Krooninen väsymys ja uupumus

[frapathea]

Yllättävää, ettei täällä ole vielä keskustelua aiheesta, mutta aloitetaan nyt sitten. Kärsiikö kukaan muu jatkuvasta pitkäaikaisesta väsymysestä ja uupumuksesta?

Itselläni on ollut lapsesta asti heikko unenlaatu ja vaikeuksia selvitä tavallisista arkiaskareista normaalin ihmisen tavoin väsymättä. Ja murrosikäisestä asti eli nyt kymmenisen vuotta aivosumua, muistiongelmia, jatkuvaa väsymystä ja fyysistä uupumusta. Välillä on hetken ajan mennyt paremmin fyysisen kykenevyyden kannalta, mutta yleensä jatkuva uneliaisuus ei ota taittuakseen silloinkaan. Enemmän nukkuminen ei auta, oikeastaan pahentaa väsymystä. Ruokavalion ja liikuntajuttujen pitäis olla ihan kunnossa. Olen todella herkkäuninen ja näen paljon vilkkaita unia, en varmaankaan hirveästi käy syvässä unessa ja uumoilisin tästä ehkä ongelmien ainakin osittain johtuvan. Nukahtamisessa ei nykyään ole sinänsä ongelmia, lapsuudesta asti jatkunut unettomuus parani muutama vuosi sitten sen jälkeen kun olin kokeillut psykedeelejä.

Tuntuu vähän siltä, että kykenee jaksamiseltaan vain neljäsosaan siitä, mitä oikeasti haluaisi saada aikaan. Ja pusken kuitenkin jo siihenkin yltääkseni vähän enemmän kuin oikeesti jaksaisin. Haluaisin vain herätä edes kerran elämässäni virkeänä, oon kokenut tän ainoastaan muutaman kerran pienellä määrällä gabapentiiniä, mutta sekään ei aina auta, enkä haluaisi käyttää säännöllisesti lääkkeitä, etenkään sellaisia jotka nostavat toistuvien virusinfektioiden riskiä yli 10% käyttäjistä.

Kellään muulla samaa ja millaisia selviytymis- tai itsehoitokonsteja käytätte?

[Pristine]

En tiedä missä menee oikeasti uupuneena olemisen ja normaalin pienen väsymisen raja, mutta koen kyllä usein omaavani itsekin jos jonkinmoista väsymystä. Voi johtua siitä, että en noina päivinä kun tota ilmenee nuku sitten tarpeeksi mikä mun kohdallani on oikeasti paljon. Mulle jaksetaan esimerkiksi toitottaa sitä miten mä jo vauvana sen sijaan, että heräisin yöllä rääkyen huutaa nälkääni, jatkoin sikeästi koko yön läpi nukkuen. Oon koko ikäni ollut hyvä nukkuja joo ja univaikeuksia ei ole ollut, mutta vaadin kyllä paljon unta. Yksikin valvottu yö ja tuntuu enemmän tai vähemmän flipauttavalta.

Eilen tulin oikeastaan päivällä pohtineeksi kun väsytti, että kuinka paljon siitä väsymyksestä oli kiinni vaan laiskuudesta ja haluttomuudesta tehdä yhtään mitään, kuin sitten siitä, että keho vaatii vähintään levähtämistä sängylle. Tossa vaiheessa väsytti sen verran, että ois tehnyt mieli makoilla ainakin sen puol tuntia tai nukkuakin vaikka pari, mutta toisaalta jos oisin tarmolla pompannut pystyyn ja lähtenyt kaupungille niin emmä tiedä oisinko mä sitten siinä virkistynyt vai en.

Itse selviytymiskonstina porskutan vaan pakolla menemään, tai sitten harvoin juon kofeiinipitoisia juomia jotka ei niin mun suosiossa ole. Nekin tuppaa välillä vaan nukuttaa vittu enemmän

En kauheasti tiedä sairauksista kroonisen väsymyksen takana, mutta olettaisin niitä olevan lukemattomia jotka sitä voi aiheuttaa. Tuli vaan mieleen ootko ajatellut asiaa? Hyvä topicci!

[VXA]

yks mun elämän tunnusomaisimpia piirteitä on ollu jumitus, ryytymys, väsymys, letargisuus ja tämmöset. osa identiteettiä jopa. olen ylpeä jumituksestani, sen ollessa osa henkilökohtaista tarinaani siitä kuka ja mitä minä olen ja miksi minä olen erityinen.

tietyt viljat (ohra, kaura, ruis, vehnä) ku droppasin ja muutenki skarppasin syömistä ni nää katos muutamaks kuukaudeks. parhaimmillaan nukuin yö toisensa perään 5 tuntia enkä kokenut minkäänlaisia ongelmia vireystilan kanssa. oh, those were the times...

sittemmin nää tuli takas pikkuhiljaa, syytä en tiiä. unettomuuski löytyy nykyää. liekö tämä kaikki masennuksen sivuoire vai taustalla tekijä X jota lääkärit eivät ole kyenneet selvittämään, joka aiheuttaa sekä masennusta että tätä ryytymystä. veikkaan jälkimmäistä. aika usein mitää ei jaksais oikee tehä. aika paha jos samaa aikaa koettais elää ilman douppii. aika paha. just heitin viikon lähes täydellisen breikin, mut nyt taas metyylifenidaattii.

tos vähä aikaa sit aloin välttää tiettyjä muitakin yliherkkyysoireita aiheuttavia ruoka-aineita ku perusviljoja. se autto väsymykseen kans jonku verran. niistä tuli oikee semmosta fyysistä raskautta, varsinki jalkoihin.

[Huiko]

Joo. Välillä väsyttää enemmän ja tavallisesti vaan väsyttää. Uniongelmat tekee osansa ja sitten on myös aina se stressi kun ei saa aikaan niin paljon ku on suunnitellu.

Tai se kun pitäisi jaksaa vielä muutakin kuin perus arki. Nähdä kavereita, sukulaisia, käydä kahvilla, kaljalla, tai leffassa. Ja sit nukkuakkin pitäisi.

Kun tekee työnsä ja nukkuu, jää aikaa aika vähän sitten siihen muuhun. Koska pitää herätä ennen kuin lähtee ja rauhoittua ennen kuin menee nukkumaan. TV:n suosikki sarjatkin pitäisi keretä katsomaan... Milloin tästä ajasta tuli näin nopeasti kuluvaa?

Sitten kun on edes osan suorittanu onkin taas väsyneempi. Sitten vois nukkua joskus kun pystyy ja jää aikaa. Vuorokaudessa vaan ei ole tarpeeksi tunteja eikä viikossa päiviä. Sisyfoksen touhua sanon minä.

Lomalla sitä virkistyy kun ei tarvitse tehdä toisten odotusten mukaan mitään, ja nukkuu kun nukuttaa. Syö kun on nälkä ja jatkaa niitä keskeneräisiä projektejaan kun taas kiinnostaa.

Monta kertaa on auto kolhassut tai on läheltä pitänyt kun väsyneenä en oo kerennyt reagoida tai huomannut muita liikkuessani. Ja jälkeen päin ei edes tärisytä kun ei jaksa. Sillon oon kyllä yleensä ollut useemman päivän nukkumatta kunnolla.

Kokouksista en edes ala kertomaan.

Mutta joo. Yleensä väsyttää.

E: Ai niin! Niitä selviytymiskeinoja?

Douppi puolella tulee käytettyä muidenkin vaivojen hoitamiseen pregabaliinia, gabapentiinia, opiaatteja, lihasrelaksantteja (Sirdalud on joskus kuin taivaan lahja jopa uskomattomalle.), ja joskus harvoin bentsoja. Sitten tietty lomaillakseen arjesta dissoja ja psykejä. Nopeita en oikein jaksa enää enkä kannabista. Kofeiinia silti kulutan.

Fyysisellä rasituksella tulee joskus piiskattua itseään kuuriluontoisesti, ja sen jälkeen onkin helpompi toimia koska on helpompaa mitä ruoskinnan aikana oli.

Sitten on tuo henkinen tuki ja turva tuossa kainalossa joka yleensä auttaa jaksamaan. Joskus harvoin äityy hankalaksi ja silloin on elämä perseestä. Se tosin taitaa olla ainakin naisissa enemmän ominaisuus kuin vika?

Tiivistettynä siis: Drugs, love, & rock´n roll!

[rlsmooth]

Kilpirauhasen vajaatoimintaa? Siinähän yhtenä pääoireena on tietynlainen melankolia ja väsymys.

Itse olen aina pitänyt itseäni enemmän väsyneeksi, kuin pirteäksi ihmiseksi. Ruokavaliolla olen huomannut omalla kohdallani vaikutusta, jos syön päin persettä, olen aivan zombie. Frapahan käsittääkseni syöt aika terveellisesti ja tiukalla kurilla? Toinen mikä itselläni on, jos en harrasta raskasta liikuntaa moneen päivään, alkaa väsyttämään jatkuvasti. Liikunta pitää mut liikkeessä. Alkoholi ja rööki nyt tottakai vetää löysäksi.

Omalla kohdallani pystyn yllä luettelemiani asioita kontrolloimalla ylläpitämään ja saavuttamaan hyvän toimintakyvyn, mutta jos osa alueet lipsuvat on yleinen olotila väsynyt. Olen myös aina ollut erittäin huono nukahtamaan, ja vuosia jatkuneen pajarin polton seurauksena(? epäilen tätä itse) heräilen hyvin usein öisin ja en ole aamuisin kovinkaan levännyt.

[frapathea]

Kilpirauhasen vajaatoimintaa? Siinähän yhtenä pääoireena on tietynlainen melankolia ja väsymys.

Itselläni epäilen enemmänkin liikatoimintaa, oon oikeastaan epäillyt jo useampia vuosia mutta oon paska käymään lääkärissä. Pitäis varmaan kipaista labrassa muutenkin.

Frapahan käsittääkseni syöt aika terveellisesti ja tiukalla kurilla?

No noin keskimäärin joo. En oo nyt vähään aikaan ollut millään natsikuurilla. Mutta veikkaan että lääkäreillä tai ravitsemusneuvojilla ei olis ainakaan hirveesti valittamista mun ruokavaliosta. Ainoo mitä saattais olla on raudanpuute kun syön lihasta pelkästään riistaa kun sitä satun käsiini saamaan.

Toinen mikä itselläni on, jos en harrasta raskasta liikuntaa moneen päivään, alkaa väsyttämään jatkuvasti. Liikunta pitää mut liikkeessä.

Mmm. Omalla kohdallani kyllä pahimman väsymyksen aikana edes kevyt liikunta pistää vielä matalammaks. Siis on vaan sellanen fyysinen uupumustila että kaikki tuntuu liialta. 5min imuroinnin tai tiskauksen jälkeen pakko maata lattialla vartin jne

[getto]

Mul on tää

[Personaes]

Metadonia ja olanzepiiniä lääkkeenä. On etenkin ton olanzepiinin aloittamisen jälkeen ollut pirun väsynyt, muutenkin metis passivoittaa. Vituttaa kun aijempi hyvä kunto on nyt mennyt perseelleen kun jäi thai nyrkkeilyt ja muut pois...

Nyt yritän jostain löytää virtaa ja aloittaa harrastukset uudestaan, ettei tuo kaljamaha kasvaisi kauheasti. Ensi kesäksi haluisin taas hyvään kuntoon. Toki kaikki koulu jutut jne, sain hoidettua vaikka väsymystä pukkasikin, mutta aika tuskaa se välillä oli. Mulla taitaa kyllä olla jonkunasteista kroonista masennustakin päällä, siihen ajattelin psykedeelejä mutta vedin jarrut päälle viime hetkillä kun pelkäsin että laukaisen vaan uuden psykoosin.

Olis tosiaan kiva herätä aamulla virkeänä ja jaksaa puurtaa samalla tavalla kuin joskus teininä, mutta tuskimpa enää pääsee samanlaiseen virkeystasoon, ainakaan näillä lääkkeillä/masiksella.

Tarkoitus oliskin nyt väkisin kiskoa fyysinen kunto uuteen nousuun ja pudottaa lääkkeet pois sitten.

[getto]

Mulle tuli aina pajareis semmonen olo etten toimisi aivan täysillä ja se oli todella ahdistavaa. Huomasin tuon saman tunteen joskus myös selvänä, ja yhdistin sen krooniseen poltteluun. Nyt kun oon ollu ilman jo pitkään huomaan tuon tunteen edelleen silloin tällöin. Muistan kerran tunteneeni toimivani täysillä kun friistailasin pevekkipäissäni hitlerin kämpillä, mutta ehkä se oli joku henki joka räppäs mun kautta, ällöö. Ihan sama, nyt on nyt ja työttömyys väsyttää. Kelaan paljon kuinka työn saaminen aktivois mut, mutta pseudorealistisesti ajattelen ettei se mun uupumukseen auta, ja duunissa käynti vaan jää. Aika näyttää, työtä pitäis saada joka tapauksessa et saa hölmöilyistä koituneet velat maksuun.

[Neste]

Frapan avaus olisi melkein voinut olla omasta suusta...

Omalla kohdallani tämä liittyy ainakin osittain ADD:hen ja levottomiin jalkoihin (RLS). Tuntuu että tämän väsymyksen kanssa on vähän sama juttu kun oli ADD:n kanssa - sen kanssa oli niin tottunut elämään että sitä ei oikein enää tiedosta ongelmaksi vaikka sellainen se todellakin on. Aikaisemmin mietin usein että miten kukaan pystyy opiskelemaan ja käymään töissä samaan aikaan (tai toisinpäin) ja pidin itseäni vaan laiskana.

näen paljon vilkkaita unia, en varmaankaan hirveästi käy syvässä unessa ja uumoilisin tästä ehkä ongelmien ainakin osittain johtuvan.

Näen unia oikeastaan joka yö ja etenkin aamua kohden herään niihin usein.

Lääkäri määräsi Concertaa ADD:hen ja se on myös parantanut unenlaatua huomattavasti kun jalat ei vispaa jatkuvasti. Ja lienee ihan selvää että pysyy melko virkeänä vielä koulupäivän jälkeenkin ja elämänlaatu on tämän myötä parantunut. Myös muisti on parantunut huomattavasti. Kirkasvalolampun otin nyt myös testiin josko sillä saisi rytmiä kuntoon.

Esimerkiksi koulussa jouduin skarppaamaan keskittymisen kanssa niin paljon että olin täysin uupunut koulun jälkeen. Varsinkin syksyllä/talvella (sekoittaa univalverytmiä pahasti) oli usein pakko nukkua pienet torkut kotiin päästyäni että pystyi tekemään yhtään mitään. Nekään eivät varsinaisesti virkistäneet vaan enemmänkin muuttivat sitä väsymystä siedettävämmälle tasolle.

Viime syksynä jouduin ajamaan autolla kouluun (n. tunnin matka) muutaman viikon ajan. Aamuisin olin aina niin väsynyt että pilkin ratissa koko matkan ja läheltä piti-tilanteita oli lähes päivittäin. Koulun jälkeen olin aina niin uupunut että sama homma toistui kotiintulomatkalla. Tosin iltapäivisin meinasin aina ajaa ulos tieltä enkä edessä ajavan perään kuten aamuisin. Yleensä havahduin tärinäraitoihin 2-4 kertaa matkan aikana

Kilpirauhasen vajaatoimintaa? Siinähän yhtenä pääoireena on tietynlainen melankolia ja väsymys.

Itselläni epäilen enemmänkin liikatoimintaa, oon oikeastaan epäillyt jo useampia vuosia mutta oon paska käymään lääkärissä. Pitäis varmaan kipaista labrassa muutenkin.

ADD diagnoosin yhteydessä lääkäri epäili kilpirauhasta. Minulta sitten otettiin kaikenmaailman verikokeet, kusinäytteet ym. eikä niistä löytynyt _mitään_ poikkeavaa. Ilmeisesti minulla on todella nopea aineenvaihdunta "ihan normaalisti".

Haluaisin vain herätä edes kerran elämässäni virkeänä, oon kokenut tän ainoastaan muutaman kerran pienellä määrällä gabapentiiniä, mutta sekään ei aina auta, enkä haluaisi käyttää säännöllisesti lääkkeitä, etenkään sellaisia jotka nostavat toistuvien virusinfektioiden riskiä yli 10% käyttäjistä.

Erittäin tuttu tunne. Atarax (hydroxyzine), kodeiini ja morfiini ovat sellaisia joiden avulla olen onnistunut heräämään levänneen tuntuisena.

Nukkuminen ja unien näkeminen ovat kyllä hienoimpia asioita maailmassa

[frapathea]

^ Mulla on siis kans ADD ja RLS diagnoosit mut oikeastaan epäilen niitä vähän nykyään. Musta vaikuttaa että mun elämänhallintaongelmat on enemmän tän väsymyksen + pitkään hoitamattoman Aspergerin syytä. Pärjään tarkkaavuuden kokeissa hyvin, oon aina pysyny koulussa ihan kärryillä silloin kun oon sinne mennyt jne. ja lapsena olin sellainen perinteinen äärimmäisen rauhallinen, vakava ja terävä assipenska. Ja jos mulla nyt kuitenkin olis ADD niin paska juttu koska lääkkeet ei sovi mulle ainakaan ollenkaan ja toimintaterapia auttaa elämänhallinnan kannalta lähinnä organisoimisen vaikeuteen, ei energianpuutteeseen.

[Neste]

Heh.. sinänsä hauska yhteensattuma että olen alkanut kelailla että minulla voisi hyvin olla myös Asperger. RLS:stä mulla ei ole diagnoosia (lääkärit ovat keskittyneet enemmän tuohon ADD:hen) mutta mielestäni on aika kiistatonta että minulla on se.

[Dexma]

Joo tätä on aina.

Silloin, kun ei tee mitään tai on ns vapaapäivät niin oon yllättävän pirtee. Yleensä levottomuus ja ylienergia on se joka ahistaa. Hankalinta on saada oma energia suunnattua mihinkään joka taas väsyttää ja tekee uupumusta. Arjen perusasiat. Siivoominen, papereiden järjestely yleinen elämänhallinta on kaikista pahiten hakusessa silloin, kun ei ole oikein mitään tekemistä. Tuijotan vain televisioo ja murehdin. Ajattelee vain päihteitä ja rahapulaa jotka tietenkin ruokkii toisiaan. Työttömyys tuntuu pahalta ja aika jolloin ei ole paljoo koulussa niin tuntuu merkityksettömältä.

Opiaattipäissään arjen perusasiat muuttuvat saavutettaviksi. Muut huumeet vie aina vain kauemmas. Tiskivuori on joko stressaava paha kipu joka vie yöunet jopa. Opiaateissa tiskivuoret, pölykoirat muuttuvat asioiksi jotka ei ahista jotka jaksan hoitaa, mutta monesti opiaateissa taas motivaatio ja innostus itsensä kehittämiseen myös alkaa ja päädyn tekeen jotain ihan muuta kuin niitä arjen askareita jotka pitäisi hoitaa aina pois alta. Päädyn yleensä aloittaan jotain joka ei kehitä mua yhtään, kun en pysty pitään mitään yllä, kun motivaatio loppuu ja on riippuvainen opiaatista kehossani. Opiaateissa mä osaan täyttää sen tyhjiön elämässä ja mul on se into siihen. Silloin mä näytän terveeltä, ehkä hieman ylikierroksiselta.

Siitä se opiaattiriippuvuus aikoinaan lähti osaltaan.

Työaikana taas niin kaikki töissä alkaa hyvin. Oon energinen. Teen viikonloppuna arjen askareet pois alta, kuhan en ala ryyppään tai käyttään huumeita liika ns perjantaipäivinä. Terveinä arkipäivinä lepään iltasiin niinkuin kuuluu enkä päihteile sillä tavalla. Oikeastaan en ajattele päihteitä. Pääsen eräällälailla ulos siitä ikuisesta luupista väsymykseni kanssa työaikana. Sit kuukausi töitä ja kaikki alkaa sattuun. Aamu herätykset on pahempii, jos on vuorotyö niin yöunet alkaa heikkeneen. Huumeet tulee kuvioihin ja sen jälkeen tasapainoilen normaalin arjen väsymyksen rajalla ja pahimmillaan kaikki muuttuu väsymykseksi ja jatkuviin kemikaali nousuihin ja laskuihin. Huumeet on yleensä se joka riskeeraa tosi paljon sitä tasapainoo omassa elämän virkeydessä.

Noin 4 vuotta sitten lopetin työni ja päätin totaalisen elämänmuutoksen tekemisestä. Olin ajautunut lyrica koukkuun ja koin, että olin tullut burnouttiin. Tein töitä kellon ympäri. Kaikki normaalit ystävyydet olivat jääneet taakse, jos en tehnyt musiikkia sinun kanssasi olit turha ihminen. Yritin olla yhden ihmisen ystävä joka oli masentunut ja auttaa häntä, löin päätä hänen kanssaan seinää erittäin kovaa loppupeleissä. Olin vain jäänyt siihen paskaan jumiin. Unohdin ns terveet ihmissuhteet ja ne mitä yritin laittaa käyntiin mokasin alkoholilla ja sillä erolla mikä kamankäyttäjä piireis ja ns "normi" piireissä on eroa. En vain sopinut niihin ihmisiin joidenka kanssa yritin olla. Käytin sellaisia annoksia douppii, että nykyään kauhistelisin. Nukuin tosi vähän. Sen mitä lyrica kuosissa torkuin. Lyrica piristi, rauhoitti, teki ruokahalun, laittoi auringon paistaan ja teki sormet notkeiksi kitaran kaulalla ja soolot yksityiskohtaiseksi. Olin tuolloin parempi ihminen, tehokkaampi. Seinä tuli silti vastaan.

Äsidi päissäni. Katsomalla ystäviäni jotka näyttivät mulle mallia siitä, että elämällä voi tehäkkin jotain kivaa, toteuttaa itseään. Uskoa unelmiin. Sen sijaan, että jumittaisi fraktaaleja niin kävelee elämässä eteenpäin. Kiitos teille monille siitä, että ootte ottanut niskasta itseänne kiinni ja ootte niin inspiroivii. Psykedeeli annos ei ole se joka tekee mitään automaattisesti, muutokset tekee sinä. Teoilla.

Lopetin työt ton jälkeen, muutin kaupunkia. Pistin kaiken uusiksi. Tutustuin itseeni uudestaan ja myönsin heikkouteni ja löysin vahvuuteni. Rakastuin myös nykyiseen elämänkumppaniin. Samaan aikaan silti koukkuunnuin subuun, taas yrittämällä liikaa töitä, huono sosiaalinen elämä (ei antoisa, jos edes ollenkaan sellaista oli monesti). Subulla kumminkin sain painettuu ihan älyttömän paljon. Kellon ympäri töitä, treenausta ja jatkuvaa itseopiskelua ponnistelua kohti jotain suurta. Opin hyväksi kitaristiksi joo, mutta tajuttuani tekeväni taas liikaa ja yrittäneen jotain, mikä ei ole mulle mahollista tai ei ainakaan vielä. Turhan isot askeleet joihinka kompastui. Kaksi vuotta elämästä kehitin jotain jonka unohdin kahdessa kuukaudessa.... Rahallisesti maksoin siitä unelmasta niin isot rahat, että oisin voinut lähteä vaikka maailman ympäri sillä massilla.

Toisaalta. Mä yritin. Mä opin ja kehityin ihmisenä. Tietteks te sen, kun mietitte olisiko susta johonkin? Olet unelmoinut siitä koko elämäsi, sit pääset kokeileen onnistutko? Sit toteat ettei musta ole siihen. Sen mä koin. Se on ollut mun elämäni raadollisin kokemus. Sattui enemmän kuin yksikään asia enkä vieläkään osaa sitä käsitellä. Myös. Se on ollut mun elämäni upein kokemus. Se tuntui tosi upeelta kokeilla elää niinkuin on halunnut. Ehkä voin palata joskus yrittään samaa vielä uudestaan, mut tiedän mitä se vaatii ja tällä kertaa tiedän jos musta on siihen tai ei ole. Elämäni parhaat vuodet tähän asti tapahtui tuolloin. Kuuntelin jazzia, hengitin jazzia, mut se ei ole ainakaan vielä mun tulevaisuuteni vain oikestaan jotain IHAN PÄINVASTAISTA.

Nyt yritän oppia uutta elämän tapaa. Tajuan, että mulla on rajani jota en saa ylittää. Yritän opiskella itselleni kolmannen ammatin. Mun pitäisi valmistua vuoden päästä lääketeknikoksi. Toivoisin pääseväni luontaistuote alalle myyntityöhön. Ei mitään missä on isoo vastuuta tähän kohtaa jotta ei työt tule kotiin saakka. Jotain mitä teen 6-8 tuntia päivässä eikä mieluiten mitään aamuvuoroja jotka alkaa klo 5. Haluun tehä iltasin muuta elämälläni. Käydä kursseilla, harrastaa asioita elää muiden ihmisten kanssa. Toisaalta taas. Ei mul oo varaa olla nyt nirso. Töitä mun pitää tehä jotta voin tehä elämällä jotain muutakin kuin istua koneella etsiä rahaa nettipokerista ja vetää kaikki huumeet mitä käsiini saan. Sitäpaitsi. Elän toisen ihmisen kanssa ja mulla on siinäkin tietty vastuu. Kummankin vastuu on tehdä meidän elämästä siistimpää ja helpompaa. Eli käytännössä olen valmis tekeen elämäni isoimpia virheitä uudestaan jos mikään muu ei onnistu. Pitää vain yrittää sopeutua siihen sitten uudestaan ja kokeilla tehä joku asia erilailla jos se tekis paremman lopputuloksen. Vihaan tätä päivää ja vihaan huomista jo nyt. Tiedän olevani väsynyt, mutta realistisesti ajateltuna, oman haudan kaivaminen ja tulessa makaaminen tekee mut heikommaksi. Mä vanhenen jokapäivä ja jokapäivä mä häviän siinä haasteessa jonka elämä mulle on heittänyt, luovuttaminen jos jokin masentaa. Vitun dorkaa on jättää se taistelu, vetää pevekkiä, subua, piriä tai viinaa päivästä toiseen ja odottaa vain, että kaikki loppuu tai menee ihan vituiksi, kun on oikeasti niin paljon jotain muuta.

Mitä neuvoja antaisin itelleni? Tiedä rajasi. Et ole supermies joka voi tehä yli 10 tuntia päivässä jotain kehittävää. Pyri tekeen ne arjen pienet normi asiat pois alta ettei ne kasaannu. Hoida taloutesi niin, ettet sotke elämääsi. Hoida itsellesi antoisia ihmissuhteita jotka kestää sun arkeesi ja on toimivia. Sellaisia jotka piristää ja virkistää mieltä ei sellaisia jossa autat ihmisiä ja loppupeleissä väsyneenä susta ei ole kellekkään apua, terveenä voit antaa jotain takaisin sun yhteisöllesi. Terveenä et ole vain syöpää tässä yhteiskunnassa. Masennus tarttuu ja siihen mul ei oo enään varaa kauheen paljon tai ei ainakaan monelta ihmiseltä. Ystävistä pidät huolta, mutta älä anna muiden huolien polttaa sua loppuun enään ikinä. Oma mielenterveys pitää olla ensisijaisena AINA. Sinä lasse. Minä.

Tunnusta itsellesi huume ongelmasi jotka oikeasti väsyttää sua. Alkoholi, stimut, oikeat riippuvuudet. Huumeista jotkut tekee pahaa sun keholle sun elämälle ylipäätään. Koita tajuta ne ja yritä jättää ne pois. Luota muhun, se tulee palkitseen sut ja se on sen arvoista.

Sit perus kuntoile. Treenaa. Se auttaa purkaan stressiä, se auttaa piristyyn ja poistaa jännitteitä kehosta. Treenaa musaa. Se on antoisaa sun pääkopalle. Muista harrastaa asioita jotka tekee sut aidosti onnelliseksi, mutta älä tee siitä suoritusta. Tee siitä kivaa. Onnellisuus ei ole gramma piriä Silloin, kun se on sitä niin silloin se on monesti hyvien frendien kanssa eikä yksinään pornoo katellessa. Onnellisuus on kavereita, onnistumisia, saavutuksia niitä realistisii haasteita. Onnellisuus on mielenkiintoa elämää kohtaan, koska sitä se elämä on.

Syö oikein. Verensokerin lasku ja liian kova nousu tekee sun päivän monesti pilalle. Oot kyl huomannut sen. Pidä huoli siitä, että olet terve. Silloin jaksat huonotkin päivät paljon paremmin.

Terve mieli ja terve pääkoppa, elämän oikea set and setting on parasta piristystä mitä voit hankkia itsellesi. Se on hankalaa mä tiedän, että sä tiiät, mut pikkuhiljaa meet näitä juttuja kohden niin kaikki hoituu. Muista joogata ja meditoida. Miksi kysyt? Juuri siksi. Meditoidessa menet aina eteenpäin. Se on se TEKO.

Muistaks, kun olit puolivuotta juonut ja joit ayahuascaa ensi kerran 2008 joulukuussa? Muistaks kuinka paskana sä olit? Muistaks kuinka iloinen sä olit, kun koit hyvän olon sen jälkeen ja tajusit, että sul on hieno tsänssi elää tosi siisti elämä, kun kerran sellaisen vahingon universumi teki. Töitä se vaatii, mut eihän sul ole mitään muutakaan tekemistä, kuin tehä ittestäs onnellista ja kokee kaikkee siistii. Douppaaminen on joo siistiä, mut on paljon muutakin siistiä tarjottavana elämällä. Niihin keskittymällä varmasti tuut voimaan paremmin ja pirteemmin. Koita edes hyvä mies. Muuten oot oikeastaan vitun urpo ja se jos joku on vitun tyhmää.

[maskissa]

Mä oon melkee aina iha yliväsyny ku oon niin huono nukkumaan. Sit ku nukahdan, ni nukun kyllä ku tukki, mut nukahtamiseen menee helposti monta tuntia ja parhaimmillaan makaan sen 8 tuntia silmät kiinni sängyssä enkä vaan tipahda. Tää on johtunu osittain stressistä ja epäsäännöllisistä päivärytmeistä, osittain levottomista jaloista. Monesti kiristää jalkoja nii et ne vaa sätkii eikä pysty nukkumaan. Venyttely ja jalkojen ylösnostaminen auttaa vähän, mutta ei kovin pitkään joten jos ei nukahda heti ku on venytelly yms nii jalkojen nykiminen alkaa taas. Mua myös stressaa 247, en osaa levätä vaan aina täytyy keksiä jotain millä työllistää itseään. Sit vaan vilisee päässä jatkuvasti että mitä on vielä tekemättä ja mitä pitäis tehdä seuraavaksi ja onko tehdyt asiat nyt varmasti tehty. Mua kans stressaa nukkua pitkään vaikka ois kuinka vapaapäivä eikä ois mitään mitä tarvis tehdä. Vois varmaa laskee yhden käden sormilla päivät vuodessa jollon en laita herätyskelloa soimaan.

Haluaisin kans vaatia iteltäni aina niin paljon enemmän, ku mihin mulla on resursseja, että oon siksiki jatkuvastu burnoutin partaalla.

Viimekuukausina mukaan kuvioihin on tullu myös aivovamma, löin siis reilu vuosi sitten pääni niin että ruhjoutui aivoista ne osiot jotka käsittää muistin ja keskittymisen. Alkuaikoina vamman jälkeen puhuminen takkuili, ku ei meinannu muistaa sanoja eikä alkuun voinu lukea mitään tai katsoa edes sairaalahuoneessa olevaa telkkaria, ku keskittyminen oli niin raskasta. Nykyään oon jo lähes normaalissa kunnossa, mut nyt pidemmän ajan jälkeen oon huomannu että muistin kanssa on nykyään ihan hitosti enemmän ongelmia ku ennen, ja se aiheuttaa suunnattomasti lisästressiä ku ei meinaa millään pysyä hanskassa kaikki hoidettavat ja muistettavat asiat. Vaikka käytän useita muistikirjoja ja muistutuksia ja sen sellasia.

Oon käyttäny nukahtamisvaikeuksiin melatoniinia, josta on aika satunnaisesti apua. Kyllä se vähäsen helpottaa unen saantia mut aika minimaalisesti, tosin jos saan melatoniinin syömisen jälkeen unta niin unikin on paljon ravitsevampaa ja on paljon levänneempi olo aamulla, ku normaalisti. Pahimpiin unettomuusvaikeuksiin tai tilanteissa joissa on ollu välttämätöntä nukkua hyvät yöunet oon käyttäny sirdaludeja, jotka on kyl ollu hiton hyviä tähän, alkaa väsyttään ja samalla tehoaa myös levottomiin jalkoihin (joskus myös laittanu tiikerisalvaa jalkoihin lisäämään rentoutusta). En tykkää juoda kahvia ku menee siitä maha nii sekasin ja tulee paniikkikohtauksia, mut sen sijaan vedän joskus mateta tai macaa hereilläpitäjäksi.

Todella tarkka ja säännöllinen päivärytmi auttaa kans, sillon saan herättyä ja nukahdettua tosta vaan ja nukun todella makeasti, mut sellasta on kauheen vaikea ylläpitää jos haluu viikonloppusin käydä missään ulkona tai jos ei satu olemaan töitä tai koulua.
Liikunta ja hyvä ruokavalio auttaa jonkin verran, sille en kyl keksi mitään pätevää tekosyytä että miks en liikkuis päivittäin hikeä päälle tai laittais jotai kunnollista ruokaa. Ei vaa jaksa aina, oon laiska. Vaik mulla on kyl mielestäni ihan kohtuu hyvä ruokavalio, nii pitäis tarkempi varmaan olla viljojen yms väsyttävien ruokien suhteen. Pitäs kyl kokeilla vaikka rytmittää ruokailujaki suurin piirtein samalle ajalle joka päivä, luulen että se vois auttaa myös nukahtamisrytmiä.

[wRRa]

Oletteko kuulleet koskaan kroonisesta väsymysoireyhtymästä? Tosin voi olla, ettei siitä ole kyse. Mutta kannattaa googlailla. Sori, että mulla oli näin vähän annettavaa nyt tähän keskusteluun, mutta halusin mainita kuitenkin tuon oireyhtymän.

[frapathea]

Joo, mutta käsittääkseni se on toistaiseksi lähinnä sellainen viimeinen oljenkorsi, johon tutkittava lumpataan, mikäli mikään tunnettu lääketieteellinen syy ei selitä oireita. Eli eipä tuosta paljon apua ole.

[tRip]

UP.

Tärkee aihe. Nyt vaan laiskottaa liikaa keksiä mitään nerokasta tähän.

Niinkuin getto jo sanoi, mul on tää.

Elämä yhtä jaxamispulmaa.

Koka-lehden oon löytäny todella jeesaavaks jaksamiseen ja voimissaan pysymiseen.

[frapathea]

Tjooh. Kävin vuos sitten koekaniinina hoidossa, johon liittyi EEG-mittaukset ja siellä lääkäri mainitsi jotain etuaivokuoren(?) (prefrontal cortex) aliaktiivisuudesta, eli näkyi lähinnä delta- ja theta-taajuuksia, joita normaalilla aikuisella havaitaan lähes poikkeuksetta vain unen aikana. Tää vois kuulemma ainakin aivosumua selittää, mutta kun tiedossa ei ole, mistä moinen poikkeama kohdallani johtuu, niin jäi sitten vähän niinku havainnon tasolle.

LSD aikanaan tuntui auttavan uupumukseen (ja kipuihin) jonkin verran, mutta vaikutus on aivan liian voimakas ja pitkäaikainen säännölliseen käyttöön. Microdosing hapon kanssa on kyllä pyörinyt mielessä, joten ehkä jossain vaiheessa raportoin siitä jos saan homman tehtyä.

[psychiCNoob]

Maca kans jeesii jaksamaan kummasti arjen keskellä. Ja auttaa pysyy balanssissa. Tosin sekään mikään ihmerohto ole, teho loppuu jossain kohtaa kesken jos kuurittaa pitempään ja eipä se kaikille sovi muutenkaan.

Mut paras lääke kuitenkin taitaa olla kunnon uni. Ja säännöllinen.

Itellä jaksaminen menee(tai on mennyt) vähän aalloissa. Joskus muutama vuos sitte olin ihan sika väsyny melkein koko ajan, mut en tolloin liikkunu paljo mitään, syönyt hyvin tai nukkunut kunnolla/säännöllisesti. Nykyään joskus jaksaa enemmän ja joskus vähän vähemmän mut jaksaa kuitenkin. Vaikeeta jumittaa himassa tekemättä mitään, ulkona on käytävä päivittäin.

Haha tuli mieleen, kun joskus pahimpaan väsymysaikaan mietin et miten hitossa oikeesti ihmiset jaksaa aamulla nousta ylös ja lähtee duuniin/kouluun whatever. Aamulla virkeenä herääminen tuntu jostain syystä niin kaukaiselta haaveelta ettei siitä osannut edes uneksia. Miten se perspektiivi muuttuukaan.

Et kyl frapa kieltämättä vaikuta tyypiltä jolla ois etuaivokuori aliaktiivinen millään lailla. Mielenkiintosta.

[frapathea]

Kaikkien adaptogeenien kanssa täytyy pitää säännöllisiä taukoja, esim 3/1-viikkotahtia.

Mut paras lääke kuitenkin taitaa olla kunnon uni. Ja säännöllinen.

Sanopa toi ihmiselle, joka ei saa unta tai jonka unenlaatu on niin huonoa, ettei aivot pääse lepäämään about koskaan vaikka unitilassa tulis vietettyä övereitäkin määriä? Voisko hyvinvoivat ihmiset ettiä jonkun muun paikan näille nollainformaationeuvoilleen kuin kroonista uupumusta koskevan ketjun? Kiukuti kiukuti mut ku eiköhän useimmat vaikeesta väsymyksestä kärsivät nyt ainaki yritä nukkua mahd riittävästi ku ei jaksa oikein muutakaan.

Et kyl frapa kieltämättä vaikuta tyypiltä jolla ois etuaivokuori aliaktiivinen millään lailla. Mielenkiintosta.

Millanen käsitys sulla on etuaivokuoren vaikutuksesta ihmisen toimintaan? Ku käsittäisin et mul on esim. ihan selkeitä oireita aliaktiivisuudesta Brodmannin alueella 10 joka oli tietääkseni yks noista mulla mitatuista saiteista.

[psychiCNoob]

Yhyy oikeesti.

En tietenkään kirjoittaessni tajunnut, että joillekkin unensaanti voi olla vaikeaa tai uni muuten riittämätöntä? Ei en tietenkään. Ei ku kaikki on just niin fuckin yksinkertaista mun mielikuvitusmaailmassa kun vain voi olla. Kaikki nukkuu tyytyväisinä sängyissään mahat pullollaan ruokaa ilman huoleja ja harmeja. Jokainen päivä on yhtä silkkiä vain. (Huomaa sarkasmi.)

Nollainformaationeuvot, lol. No sitä se kyl kieltämättä oli. Tai en tiiä oliks se ees mikään neuvo sinänsä. Se vaan oli/on. Sinänsä ehkä vähän turhake, koska automaattinen response väsymykseen tosiaan taitaa usein olla vuodelevon lisääminen. Perus höpinää.

Eiks tääki ketju vois ulottua koskemaan kaikkea keskustelua väsymyksestä eikä vaan kroonisesta btw?

Millanen käsitys sulla on etuaivokuoren vaikutuksesta ihmisen toimintaan?

Sillä salee on aika laaja vaikutus ihmisen toimintaan voisin veikata. Mut lähinnä päällimmäisenä yhdistän etuaivokuoreen keskittymisen, päätöksen teon, mielen hallinnan, suunnittelun ja sosiaaliset taidot ainakin. Tälläinen vähän niiku "higher cognition"-alue mikä tuntuu olevan aika olennainen osa ihmismäistä käytöstä. Myönnän et mun kuva sen todistetusta toiminnasta voi olla vähän suppea. Ei kyl hirveesti havaintoja siitä et miten se osallistuis nukkumiseen taikka hereillä jaksamiseen. Toisaalta mitä me loppupeleissä siitä edes tiedetään?

Mut mielenkiintosta eittämättä kuitenkin. Ois mielenkiintosta mitauttaa omia aivojaan, mut sitä taida järjestyä näin terveelle jannulle ihan helposti? Tai sit se maksaa markkoja. Oliks tää mittaaminen sulla kuinka ison työn takana? Jouduiks jonottaan tai maksamaan paljonkin että pääsit mitattavaks?

[ferox]

Ku käsittäisin et mul on esim. ihan selkeitä oireita aliaktiivisuudesta Brodmannin alueella 10 joka oli tietääkseni yks noista mulla mitatuista saiteista.

Mites EEG:llä erotellaan jotain toiminnallisia alueita? Eikös tähän tarvita fMRI.

[frapathea]

Ku käsittäisin et mul on esim. ihan selkeitä oireita aliaktiivisuudesta Brodmannin alueella 10 joka oli tietääkseni yks noista mulla mitatuista saiteista.

Mites EEG:llä erotellaan jotain toiminnallisia alueita? Eikös tähän tarvita fMRI.

Kyllähän se saitti johon se anturi tökätään kertoo jo jotain? Et sä otsalta saa ohimolohkon signaaleja mitattua jne. Ja toi alue 10 kun on ihmisillä käsittääkseni lähes poikkeuksetta poikkeuksellisen homogeeninen yksilöiden välillä, niin selkeet ko. alueen toimintaan liittyvät oireet + ko. alueen saitilta saatu signaali ja siinä näkyvä aliaktiivisuus, joka korreloi oireiden kanssa -> frapa mutuilee vaultilla et näil saattaa olla tekemistä toistensa kanssa. Shrug, my man. En tee tieteellisiä väitteitä vaan pohdin omaa tilaani.

Mut lähinnä päällimmäisenä yhdistän etuaivokuoreen keskittymisen, päätöksen teon, mielen hallinnan, suunnittelun ja sosiaaliset taidot ainakin. Tälläinen vähän niiku "higher cognition"-alue mikä tuntuu olevan aika olennainen osa ihmismäistä käytöstä.

Vinkki: kantsii lunttaa enkkuwikistä eikä suomiwikistä. Nii mä aina teen.

Jouduiks jonottaan tai maksamaan paljonkin että pääsit mitattavaks?

Olin siis koeryhmässä kun testattiin yhtä Suomessa uutta hoitoa. Ei tarvinnu jonotella, satuin vaan tuntemaan oikeet ihmiset oikeeseen aikaan ku tohon etittiin keskittymisongelmista kärsiviä koehenkilöitä.

[Huiko]

Raudan puute kannattaa myös tarkistuttaa. Se aiheuttaa yllättävän monella näitä oireita. Se onnistuu ihan perus tk-käynnillä, kun imevät verta putkiin, ja lähettävät labraan. Jos oireet johtuu sitten näinkin helposti korjattavasta seikasta, niin voi olla tyytyväinen.

[frapathea]

Joo no ite oon ainakin käynyt labroissa ja tulokset ihan normaaleja. Ei mitään vikaa sillä puolella. Kyl kai useimmille tulee mieleen sulkee pois kaikki helpoimmin korjattavat vaihtoehdot.

[Huiko]

No, toi oli nyt kumminkin tarkoitettu yleisesti, eikä justiinsa tähän sun tapaukseen. Mulla esim. ei tullu mieleenkään, kun toi on harvinaisempaa miehillä. Lääkärikin oli jo työntämässä ssri:tä... Mutta hyvä jos on tsekattu.

[frapathea]

No on hemoglobiini (ja kilppariarvot) kyl about ekoja juttuja joita lääkäri tsekkaa jos meet valittaa uupumusta. Minkä varmaan useimmat vaikeesta väsymyksestä kärsivät ovat käyneet tekemässä jossain vaiheessa. Emt musta tässä on vähän sama ilmiö ku se ku masentuneille sanotaan, et ootko kokeillu vaan ryhdistäytyy ja olla olematta surullinen.

[Huiko]

KAIKKI ei ole tosiaankaan käyneet kaiken maailman otsalohkotesteissä, saatika edes alustavissa testeissä. Joku voi lukea tätä, ja kelata, että: -"Hei, ku nää väsymysoireet on jatkuneet jo näinkin pitkään, niin vois vaikka lähtee sinne lääkäriin, ja mainita asiasta." On hyvä kysyä itse niitä labroja, kun jos olet itse käynyt vähään aikaan julkisella, niin oot ehkä huomannut, ettei aikaa saa kuin viikkojen tai kuukausien päästä, ja vastaanottoaika on n. 10. min. jona aikana lääkäri hairahtuu helposti jauhamaan lääkityksestäsi, varsinkin jos sun tiedoissasi on kolmioita.

Mulla itselläni on mennyt jos jotakin bentsoista pieniin annoksiin ssri:tä unettomuuden, ja siitä johtuvaan väsymykseen. Myöhemmin sitten tullut noita raudanpuutoksesta johtuvia.

Jos sä koet että tämä oli nyt sun topikkis, ja täällä käsitellään vaan vaikeampia neurologisia ongelmia, niin sori.
Kun tossa nyt oli tuo uupumuskin, niin arvelin tän käsittelevän eri asteisia, pitempään kestäneitä väsymystiloja. Jonkin asteisenahan nämä on varsin yleisiä, varsinkin kun yleensä ajatellaan että pakko jaksaa, ja se on vaan luonteen heikkoutta jos ei jaksa.

Turha sun on ottaa ittees, ku en sua ees nakellu. Ja ei, ei mulla ole todettu mitään neurologista vaivaa joka aiheuttaisi väsymystä. Väsyn muuten vaan, ku elämä hajottaa & ikää tulee.

[psychiCNoob]

Vinkki: kantsii lunttaa enkkuwikistä eikä suomiwikistä. Nii mä aina teen.

Joo tää on kyl kova. Usein lunttaan sieltä mut joskus tulee hairahdettua suomiwikin puolelle jostain syystä..

"Patients who have experienced frontal lobe trauma may know the appropriate response to a situation but display inappropriate responses to those same situations in "real life". Similarly, emotions that are felt may not be expressed in the face or voice. For example, someone who is feeling happy would not smile, and his or her voice would be devoid of emotion."

Oon jo pitkään epäilly itelläni lievää aivovauriota, johtuen muutaman vuoden takaisesta elämäntavasta yhdistettynä haitallisiin päihdevalintoihin(oon tässä sitä parannellut muutaman vuoden aikana varsin menestyksekkäästi), mut toi teksti jotenki loksautti palaset paikalleen. Selittää vähän mun omia kokemuksia. Voisin yhdistää tuona aikana koettua jaksamattomuutta ja motivoitumisvaikeuksia ainakin osittain mahdolliseen etuaivolohko-vaurioon. Tietyst aika mutua koko vaurio kun mitään ei oo diagnosoitu, mut kokemus puhuu puolestaan.

Et nyt ku jälkeepäin ajattelee et jos mulla oli etuaivolohkossa häikkää tolloin niin oli kyl myös jaksaminen ihan puissa suoraan sanottuna. (Johtu se siitä vauriosta tai ei) Paras asia päivässä oli se et pääs nukkumaan. Kaikki muu oli harmaata, paitsi nukkuminen. Se jotenki anto toivoa ku ties et pääsee illalla taas sänkyy makaamaan tiedottomana. Näkemään unia. (Mut ei nukkuminen kyl mikään itsestäänselvyys ollu aina.) Vaikeuksia suunnitella pitkällä tähtäimellä, vaikeuksia motivoitua, vaikeuksia keskittyä, vaikeuksia kommunikoida. Kaikesta pienestäki aktiviteetista meni palautua aika pitkään. Ja parasta taitaa olla se et itellä ei ollu niinku mitään käsitystä siitä et mikä vois olla oloon syynä. Kaikki oli paksun usvan peitossa. Pieniä valon pilkahduksia vaan siellä täällä harvakseltaan mitä kohti sit lähin harhailemaan.

Kaikki käy järkeen nyt.

Aika hankala tollasta on kyl varmaan lähtä hoitamaan. Varsinki jos se häikkä on geenistössä. (?) Uff, jos tota joutuu kokemaan pitkään ja jatkuvasti.. Ilman et paljon mitään sille sen kummemmin mahtaa. (Vai mahtaako?) Taidan olla aika fakin onnekas kun pääsin näkemään sen vaan vilaukselta. Pikkuvikoja.

Rehellisesti en tiiä kyl montakaan sellasta apukeinoa mitä voisin kroonisesti väsyneelle suositella. (Kun edes täysin ymmärrä että mitä se on..) Jostain adaptogeeneistä kyl vois löytyä jotain jeesiä. Just macasta & ruusujuuresta ainakin. Mut se perus liiku, nuku tarpeeksi, syö hyvin-setti kuullostaa aika taputtelulta tollasessa tilanteessa joo Vaikka ovatkin elämän tärkeimpiä ohjenuoria. (Joten jääköön tämäkin nollainformaatio-neuvoksi.)

Mikä sulla on Frapa toiminut tähän mennessä? Just curious.

[frapathea]

Joku voi lukea tätä, ja kelata, että: -"Hei, ku nää väsymysoireet on jatkuneet jo näinkin pitkään, niin vois vaikka lähtee sinne lääkäriin, ja mainita asiasta." On hyvä kysyä itse niitä labroja,

True that my man, mut chillaa..

Mikä sulla on Frapa toiminut tähän mennessä? Just curious.

Niin no... Ei oikein mikään, sillai pysyvästi, ja vähän vaikee vetää syy-seuraussuhteita, ku tietenki liikuntaa/hyvää ruokavalioo/lisäravinnepuputusta/meditaatioo tulee harrastettuu usein enemmän silloin, kun on jo muutenkin vähän helpompi olla. Tietty sitä parempina kausina haluu kelaa et joojoo ku joogaa vaa päivittäin ni kaikki on hyvin, mut sitku pahimpina kausina ei saa ees aurinkotervehdystä läpi ku vittu ei meinais jaksaa ees maata, ni mikäpä siinä sit eteen.