Lopettaminen (ja vähentäminen)

[porter]

Niin tosta uskohommasta myös itellä, niin ei ole mulla hetkellinen mielijohde vaan olen uskonut koko elämäni ja kovasti kärsinyt kun olen elänyt luopiona.

Se ei kerro uskosta mitään että liittyy johonkin seurakuntaan ja laittaa nimen paperiin ja sitten puristetaan kättä, pitää olla se henk.koht suhde ja tuntemus sanaan.

Ja en tosiaan sano että elämästä ongelmat loppuisi, päinvastoin uusia tulee kokoajan, mutta se tuki ja turva on ihan erilainen.

Ja jos se että viha,katkeruus ja pahansuopaisuus muuttuu iloisuudeksi,myötätunnoksi ja hyväntahtoisuuteen jos nämä asiat tekevät ihmisestä "sekaisin olevan pyhän kieriskelijän" niin kyllä minä mielelläni olen sellainen =).

[wRRa]

Nii ja hyvähä se tosiaan on jos saa uskosta voimaa. Mut muista, et ne on sun omii voimii kuitenkin, joilla sä lopetat.

"God can't be bothered to do something for you that you can do by yourself" -Anthony De Mello

[VXA]

Tulin vaan ilmottamaan että mulla on suhteellinen päihdeongelma. Tää perustuu pitkälti siihen, että selvinpäin on vaan paska olo ku ei jaksa tehä mitään ja masentaa.

Mun tilanne on kuitenkin melko hyvä eikä tää oo viel edenny kovin pahaksi. Pystyn useimmiten kieltäytymään doupista. Nyt tavoitteena olis kehittyneillä, suoraan aivokemiaan vaikuttavilla menetelmillä hoitaa pää kuntoon ja sit kattoo jos vielä sittenkään ei saa toimivaa kontrollia tohon pajauttamiseen eikä pysty olee pitkii aikoi luontevasti ilman douppii ni et pitäskö sit vaan ragequittaa skene. Vaik en kyl tiiä mitä mä sit vedän lääkkeeks. Ehken mitään.

Saa kommentoida.

[psychiCNoob]

Hyvä VXA, että tiedostat ongelmasi ja että osaat niistä avautua. Tossa vaiheessa kelkkaa on vielä helppo kääntää, kun jalakset ei oo vielä ruvennu hitsaamaan kiinni niihin kiskoihin, millä tällä hetkellä vetelet. Sit jos pidemmälle mentais niin tarvis jo rälläkkää ja muita kovempia keinoja. Ja kuten entisenä metallityöläisenä tiedän, et rälläköinti.....se ei oo kivaa..

Yks asia, minkä oon huomannu yhdistäväks tekijäks päihteitä lopettavien/vähentävien kanssa, on itseään kusettaminen. Se kun vaan on niin helppoa. Itselleen ei tarvi selitellä tekojensa syytä, eikä kukaan tuu kyselemään perään sun päätöstä. Paitsi ainoastaan me ite voidaan kysyä iteltämme, et oliks tää päätös nyt oikeesti sitä mitä me itellemme halutaan. Eli rehellisyyttä, varsinkin itelleen, pidän tosi tärkeenä tekijänä, niin päihteitä lopettaessa tai muissa elämän muutoksissa. Tai elämässä ylitpäätään.

Noh, joitain työkaluja tuli mieleen, mitkä vois olla apuna tossa rojektissa. Meditoiminen on yks, se autto mua oikeestaan palaamaan samoille taajuuksille itteni kanssa ja päästämään irti päihtymisen tarpeesta, mikä oli oikeestaan aika huojentavaa, kun huomas et kävelylenkistä illalla ekoilla pakkasilla musiikkia kuunnellen sai paremmat giksit, kun mistään ekstaasinapista tai vastaavasta. Sitä vaan oppi arvostamaan yhtäkkiä elämän pieniä iloja ihan eri tavalla. En nyt väitä et meditoiminen yksinään ois tätä kaikkea aiheuttanut, mutta oli suurena vaikuttajana kuitenkin.
Sit erillaiset itseilmaisun muodot, esim. kirjottaminen(päiväkirjaa suosittelen lämpimästi), maalaaminen, piirtäminen, soittaminen. Näillä pääsee purkamaan niitä omia fiiliksiä ja auttaa löytämään sitä jotain muuta keskittymisen aihetta, mitä isoissa elämäntapa muutoksissa tarvitaan. Kaikki muukin harrastetoiminta tekee saman. Oli se sit postimerkit tai lintubongaus.

Jooh, sai kommentoida, niin mä nyt sit kommentoin. Peukkuja sun elämäntapa-projektiin ja jatkoja. Ja tsemppiä kans kaikille muille lopettaville/vähentäville tässä samalla.

[Dexma]

Kama on mulle ainakin sellainen elämäntapa. Se rakentuu kuin vaakakupit. Toisella puolella on kamaa ja kamaelämää toisella puolella on jotain muuta...

Jos siellä toisella puolella ei ole oikein mitään niin kama on yllättävän painavaa, mut heti, kun vaikka tulee työpaikka mulle jossa käyn arkisin niin se vaakakuppi tasoittuu aika paljon. Huomattavasti enemmän muistan päivistäni jne.

Kamaelämä on vielä sellainen, että se vetää itteänsä syvemmälle, kun ympäristö kavereineen sun muineen menee vituiksi ja "normaaliasta elämästä epänormaaliksi".

Mun on ollut ihan pakko kysyy itseltäni. Mikä vois olla niin vitun hienoo, että mä en ottais päihteitä. Mun kohdalla taitaa olla, että olen aika riippuvainen kovista kokemuksista tai haluun tehä jotain aika "isoo". Mä en pysty siihen luultavasti, niinkuin ei kaikki pysty niin on aika helppo jäädä siihen kamakierteeseen.

Mun päätäni selvitti aikoinani se, että ajattelin tulevani muusikoksi. Annoin sille about kaikkeni. Enpä ollut sillä aikaa tosi sekaisin, vain subuissa (ja noooo meni muutakin), mutta kun luovuin siitä ideasta (tulin realistiksi) niin kamapuoli otti taas otteen. Tyhjyys elämässä on syntynyt ja kama auttaa poistaan sen tunteen. Nyt mä yritän saada elämää kuntoon tavoittelemalla jotain perinteisempää. Duunipaikkaa, paremman asunnon, ajokortin ja auton. Sit haluisin alkaa kehittään omia erä-taitojani ja alkaa useimmin kalastaan ja vaeltaan, ehkä jopa joskus toteuttaisin lapsuuden unelman oikeasta vuorikiipeämisestä.

Tollasiin asioihin keskittymällä mulla on joku suunta, ja löytyy motivaatiotakin, mutta noita juttuja ei saavuta päivässä tai kahessa. Siinä tapauksessa uskon, että ei se huumekuntokaan lähe koheneen tosi kovaa tässä lähiaikoina.

Yritän nyt pitää itteni stimuista ja alkoholista irti. Bentsot ja opiaatit saa vähentyä joulun jälkeen tasaisesti, kun oma tyttöystävälläkin alkaa "lopetusohjelma". Silloin, kyllä mullakin elämä varmaan pysähtyy hetkeksi, mutta ei se mitään.

Yritän suunnitella tulevaisuutta realistisesti. Pitkälläkin tähtäimellä, mutta pitkälle tähtäimelle ei ehkä kannata tehä liiantarkkoja suunnitelmia, koska nyt ei todellakaan voi olla elämästä varma kauheesti.... Mut puolen vuoden aikana tiedän, että päihde elämässä tulee aika akuuttivaihe. Myös pääsen tekeen työharjoittelun apteekissa jouluna. Tässä on nyt alkutilanne. Toivottovasti tämä jaksaa pitää vaakakupin niin tasoissa, ettei ainakaan mikään mene vituiksi. Mä tiedän sen, että en voi käyttää huumeita loppuelämää näin paljoo. Mä tiedän, että haluun elämältä muutakin. Mä tiedän, että mun pitää käydä töissä elättää itseni ja ehkä myös elämänkumppania. Mun unelmat tarttee rahaa ja sitä saa parhaiten töistä. Ei tarvi mitään ihmeellistä tehä, mutta kuhan siitä saa tarpeeksi jotta elämä voi mennä eteenpäin.

Ehkä tämä tästä lähtee eteenpäin.

[Skitzle]

Ite oon horoskoopiltani vaaka ja yritän tasapainotella, et kamat ja rahat pysyis kurissa. Pahat tavat...
Elämäni on vaakalaudalla. Elän surussa ja tuurissa. Yritän hakea vakautta, sekä vapautta samaan aikaan..
Rakkauden olen jo löytänyt.. humehista, että musiikista.

Tuota tyhjää aukkoa täytän kirjoittelemalla tänne palstalle, kirjoittelisin lyriikoita, mut jostain kummituksellekki kummallisesta syystä tuo mun luovuudenpuuska, eli motivaatio tulee aina vain kannabiksesta tai jostain muusta psykoaktiivisesta substanssista. Ahistaa ja masentaa joka ikinen päivä ja vielä kaiken kukkuraksi kärsin niska- ja selkäkivuista. Oon jotain suuntaa saanut elämälle, 6 päivää pitäis kestää ilman huumeita, mut tää tylsyys ei auta asiaan ollenkaan. Päälle vielä kylmyys.. No nyt tuli kaveri kylään, alkaa sippailee, eli lipittään, ku sisilisko viisasti bisseä. Eihä täs ollu päätä, eikä häntää. :D

Edit: 7:48, nyt vielä iski tää unettomuuski tähän päälle, vittu pitiki mennä juomaan. Hikeä puskee.
Olipas hyvä toi Trailer Park Boys - Season 8. Repeilin kokoajan. Myös toi elokuva Don't Legalize It oli tosi kova.
Suosittelen lämpimästi kaikille. :D

[LeFairylette]

Jostain hiipii taas ajatukset et vois vetää vähä buprea, tai oikeestaan mitä vaan. Kerkes tos ollakki jo ajattelematta koko paskaa vähä aikaa...
En olekkaan varmaan ollut näin kauaa selvinpäin sen jälkeen kun joskus alkoi toi kuningas alkoholi maistua.
Mut jaksaa jaksaa!! En vielä anna itselleni lupaa.. paitsi tohon yhteen siideriin kun lääkekuuri loppuu.

[frapathea]

^ Oikee asenne. Sanoisin et vasta sitten kun ei oikeesti oo yhtään himoja tai ajatuksia voi alkaa ottaa satunnaisesti jotain mut sittenki kannattaa heti lopettaa jos huomaa et ajatukset palaa. Oot sevinny tosi hienosti, jatka samaa rataa

[LeFairylette]

Thanks frapa.

Mä olen itsestänikin aika ylpeä, en ois uskonut tähän. Ja alkanu naurattaa kaverit jotka valittaa ettei pysty lopettaa. Okei kaikki on erilaisia, mut luulen, et kaikki PYSTYY jos vaan haluaa...

Mul on välillä päiviä joina (hävettää tunnustaa) kaipaan sitä et ku herää, ni alkaa väsää aamuvetoja... vaik sillee ei tekis bupree mieli... tuntuu et mä oon jotenki tylsä selvinpäin

[ladybug]

Mä olen itsestänikin aika ylpeä, en ois uskonut tähän. Ja alkanu naurattaa kaverit jotka valittaa ettei pysty lopettaa. Okei kaikki on erilaisia, mut luulen, et kaikki PYSTYY jos vaan haluaa...

Miksi naurattaa? Se on heille, ja on sullekin ollut, totisinta totta. Nauratko sä psykoosissakin oleville? Tuo on nähdäkseni aika hyvä vertaus, koska addiktoitunut ihminen pitää omia harhaisia ajatusmallejaan absoluuttisena totuutena, eikä tiedä paremmasta. Särähti aika hurjasti korvaan.

//: En ajatellut ihan riittävän pitkälle. Mieleeni nimittäin muistui erään entisen anorektikon vlog siitä, että syömishäiriöille tulisi nauraa. Sama voi päteä addiktioihin ja ties mihin muihin päänsisäisiin ongelmiin. Tämän allekirjoitan entisenä syömishäiriöisenä ja nykyisenä päihderiippuvaisena.

Naurun ei tarvitse olla ilkeää, vaikka se kohdistuisikin johonkin negatiiviseen puoleen. Se voi olla myös hyväntahtoista. "Hei, pahvi, heräähän nyt, elät ihan järjettömässä harhassa." Eräänä iltana järjettömässä kännissä ja pilvessä sanallistin itseni. Siirsin pääni sisällön ja olemukseni tietokoneen näytölle. Tässä mä, nuori likka, fiksukin sellainen, jolla olisi potentiaalia vaikka mihin, istuu yksin alasti sänkynsä reunalla pilkkopimeässä huoneessa tietokone sylissä ihan törkeässä kuosissa. Itkien asiaa, joka ei ole edes tapahtunut. Vihaamassa itseään asioista, joissa hän ei ole tarpeeksi hyvä. Välittämisessä, elämisessä, koulussa, velvollisuuksien hoitamisessa. Hei, ei. Kaikki meistä sanoo joskus pahoja asioita tarkoittamatta niitä, yleensä mä pyrin auttamaan itselleni tärkeitä ihmisiä kaikkien kykyjeni mukaan. Mä olen elossa, eli osaanhan mä jotenkin ainakin elää. Vitunko väliä jollain koulumenestyksellä, jos osaan edes niitä juttuja, jotka mä itse koen tärkeäksi? Varsinkin, kun yleisesti olen menestynyt silläkin saralla ihan hyvin. Olen vain hukassa, ahdistunut ja vaikeassa elämäntilanteessa. Ei kaikessa voi onnistua, vaan joskus menee huonosti. Kyse on suurelta osalta omasta suhtautumisesta. Nauroin järjettömyydelleni ja oloni parantui huomattavasti.

[frapathea]

Mä olen itsestänikin aika ylpeä, en ois uskonut tähän. Ja alkanu naurattaa kaverit jotka valittaa ettei pysty lopettaa. Okei kaikki on erilaisia, mut luulen, et kaikki PYSTYY jos vaan haluaa...

Miksi naurattaa? Se on heille, ja on sullekin ollut, totisinta totta. Nauratko sä psykoosissakin oleville? Tuo on nähdäkseni aika hyvä vertaus, koska addiktoitunut ihminen pitää omia harhaisia ajatusmallejaan absoluuttisena totuutena, eikä tiedä paremmasta. Särähti aika hurjasti korvaan.

No ei se nyt kuitenkaan ihan sama asia ole. Psykoosissa on kuitenkin todellisuudentaju täysin hämärtynyt, eikä psykoottinen välttämättä edes ymmärrä olevansa psykoosissa. Addikti, joka harkitsee lopettamista tai puhuu sen vaikeudesta ymmärtää tilanteensa, vaikka sen jatkumiseen saattaakin liittyä toimimattomia toimintamalleja.

Naurun ei tarvitse olla ilkeää, vaikka se kohdistuisikin johonkin negatiiviseen puoleen. Se voi olla myös hyväntahtoista. "Hei, pahvi, heräähän nyt, elät ihan järjettömässä harhassa."

Juu, tää. Addiktion ja lopettamisen ei tarvii olla kuolemanvakavaa puuhaa jossa soi dramaattinen musiikki taustalla ja kaikki itkee. Usein se vaatiikin sen, että osaa todeta itelleen: Tää on naurettavaa ja mä pystyn parempaankin. Lmao. Let's do this.

[eNZYMe]

Mites addiktoivien aineiden vähentäjillä kohtuudessa pysymistä yrittävillä menee?

Oon onnistunu oleen ilman bentsoja kahta annosta lukuunottamatta kohta 7 viikkoa. Benjoista nyt ajattelin olla erossa tosi pitkään. Tolet meni ihan överiksi ja tuli aivan järkyttävät reflat, jotka meni onneks n. 3 viikossa ohi. Varmaan vieläkään levy 10 mg diapameja sanois saman verran kuin litra keskiolutta. Tosin se olo kestäisi ainakin 5 tuntia.

Opioideja nyt vedän joka kuukausi. Huomenna aamulla hakemaan 4 päivän annoksen verran unikonsiemeniä pakettiautomaatista. Saa nähä meneekö kaikki putkeen ja sit kärsin paskasta olosta 4-5 päivää. Ei kyl toisaalta sen arvosta, mut näin mä oon vetäny jo varmaan 5 vuotta. About 2-8 annosta per kuukausi. Minireflat pysyy siedettävänä, mut kai se olis aika kohta lopettaa ihan kokonaan. Tavallaan elämässä on sisältöö, mut jotain puuttuu ja sitä edelleen täytellään. On noi opparit vähemmän haitallisia mulle kun bentsot kuitenkin. On sitä paljon skarpimpi kuitenkin ja muisti pelaa.

[LeFairylette]

Oon mä nauranu itellenikin. "Vittu mikä idiootti, näitä reflojako sä oot pelänny ja sen takia käyttäny rahas subuun"
Enkä mä sil tarkottanukkaan et väheksyisin jotenkin lopettamisen vaikeutta.
Toi toinen puoliki lopetti samaan aikaan ja hänellä käyttöä takana useita vuosia. Et uskon että se on vain päästä kiinni

[wRRa]

Oon mä nauranu itellenikin. "Vittu mikä idiootti, näitä reflojako sä oot pelänny ja sen takia käyttäny rahas subuun"
Enkä mä sil tarkottanukkaan et väheksyisin jotenkin lopettamisen vaikeutta.
Toi toinen puoliki lopetti samaan aikaan ja hänellä käyttöä takana useita vuosia. Et uskon että se on vain päästä kiinni

Fyysiset reflat harvoin on missään päihteessä se todellinen riippuvuuden syy. Mä oon havainnut, että ne syyt on yleensä henkisiä. Reflat voi tukea sitä kokemusta riippuvuudesta kyl, mut eihän ne nyt itsessään oo niin hirveet etteikö niitä kestäis. Vähä sama ku et on kurjaa olla kipeenä, mut kyl sen kestää, varsinkin kun tietää, et se menee ohi.

Todellinen ongelma taitaakin olla yleensä lopettamisen jälkeen palaavat ongelmat, eli asiat, joiden takia on alunperin alkanut käyttää: yksinäisyys, masennus, tylsyys, ahdistus, sosiaalisten tilanteiden pelko jne. mitä näitä syitä nyt on. Näiden kohtaaminen tuntuis olevan monille paljon vaikeampaa kuin niiden fyysisten reflojen.

//E: nää mun havainnot perustuu siis mm. keskusteluihin vaultilaisten ja addiktioihin erikoistuneiden lääkäreiden yms. asiantuntijoiden kanssa.

[LeFairylette]

Joo ei sitä itelläkään elämä mitään ruusuilla tanssimista ole ollut...mut eipä se järjetön kaman vetäminen siihen autakkaan. Eli päästä se on kiinni. Kaikilla ei varmasti olekkaan sitä "the syytä" lopettaa, mut uskon et jokainen semmaisen voi halutessaan löytää. Ihminen on just niin vahva kun päättää olla
En mä itseäni minään voittajana pidä, tekee mun mieli edelleen vetää subua.

[wRRa]

LeFairylette, oletko kokeillut tietoista itsetarkkailua niinä hetkinä, kun eniten tekee mieli vetää? Voit lähteä havannoimaan, alkaako juuri tietynlaisissa tilanteissa tehdä mieli. Mä esimerkiks oon huomannut, että mulle tekee kamaa mieli nimenomaan tietynlaisissa tilanteissa. Asian tiedostaminen jo itsessään helpottaa, sillä omiin mielihaluihinsa voi vähän varautua henkisesti etukäteen, kun tietää, että kohta on sellainen tilanne tulossa.

[VXA]

nitkuttaa vitusti (akuutisti, ei koko ajan), mut suhteellinen päihteettömyys menee kyl hyvin. motivaatio on löytyny. just vetäsin viikon ilman mitää muuta ku lasin punkkuu ja ashwagandhaa ja macaa, nyt nauttinu vähän mefee ja pari yksittäist siiderii ja viikonloppun hengitin savut, vaan en polttanu-hotboxauduin teltassa ja sit kans otin pesän irti bongista ja imin vaa putken tyhjäks pari kertaa. tämä ei ollu mikään tietoinen huijaus, ainoastaan hauska tajuta pari päivää myöhemmin, että vaikka olin välissä pilvessä, en oo polttanu paukkua kahteen viikkoon.

[NatiHero]

tämä ei ollu mikään tietoinen huijaus, ainoastaan hauska tajuta pari päivää myöhemmin, että vaikka olin välissä pilvessä, en oo polttanu paukkua kahteen viikkoon.

Vähä itsekusetuksen makua ilmassa, ei millään pahalla. Määki oon kyl, niiku varmasti moni muuki, helvetin hyvä selittään asioita itellee, mut mää ite yritän olla ees itelleni rehelline. Mää en iha hiffannu tota "otin pesän pois ja imin tyhjäks pari kertaa" et mitä silläki meniasit, mut hitto sauhuttelua se hotboxailuki on. Siinä sää et vaan vedä ite niitä savuja siitä bongista tms. mut iha samallailla sää sitä savua hengittelet päästäkses pilveen.

Sori, ei oo tarkotus nipottaa, mut jotenki tää vaan pisti aamuväsyneen silmään. Älä ota turhana vittuiluna jookos kookos?

[LeFairylette]

Joo se on helvetin helppoa addiktille selitellä käyttöään. Sitä itekki tehnyt paljon. Vitut siihe oo mitää hyvää syytä olla koukussa. Ja se on tahdosta kiinni lopettaako vai ei.

[VXA]

selvästikin aamuväsynyt

tämä ei ollu mikään tietoinen huijaus, ainoastaan hauska tajuta pari päivää myöhemmin, että vaikka olin välissä pilvessä, en oo polttanu paukkua kahteen viikkoon.

tämä ei ollu mikään tietoinen huijaus, ainoastaan hauska tajuta pari päivää myöhemmin, että vaikka olin välissä pilvessä, en oo polttanu paukkua kahteen viikkoon.

tämä ei ollu mikään tietoinen huijaus, ainoastaan hauska tajuta pari päivää myöhemmin, että vaikka olin välissä pilvessä, en oo polttanu paukkua kahteen viikkoon.

tämä ei ollu mikään tietoinen huijaus

olin välissä pilvessä

käytin siis huumeita

ja tämä kerta kun olin hengittänyt savua, tapahtui tämän liki selväpäisen viikon jakson ulkopuolella. Olisiko niin, että sanavalintani ensimmäisen, toisen ja kolmannen quoten osoittaman virkkeen kolmannessa lauseessa oli huono?

kerroin tämän detaljin, koska itseäni se on kovin naurattanut ja koin suhteellista tarvetta välittää sitä fiilistä eteenpäin sosiaalisessa ympäristössä. "en mä polta pilveä, mä vaan hengitän savua." hauskaa, eikös?

niin, ja tulin vielä ennaltaehkäisemään keskustelua; jos jotakuta häiritsee se, että puhun "suhteellisesta päihteettömyydestä" aktiivisesti käyttäessäni metyylifenidaattia ja ehkä jotain muutaki jos vastaan tulee, osittain viihteeseen, tiedostan sen olleen paska sanavalinta ku se nyt välittää varmaan muille vähän eri fiilistä ku mitä mä ite sillä pyrin välittämään. toisaalta en tiiä ku aika hämäriä käsitteitä tommoset "suhteelliset päihteettömyydet".

[Dexma]

Joo se on helvetin helppoa addiktille selitellä käyttöään. Sitä itekki tehnyt paljon. .

Kyl sille on aina syy koukkuuntua sillai, mut sitä vasta myöhemmin tajuaa, että se koukku pilaa syyn olla koukussa. Se koukusta tulee niin dominoiva, että se pilaa sen järkisyynkin olla koukussa.

Kyl mulle aikoinaan se, että mä soitin monia tunteja kitaraa oli sen koukun arvoista tietyllä tapaa, mutta sit jossain kohtaa se koukku alkoi pilaan senkin. Toisaalta. Subu teki musta ihmisen jota mä ihannoin monella tapaa, subun lopettaminen sai mut vasta tajuamaan, että todellinen minä ei ollut sellainen ihminen, mitä haluisin olla.

Nyt opettelen itseni hyväksymistä. Ja taistelen jokapäivä sen takia, että nykyään, kun en ole sellainen ihminen mikä haluisin olla joudun totuttelemaan siihen kuka mää oon ja joku päivä ehkä kehityn eteenpäin, mutta ikinä en tule saavuttaan sitä unelmaa mitä mä voisin olla jos mulla olisi päivittäinen dose, joka olisi mulle tarpeeksi taloudellinen ym.

Mut siis haen. Vaikka olisi kuinka hyvä syy olla koukussa ja vaik kuinka hyvää se koukku tekee, niin yhteiskunta ja ympäristö pilaa jossain kohtaan sen kokonaisuuden ja jossain kohtaa siitä riippuvuudesta tulee este. About kaikkeen.

Monesti moni ajattelee, että riippuvuuteen johtaa muut syyt ja siitä eroominen vaatii muiden elämänosa-alueiden hoitoa, mutta silloin, kun puhutaan fyysisestä opiaatti/bentso riippuvuudesta niin siitä, että keho sairastuu heti jos ei päivittäistä dosea saa niin silloin muiden elämän osa-alueiden hoitaminen kuntoon monesti vaatii sen, että pääsee elämäntilanteeseen jossa se riippuvuus ei haittaa. Sängyssä makoillessa hikoilessa, nukkumisen ja syömisen lopettaessa ei elämän hoidosta tule mitään eikä pysty edes niitä päänsisäisiä lukkoja hoitaan kuntoon.

Kun pää ja elämä on ihan sotkussa niin riippuvuus johonkin sotkee sen vielä pahemmin. Itse toisaalta opiaattiriippuvaisena oon kasvanut tosi paljon. Refloissa elämä ei parane, mutta fyysiesti edes siedettävässä kunnossa on mahollisuus kyllä ottaa askelia eteenpäin elämässä.

[zerk]

Mä ajattelin vain sanoa sen, että mä ihailen tääl dexman asennetta asiaan ja duunia sen kaiken eteen. Se saa mut toivomaan sitä mahdollisuutta, että voisin lopettaa opioidit kokonaan - vaikka se ei ole millään tavalla realistinen mahdollisuus. Ehkä mun tavoite on se, että opioidit eivät liittyisi millään tavalla enää viihteellisen käyttöön, ikinä. Muiden päihteiden käyttö on nykyään jo äärimmäisen vähäistä; joitain hassuja kertoja vuodessa, ja se on vaatinut yllättävän vähän töitä. Mun tavoitteet elämän suhteen eivät juuri liity päihteisiin.

Tulen olemaan opioidien orja hautaan asti, ellei tiedossa ole valtavia lääketieteellisiä läpimurtoja kivunhoidon saralla. Mun on ollut pakko hyväksyä asia, mutta haluan minimoida asiaan liittyvät negatiiviset puolet. Se ei ole ollut helppoa, eikä se tule sitä olemaan. Respassa määrätty annos on joskus kovin helppo ylittää...

Mua ärsyttää ja ahdistaa se, että olen fyysisesti täysin riippuvainen jostain lääkeaineesta.

[wRRa]

Se saa mut toivomaan sitä mahdollisuutta, että voisin lopettaa opioidit kokonaan - vaikka se ei ole millään tavalla realistinen mahdollisuus.

Miksi uskot tähän ajatukseen?

Mä oon fiilistelly tällasta ajatuskompassitehtävää viime aikoina, se voi ehkä auttaa joitakin lopettajiakin, joten jaan sen teidän kans. Kannattaa kokeilla.

Piirrä siis ympyrä (O) ja kirjota sen sisään joku ajatus. Esimerkiks toi zerkin quote. Sen jälkeen piirrä nuoli ja kirjota sen nuolen eteen, minne tie johtaa, jos kuuntelet tätä ajatusta. Sit voit kirjottaa ton "kompassin" alapuolelle, minne tie vois johtaa, jos et kuuntelis. Esim.

"En pysty koskaan lopettamaan" ----> Ajatus alkaa toteuttaa itseään, en edes yritä lopettaa, tai jos yritän, uskon, etten kuitenkaan pysty siihen ja sorrun helposti uudestaan.

Jos ajatusta ei lähtisi seuraamaan: Voisin yrittää lopettamista niin kauan, että lopulta onnistun siinä, ja päästä eroon päihderiippuvuudestani.

Ajatukset ei ole tosiasioita. Ne on vaan ajatuksia. Niihin ei oo pakko uskoa.

Tärkeämpää kuin se, onko jokin ajatus totta vai ei, on tarkastella sitä, mitä tapahtuu, jos siihen ajatukseen uskoo tai on uskomatta. Kokeilkaa jos yhtään kiinnostaa. Tää on ihan toimivaksi havaittu harjoitus mm. kognitiivisessa psykoterapiassa .

[zerk]

Se saa mut toivomaan sitä mahdollisuutta, että voisin lopettaa opioidit kokonaan - vaikka se ei ole millään tavalla realistinen mahdollisuus.

Miksi uskot tähän ajatukseen?

Koska en näe mitään muuta realistista keinoa hallita päivittäistä kipua. Käyn 8-12 kertaa vuodessa kivunhoidon spesialistilla ja jokaisella kerralla otan puheeksi vaihtoehtoiset hoidot. Ikävä kyllä tehokkaita ei-narkoottisia kipulääkkeitä ei ole tulossa markkinoille pitkään pitkään aikaan, ja muut hoitokeinot olisivat leikkauksia joita kukaan ei edes suostuisi tekemään.

Kun lopetin opioidit, ja reflat oli kauan sitten selätetty, jokainen aamu oli herätys kipuhelvettiin. En voinut harrastaa mitään. Metsästys tai metsässä kulkeminen oli kaukainen haave. Opioidit antaa mahdollisuuden mielekkääseen elämään ja unelmien toteuttamiseen, mutta se on myös vitun vaarallinen ansa mulle.

Jossain vaiheessa tulee vastaan siirtyminen buprenorfiinista esimerkiksi oksikodoniin, jonka väärinkäyttöpotentiaali on ainakin mun kohdalla valtava. Se pelottaa mua aivan helvetisti ja oon puhunut siitä mun lääkäreille. Ainakin mulla on myös siellä tukiverkko valmiina, mutta sen kaiken pitää lähteä minusta.

[VXA]

Ilmeisesti esim. pajautuksen ottaminen bupren rinnalle lääkkeeksi ei jostain syystä ole realistinen skenaario, joka vois viivyttää vahvempiin oppareihin siirtymistä? Kiinnostais vaan OT:na että miksei?

[frapathea]

Se saa mut toivomaan sitä mahdollisuutta, että voisin lopettaa opioidit kokonaan - vaikka se ei ole millään tavalla realistinen mahdollisuus.

Miksi uskot tähän ajatukseen?

Opioidit antaa mahdollisuuden mielekkääseen elämään ja unelmien toteuttamiseen, mutta se on myös vitun vaarallinen ansa mulle.

Jossain vaiheessa tulee vastaan siirtyminen buprenorfiinista esimerkiksi oksikodoniin, jonka väärinkäyttöpotentiaali on ainakin mun kohdalla valtava.

Mitä jos käsittelisit asiaa sen kautta, että pyrit parhaasi mukaan nimenomaan välttämään viihdekäyttöön addiktoitumista? Se vaatii tietenkin enemmän lujuutta kuin täyden nollalinjan vetäminen, mutta sun tilanteessa kun nollalinja ei ole mahdollinen, niin musta seuraavaks järkevimmältä vaihtoehdolta kuulostais pyrkimys pitää annokset minimissä. Eli ei sellasia annoksia joista tulee hyvä olo, vaan sellaisia, jotka mahdollistaa muun toiminnan josta saat sen hyvän olon.

Tietty toi vaatii huisii rehellisyyttä itteään kohtaan. Tosi helppo uskotella itelleen tarvitsevansa enemmän.

[Dexma]

Mites addiktoivien aineiden vähentäjillä kohtuudessa pysymistä yrittävillä menee?
.

Tästä tuli mieleen.

Ei nyt ihan perseelleen mene, mutta eilen oli pitkästä aikaa päivä jolloin huomasin pientä reflan poikasta tai ei niin pientä, vain sellaisen, etten tätä halua. Ajattelin tässä hommailla nyt viikon sisään itelle jonkun hoitopaketin ja alkaa skarppaan, kun kuukauden päästä alkaa duunit niin on parempi olla siellä kunnossa. Lyricat ja bentsot jonkun viikon ajan niin pääsee taas opiaattirefloista eroon, loppu sit menee vain catapresanilla ja vain selvistelemällä.

Kaikista hankalinta on se kokoajan, että ne reflat vaikuttaa hitosti mielialaan ja sitä kautta päivittäiseen arkeen. Mennyt liikaa siihen, että teen tämän ja tämän asian sitten opiaateissa. Vähän liikaa sitä, että odotan sitä herkkupäivää jolloin suon ne opiaatti päivän. Oon yrittänyt kokoajan sillain, että vähennän ne huumeet pois jotka mulle eniten ongelmii tekee, mutta kait pakko myöntää, että se vaikuttaa hitosti asiaan, kun tyttöystävä douppaa ja jokapäivä käytännössä haistan subua jne. Jo subun hupikäytön vaihtaminen lyhyempi kestoiseen opiaattiin tasapainottais mun elämää hitosti.

En voi kumminkaan syyttää toista ihmistä mun käytöstä. Mun oma päätös se on aina ja tiedän, kuinka hankalaa se lopetus vaihe on, kun elämässä on kaikki menossa eteenpäin. Silloin vain opiaattien lopetus ei onnistu, kun pitää käydä kouluissa ja rakentaa itselle tulevaisuutta. Reflojen hoitamisen aikana kaikki vain pysähtyy täysin, joillain kuukausiksi joillain vuosiksi.

Sinällään oon tyytyväinen mun huumeiden käyttööni nykyään. Tuo opiaatti koukku ja päivittäiskäyttö on kummiskin vain alle puolivuotta sitten loppunut niin keho altistuu aika nopeesti siihen reflailuun. Sitten, kun ei ole opiaateissa niin sosiaalinen innostus ihmisiin ja harrastuksiin vähenee. Keskittymiskyky kouluun ja vaik kitaransoittoon menee ihan nollaan.

Pahinta on se, että tuun ensimmäistä kertaa 10 vuoteen siihen tilanteeseen, että en oikein voi enään käyttää mitään huumeita. Se tuntuu jotenkin. Mykistävältä. Stimut tuottaa tosi paljon sivuoireita. Niitä voin ottaa laskuvarjojen kera (eli opiaatit tai bentsot). Psykedeelit, mun elämäni suurin innostuksen kohde on oikeastaan jäänyt pelkän dmt polttelun kohdalle samoista syistä. Bentsot nyt ei oikein oo viihdettä, samoin kun holia ei pysty ottaan enään muutakuin fiilistelyn vuoksi vaik futis pelin aikana, mut humaltuminen alkaa oleen ihan mahoton ajatus.

Kuka mä oon ilman huumeita? Mitä mä haluun ilman huumeita? Mä opiskelen työhön johonka mut innosti aikoinaan huumeet, mä oon koko elämäni elänyt tähän asti huumeita varten. Nyt oon vähän ulapalla elämässä. Yritän tehä jotain mitä lapsena ajattelin tehä, koska se saattais olla se mitä oikeasti haluun. Tykkään olla luonnossa ja kalastaa tyylillä, mutta mutta. Kuka on Lasse joka ei käytä huumeita? Vittu mulla ei kasvanut ees karvoja kunnolla kullin ympärillä, kun mun elämän tarkoitukseksi muodostui keksiä rahaa pilveä ja resilaria varten. En nyt haluu kuulostaa siltä, önönönönöö on niin vaikeeta. Haluun, että joku sanois mulle jotain kehittävää, mut tiedän, että kaikki lauseet löytyy mun sisältä ja luultavasti ne on helppoja löytää kuhan vain olisin selvinpäin vähän pidempään.

Sinällään mää uskon monella tasolla olevani valmis lopettaan. Tai ainakin parempi kuin ennen. En ole enään pelokas lassepoika vain itsevarma tai ainakin enemmän. Oon valmis meneen töihin tekeen rahaa taas. Tällä kertaa en päädy työnarkoottiseksi suorittajaksi vain pidän huolen siitä, että vapaa-aikani ei ole vain stressin purkamista huumeisiin vain toisenlaisiin iloihin. Johonkin aidompaan. Mä yritän elää erilailla kuin silloin, kun masennuin ja kohtelin mun ainutkertaista elämää paskasti. Hoidan itseäni nykyään terveellisillä elämän tavoilla. Haluisin alkaa toteuttaan vanhoja/uusia unelmia. Se mitä mä teen ilman huumeita on mulle hankalaa. Mulle on hankalaa olla tällä foorumilla, kun en osaa enään innostua niistä mistä moni uusista henkilöistä täällä. Onneksi täällä on myös niitä jotka kanssa lopettaa ja joita tunnen ja joihin koen yhteyttä. Ystäväni muuttuu samalla kun mäkin muutun, mutta silti statukseltani olen nisti. Tässä kohtaa en sano sitä pahalla, olen huuuuumeilija, mun kaikki kaverit on sitä kautta mut oppinut tuntemaan ja vaikka mua ei porukka pitäis vain päihteiden käyttäjänä niin silti se on se juttu jonka mä olen niiiin monen ihmisen kanssa jakanut. Suurinta osaa siitä ajasta olen rakastunut, en ole katkera missään nimessäkään.



Mut joo. Yksi iso asia mitä oon oppinut on ottaa pieniä askelia nykyään elämässä. Kävelen kevyesti, en tavoittele kuuta. Nyt mulla on luvassa kahen kuukauden työharjoittelu apteekissa, mun pitäis valmistua vuoden päästä. Ne vois olla mun askeleita tai ne isot askeleet. Sit mulla ois käytännössä jo kolmas ammatti hallussa. Sitä ennen mun pitäis alkaa keksiin jotain kivaa muuta tekemistä kuin päihteillä, joka sinällään on nykyään helpompaa, kun päihteet antaa niin vähän, mutta niin moni asia mitä kotona puuhastelen antaa myös niin vähän. Tuntuu kuin pitäis tehä jotain TOSI ISOO. Ehkä se on sitä aivokemian tasoittumista, mutta sinne on vielä pitkä aika. Streitti putki voisi olla tärkeä idea, mutta aloitan siitä opiaatti putken lopetuksesta, kuhan vain saan lääkkeet joilla voin käydä koulussa käsiini. Siihen ei onneksi kauaa kestä.

Taas mä kyl jauhan tätä samaa paskaa. Mut onpa kivaa kirjoittaa johonkin, päiväkirjat ois niin noloja.

[zerk]

Mitä jos käsittelisit asiaa sen kautta, että pyrit parhaasi mukaan nimenomaan välttämään viihdekäyttöön addiktoitumista? Se vaatii tietenkin enemmän lujuutta kuin täyden nollalinjan vetäminen, mutta sun tilanteessa kun nollalinja ei ole mahdollinen, niin musta seuraavaks järkevimmältä vaihtoehdolta kuulostais pyrkimys pitää annokset minimissä. Eli ei sellasia annoksia joista tulee hyvä olo, vaan sellaisia, jotka mahdollistaa muun toiminnan josta saat sen hyvän olon.

Tietty toi vaatii huisii rehellisyyttä itteään kohtaan. Tosi helppo uskotella itelleen tarvitsevansa enemmän.

TÄÄ.

Mä kusetin itseäni opateen kanssa pitkään. Sen piti olla vain kipulääke, vaikka kuosasin sillä päivittäin.

Se on vaatinut vuosien työn, että mä en ota sitä lisäannosta ja pysyn lääkärin määräämässä annoksessa. Buprenorfiinin kanssa se ei ainakaan enää ole ongelma, mutta muiden opioidien kanssa kyllä. Siksi temgesic on ollut mulle niin täydellisen sopiva lääke. Siksi siirtyminen esimerkiksi oksikodoniin pelottaa. Käytän valtavasti henkistä energiaa siihen, että pidän opioidit pois viihdekäytöstä mahdollisimman tehokkaasti. Se on välillä aivan karsea taistelu, mutta pelissä on mun tulevaisuus.

Pyrkimykseni on, että pystyn joskus kieltäytymään opioidien viihdekäytöstä täydellisesti. Päivittäinen opioidilääkitys ei tee sitä helpoksi, mutta haaste on jo otettu vastaan.

Ilmeisesti esim. pajautuksen ottaminen bupren rinnalle lääkkeeksi ei jostain syystä ole realistinen skenaario, joka vois viivyttää vahvempiin oppareihin siirtymistä? Kiinnostais vaan OT:na että miksei?

Hatsi ei toimi mulle kipulääkkeenä kovin tehokkaasti, ja vihaan sen tuomaa hitautta ja saamattomuutta. Puhumattakaan siitä, että lääkekannabisreseptin saaminen on aivan älytön duuni. Jatkuvaan laittoman yrtin polttamiseen mulla ei jo duunien puolesta olisi varaa useista syistä.

[LeFairylette]

Neljä ja puol kuukautta selvinpäin.
Ens kuussa ajattelin viihteillä yhden päivän. Tiedä sitten millä, mennäänkö holilinjalla vai jollain muulla.

Alkaa olla sellainen olo et tää selvänä olo on se normaali tila. Kauan tutukin et on jotenkin "vääränlainen"olo.
Buprea ei enää tuu ajateltua päivittäin mut sillon tällö n tekis mieli huitasta vedot.
Must on hyvää vauhtii tulossa taas läski.......

[Dexma]

Neljä ja puol kuukautta selvinpäin.

Tätä en ois neljää ja puolikuukautta sit uskonut kyl sillai. Oot kyl pirun kova mimmi. Ihan kaikki kreditit annan.

Must on hyvää vauhtii tulossa taas läski.......

Tätä mä en usko kyl edelleenkään.





jaaaah. Itellä taaas ois kolmas päivä ilman bupree menossa. XANOREITA niitä syödään. No onneksi ei mitkään tapporeflat ole, mutta koulussa pitäis käydä ja sillai täs niin se vähän haastaa. Mut jos huomisesta koulupäivästä selviän niin oon aika tyytyväinen. Sit voin maata sängyllä muutaman päivän kohmeessa.

Tos tullut dmteetä poltettua vähän. Ruvennut tajuun taas kait sitä, ettei huumeet kuulu mun tulevaisuuteen enään. Pitää vain keksii jotain uutta. Samalla huumeiden jättäminen kokonaan pois pelottaa mua ihan sikana. Tai oikeastaan. Ainut mitä mä toivoisin monesti olis, että olisin energinen minä ilman sitä vitun bupree. Piriä ja sen sellaista voi vetää silloin tällöin, kun ne ei pilaa mun elämää ja tulevaisuutta ainakaan täl hetkellä, mut fyysiset riippuuvuudet on kyl iso este työelämään ja erilaisiin prorjekteihin mitä tahtoisin elämässäni tehä.

Oman aklinikan hoitsun kanssa alkanut tuleen siihen tunteeseen, että vaik kuinka kauan en uskonut, mun ympäristöni vaikuttavan paljoo mun kaman käyttöön. Niin monelle ihmiselle oon kummiskin noh. kamapää dexma. Nykyään on hankala olla se mies jolle soitetaan ja kysytään huumeita ja sit oon sillai. Ei ees kiinnostanut hommata. En mä jaksa lähtee kuosaan tai mitään varsinkaan HIRVEET BILEET. Vitut mua kiinnosta. Mielummin olisin parin hyvän kaverin kanssa polttaisin hatsit ja kattosin leffan. Tosi harva ystävä tuntuu antavan mullekkin jotain siinä sosiaalisessa suhteessa. Oikeastaan. Viimeaikoina laskenut, että yhen käden sormilla voin laskee ihmiset joidenka kanssa oikeasti nautin niiden kanssa hengailusta. Ne ihmiset hyväksyy mut kuosisena tai ei. Loppupeleissä niiden kanssa kuosaaminenkin on ihan jees, kun niiden kanssa se ei ole sellaista epätoivoista menoa ja juurikin ja se suhde on antoisaa.

Dmt päissäni kelailen paljon sellaista back to luontoon fiiliksiä. Siellä mul ois hyvä olla. Omassa rauhassa, mut sit kaipaisin sinne jotain sosiaalista, mut siellä huumeettomuus kuulostais helpolta. Musta monesti tuntuu, että olen joidenkin ihmisten yläpuolella ja sen takia händlään huumeita, mut en oikeasti händlää. Oikeastaan. Oon ihan yhtä surkee kun moni muu, mutta ehkä vähän itteäni skarppaamalla ja omaa ympäristöä kehittämällä voisin päästä eteenpäin...

Nooooh.
Saa nähä
Pari viiiikkoo pitäis saada selväksi keho niin sit tää ehkä lähtis taas eteneen tästä