä kadotuksesta selviytyminen vaatii sen, että on sinut kadotuksen kanssa.

Ensin pelkää putoavansa, sitten huomaa putoavansa, sitten kauhistuu sitä että putoaa, sitten hyväksyy putoavansa, ja lopulta chillaa pudotessaan.

Pähkinänkuoressa: näkisin ettei kyse ole dikotomiasta, kadotus->kujalla – hetkessä->inessä, vaan syklistä, jossa kadotus toimii puhdistavan agenttina.

[DaPohe]

Unissa ja kuolemassa siirrymme tila/ajasta aika/tilaan, jossa ajalla on kolme ulottuvuutta ja tilalla vain yksi, siis päinvastoin, kuin tässä tila/ajassa, jos et juuri näe unta. Tämä siis meidän kolmannessa tihentymässämme. Ja todellakin, jokainen nukahtaminen on kuolemasimulaatio, jätämme tämän lineaarisen aikajatkumon. Yhtäkkiä tämä niin todellinen fyysinen maailma ei olekaan, enää.

[Kisu]

Mä oon pariin kertaan vängännyt erään transhumanismiin hurahtaneen tuttavani kanssa mm. juurikin tällaisesta ns. "vapaaehtoisen kuoleman" käsitteestä. Yksinkertaisesti siis oman ymmärrykseni mukaan, transhumanismin teeseihin kuuluu se, että teknologia ennen pitkää mahdollistaa yksilölle ikuisen elämän jossakin muodossa ja kuoleminen on tällöin jokaisen itse päätettävissä oleva juttu. Jokin tällaisessa hannaa ainakin itselläni vastaan (voipi tietty johtua puhtaasti omista ennakkoluuloistani, siitä että olen nähnyt transhumanistit melkoisen spedenä porukkana), mutta totuuden nimissä en ole ajatellut asiaa riittävän pitkälle, että pystyisin argumentoimaan ja artikuloimaan mikä oikeastaan tässä näkemyksessä on pielessä. Onko siinä mitään perustavanlaatuisesti virheellistä, vai pitääkö mun itsekin nyt ryhtyä transhumanistiksi, kun kuitenkin haluan olla aina oikeassa?

[frapathea]

Jokin tällaisessa hannaa ainakin itselläni vastaan --, mutta totuuden nimissä en ole ajatellut asiaa riittävän pitkälle, että pystyisin argumentoimaan ja artikuloimaan mikä oikeastaan tässä näkemyksessä on pielessä.

Itse olen tunnistanut omalla kohdalla ainakin seuraavat seikat:

Perusteettomuus. En ole törmännyt vielä oikeasti varteenotettaviin ajatuksiin siitä, miten kuolemattomuus käytännössä toteutuisi. Kaikki tähän mennessä lukemani ja kuulemani on vaikuttanut scifihenkiseltä spekulaatiolta.

Ylikansoittuminen. Vittu jos nää vanhatkaan ei kohta kuole pois. Kehityksen hidastuminen, kun sukupolvet eivät enää vaihdu samalla tavalla.

Itsekeskeisyys. Oon utilitaristi henkeen ja vereen, ja näen kuolemattomuuden olennaisena juttuna vain hyvin harvojen, täysin korvaamattoman ainutlaatuisten yksilöiden kohdalla.

Sit viimeisenä ja varmaan isoimpana se, että kuolemattomuudesta fantasiointi kertoo yleensä aikamoisesta kuolemanpelosta, ja kuolemanpelko on musta ehkä mahdollisesti maailman turhin asia.

[Kisu]

Perusteettomuus. En ole törmännyt vielä oikeasti varteenotettaviin ajatuksiin siitä, miten kuolemattomuus käytännössä toteutuisi. Kaikki tähän mennessä lukemani ja kuulemani on vaikuttanut scifihenkiseltä spekulaatiolta.

Tämä kai se omallakin kohdallani on merkittävin tekijä siinä, miksi tuo kuolemattomuusfantasia ei oikein nappaa. En kuitenkaan ole liiemmin tutustunut asiaan, joten ties vaikka olisinkin missannut jonkin tyystin aukottoman, kuolemattomuuden takaavaan teorian.

Nuo muutkin ovat tietty ihan hyviä pointteja, mutta moraalisista ja käytännöllisistä katsomuksista kumpuavia. Ne eivät niinkään todista kuolemattomuutta mahdottomuudeksi, vaan ottavat vain kantaa siihen, pitäisikö ihmisten olla kuolemattomia.

[DaPohe]

Ei siihen tarvita, kuin mielen, kehon ja hengen teknologiaa. Kyse on siitä, muistatko nykyisessä kehossasi kaikki aikaisemmat inkarnaatiosi, ole sitten ollut vaikka marsupilami. Unohdus on huumeista kovin.

Aivot ei osiin jakajana riitä, on muita keskuksia.

[Personaes]

Tuli tässä mieleen sellainen juttu. Että onkohan unien ja kuoleman välillä joku yhteys? Kuollessa siirrytään sinne uni maailmaan? Syntiset ihmiset kun näkee useammin kait painajaisia ja tavikset hyviä unia, niin se oliskuin "taivas hyville ja helvetti pahoille"?

Väitän, että toimivat aivot ovat välttämättömät yksilön uneksimiselle – samalla tavalla kuin verenkierrolle on välttämätöntä, että on sydän joka sitä verta pumppaa – ja yksilön aivosähkötoiminnan lakatessa poistuu myös ko. yksilön kyky nähdä unia.

Tietty aina voi spekuloida, mut kohautan olkaa..

Mutta jos unet onkin vaan visioita jostain toisesta ulottuvuudesta, jonne tietoisuus siirtyy kun me kuolaan ja ei ole sille muuta paikkaa minne mennä.

Njoo, tää oli taas näitä mun "Mitä jos". Voisin vaihtaa nimimerkin tällä foorumilla muuten "Mitäjos":siksi...

Sinällään ei mua muuten kuolema enää sillein pelota, päinvastoin ajattelen sitä suurimpana seikkailuna mihin kukaan ihminen koskaan pääsee. Sellanen jännäkakka olo, sama mikä tulee jos on pääsemässä just vedoille.

[getto]

Buddhalaisuudesta tuli mieleen se, että Jeesushan puhui kadotuksesta, ei helvetistä (Raamatussa ei taida olla muuten yhtään mainintaa mistään helvetistä?). Mun mielestä kadotus on just se, mistä buddhakin puhui. Se kun ihminen kadottaa itsensä ja todellisen luontonsa. Se on suurimman osan meistä perusolotila: kun ei olla hetkessä läsnä, ollaan kadotuksessa.

Mielenkiintone näkemys, etenkin toi viimeinen lause.

Raamatus puhutaan pimeydestä mis on itku ja hampaiden kiristys. Uskon et täl meinataan sitä et jotka uskoo saa yhteyden Jumalaan eli siihen mitä rakkaus on puhtaimmassa muodossaan, totuus. Ja totuus ei oo aina kiva juttu etenkin jos salailee jotain. Ne joil tätä yhteyttä ei oo ei tiedä mitä se tekee ihmiselle ja joutuu elään ilman sitä sit kuolemankin jälkee.
Mun käsitys nykyään on et helvetti jonain Jumalan kidutuskammiona ei-uskoville on vaa joku katolilainen harhaoppi, sen sijaan tää pimeys mistä puhutaan on kaikki mitä jää Jumalan valtakunnan ulkopuolelle. Kyl siel varmaan kivaa on, mielihyvää ja kaikkee semmosta mut kun ikuisuuden viettää semmoses paikas mis on kaikista kieroimmat tyypit nii kyl siin saastuu itsekin. Ensin se on vaa sisäistä mut ku ihminen tai mikä vaan muu otus on tarpeeks mätä niin kyl se näkyy ulospäinkin aivan varmasti. Sit ku meit tarkkailee semmone tyyppi mis ei oo pahaa ollenkaa nii kuinka "hyvinä" se meitä pitää...
Siit armos on kyse että kun ottaa Jeesuksen vastaan niin sit se tyyppi katsoo meit ikäänku itsensä lävitse. Sillon on saanu armon mikä on käsitteenä aika vieras nykyään.
Mut se on täyttä vedätystä kun sanotaan et pelkästään se riittää et "sanoo uskovansa", tai miten sen nyt sanoisin, usko riittää mut jos todella uskoo niin sillon se usko muuttaa sua, eikä se tunnu aina kivalta. Ainakaan mun kohdalla ei oo tuntunu.

Se polttaa kipeesti.

Mut en mä oo mikään guru ei mul oo kaikkia vastauksia. Tuo ylläoleva teksti on vaan mun näkökanta, se miten mä oon ymmärtäny et miten hommat menee, en ees tiedä kuuluuko sen muutoksen polttaa oikeesti vai koittaako joku voima häiritä mun kasvua ja vaellusta.

God knows.

[Personaes]

Mitä te buddhalaiset siis uskotte, että tapahtuu kuoleman jälkeen? Käsittääkseni ainakin tiibetin buddhalaiset uskoo että valaistuneet nousee uudelle tasolle, kun taas pahat tietämättömät laskeutuu tason.

Ei hitto mua pelottaa vieläkin se mun psykoosi mikä mulla oli, välillä suorastaan rukoilen että kyseessä oli mun hulluus. Koin nimittäin aika perkeleen vittumaisia asioita. Olin niinkuin suoraan yhteydessä universumiin, Esim. televisio, internet, musiikki, kirjat jne. kommunikoi mun kanssa telepaattisesti. Se kaikki kävi niin täydellisesti yks yhteen omien ajatusten kanssa, että vieläkin vaikea uskoa että olisi ollut harhaa, vaikka niin toivonkin.

[Personaes]

Kuolema...

Oon tän aiheen kanssa painiskellut aika paljon viime vuosina. Uskon että kukaan ihminen ei tähän vastausta koskaan löydä...

Kuolema on täydellinen paradoksi. Vähänkuin vastaus kysymykseen;"jos metsässä kaatuu puu ja kukaan ei ole kuulemassa, pitääkö se ääntä". Tai että kumpi ja kampi tappeli, kumpi voitti?
"Life would be tragic if it weren't funny"

[frapathea]

Kuolema on täydellinen paradoksi. Vähänkuin vastaus kysymykseen;"jos metsässä kaatuu puu ja kukaan ei ole kuulemassa, pitääkö se ääntä".

Eihän toi oo mikään paradoksi, jos sen pilkkoo osiin. Jos puu kaatuu metsässä niin siitä lähtee ääniaaltoja, mutta mikäli ei ole korvaa vastaanottamassa niitä, ei synny kokemusta äänestä.

[viixi]

deadmau5 - reduction
puny humans, I'm immortal.

[DaPohe]

Kuolema on täydellinen paradoksi. Vähänkuin vastaus kysymykseen;"jos metsässä kaatuu puu ja kukaan ei ole kuulemassa, pitääkö se ääntä".

Eihän toi oo mikään paradoksi, jos sen pilkkoo osiin. Jos puu kaatuu metsässä niin siitä lähtee ääniaaltoja, mutta mikäli ei ole korvaa vastaanottamassa niitä, ei synny kokemusta äänestä.

Eli pitääkö se silloin ääntä?

[frapathea]

Kuolema on täydellinen paradoksi. Vähänkuin vastaus kysymykseen;"jos metsässä kaatuu puu ja kukaan ei ole kuulemassa, pitääkö se ääntä".

Eihän toi oo mikään paradoksi, jos sen pilkkoo osiin. Jos puu kaatuu metsässä niin siitä lähtee ääniaaltoja, mutta mikäli ei ole korvaa vastaanottamassa niitä, ei synny kokemusta äänestä.

Eli pitääkö se silloin ääntä?

Se riippuu siitä, miten määrittelet "äänen pitämiseen". Duh. Mun perimmäisenä pointtina oli kuitenkin, että koko kysymyksenasettelu on epäselkeä ja vähän urpo, ja että tosiasiassa tuossa ei ole mitään sen kummempaa pohdittavaa, jos kysymys asetellaan hieman paremmin todellisuuden kanssa yhteensopivaksi.

[Personaes]

Eli pitääkö se silloin ääntä?
Se riippuu siitä, miten määrittelet "äänen pitämiseen". Duh. Mun perimmäisenä pointtina oli kuitenkin, että koko kysymyksenasettelu on epäselkeä ja vähän urpo, ja että tosiasiassa tuossa ei ole mitään sen kummempaa pohdittavaa, jos kysymys asetellaan hieman paremmin todellisuuden kanssa yhteensopivaksi.

Joo oli vähän urposti kirjotettu, kännissä olin niin se tuli tollasena ulos.

Kerros nyt frapazu että mitä te buddhalaiset ajattelette kuolemasta!!!1

[frapathea]

Kerros nyt frapazu että mitä te buddhalaiset ajattelette kuolemasta!!!1

En ole buddhalainen, ainoastaan ammennan sieltä kuten muualtakin tietoa ja metodeja.

Buddhalaisuudessa on monia koulukuntia, osa taikauskoisempia ja osa käytännönläheisempiä. Miten ehkä oman käsitykseni perusteella kiteyttäisin yleisen buddhalaisen näkemyksen kuolemasta: kuolleella ruumiillasi on se sama buddhaluonto kuin elävälläkin. Minuus on harhaa.

Maha satipatthana suttassa on maranasati, hautausmaamietiskelyharjoite, jossa keskitytään kuvittelemaan kuolleen, mätänevän ruumiin eri vaiheita ja sen ainaista buddhaluontoa.

Joo oli vähän urposti kirjotettu, kännissä olin niin se tuli tollasena ulos.

Nii siis ei musta sun viestissä mitään erityisen urpoa oo, musta toi filosofinen ongelma itsessään on vaan vähän urpo. Jos johonkin filosofiseen kysymykseen on hankala löytää vastausta niin näkisin, että se on huonosti muotoiltu kysymys. Kuolemaankin liittyvät kysymykset selkeytyvät usein melkoisesti, kun pilkotaan ne spesifimpiin osiin.

[DaPohe]

Jos johonkin filosofiseen kysymykseen on hankala löytää vastausta niin näkisin, että se on huonosti muotoiltu kysymys.

Aaha.

Se riippuu siitä, miten määrittelet "äänen pitämiseen". Duh. Mun perimmäisenä pointtina oli kuitenkin, että koko kysymyksenasettelu on epäselkeä ja vähän urpo, ja että tosiasiassa tuossa ei ole mitään sen kummempaa pohdittavaa, jos kysymys asetellaan hieman paremmin todellisuuden kanssa yhteensopivaksi.

Kaikki oleva syntyi äänestä OM. Mut kyl siis tiedät, mitä ääni on. Tuo kysymyshän taitaa olla alunperin vanha zen-buddhalainen arvoitus, että ollaanpa sitä sitten viisaita.

Niin ja kun jotakin pilkotaan osiin, niin se ei enää ole sama, sillä on monia erilaisia tapoja pilkkoa asioita osiin.

[frapathea]

Tuo kysymyshän taitaa olla alunperin vanha zen-buddhalainen arvoitus, että ollaanpa sitä sitten viisaita.

Jos viittaat kōaneihin, ne on taasen tarkoituksella paskasti aseteltuja kysymyksiä, joiden tarkoitus on saada oppilas lopettamaan miettimästä järjettömyyksiä.

En oo ite törmännyt ko. pulmaan zen-teksteissä ja oon käsittänyt sen olevan länsimaisen filosofian ajatuskoe, mutta mikäli se tosiaan on zen kōan niin on otettava huomioon, että sitä on luultavasti pohdittu ennen kuin äänen fysiikkaa on kovin tarkkaan tunnettu. Tai no, voi sen joka tapauksessa ottaa huomioon.

Tietenkin jos halutaan tosiasiassa kysyä, voiko jokin olla olemassa mikäli kukaan ei havaitse sitä, on pulma hieman kinkkisempi. Mut imho fyysisen maailman esimerkkien kautta on vähän huono pohdiskella metafysiikan pulmia.

Niin ja kun jotakin pilkotaan osiin, niin se ei enää ole sama, sillä on monia erilaisia tapoja pilkkoa asioita osiin.

Totta. En nähdäkseni ole kiistänyt tätä.

[frapathea]

Hmm... Poikkeuksellisesti tuplapostaus, mutta aion puhua itseni kanssa ristiin. Tarkemmin ajateltuna, on olemassa viitteitä siihen, että todellisuus käyttäytyy eri tavalla riippuen siitä, havaitaanko sitä vai ei.

[DaPohe]

Tuo kysymyshän taitaa olla alunperin vanha zen-buddhalainen arvoitus, että ollaanpa sitä sitten viisaita.

Jos viittaat kōaneihin, ne on taasen tarkoituksella paskasti aseteltuja kysymyksiä, joiden tarkoitus on saada oppilas lopettamaan miettimästä järjettömyyksiä.

Onkohan ne, paskasti asettelemalla parhaiten aseteltu ko. tarkoitus mielessä.

Niin ja kun jotakin pilkotaan osiin, niin se ei enää ole sama, sillä on monia erilaisia tapoja pilkkoa asioita osiin.

Totta. En nähdäkseni ole kiistänyt tätä.

Niin tässä päädytään juurikin siihen, että äänen fysiikka on osiin pilkottua tiedettä.

Hmm... Poikkeuksellisesti tuplapostaus, mutta aion puhua itseni kanssa ristiin. Tarkemmin ajateltuna, on olemassa viitteitä siihen, että todellisuus käyttäytyy eri tavalla riippuen siitä, havaitaanko sitä vai ei.

Ja asian todellisuus ei edes riipu siitä, onko siitä tietyn tieteen keinoin viitteitä.

[frapathea]

Onkohan ne, paskasti asettelemalla parhaiten aseteltu ko. tarkoitus mielessä.

Varmasti. Pointtisi?

Niin tässä päädytään juurikin siihen, että äänen fysiikka on osiin pilkottua tiedettä.

Juu. Pointtisi?

Ja asian todellisuus ei edes riipu siitä, onko siitä tietyn tieteen keinoin viitteitä.

Juu, mutta ihmisen tuntema luotettava tieto asiasta riippuu. Pointtisi?

[DaPohe]

Onkohan ne, paskasti asettelemalla parhaiten aseteltu ko. tarkoitus mielessä.

Varmasti. Pointtisi?

Huomatessa kysymyksiin sisältyviä viisauksia, voidaan varmaan saada pidempi tauko ajatuksiin. Ja nuo zen-munkit tuskin ihan tyhmiä olivat.

Niin tässä päädytään juurikin siihen, että äänen fysiikka on osiin pilkottua tiedettä.

Juu. Pointtisi?

Tuollainen tiede ei kerro koko totuutta äänestä, mutta ethän väittänytkään, että asia olisi ehdottomasti otettava huomioon.

Ja asian todellisuus ei edes riipu siitä, onko siitä tietyn tieteen keinoin viitteitä.

Juu, mutta ihmisen tuntema luotettava tieto asiasta riippuu. Pointtisi?

Ei riipu. Tämä tiede ei riitä alkuun, eikä ole yhtenäinen, joten se on hyvin epäluotettava ja hyvin usein virheellistä.

[frapathea]

Huomatessa kysymyksiin sisältyviä viisauksia, voidaan varmaan saada pidempi tauko ajatuksiin. Ja nuo zen-munkit tuskin ihan tyhmiä olivat.

Ahaa. Valitettavasti en nyt kyllä näe enää yhteyttä itse aiheeseen, tai että miksi haluat tän mulle sanoa – en nähdäkseni ole tätä kiistänyt.

Muutenkin keskustelu alkaa taas mennä hieman turhan paljon aiheen ohi. Sua kun tää asia näyttäis kiinnostavan, niin aloitahan aiheesta vaikka uusi ketju?

Personaes, tuli tossa mieleen vielä tällanen lainaus eräältä buddhalaisuuteen perehtyneeltä vanhalta vaulttilaiselta liittyen tohon aiempaan kysymyksees: "En usko kuolemaan. Se ei tarkoita sitä, että uskoisin reinkarnaatioon, vaan sitä, että yritän toimia uskomatta persoonallisuuden pysyvyyteen hetkestä toiseen. Siinä ei ole mitään järkeä, ajatus pysymättömyydestä, absoluuttisesta muutoksenalaisuudesta on valtava loukkaus - vastoin totunnaisia ajattelutapoja ja itsetärkeyttäni. En halua enkä haluaisi hyväksyä sitä, mutta siltäpä näyttää."

[DaPohe]

Huomatessa kysymyksiin sisältyviä viisauksia, voidaan varmaan saada pidempi tauko ajatuksiin. Ja nuo zen-munkit tuskin ihan tyhmiä olivat.

Ahaa. Valitettavasti en nyt kyllä näe enää yhteyttä itse aiheeseen, tai että miksi haluat tän mulle sanoa – en nähdäkseni ole tätä kiistänyt.

Muutenkin keskustelu alkaa taas mennä hieman turhan paljon aiheen ohi. Sua kun tää asia näyttäis kiinnostavan, niin aloitahan aiheesta vaikka uusi ketju?

Jospa olisit sitten tarkempi sanoissasi, minua ei nimittäin kiinnosta tämä juuri nyt... sen vertaa.

(Muokattu jälkeenpäin takaisin näkyviin:)

Onkohan ne, paskasti asettelemalla parhaiten aseteltu ko. tarkoitus mielessä.

Varmasti. Pointtisi?

[Huiko]

Jospa oisit DaPohe tarkempi noissa queten käytöissä viesteissäsi. On hivenen ärsyttävää että pitää joka saatanan viesti korjailla sun jäljiltäsi.

Mielenkiintoisempaa olisi myös seurata viestejä jotka osuisi edes osapuilleen otsikkoon. Sitä tarkkuutta?

Ontopikkia: Ruumiit on sikäli jänniä että kun elämä on poistunut, se vaikuttaa ihan joltain nukelta. Ihan niin kuin joku hivenen vinksahtanut taiteilija olisi jättänyt teokseensa siihen. Sellainen inhorealistinen.

Tietty jos ruumis oli jonkun lähimmäisen, on kokemus tunnepitoisempi. Ajatuksia herärättävää ruumiin kohtaaminen joka tapauksessa tuntuu kyllä olevan.

[frapathea]

Splittasin keskustelua toimiston puolelle. Siellä voi jutella moderointitoimista. Tämä topic koskee kuolemaa.

[sunyata]

Mukava topikki

Tuolta ekalta sivulta hyvin pitkälti samaistuin Penin ja Noobin näkemyksiin.

Hmm... Poikkeuksellisesti tuplapostaus, mutta aion puhua itseni kanssa ristiin. Tarkemmin ajateltuna, on olemassa viitteitä siihen, että todellisuus käyttäytyy eri tavalla riippuen siitä, havaitaanko sitä vai ei.

Kehtaisikko avata tota hieman tai laittaa linkkiä? Vaikka meneekin ohi aiheen.