Olen kerran aikaisemmin syönyt miedon annoksen sieniä ja siitä lähtien halunnut päästä hapon pyörteisiin. Valitettavasti tarjonta on surkeaa tällä seudulla.
Minun onnekseni huomasin, että tarjolla on näitä iltalehdestä tuttuja "mystisen DKn" eli Douppikaupan 200 mcg Aum-lappuja, ja ei muutakun tulemaan!
Halusin testata tätä ainetta yksin kaikessa hiljaisuudessa. Ehkä ajattelin sen lääkkeenä tämän opiaattihelvetin jälkeisiin oloihin, että saisin päätä selvitettyä.
En nauttinut mitään aineita n. viikkoon ennen tätä testausta, koska halusin puhtaan LSD-kokemuksen.
Nappasin klo 12 päivällä n. 50mcg varovaisena kielelle ja selailin tietokoneella
Odottelin odottelin odottelin.. ei mitäään..
13.00 Iski outo pakko hymyillä, ja naama vääntyi väkisin hymyyn ja ajatukset oli erittäin positiivisia! Tämän subu vieroituksen aikana (viimeiset 4kk on/off) on ollut masentavaa ja en ole voinut nauttia elämästä, mutta nyt jostain kumman syystä olo oli mitä kevyin ikinä,
Päätin napata toiset 50mcg ja lähdin viemään pulloja kauppaan..
Matkalla ajatukset juoksivat kilpaa, kaikki äänet tuntuivat todella voimakkailta, ja näkö tuntui laajenevan kuin laajakuvaksi. Näin maailman aivan toisin silmin. Kuin katsoisin itseäni ilmasta kävelemässä.
Olin vain ja annoin kaiken olla ohimenevää, se tuntui rauhalliselta.
Vastaantulija alkoi hieman kuumottamaan ja aloin käymään dialogia pääni sisällä "Toi tietää ihan varmasti et oon hapois" "Ei se voi millään tietää" tätä rataa.. kasasin itseni ja jatkoin matkaa kohti kauppaa..
Kaupassa uudet kuumot päälle, hoidin homman ja lähdin nopeasti pois(mistä lähtien kaupassa käynti on ollut näin vaikeeta o_O)
E: Ajantaju mennyt aivan hukkaan jossai tässä kohtaa joten kirjoitan mitä muistan
Loppumatka himaan meni moitteettomasti, ihmettelin vain ostoksiani. Battery ja tuttifrutti karkkipussi.. emmä edes tykkää batteryst. Ilmeisesti päätin että nyt se on tykättävä. Kotiin päästyäni päätin syödä jotain, syöminen osottautui epämiellyttäväksi joten päätin polttaa tupakan.
Tässä kohtaa kun nousin alkoi olla hieman outo olo, kävely tuntui vaikealta ja silmissä "kuhisi". Siirtyessäni pihalle tuntui kuin olisin astunut aivan toisenlaiseen ulottuvuuteen, mutta tässä tilanteessa se oli "normaalia" ja jatkoin kuin mitään ei olisi tapahtunut, olin kokoajan pääni sisällä ja mietin kosmista maailmankaikkeutta jota on aivan mahdoton selittää sanoin. En ajatellut sanoilla vaan olemalla "se asia jota ajatellaan" en osaa paremmin selittää, ja taas takaisin sisälle tullessani siiryin ulottuvuudelta toiselle. Ajattelin kuinka mahtavaa on surffata ulottuvuuksilla ja nauroin.
Melko tajunnanräjäyttävää touhua näin laskuissa miettien. Vaikeaa muistaa kaikkea tapahtunutta.
Kävin vielä muutaman kerran pihalla kävelemässä, ja vastaan tuli kissa jota kohtaan tunsin suurta rakkautta olin onnellinen tavatessani tämän kissan.
Kyykistyin ja kissa tuli heti luokseni, silitin hetken aikaa ja päätin, että nyt meidän on aika erota. Nousin ja hyvästelin kissan. Miettiessäni "tässä tiemme eroavat, nähdään joskus.. kissa" en epäillyt ajatuksiani hetkeäkään vaan jatkoin kohti kotia. Kotona maatessani mietin että mitä sitä on tullut tehtyä lähiaikoina kun huomasin, että ei yhtään mitään. Tuntui kuin en olisi saavuttanut mitään.
Päätin heti tehdä asiaan muutoksen ja aloin hakkaamaan nyrkkeilysäkkiä kuin hullu. Jälkeenpäin ihmettelin, että mistä moinen energiaryöppö,
olin muutenkin melko levoton tämän jälkeen kävin pihalla istumassa ja tupakoimassa miettimässä asioita ja välillä olin sisällä istumassa ja miettimässä.
Katsoin välillä bleach-animea ja happo tuntui tuovan potkua animeenkin kun nauratti niin. Välillä taas mietin, että mitä mäkin tässä saatana animea katson ja aloin hakkaamaan nyrkkeilysäkkiä kunnes väsähdin.
Loppuilta meni melko smuutisti chillaillen ja kavereille puhuen facebookissa.
Sisäisiä asioita en ala puimaan tässä, suosittelen muillekkin pohdintoihin käyttämään tätä mainiota työkalua.
E: Muiden tarinoita luettuani löysin melko samanlaisia kokemuksia tästä kun ajattelin tripin aikana olevani kuollut/sairaalassa/missälie/jokapaikassa samaanaikaan ja ymmärsin sen, että me olemme ikuisisia olentoja joten mehän olemme kaikkea sitä mitä on olemassa eli yhden elämän määritelmä on sama kuin äärettömyys. Yrittäkää ny tuosta ymmärtää
Iso kiitos vielä Douppikaupalle ja anteeksi tekstistä (en jaksa katsoa läpi näin laskuissa)
Toivottavasti tässä oli edes vähän suomenkieltä mukana
Tämä kokemus avasi silmiäni ja ehkä antoi myös positiivisen näkökannan elämään ja elämiseen. Nautitaan.
