(DXM) Elämäni järisyttävin kokemus ja oivallukseni huumeista

[Tofupekoni]

Tuli tossa viimereissulla tehtyä näin, että oli ihan yksinäni ja fiilis oli mitä mainioin, joskin vähän jännittynyt, niinkuin aina ennen trippiä (Mulla on perhosia vatsassa, kun mä ajattelenkin tätä kohtalokasta iltaa). Erottelin 200ml resilaria, aika myöhään, enkä odottanu reissulta mitään uutta, vaan ajattelin ihan vaan viettää iltaa. No olin syöny sinä päivänä, eikä oikeen tuntunu toimivan edes välttävästi. (Näin alkaa kaikki pahat trippistoorit.)

Mähän en mitään mistään meditaatioista tiedä, ku en oo perehtynyt, mutta ajattelin kokeilla. Pistin 5.1 kanavaiset surround kuulokkeet päähän ja soimaan King Crimsonin Starlessin ja soittolistalle sen perään Pink Floydin Dark Side of the Moonin 5.1 version. No ensimmäisen biisin jälkeen mä en enää musiikkia edes kuullut, joten jos ei settingin vaikutusta oteta huomioon (Mikä olis tyhmää, koska sitä ei voi olla ottamatta huomioon), ni oli ihan turhaa vaivaa. Jokatapauksessa Set&Setting oli kokonaisuudessaan erittäin hyvä.

Istuin huoneeni keskellä kymmenien kynttilöiden ympäröimänä alasti risti-istunnassa, kuulokkeet päässä, silmät kiinni ja annoin mieleni mennä ajatusvirtauksen mukana. Ajatukseni oli täysin kirkas ja selkeä koko tripin ajan. Ensin oli ihan pimeää ja kuulin musiikkia kuulokkeista suhteellisen kovaa. Ehkä minuutin tai kahden jälkeen aloin tuntemaan erittäin voimakkaita dissosatiivisia tuntemuksia, joita muistan tunteneeni ihan pienenä lapsena joskus ollessani kovassa kuumeessa. Tunsin olevani kokoni puolesta erittäin epätodellisen pieni, sitten suuri ja vuorottelun jatkuessa lopulta molempia. Olin tässä vaiheessa nähnyt valonkajahduksia silmissäni ja luulin virheellisesti niiden olevan kynttilän valoa silmäluomieni läpi.

Dissosatiivisten tuntemuksieni kasvaessa yhä voimakkaammiksi yhtäkkiä tapahtui jotain minulle täysin ennen kokematonta. Henkinen minäni irtautui ruumistani. Olen kuvitellut sen olevan jotakin leijailua ruumiin yläpuolella, mutta sitä se ei tosiaankaan ollut. Samassa huomasin, mistä valonkajo oli tullut ja löysin visuaalini, sillä henkinen minäni kaatui puoliväliin lattian läpi, ikäänkuin eräänlaiseen kuoppaan, vaakatasoon. Olin vain katsonut väärään suuntaan. Musiikki hävisi korvistani ja näin mitä ihmeellisimpiä visuaaleja. Matkasin maailmojen halki ja aloin yht'äkkiä kasvaa planeetan ulkopuolelle ja halki galaksien, kunnes lopulta näin koko maailmankaikkeuden ja samalla, kun katselin sitä näin jokaisen pienen yksityiskohdan. Kunnes maailmankaikkeus oli edessäni ja näin mikä sitä ympäröi. Se on ollut järisyttävin ja ihmeellisin näky ikinä. En pystyisi sitä ikinä kuvailemaan sen ansaitsemalla tavalla, joten joudumme tyytymään vain ylimalkaiseen kuvaukseen sen rakenteesta. Maailmankaikkeuden ulkopuoli koostuu vaaleasta ja hopeaisesta sumusta, joka ei kuitenkaan ole sumua tai savua vaan kiintää, ehkä pehmeää ja leijailevaa, mutta kuitenkin tukevaa ainetta, joka ehdottomasti, huolimatta etereaalista koostumuksestaan kannattelee yläpuolella jotakin käsittämättömän painavaa ja vetää alapuolella vastaavasti ääretöntä painoa puoleensa. Tämä seinusta, alue tai ehkä pylväikkö näyttää etäisesti kauniin valkoiseltta silkkiltä, josta heijastuu kylmä talviaurinko. Se ympäröi suurta valkoista ympyrän mallista tilaa, jonka keskellä on maailmankaikkeus. Kun katson sitä, tunnen suurta ikävää kotiin.

Juuri kun näin, että huoneen silkkisillä sumuseinillä liikkuu harmahtavia suuria olentoja, jotka tulkitsen välittömästi jumalankaltaisiksi olennoiksi, alkaa kaikki mennä takaperin ensin äärettömän nopeasti ja sitten hitaammin ja taas hitaammin. Lopulta tunnen olevani takaisin ruumiissani ja aivan pikkuhiljaa kohoan pehmeästä kuopasta ylöspäin ja hyvin hitaasti ja rauhallisesti käännyn oikein päin ja musiikki alkaa soida korvissani.

Aikaa tuntui kuluneen äärettömän paljon, mutta kun tarkistan soittimestani aikaa oli todellisuudessa kulunut noin tunti ja vartti. Myöhemmin kun istuin tupakalla pitelin kädessäni tyhjää resilar pulloa ja ajattelin, että täältäkö tämä kaikki tuli ja ymmärrän, että dxm tai ylipäätään mikään huume, ei voi olla muuta, kuin korkeintaan avain mielen sellaisiin osiin joita olisi muuten äärettömän vaikea tarkastella.

[Hampputukka]

Noniin, tää on sitä mitä psykedeeleistä etsinkin. Hyvä stoori ja varmasti hyvä trippikin.

[spasm]

Kuulosti kyllä kiehtovalta Tuo on kyllä se yksi asia mistä psykeistä/dissoista pidän. Itsekin olin kerran universumin katolla dexmeissä.

[powergrower]

Hienosti kirjoitettu Jostain syystä alkoi itsekkin tehdä mieli koittaa dexmii tässä taas, viime kerrasta onkin jo reilu puolisen vuotta aikaa...

[TiiEitsKay]

saakeli.. apteekki on jo kiinni :C

[Ahab]

Todella kiinnostavalta vaikuttaa tuo maailmankaikkeuden näkeminen. Dexmiä en kyllä enää mitään trippiannoksia ota. Piirrä kuva siitä mitä näit.

[spasm]

Dexmiä en kyllä enää mitään trippiannoksia ota.

Mikä ettei? Huono trippi?

[Ahab]

No 600-900mg annoksia olen aina ottanut ja ne on jotenkin liian pimeitä että niistä saisin viihdettä tai viisautta. Jos Star Warsissa olis huumeita ni Sithit vetäis deksmiä ja Jedit ayahuascaa. Deksmi on jotenkin niin dark side. Ehkä kuitenkin kokeilen vielä joskus jotain 300mg annosta.

[spasm]

No 600-900mg annoksia olen aina ottanut ja ne on jotenkin liian pimeitä että niistä saisin viihdettä tai viisautta. Jos Star Warsissa olis huumeita ni Sithit vetäis deksmiä ja Jedit ayahuascaa. Deksmi on jotenkin niin dark side. Ehkä kuitenkin kokeilen vielä joskus jotain 300mg annosta.

Tuo Star Wars -vertaus oli aika osuva kyllä.

[Inovix]

Onneksi olkoon. Tuo oli hienoa luettavaa ja tosiaan varmasti hienoa koettavaa. Itse en usko saavana DXM:stä mitään tuollaista irti. Minulle käy helposti niin että tunnen jonkun ikävän "pahuuden" läsnäolan ja kaikki on tummaa ja mustaa hämärää ja sekavaa. Erittäin "evil"!

Inovix

[Fronix]

Vituttaa vaan kun menin ekalla kerralla pistämään ''vähän'' liikaa soodatuhkaa,kun ei nettiä ollut tarjolla ohjeen tarkistukseen.Tli vain pienet euforiat,tasapainon menetystä ja SAAKELINmoinen kutina,jos raapi vähäsenkin.

[Jeshu]

Kuulostaa kyllä juuri sellaiselta kokemukselta, jossa voisi olla täydellisen kotoinen olo, jos sitä edes meinasit tuolla että tuli ikävä kotiin vaiko ehkä juuri päinvastaista... Jotain jumalallista tai "jumalallista" tuollaisessa kokemuksessa joka tapauksessa voisi kuvitella olevan, sellaista mitä monet ehkä kaipaa. Aikaa ennen syntymää (vaikka nyt välttämättä tälläiseen uskokaan), eloa ilman että ruumis kahlitsee. Hieno tarina.

[Lymykonna]

Dissosiaavit ovat reduktionistisiä, psykedeelit holistisia. EHKÄ.

[Happotatti]

Haluaisin kokeilla dxm:ää. jos vaikka viikonloppuna sitte:)

[bol]

Sain kylmät vibat, kun luin tämän tarinan. Todella hienosti kirjoitettu. Viikonloppuna olisi itselläkin tarkoitus uppoutua DXM:män saloihin ensimmäistä kertaa (450mg)