Sain sitten käsiini hieman Salvian lehteä ja torstai iltana 17.7. ennen siirtymistäni uni-todellisuuteen päätin viettää hetken tämän opettajan seurassa, koska se vaan tuntui oikealta ja tarpelliselta.
Pistin taustalle soimaan metsän ääniä. https://www.youtube.com/watch?v=OdIJ2x3nxzQ
Täytin piippuni lehdellä. sammutin kaikki valot ja asettauduin sängylleni.
Nostin piipun huulilleni ja katsoin ulos ikkunasta; laskeneen auringon värjäämät pilvet olivat värjänneet taivaan rannan. Sytytin ja imin. Hengitin.
Imin savua syvälle keuhkoihini, puhalsin savut voimalla ulos ikkunasta. Se tuntui täyttävältä, tuttu maku valtasi samalla makunystyräni.
Tunne siitä että saavuin kotiin valtasi minut. Tuo turvallinen tunne. Olin turvassa. Salli otti minut syliin ja kuiskasi minulle sanattomilla sanoillaan:
Hei pikkuinen, olen odottanut sinua
Olin aluksi vähän hämilläni, en saanut sanoja suustani, en tiennyt mitä minun pitäisi sanoa. Päädyin pyytmään anteeksi, kun en osannut vastata Sallille.
Ei se mitään, joskus ei tarvita sanoja. Riittää, vain kun olet tässä ja nyt
Turvallisuuden tunne syveni entisestään.
Olimme kahdestaan.
Linnut lauloivat ympärillämme, kyyhkynen aloitti oman ääntelynsä. Kasvit ympärillämme elivät omaa elämäänsä. Tuuli puhalsi vaimeasti.
Katselin kasveja ja mietin, kuinka hyvää huolta niistä on pidettävä. Suuri empatian tunne valtasi minut. Seassa oli myös kuolleita kasveja ja tippuneita lehtiä. Se sai minut mietteliääksi hetkeksi.
"Elämän kiertokulkua..", ajattelin spontaanisti.
Jotta voisi syntyä, on myös kuoltava, sanoi Salli. Se on elämän laki
Havahduin Sallin läsnäoloon, jonka yhtäkkiä tiedostin syvällisemmin ympärilläni. Se tuntui täysin samalta, kuin olisi ihmisen seurassa. Pyysin taas hämilläni anteeksi, sitä etten osannut huomioida Sallia.
Salli hymyili minulle, ilman ilmeitä, ilman hymyä. Ei se mitään
Katsoin illan värjäämää pilveä ikkunan raosta ja yritin etsiä siitä jotain erikoisia muotoja, hetken päästä tajusin, että kaikki muodot olivat siinä ja nyt. Ei tarvitse etsiä mitään. Pilvi ilmeni nyt täysin eri tavalla. Vain oman itsenään, pilvenä. Kauniina pilvenä.
Tajusin taas kuinka lapsi oikeasti olen.
Salli laski lempeästi kätensä olkapäälleni, kuin lohduttaakseen. Ja samalla itsevarmuutta tuoden.
Rupesin kyselemään kysymyksiä mm. elämästä ja kaikesta siihen liittyvästä.
Joka kerta sain kysymyksiin tyhjentävän vastauksen, joka toi lisää turvallisuuden ja täyttymyksen tunnetta. Tarkoituksen tunnetta.
Kaikella on tarkoituksensa
Jokainen asia tulee löytämään paikkansa
Lopulta kävin makuulle tyytyväisenä ja Salli tuuditti minut levolliseen uneen. Näin intensiivisiä unia, joista en kyllä muista pahemmin mitään. Salli oli niissä kyllä osallisena, sen muistan.
------------------------------------------------------------------------------------------------------
Vaikkakin kokemus oli hyvinkin "mieto", se sai mut miettimään eri tavalla monia asioita. Salli muistutti mua monista ihmeellisistä elämän "perusasioista", jotka olin jättänyt osittain huomiotta.
Siitä, että kuinka hienoa on vaan lähteä ulos kävelemään, olemaan. Kattoa kun kaikki elää. Ihmiset asioillaan, linnut puissa, hyönteiset kasveissa, kasvit maassa, Maa avaruudessa. Kaikki samaan aikaan, tässä ja nyt.
Mut ehkä kaikkein tärkeintä Salli muistutti mua kasvien ja ihmisten välisistä suhteista ja, että kuinka välttämättömia ne onkaan. Jotta voidaan oppia ja pysyä terveenä.
Ja balanssista ylipäätään. Kemia ja Henki. Kuolema ja Syntymä. Jing & Jang.
Onneksi on olemassa kasveja kuten Salvia Divinorum, jotka tuottaa kemikaaleja esim. Salvanoriini A, jonka kautta ne voi puhua meille omalla kielellään ja auttaa meitä ymmärtämään asioita itsestämme ja ympäristöstämme.
Sen ajatteleminen tekee mun olon turvalliseksi.Salli...
Hei ja eka raportointi multa tänne !
Way to go son" Rupeeppa siinä sit selittään..
En tiiä miks? Varmaan sen takii ku oon ite sen kirjottanut?