Paniikkihäiriö, yleistynyt ahdistuneisuus jne

[NarkkiParkki]

Mistään terapiasta ym. ei lääkärin kanssa ollut puhettakaan. Mahtaa olla myös melko kallista?

[gaia]

Itse oon ainakin huomannut (ehe ehe) että kun ahdistukseen alkaa syömään bentsoja niin se ahdistus vaan kasvaa mm. sen takia että kokoajan miettii että riittääkö lääkkeet ja mitä jos mitä jos mitä jos.

[MethAciD]

Itse oon ainakin huomannut (ehe ehe) että kun ahdistukseen alkaa syömään bentsoja niin se ahdistus vaan kasvaa mm. sen takia että kokoajan miettii että riittääkö lääkkeet ja mitä jos mitä jos mitä jos.

Toi on muuten täysin totta.
Lääkkeet auttaa ahdistukseen, mut sit taas ku on aikansa syöny, niin niitten loppuminen tuottaa stressiä joka ruokkii ahdistusta.
Pitää aina kantaa mukana "varalla", ja sit niit syöki aina varmuudeks jne.

[gaia]

Itse oon ainakin huomannut (ehe ehe) että kun ahdistukseen alkaa syömään bentsoja niin se ahdistus vaan kasvaa mm. sen takia että kokoajan miettii että riittääkö lääkkeet ja mitä jos mitä jos mitä jos.

Toi on muuten täysin totta.
Lääkkeet auttaa ahdistukseen, mut sit taas ku on aikansa syöny, niin niitten loppuminen tuottaa stressiä joka ruokkii ahdistusta.
Pitää aina kantaa mukana "varalla", ja sit niit syöki aina varmuudeks jne.

Juurikin näin. Sama pätee myös vahvojen kipulääkkeiden kohdalla. Aamulla herätessä otetaan nyt varmuuden vuoksi vaikkei mikään paikka olisikaan kipeä.

[paarmasisti]

Uusimmassa Duodecimissa on juttu nuorten ahdistuneisuudesta - tästä myös itsellä kokemusta.

"Nuoruusiän ahdistuneisuus - kehitykseen kuuluvaa vai psykopatologiaa?" -Duodecim

[nausea]

Onko ''normaalia'' ahdistusta/paniikkioireilua kun päässä tuntuu paine ja jotain huimausjuttua(lightheadedness?) sekä korvissa vinkuu. Kun pahemmaksi menee niin tuntuu, että korvissa alkais kaikumaan ja painetta tulee silmiinkin. Aikasempina vuosina mulla ei nää paineilmiöt oo tullu kun paukuissa. Vinkuilmiöitä ei ollenkaan. Nyt paukuista pari kk taukoa paitsi viikonloppuna kännissä pienet otin. Sitten yks erittäin rasittava oire, kurkussa tuntuu jotain palan tunnetta tai jokin ihme lunssi painais henkitorvea taikka niinku vyö olis kaulassa, mutta pykälää liian kireellä. Ikäänkuin kuristais melkeen kokoajan vähän ja veri ei pääsis kiertämään päässä kunnolla. Nää on tämän vuoden kuumat uutuudet .

Aikasempina muutavana vuotena tuttuja kyllä nää (kai) yleisemmät oireet: huono olo, pyörryttää, oksettaa, liian kylmä tai kuuma, hikoilee, rintaa puristaa, pelkotilat ilman syytä yms.

Tää ahdistus paniikkihäiriö on ku joku vitun kameleontti tai mustekala. AINA kun luulen jotenki handlaavani itteni taikka edes jotenki kälysesti tottuneeni oloihini, niin pärähtää uudesta nyrkistä naamaan. Uus erilainen oire jota pelästyn.


Ainiin, onko muut huomannu miten nikotiini pahentaa kriittisesti ahdistuneisuusoireiluita? Ihan sama vetääkö röökin, nuuskaa vai nikotiinisumutetta.

[frapathea]

Mulla ainakin paniikkihäiriön ollessa kovimmillaan oli normaalia että kohtauksen aikana menin kuuroks, sokeaksi ja tunnottomaksi. Siis hermosto vaan jotenkin lamaantui niin kokonaan että aistit ei enää toimineet, korvissa vaan vinkui ja silmissä näkyi lumisadetta, ja koko keho oli vaan sellanen pistelevän puutunut. Voisko olla samahko ilmiö?

Ja nikotiini joo aiheuttaa lieviä oireita mulla ainakin edelleen. Ei pygee "nauttia" sitä ollenkaan. Vituttaa kun jengi sekoittaa röökiä budiin

[VXA]

Ja nikotiini joo aiheuttaa lieviä oireita mulla ainakin edelleen. Ei pygee "nauttia" sitä ollenkaan. Vituttaa kun jengi sekoittaa röökiä budiin

Joo, mut sit kans ite pistää itekki aina vähän sekaan kuiteski. Tai siis ahistusta ja masennusta tulee.

Asiaan, tossa itellä loppu puol vuot sit ahdistuneisuus ja monet muutkin vaivat samoihin aikoihin ku lopetin kofeiinin. Ei ihan heti, mut pikkuhiljaa olo parani, ei nyt vielä todista syy-seuraussuhdetta. Nyt itellä on taas vähän samantyyppistä ilmiötä ilmassa.

[NatiHero]

Ja nikotiini joo aiheuttaa lieviä oireita mulla ainakin edelleen. Ei pygee "nauttia" sitä ollenkaan. Vituttaa kun jengi sekoittaa röökiä budiin

Joo, mut sit kans ite pistää itekki aina vähän sekaan kuiteski. Tai siis ahistusta ja masennusta tulee.

Asiaan, tossa itellä loppu puol vuot sit ahdistuneisuus ja monet muutkin vaivat samoihin aikoihin ku lopetin kofeiinin. Ei ihan heti, mut pikkuhiljaa olo parani, ei nyt vielä todista syy-seuraussuhdetta. Nyt itellä on taas vähän samantyyppistä ilmiötä ilmassa.

eks se ollu joku Q-mies joka saarnas kofeiinin loputtomast pahuudesta, kuinka se tuhoaa sun aivot suunnillee pahemmin metamfetaminii vetäis Mut joo joillekki se kahvi ei vaa sovi, ei siinä.

[nausea]

Mulla ainakin paniikkihäiriön ollessa kovimmillaan oli normaalia että kohtauksen aikana menin kuuroks, sokeaksi ja tunnottomaksi. Siis hermosto vaan jotenkin lamaantui niin kokonaan että aistit ei enää toimineet, korvissa vaan vinkui ja silmissä näkyi lumisadetta, ja koko keho oli vaan sellanen pistelevän puutunut. Voisko olla samahko ilmiö?

En tiedä, ehkäpä. Ite en oo joutunut luojan kiitos täyteen paniikkitilaan pariin vuoteen vaan kun alkaa kovasti ahdistamaan, niin silloin alkaa nää silmä ja korvaoireet. Se tästä mun mielestä hivenen erikoista tekeekin. Ja sellasia pistelyaaltoja menee kropassa välillä samaan aikaan.
Noh pitääpi mainita asiasta psy erikoislääkärille seuraavassa miitinkissä, minkä jälkeen saan toivottavasti laput kelalle lähetettäväksi että saan avustuksen pitkäaikaseen terapiaan...

Asiaan, tossa itellä loppu puol vuot sit ahdistuneisuus ja monet muutkin vaivat samoihin aikoihin ku lopetin kofeiinin. Ei ihan heti, mut pikkuhiljaa olo parani, ei nyt vielä todista syy-seuraussuhdetta. Nyt itellä on taas vähän samantyyppistä ilmiötä ilmassa.

Mulla kuluu kofeiinia 1pieni 250ml energiajuoma päivässä. aikasemmin pidin noin kk tauon, enkä huomannut mitään eroa. Saatto olla kyllä tauko liian lyhytkin.

[VXA]

Ja nikotiini joo aiheuttaa lieviä oireita mulla ainakin edelleen. Ei pygee "nauttia" sitä ollenkaan. Vituttaa kun jengi sekoittaa röökiä budiin

Joo, mut sit kans ite pistää itekki aina vähän sekaan kuiteski. Tai siis ahistusta ja masennusta tulee.

Asiaan, tossa itellä loppu puol vuot sit ahdistuneisuus ja monet muutkin vaivat samoihin aikoihin ku lopetin kofeiinin. Ei ihan heti, mut pikkuhiljaa olo parani, ei nyt vielä todista syy-seuraussuhdetta. Nyt itellä on taas vähän samantyyppistä ilmiötä ilmassa.

eks se ollu joku Q-mies joka saarnas kofeiinin loputtomast pahuudesta, kuinka se tuhoaa sun aivot suunnillee pahemmin metamfetaminii vetäis Mut joo joillekki se kahvi ei vaa sovi, ei siinä.

q-mies on kyl mielenkiintonen tapaus.

mä en kyllä yhtään yllättyis, jos tulis ilmi/joku aukottomasti osoittais mulle että suurin osa jäbän puheista omaa vinhan perän, mutta qmies on kyl fanaatikko ja sil menee läppä yli. Se on hassua kuinka tosi monilla tuntuu olevan joku suuri, hyvin spesifi idea siitä, mistä 50-90 % yhteiskuntamme terveydellisistä ongelmista johtuu. Eihän ne kaikki voi olla oikeassa.

Lisäks lähteet puuttuu melkeen aina. Uskottavuus kärsii siis.

Suhteellinen uskomukseni qmiehen mahdollisesta suhteellisesta oikeassaolemisesta perustuu osittain tieteellisiin tutkimuksiin, osittain kuulemiini anekdotaalisiin kokemuksiin.

[frapathea]

Mulla ainakin paniikkihäiriön ollessa kovimmillaan oli normaalia että kohtauksen aikana menin kuuroks, sokeaksi ja tunnottomaksi. Siis hermosto vaan jotenkin lamaantui niin kokonaan että aistit ei enää toimineet, korvissa vaan vinkui ja silmissä näkyi lumisadetta, ja koko keho oli vaan sellanen pistelevän puutunut. Voisko olla samahko ilmiö?

En tiedä, ehkäpä. Ite en oo joutunut luojan kiitos täyteen paniikkitilaan pariin vuoteen vaan kun alkaa kovasti ahdistamaan, niin silloin alkaa nää silmä ja korvaoireet. Se tästä mun mielestä hivenen erikoista tekeekin. Ja sellasia pistelyaaltoja menee kropassa välillä samaan aikaan.

No jos pisteleekin niin kuulostaa ehkä samanlaiselta. Mut juttele lääkärille varmuuden vuoks, jos aihetta on niin varmasti varmistaa ettei oo mitään somaattista ongelmaa taustalla.

[porter]

Itellä oli sellasia paniikkikohtauksia, että tuntui että sekoaa jos ei mene heti mieluisimman viileeseen ilmaan haukkoon happea.

[zero]

rakastan ja haluan elää tämän kaltaisten mielenterveyshäiriöiden kanssa. parantaa kummasti elämää voida pahoin, suosittelen jokaiselle.

[nausea]

No jos pisteleekin niin kuulostaa ehkä samanlaiselta. Mut juttele lääkärille varmuuden vuoks, jos aihetta on niin varmasti varmistaa ettei oo mitään somaattista ongelmaa taustalla.

Tässä jo jonkun aikaa oon huomannut tekstissä jonkun asteista kolmiulotteisuutta ja jotain syvyys eroja. Aluks aattelin että mä kuvittelen vaan. Muutama päivä sitten huomasin taas jotain jännää. Kun tarkensin silmäni tohon psychoactive vault tunnukseen tossa ylhäällä, niin aina eri sana mihin tarkensin alkoi jotenki liikkumaan. Sellasta parin millin liikettä edestakaisin syvyys suunnassa. Vähän samankaltaista kun jossain illuusio spiraalipiirustuksessa, missä kuva muka liikkuu.

No nyt oli vika käynti nykyisellä lekurilla. Kyselin asioista ja se sanoi, että kuuluu samaan pakettiin ahdistuneisuushäiriön kanssa. Eli oireet on psykosomaattisia. No kiva tietää kuitenkin että kuupassa ei luultavasti oo kauheesti muuta vialla . Ekalla kerralla noikin oireet vähän meinas kuumotella.

[jybro]

Itelläin aikoinaan, kun tuli näitä kohtauksia, huomasin että kuuloaisti herkistyy huomattavasti. Tiedä sitten että mistä johtuupi. Onneks on bentsot nykyjään, eipä tuu kohtauksia enää.

Aiempaan keskusteluun viitaten myös, olen sen huomannut että enään en tarvitsisi näitä benjamineja ahdistukseenkaan niin silti ilman niitä ei voi elää.

Koukku kenties?

[hattinenvatti]

Mulla on paniikkihäiriö ja ahdistuneisuutta about 16v asti. 18v mut otettiin vasta tosissaan ja sain lääkkeet,mut nekun sain kouraan, en pystynyt palaa enään psykiatrille, missä kävin puhumassa.
Sain käynnillä paniikkikohtauksen. Muistan kun istuin siin tuolissa, itkin, tärisin, en pystynyt puhumaan tai liikkumaan. Tuijotin vaan pöydän vieressä olevaa pistoketta.
En uusinut respaa, tai jatkanut käyntejä, omin avuin koittanut selvitä päivästä toiseen.

Mutta kohtauksia saan edelleen, joskus todella pahoja, mut toisinaan 'iisejä' .
Mutta ehkä pelottavalta on se,että oon huomannut että aiheutan ite itelleen tahallaan ahdistuneisuutta ja joskus saan kunnon kohtauksen
Esim.mietin tahallaan kaikkea ahistavaa ja huomaan että alkaa "ahistaa",mutta kuitenkin jatkan sen olon lisäämistä miettimällä vielä pitemmälle. En tiiä saitteko selvää mutta kuitenkin... Nyt kun ton sano eka kertaa "ääneen" ,niin kuulostan hullulta!

[nausea]

Mitä lääkkeitä sulle määräsivät. Kauan söit, ja havaitsitko minkäänlaisia vaikutuksia. Hyödyt/haitat. Miksi juuri lääkkeiden jälkeen et pystynyt palaamaan psykiatrille. Kauan olit käynyt siellä.
Sen takia kyselen ku haluan oppia ymmärtämään sinua ja tätä vaivaa.

Ookko jo testannu liikuntaa ja ruokavalioita? Kofeiini, aspartaami ja nikotiini minimiin.

[hattinenvatti]

Jos kysymykset oli kohdistettu mulle,niin olin siis käynyt psykiatrilla noin 10käyntiä, jonka jälkeen 'huomattiin', että tarvitsen enemmän käyntejä ja on siirryttävä muualle. Pääsis sit pian mtt.lle ja se oli se ainoa käynti sielä,kun sain sen kohtauksen.
Ennen lähtöä puhuttiin lääkkeistä ja sain respan käteen.
En muista mitä sieltä sain..ainakin mirtsoja nukahtamiseen ja sit rauhoittavia.
Söin ne lääkkeet loppuun normaalisti ja sen jälkeen itse lääkittänyt itteä millon milläkin.
Kyllä sen huomas et ku alko syömään niitä nappeja,et niistä jotain apua olin, aluksihan olin ihan tööt ja en jaksanut oikein mitään, mutta pikkuhiljaa aloin jo uskaltaa ihmisten ilmoille. Ahdistukseen oli joku koostava lääke,jonka otin aina tarvittaessa.

Käynnit vaan loppu siihen etten vaan enään mennyt, en vaan uskaltanut enään mennä sinne huoneeseen, pelkäsin niin paljon kohtauksen uusiutumista.

Nyt tässä odotan taas aikaa lääkärille, että saan uudet napit ja pystyis elää kunnolla, eikä pelkojen kanssa.
Onneksi mun on helppo saada lääkkeet, kun missään ei ole tietoja taustoista. Sielä mtt.llä se kallonkutistaja kysy 'mitä lääkkeitä haluat' ..olin vaan niin lukossa etten kyennyt puhumaan yhtään mitään :c

[nausea]

Jos kysymykset oli kohdistettu mulle,niin olin siis käynyt psykiatrilla noin 10käyntiä, jonka jälkeen 'huomattiin', että tarvitsen enemmän käyntejä ja on siirryttävä muualle. Pääsis sit pian mtt.lle ja se oli se ainoa käynti sielä,kun sain sen kohtauksen.
Ennen lähtöä puhuttiin lääkkeistä ja sain respan käteen.
En muista mitä sieltä sain..ainakin mirtsoja nukahtamiseen ja sit rauhoittavia.
Söin ne lääkkeet loppuun normaalisti ja sen jälkeen itse lääkittänyt itteä millon milläkin.
Kyllä sen huomas et ku alko syömään niitä nappeja,et niistä jotain apua olin, aluksihan olin ihan tööt ja en jaksanut oikein mitään, mutta pikkuhiljaa aloin jo uskaltaa ihmisten ilmoille. Ahdistukseen oli joku koostava lääke,jonka otin aina tarvittaessa.

Käynnit vaan loppu siihen etten vaan enään mennyt, en vaan uskaltanut enään mennä sinne huoneeseen, pelkäsin niin paljon kohtauksen uusiutumista.

Nyt tässä odotan taas aikaa lääkärille, että saan uudet napit ja pystyis elää kunnolla, eikä pelkojen kanssa.
Onneksi mun on helppo saada lääkkeet, kun missään ei ole tietoja taustoista. Sielä mtt.llä se kallonkutistaja kysy 'mitä lääkkeitä haluat' ..olin vaan niin lukossa etten kyennyt puhumaan yhtään mitään :c

Juu oli. Mää en oo tän alan ammattilainen enkä lähimainkaan sellasta. Muutamia mietteitä mulla kuitenkin on.
Itse en heti meinannut uskaltaa ajaa samasta kohtaa autolla missä ensimmäinen kohtaukseni tuli. Päätin kuitenkin seuraavana päivänä ajaa sieltä silläkin uhalla että kohtaus uusiutuis taas samassa kohtaa. Kovasti jännitti ,mutta kohtausta ei oo tähän päivään mennessä tullut samalla tiellä.
Itse en siis lähtisi välttelemään paikkoja missä kohtaus saattaisi uudistua.(ellei sitten joka ikinen kerta tapahdu samaa)

Oon nyt n. 4vuotta tärissyt vaivojeni kanssa lääkkeillä ja ilman. Kun en omin voimin oo saanu näitä paskoja taltutettua, niin tänä vuonna pistin rattaat pyörimään. Kunnallislääkärille. Sieltä psykologille jossa puol vuotta. Sieltä yksityiselle psykiatrian erikoislääkärille muutama käynti. Sieltä laput kelalle ja nyt vaan sopivaa vaativan tason erikoisterapeuttia luettelosta etsimään...


Kun nyt meet sinne lääkärille niin Kerro ihmeessä mitä tapahtu, miks et pystyny jatkamaan niitä käyntejä. Jos saat lääkkeen joka toivottavasti auttaa, niin koita vaikka sen avulla saada isompia rattaita liikkeelle. Ssri/snri,maoi,bentsot, leptit yms lääkkeet ei poista ongelmaa vaan yleensä vaan piilottaa sen.

Mun mielestä kannattais vielä koittaa sitä kallon kutistajaa. Niitäkin on laidasta laitaan. Pitäs vaan koittaa löytää se itellesi sopiva. Perustele itsellesi vaikka ääneen, että toi on hyvä ihminen ja se haluaa auttaa sua. Ei oo mitään syytä mennä paniikkiin.

Voimia ja jaksamisia.

Nää oli vaan mun näkemyksiä ja kokemuksia asioista. Olisi suotavaa että viisaammat korjaa epäkohdat.

[hattinenvatti]

Mulla on just tuo paha,että välttelen tosi paljon asioita, jotka alkaa ahistaa tai tiedän että voin saada paniikkikohtauksen.
Mulle tuottaa todella vaikeaa koittaa saada soitettua esim.virasto puheluita, saatan soittaa useamman kerran niin että lyön puhelun poikki ennenku ehitään vastaamaan.
Tai jos pitäisi tavata joku virastohenkilö, saatan odottaa sitä tapaamis päivää innolla, mutta kun se päivä tulee, lyön puhelimen kiinni ja pysyn kotona. En siis pysty menemään sinne.

Nyt siis pelkään,että miten sitten kun saan ajan lääkäriin, kykenenkö menemään :s
Ja lisäksi nyt sain tietää että pääsen kouluun,edessä on ensi pääsykokeet ja ryhmähaastattelu. Musta tuntuu että kuolen jo pelkästä ajatuksesta, miettiä että joudun puhumaan monen ihmisen edessä!

Näiden häiriöiden + traumaperänen stressihäiriön takia oon ollut useamman vuoden sairaslomalla. Nyt kun pitäs yhtä äkkiä alottaa koulu...en tiedä mitä tekisin,ahistaa..mutta toisaalta oisi motivaatiota.

Samoin sinne voimia ja jaksamisia! Ja kiitos

[psychiCNoob]

hattinenvatti. Tohon paniikkihäiriöön ja ahdistuneisiin tiloisihn en osaa sanoa juuta eikä jaata, kun ei oo pahemmin kokemusta.

Mut mä vosiin ehdottaa sulle tällästä oheishoitoa nimeltään IRC, #psyvault-kanavalle voit tulla purkamaan kaiken paskan mikä sisälläsi saattaa aika ajoin velloa, eikä kukaan valita siitä, kun kaikki tekee sitä siellä. Ja muutenkin hyvä sosiaalinen aktiviteetti, jos sattuu olemaan introvertimpi persoonaltaan tai viettää muuten vaan paljon aikaa yksin. Ja hyviä tyyppejä täynnä !

Jos vähääkään kiinnostaa niin sekaan vain.

sry semi-offtopic

[frapathea]

^ Veikkaan että pahaan krooniseen ahdistuneisuuteen ei joku irkkikanava ihmeitä tee.

Hattinenvatti, jos sulla on joku läheinen johon luotat niin pyydä tätä esim. ihan vaan olemaan sun kanssa kun soitat virastoon. Mulla ainakin helpotti aikanaan jos oli joku, ihan kuka vaan siinä vieressä kattomassa että sain soitettua ja tukemassa. Kokeile hakeutua myös johonkin matalan kynnyksen avun ja tuen äärelle, jos oot nuori niin etsivä nuorisotyö vois olla sellainen, tai ota selvää tilanteesi mukaan. Jos mahdollista niin joku luotettava henkilö jolla on aikaa ja energiaa vois myös auttaa niissä tapaamisissa käymisessä, vaikka niin että tulee hakemaan ja saattaa sut viraston/terveyskeskuksen/tms ovelle ja kattoo että meet sinne, tai tulee vaikka mukaan jos mahdollista.

Lykkyy tykö. Kyl se siitä helpottaa kun otat pieniä askeleita kerralla ja uskallat pyytää apua kun sitä tarvitset.

[psychiCNoob]

^ Veikkaan että pahaan krooniseen ahdistuneisuuteen ei joku irkkikanava ihmeitä tee.

No ei ihmeitä tuolla saa aikaan, totta. Mutta voisi olla hyvä tuki siihen kaiken muun hoidon rinnalle?

[hattinenvatti]

Molemmille kiitos vinkeistä!

Mulla on vaan se paha,että kun soitan jotain virasto puhelua,niin en uskalla puhua jonkun kuulen, oli se sitten kaveri tai sisko ihan sama,niin mun pitää aina poistua toiseen huoneeseen soittamaan.
Mutta eiköhän tää tästä,jos vaikka selviäisi elossa sinne tohtorin puheille ja sais jotain apua selvyyttä.

[zero]

minä pakenen. itseäni. muuten en juokse enkä piileskele.

[RCLeonard]

Lapsuuteni oli jokseenkin hankala, yksinäisyyden täyttämä, koska asuin maalla ja lähellä ei ollut muita lapsia. Äiti ryyppäsi rankasti ja isä ei ollut usein paikalla ja voi sitä tappelun, hakkaamisen, huutamisen ja poliisien kutsumisen sekamelskaa mitä kotona oli. Koulussa olin aluksi ylivilkas siinä mielessä, että tykkäsin leikkiä 'rajuja' leikkejä ymmärtämättä, että muut eivät välttämättä tällaisesta välitä. Tästä aiheutui se, että minusta ei yleisesti tykätty ja jouduin kiusatuksi. Se oli paskamainen tapahtumasarja sosiaalisesti typerälle kakaralle, ja jotenkin tietoisesti laannutin itseni hiljaiseksi, myöntyväksi ja varovaiseksi, koska minusta ei pidetty.

Äidin ja isän eron jälkeen muutin äidin kanssa kylälle ja vaihdoin koulua. Pari tuttua sielläpäin kävi koulua ja lopulta kaikki vanhatkin koulutoverit tulivat samalle ylä-asteelle. Kiusaus jatkui, eristäydyin huoneeseeni ja luin paljon kaikista päihteistä. Halusin käydä ne kaikki läpi ihan vaan testimielessä. Alkoholismi kuvotti vaikka teininä joinkin ajoittain. Äiti ryyppäsi itsensä miltei hengiltä (pyörätuolissa nykyään, järki pysyi sentään). Löysin kylältä nätin tytön, johon rakastuin ja rakkaus tuki paljon tässä vaiheessa elämää. Tyttö halusi pois isoon kaupunkiin opiskelemaan. "Rakennetaan meidän ihan oma tulevaisuus". Tuli minulle raskaaksi ja muutti edeltä. Räpiköin vielä puoli vuotta ylioppilaaksi ja menin perässä.

Poika syntyi, olin 18 ja menin armeijaan puoleksi vuodeksi. Avovaimo valmistui ja alkoi käydä töissä. Ylläpidimme hyvää ja hellää lapsuutta pienelle pojallemme.

Olin miltei kaksi vuotta sitten lataamossa pari viikkoa, koska tuli ero. Olin hyvin paskana tästä koska olin muuttanut tuntemattomalle paikkakunnalle ilman muita kontakteja. Menin lääkäriin ja vanha, juuri eläkkeelle jäämässä oleva lääkäritäti kuunteli kun valitin tilanteestani aiheutuvaa voimakasta ahdistusta ja masennusta. Päätti sitten myöntää venlafaxineja, joita en kerennyt popsimaan kuin parin viikon ajan kunnes jouduin lataamoon, koska lääkkeen aiheuttama korostus masennukseen ja toivottomuuteen aiheutti minulle sen, että olin vetämässä itseäni hirteen. Korkeakouluopinnot oli vetämässä jo melkein viimeistä vuotta.

Pääsin lataamosta lyrikojen, ketipinorien (joita söin sinä keväänä itsetuhoisesti alkon kanssa liikaa ja maanisen psykoosin seurauksena hukkasin puhelimeni ja poliisit noukkivat minut puistosta koska olin hypännyt auton yli ja tippunut tuulilasin läpi, koska olin pakenemassa mafiaa. En syö enää) ja tenoxien kanssa. Ai että lyrikat ja tenoksit maistui kukan ja bissen kanssa.Väärinkäyttö hahmottui lekureille ja enää en saanut muita kun escitaloprameja ja ketipinoreja. "-Mutta kun ahdistaa niin, että huimaa ja sydän lyö epätahtia ja taju tuntuu lähtevän" "-No tässä on näitä propraleja, koitappa niitä siihen."

Escitaloprameja söin, masennuin ja palasin masennuksesta kun lääke alkoi toimia niinkuin pitää. Vaikutukset olivat lakonisuus ja tietynasteinen välinpitämättömyys omasta elämästä. Paha olo ei niillä lähtenyt, joten lopetin enkä syö enää. Eikä ole kovaa alakuloa ainakaan. Serotoniini, serotoniini... Tuntuu, että paha oloni on hieman monimutkaisempaa ja laajemmalla tasolla.

Nyt parin vuoden päästä asiat ovat parempaan päin jälleen. Olen palannut avovaimon kanssa yhteen, joka vaipui myös syvään masennukseen pari vuotta sitten, koska hänen juomisensa aiheutti sen, että tärkein ihminen elämässäni, 6-vuotias poikani otettiin huostaan ja avovaimo joutui sähköshokkihoitoon. Poikaa kävi sääliksi ja yritin ja yritän olla niin paljon läsnä ja ymmärtäväinen, kuuntelevainen ja hyvä isä kuin vaan mitenkään vaan pystyn, koska poikani on kokenut liikaa. Apaattinen äiti tuskin on ollut voimallisena läsnä hänelle neuroleptien aiheuttaneen apaattisuuden vuoksi. Ei ole muuten äidilläkään kivat lähtökohdat, ollut huostassa 6-vuotiaasta ja hyväksikäytetty huostaanottoperheessä. Ei sentään ryyppää enää, käynyt kuukauden vieroituksen ja sain hänet luopumaan niistä antipsykooteista joka joku urpo psykiatri oli määrännyt unettomuuteen!

Tämän kaiken aikana käytin ja käytän päihteitä lievittääkseni ahdistustani, ja kannabis oli tässä ollut isona osana jo 8 vuotta. Siitäkin yritän pysyä erossa ja kaikista muistakin päihteistä, koska haluan saada opinnot valmiiksi ja jonkun tukevan akselin itselleni babylonin rattaisiin. Runsaan eri hallusinogeenien vuoksi olen jotenkin päätynyt, että ehkä tämä on se realistisin ratkaisu sen sijaan, että muuttaisi metsän keskelle keräilijä-metsästäjäksi.

Tässä yritin jotenkin hahmotella taustojani ja tämänhetkistä tilannettani. Opiskelua pitäisi tehdä vitusti koska se on loppuvaiheilla (sentään) jo, vaikka venynyt jo melkein vuodella. Karkasin tänään kuitenkin omalle kämpälleni, söin pari hommattua lyrikaa ja pamia ja kaadan bisseä kurkusta alas. Jotta lähtis tämä sekoamisahdistuspaskaolo pois. Muuallekaan ei oikein osaa/kykene purkautumaan tästä. Jos tämä jotain itsellekin hahmotteli. Huomenna synttärit.

Ahdistaa. Edelleen.

[Skitzle]

Itellä ahistaa, mut nii ahistaa muillaki, joten en voi valittaa. Aina voin tilata netistä piriä, budia ja valiumia, sit vetää semmoset segikset, ettei mikään enää tunnu miltään. Onneksi oon sentää tajunnu pysyä nuista hitaista erossa, riippuvuus on viiminen asia, jota ny haluan. 2 ruiskua ja neulaakin olen jo saanut käsiini. Douppi vaan puuttuu. :3

Enemmänkin tällä hetkellä vituttaa tää tylsyys, niska-, selkä- ja mahakivut. Päänsärkyyn oon jo tottunut...
Rahattomuus, eli työttömyys ja unettomuus on myös aika perseestä. Ruokahalu on kadonnut melkein kokonaan.
Itsetuhoiset ajatukset tietty, mut oon nii vitun säälittävä ihminen, et ei mulla olis koskaa ees pokkaa itteä tappaa, vaikka yrittänyt olen jo ala-asteelta lähtien monet kerrat. Mielummi vaa oottelen seuraavaa dosagea/flippiä tai hyvällä tuurilla jopa ystävää.. joka vain halaisi tai muuten vaan piristäisi mun päivää.. oottelen jotain.. uutta, tuttavuutta, kenties säimää, parempaa mäihää tai päivää ilman huolen häivää.. ihan vitun sama, ku en kuole vielä tänään tai huomen, sama meno jatkunu jo useamman vuoden.

[Mortalaplasia]

Mulla on vaan se paha,että kun soitan jotain virasto puhelua,niin en uskalla puhua jonkun kuulen, oli se sitten kaveri tai sisko ihan sama,niin mun pitää aina poistua toiseen huoneeseen soittamaan.

Minulla täysin sama. Useasti ovat psykiatrit ja muut ehdotelleet, että soittaisin jonkun tutun läsnäollessa, mutta se ei tosiaankaan helpota yhtään. Päinvastoin. Myös joihinkin virastoihin meneminen on helpompaa yksin. Tykkään muutenkin mennä tällaisissa virastohommissa ihan sinne paikan päälle kuin että soittaisin. Soittaminen on helvetin ahdistavaa, varsinkin jos hoidettava asia on monimutkainen ja vaikeasti selitettävä. Kärsin lievästä änkytyksestä, tai en tiedä onko änkytys se oikea sana, ehkä epäselvä puhe on parempi. Jos alan ahdistumaan, niin alan puhumaan nopeasti ja epäselvästi, niin ettei siitä saa oikein mitään selvää. Ja sitten jos asia pitää toistaa, niin ahdistun lisää ja tilanne pahenee.
Niin en todellakaan halua, että kukaan kaverini tai siskoni näkee ahdistuneen tilani vaikka kuinka ymmärtäisivät.
Pelkään, että jos jossain vaiheessa olen jonkinlaisessa töissä, niin siellä pitää soittaa puheluita ja joku työkaveri kyttää siinä vieressä ja kaiken lisäksi jos tilanne on sellainen ettei pääse minnekään piiloon soittamaan.

[Skitzle]

Mulla on vaan se paha,että kun soitan jotain virasto puhelua,niin en uskalla puhua jonkun kuulen, oli se sitten kaveri tai sisko ihan sama,niin mun pitää aina poistua toiseen huoneeseen soittamaan.

Minulla täysin sama. Useasti ovat psykiatrit ja muut ehdotelleet, että soittaisin jonkun tutun läsnäollessa, mutta se ei tosiaankaan helpota yhtään. Päinvastoin. Myös joihinkin virastoihin meneminen on helpompaa yksin. Tykkään muutenkin mennä tällaisissa virastohommissa ihan sinne paikan päälle kuin että soittaisin. Soittaminen on helvetin ahdistavaa, varsinkin jos hoidettava asia on monimutkainen ja vaikeasti selitettävä. Kärsin lievästä änkytyksestä, tai en tiedä onko änkytys se oikea sana, ehkä epäselvä puhe on parempi. Jos alan ahdistumaan, niin alan puhumaan nopeasti ja epäselvästi, niin ettei siitä saa oikein mitään selvää. Ja sitten jos asia pitää toistaa, niin ahdistun lisää ja tilanne pahenee.
Niin en todellakaan halua, että kukaan kaverini tai siskoni näkee ahdistuneen tilani vaikka kuinka ymmärtäisivät.
Pelkään, että jos jossain vaiheessa olen jonkinlaisessa töissä, niin siellä pitää soittaa puheluita ja joku työkaveri kyttää siinä vieressä ja kaiken lisäksi jos tilanne on sellainen ettei pääse minnekään piiloon soittamaan.

Et kai sie ny sun omaa puhettas kuumottele? :) Itellä on sama ongelma, et on vähä epäselvä puhe. Vähä ekstaasia alle ja hommat on kondiksessa tai ainaki stondiksessa. :D Vitsi vitsi, ku listis nistin. Itellä vielä tupakanpoltto pahentaa tuota ja sit jos kukaan ei ymmärrä minua niin saan yleensä raivokohtauksen, mut
samaha son, ihmisiä on moneen junaan, eli oon iha vitu kujal. Hauskaa mulla on silti, mut oon vaa helevetin laiska ja kehtaan myöntää sen.. Älkää ottako meikän juttuja tosiaankaa tosissaan, oon valitettavasti selvin päin.. :3 Ei oo vielkää tullut budit, alan itkemään.. ;( En ookkaa viel kokeillu viiltelyä, kellää kokemusta mitä meikä vois laittaa sitruunan ja suolan lisäksi haavoihin?

Itekki inhoan puheluja, ku se on aina toisen päälle puhumista.. rasittavaa, mut mikäpä ny mulla ei vituttais, eiku nii joo tietenki.. huumeiden vaikutuksen alaisena oleminen!