Kolumni: Addiktiot ovat korvikkeita hengen köyhyydelle

[Huxley]

http://www.hs.fi/tiede/Kolumni+Addiktio ... -art-top-1

Herättääkö ajatuksia?

[Huxley]

http://www.stuartmcmillen.com/comics_en/rat-park/

Stuart McMillenin tekemä strippi jutussa mainitusta rottapuistosta.

[lordshiva]

Kolumnissa puhutaan opiaateista ja niihin liittyvistä tutkimuksista, joissa uudet käyttäjät eivät ole kokeneet mitään euforiaa.
Omasta kokemuksesta opiaattien hyviä vaikutuksia pitää oppia tuntemaan ja syventymään niihin, ennen kuin niistä edes välttämättä tuntee euforiaa.
Mutta toki uskon sen, että läheskään kaikki eivät opiaattien vaikutuksista nauti.

[Pen]

Näinpä. Meni lähemmäs 5 koittokertaa buprenin kanssa että se olis ees ok, sitä ennen se oli suoraansanottuna paskaa. Kymmenen jälkeen jo tykkäsin. Hepan kanssa sama homma, ei tosiaankaan napannut ekalla kerralla. Morfiini sen sijaan oli ensirakkautta, varmaan siksi että oli jo oppinut oppareista nauttimaan.

Ja sama tuntu olevan lähes kaikilla, tosi harvat tutut on ekalla kerralla saanut opiaateista irti mitään.

Tossahan kyllä mainittiin testi että vedettiin viikko putkeen. Ei mielestäni oikea tapa. Itse käytin pari kertaa vuodessa, ihan testin takia ja jossain vaiheessa päädyin siihen että tykkäsin.

Noh, ihmiset on erilaisia.

[Petri6]

Itse sain sen lämpimän hyvän olon kyllä jo ensimmäisellä noin 30mg annoksella etyylimorfiinia 17-vuotiaana. Sitten kun rupesin tramadolia saamaan hankittua vuonna 2009 niin aloin käyttämään opioideja noin parin viikon välein, siitä sitten reilussa neljässä vuodessa lipsui monta kertaa viikossa käytöksi. Mutta tuohon kyllä vaikutti todella paljon aineen saatavuus, halpa hinta ja muun tekemisen puute.

[Dexma]

Itelle eniten kyllä opiaatit alkoi toimimaan vasta myöhemmin elämässä. Sitten, kun vähän muut päihteet eivät enään toimineet. Oli ne aina toiminut ja niistä hieno olo tuli, mutta opiaateissa ei ollut sitä jotain mystistä ja jännää kuin deeleissä esimerkiksi. Deeleistä tiesin jo hyvin nuorena, että tuun niitä käyttään ja musta tulee HIPPI, opiaatit olivat omalla tapaa yllätys mulle tosi kauan kylläkin.

Opiaatit tosiaan alkoi vasta sitten, kun muut päihteet olivat jo tapa, mutta niistä ei saanut sitä potkua oikein. Hapon napsiminen viikonloppuisin ei enään ollut ihmeellistä, mutta jotenkin sitä halus kiskoo kuoseja ja ne deelien sivuoireet piti jollain korjata ja siihen sopi yhteiskäyttö opiaattien kanssa. Tärkeintä oli kumminkin opiaateissa se, että niillä pystyi elään arkista elämää ihan normaalisti, mutta silti oli joku kemikaali potkimassa.

Sanoin tänään mun terapeutille, että on helppo olla selvinpäin arkisin, kun se on käytännöllisempää. Eihän eläinkään luonnossa, kun se pelkää tulla syödyksi ja kokoajan joutuu selviämään niin ala huvikseen itteään päihdyttään ja huonontaan omia kognitiivisia kykyjä. Tämä sama juttu on mulla monissa doupeissa, mutta opiaateissa ne kognitiiviset kykyjen huonontuminen on muihin päihteisiin verrattuna aika minimaalinen. Koukussa olo kyllä pistää haittaa elämää ja monesti opiaateista tulen omalla tapaa vähän yli-innokkaaksi asioissa joka tekee mun persoonasta ehkä joskus sellaisen, etten koe sitä mielentilaa enään niin käytännölliseksi.

Huumeita on helppo käyttää silloin, kun niille on AIKAA, mutta sitten kun on muita asioita elämässä niin joutuu välillä skarppaan ja jos se skarppaus ei tunnu "joutumiselta" vaan aidolta halulta niin sitä on yllättävän helppo olla selvinpäin tavallaan... Itselleni on edelleen vuosien käytön jälkeen kyllä älyttömän hankala olla esim vapaailtana selvinpäin se on tosi pitkälle rakentunut tapa joka vaatii aikamoista uudelleen rakentamista omaan käytökseen. Samalla, kun vedän kuoseja niin en niistä paljoo enään irti mitään saa.

[Stickyicky]

Näinpä. Meni lähemmäs 5 koittokertaa buprenin kanssa että se olis ees ok, sitä ennen se oli suoraansanottuna paskaa. Kymmenen jälkeen jo tykkäsin. Hepan kanssa sama homma, ei tosiaankaan napannut ekalla kerralla. Morfiini sen sijaan oli ensirakkautta, varmaan siksi että oli jo oppinut oppareista nauttimaan.

Ja sama tuntu olevan lähes kaikilla, tosi harvat tutut on ekalla kerralla saanut opiaateista irti mitään.

Tossahan kyllä mainittiin testi että vedettiin viikko putkeen. Ei mielestäni oikea tapa. Itse käytin pari kertaa vuodessa, ihan testin takia ja jossain vaiheessa päädyin siihen että tykkäsin.

Noh, ihmiset on erilaisia.

Mitä järkeä sitten on rykiä tai tööttää jotain josta ei saa edes hyvää oloa?

[Personaes]

Kyllä olis kiva tietää minkälaisia annoksia ne on antanut jengille, jos ei monella sanonut yhtään mitään. Osaako lääketieteen nörtit ottaa huomioon eron aineiden annostelussa riippuen onko kyseessä hyötykäyttö/kivun hoito vai olojen haku/notkuilu. Onko "varmuuden vuoksi" vedetty alakanttiin.

Lisäks tuo, että huonolaatustakin kamaa on vedetty, niin onko mikään ihme? Vaikka se paskaa olisi, niin kait sitä porukka jotain helpotusta haluaa ja kyllä paskakin toimii, kunhan annosta nostaa vahvuuden mukaan.

Kyllä itelläkin ekaa kertaa buprea/unikko-teetä ottaessa, en todellakaan saanut mitään kunnon euforioita tai notkuja ollenkaan, mutta ihan selvästi vaikutukset huomas ja tuli miellyttävä olo. Sitten myöhemmin kun tajus sen jujun ja osas syventyä siihen, niin kasvoi euforia/notkuminen merkittävästi. Monessa huumeessa on kyllä se, että niitä pitää opetella/oppia käyttämään.

Eiköhän se ole niin että riippuvuuteen ei ole mitään yhtä selitystä, vaan useiden eriosien summa ja eri ihmisillä menee eri tavalla tämä.

[Huxley]

Amfea ei tarvinnut koskaan "opetella", se oli heti menoa. Myöhemmin se oli kunnolla heti menoa kun tuli i.v. kokeilu. Toisaalta, rotille annettiin kokaiinia. Se ei ole vienyt mennessään.

[zerk]

Kolumnissa puhutaan opiaateista ja niihin liittyvistä tutkimuksista, joissa uudet käyttäjät eivät ole kokeneet mitään euforiaa.
Omasta kokemuksesta opiaattien hyviä vaikutuksia pitää oppia tuntemaan ja syventymään niihin, ennen kuin niistä edes välttämättä tuntee euforiaa.
Mutta toki uskon sen, että läheskään kaikki eivät opiaattien vaikutuksista nauti.

Mun ensimmäiset opioidikokemukset oli ainakin helvetin euforisia ja mukavia.

[frapathea]

Mun ensimmäiset opioidikokemukset oli ainakin helvetin euforisia ja mukavia.

Tuliko jollekulle yllätyksenä, että tutkimuksen keskivertotuloksille löytyy aina tarpeeks isosta joukosta poikkeuksiakin? Jos kaikki reagois asioihin tismalleen samalla tavalla, ei asiaa tarvis tutkia alun alkaenkaan. Yksittäiset poikkeukset ja etenkään omakohtaiset kokemukset, joista katsoen on hankala ottaa huomioon niitä vaikuttavia asianhaaroja, jotka tutkimuksessa ollaan todennäköisesti tarkoin suljettu pois, eivät yksinään kumoa tai aseta kyseenalaiseksi tutkimuksen tuloksia.

[laihalohtu]

nopeita keloja jutusta:

Tottakai minkälainen addiktio tahansa vaatii enemmän kuin sen aineen, jolla tyydyttää ja ylläpitää riippuvuutta, mut vähän kyl mietyttää noi väitteet siitä, etteikö opiaatit ole tuottaneet minkään tasoista euforiaa... kenties vaikutukset on sittenkin niin yksilökohtaisia...

tossa testattiin ihmisillä morfiinia&heroiinia ja sanoivat, että ei minkäänlaista euforian tunnetta, aloittelijan annoksilla vielä saivat sitä. en tiedä mihin tolla tutkimuksella pyritään, kyllä aika moni niinä käytön alkuvaiheina varmasti tuntee jonkinlaista euforiaa...

tutkimuksessa käytetyt koekaniinit saattavat tosin elää jonkin sortin "addiktio-vyöhykkeen" ulkopuolella, että ei ole tarvetta riippuvuuteen. toisilla sen riippuvuuden aiheuttaa varmasti joku "hengen köyhyys" tjms. mitä tos sanottiin. ettei oo kaikki levelit aivoissa kohillaan tai jtn.

toi tutkimuskohde pisti ajattelemaan sitä, että se tietty ryhmä ei vaan taida kokea tarvetta riippuvuuteen. ite meininkiä katelleena varmasti törmää taas aivan erilaiseen ihmisryhmään, joilla on joku "luontainen tarve" addiktoitua helpommin.

ehkä mä tarkennan tuota ajatusta myöhemmin, pikaiset mietteet vaan tuossa. nyt lämpöisen peiton alle.

[Stickyicky]

Yksi mun mielestä iso asia nousi ainakin omaan mieleeni, josta keskustelinkin jo muutaman ihmisen kanssa.

Useimissa kokeissa testattavat tiesivät saavansa morfiinia/heroiinia. Tuossa yhdessä edes tutkijat eivät tienneet annettiinko plaseboa vai heroiinia.

Mielestäni pitäisi tehdä tutkimus jossa tutkittavat eivät tietäisi mitä substanssia heille annettaan, KOSKA ei kukaan järkevä ihminen halua koukuttua aineeseen joka tunnetaan nimellä heroiini! HEROIINI, sehän on sitä kaikkein stydeintä ja narkkien narkkia.

Uskon vahvasti, että kun tuollainen tavis tietää saavansa heroiinia niin hän jo alitajuntaisesti taistelee sitä addiktiota vastaan jota ei ole edes vielä syntynyt.

[Neste]

Mitenkäs vaikka rööki? Tosin olen aina pitänyt niitä henkisesti köyhinä jotka ovat alkaneet polttaa ryhmäpaineen takia.

Kolumnia lukiessa tuli heti subu mieleen - en ymmärrä miten siitä joku saa jotain irti ellei elämä/pää ole paskana.

[frapathea]

Niitän nyt varmaankin taas lisää kusipäisen nillin mainetta, mut ei vittu mitä keskustelua. Ymmärtäisin sen, ettei kaikki osaa välttämättä sujuvasti lukea jotain raakaa tutkimusdataa, mutta tossahan on selostettu selkeästi ja maallikolle ymmärrettävällä kielellä koo hoito, elikkäs yli puolet tähänkin ketjuun vastanneista vois nyt laittaa hieman luetun ymmärtämistä kehiin viesteistä päätellen.

Jos jollakulla on muuten tietoa, mistä vois kaivella tota tutkimusdataa noista kaksoissokeista kokeista euforiantunteeseen liittyen niin mua kiinnostais syynätä!

[Personaes]

Jostain syystä tulee mieleen lentävä spaghetti hirviö ja Bobby Hendersonin tekemä kaavio jossa löydettiin korrelaatio ilmastonlämpenemisen ja merirosvojen määrän välillä.

Tuo toimittajahan tunnetusti syyttää markkinataloutta about kaikesta mahdollisesta.

Eiköhän se ole aika selvä tieteellinen fakta että opiaatit, kuten heroiini, vapauttaa aivoissa dopamiinia ja dopamiini tuottaa euforiaa/hyvää oloa.

Riippuvuus taas noihin aineisiin syntyy ainakin osittain juuri sen takia, että kun reseptorit on käytön myötä tottunut vaupauttamaan suuret määrät dopamiinia aina kun ottaa opiaatteja niin eivät tämän seurauksena enää tuota dopamiinia normaalissa määrin ilman näitä aineita. Eli vahingoittavat näitä reseptoreja, mitä pidempään käytät ja mitä kovempaa kamaa, niin sitä huonommin ne toimivat ja sitä vaikeampi on riippuvuudesta päästä eroon.

Tosta artikkelista saa kuvan, että ei ne oikeesti tuotakkaan dopamiinia(joka on tieteellinen tosiasia) tai ainakaan siitä ei saa hyvää oloa(käyttäjien omat kokemukset, jotka yhtyvät tuohon tieteelliseen tosiasiaan).
Ja riippuvuus ei synnykkään sen takia että nämä reseptorit on vahingoittunut ja on fyysinen/psyykkinen riippuvuus aineesta vaan sen takia että MARKKINATALOUS!!111.

En kyllä niele tota selitystä.

Sen kyllä uskon ja tiedän että sosiaalinen hyvinvointi vaikuttaa suuresti noihin asioihin, mutta ei se todellakaan ole yksi ja ainut syy vaan kyllä tässä taustalla on moninaiset eri asiat.

[frapathea]

Eiköhän se ole aika selvä tieteellinen fakta että opiaatit, kuten heroiini, vapauttaa aivoissa dopamiinia ja dopamiini tuottaa euforiaa/hyvää oloa.

Niin, muttakun idea onkin juuri se, että nykytietämyksen valossa dopamiini (tai serotoniinikaan) ei itsessään tuota hyvää oloa. Se vaan tietyssä set&settingissä edsauttaa hyvänolon kokemusta, ja tähän vaikuttaa suuresti mm. meidän odotukset siitä, että tästäpä tuleekin nyt sitten hyvä olo. Sama ilmiö ku et nenää nyrpistämällä ruoka maistuu herkemmin pahalta mut toisin päin.

Tosta artikkelista saa kuvan, että ei ne oikeesti tuotakkaan dopamiinia(joka on tieteellinen tosiasia) tai ainakaan siitä ei saa hyvää oloa(käyttäjien omat kokemukset, jotka yhtyvät tuohon tieteelliseen tosiasiaan).

Tosiaan, luetun ymmärtämistä kehiin. Jos artikkelissa mainittuja tutkimuksia on uskominen (en oo löytänyt vielä mitään – onko kukaan muu?) niin käyttäjien omat kokemukset kakssoissokeessa tieteellisessä kokeessa viittaavat nimenomaan siihen, etteivät opiaatit itsessään automaattisesti tuota hyvää oloa tuota ja että viihde- tai ongelmakäytössä kokemus euforiasta kytkeytyy aikas moniin muihinkin seikkoihin kuin aineeseen yksinään. Tää on koko kirjoituksen keskeinen seikka – miten se voi jäädä näin monelta huomaamatta?

[Dexma]

Ympäristö tekee sen huumeen. Aivot vain vähän tuntuu kikkailevan jotain siinä välissä.

Aika monestihan kokemus opiaateista on monelle aluksi epämiellyttävä, jos ei osaa ajatella sitä, että hei tästä tulee kiva olo tästä pitäisi tulla kiva olo niin kaikenlainen päihtymys mun mielestä kuulostaa erittäin pelottavalta ajatukselta.

Ajattele miltä tuntuisi jos joku päihdyttäisi sut ilman, että tietäisit siitä mitään. Yhtäkkiä vain asiat alkaisi sumenemaan tai asiat rupeisi saamaan uusia värejä. Kehosi parhaimmillaan oksentaisi jonkun aineen vaikutuksen sivuoireena. Ei mikään ihmekkään jos ei aluksi sillai diggais. "Päihtymys tietyllä tapaa tuntuu monesti siltä, että hei nyt on jokin eritavoin ehkä jokin saattaisi olla pielessä myös."

Tosiaan silti pointti on se, että esim ihmisille jotka tietävät käyttävänsä jotain niin niiden ympäristö jo antaa pienen arvon sille aineelle. "Tää on morfiinii tästä tulee sellainen ja sellainen olo". Oot valmistautunut hyvään ja miellyttävään mielentilaan. Ympäristö ja elämä ylipäätään tekee meille monesti syyn käyttää. Apina kokeissahan jossain annettiin juurikin kokaiinia apinoille ja lajin heikoimmat edustajat olivat ne jotka siihen eniten koukuttui. Ne jotka kärsi eniten stressistä veti kolaa ja ne joilla meni muutenkin hyvin jättivät käyttämättä. Mun mielestä käytön jättäminen on aika loogista jos ajattelen jopa itseäni joka pyrkii ns pyöriin yhteiskunnan rattaissa. "Ei mun aivoilla ole aikaa kiskoo huumeita paljoo, ei mun aivoilla ole aikaa palautua niistä, mun tarttee olla skarpisti jottei käy huonosti..." Luulisin, että eläimet ovat vielä herkempiä tajuamaan tämän, koska he eivät voi vaihtaa sitä set and settingiä niinkuin minä viikonloppuisin, kun "lasken oman mieleni tasoa" illan mittaan.

Mä oon aina halunnut kokee "sokkopäihtymisen". Se jo, että tiedostaen päihtyväni, mutta en tiedä MILLÄ ja paljon päihtyisin olisi älyttömän kuumottavaa puhumattakaan siitä, että se kaikki tulisi puskista.

Set and setting on monesti se päihdyttävä kokemus, kemikaalit ne aivoissa riehuu muutenkin jo hulluna. Äsidi varmasti toimii vitusti paremmin harrastaen seksiä jonkun kuuman hipin kanssa Woodstokissa teiniän kovimmissa mylleryksissä ja herska varmasti toimii törkeen hyvin, kun kuuntelee samalla Lou Reediä ja hakee melankooliglamourista tummanpuheista euforia aaltoa.

Kuosit tuntuu monesti huonoissa tai ei niin osuvissa set and settingeissä jäävän harhaksi vain, eikä kovinkaan erikoiseksi. Tämä on varmasti yksi syy minkä takia moni kuosi monesti tuntuu pitkään käyttäneen ihmisen mielestä sellaiseksi, että niistä on "jäänyt jotain pois."

Mut joo. Olisi kiva löytää vähän tarkempaa dataa noista tutkimuksista.

[Personaes]

Tosiaan, luetun ymmärtämistä kehiin. Jos artikkelissa mainittuja tutkimuksia on uskominen (en oo löytänyt vielä mitään – onko kukaan muu?) niin käyttäjien omat kokemukset kakssoissokeessa tieteellisessä kokeessa viittaavat nimenomaan siihen, etteivät opiaatit itsessään automaattisesti tuota hyvää oloa tuota ja että viihde- tai ongelmakäytössä kokemus euforiasta kytkeytyy aikas moniin muihinkin seikkoihin kuin aineeseen yksinään. Tää on koko kirjoituksen keskeinen seikka – miten se voi jäädä näin monelta huomaamatta?

Ymmärsin kyllä mitä tolla haettiin, en vaan usko tohon selitykseen. Edit. tai uskon, mikäli tarkotat samaa kuin mun viiminen lause.

Varmasti set&setting vaikuttaa siihen mitä aineesta saa irti, mutta paljon enemmän se itse aine siinä vaikuttaa.

Tolla teorialla, esim. korvaushoito potilaille voitaisiin rueta antamaan sokerilientä, kunhan vaan sanottaisiin että se on metadonia ja potilaat olisi tyytyväisiä. Mutta homma ei menekkään niin, vai meneekö?

Meidän klinikalla oli joitakin vuosia sitten tapaus, jossa apteekki oli vahingossa tehnyt metadoni-liuoksesta reilusti miedompaa, oliko tyyliin 30% siitä mitä piti olla. Kukaan hoitajista ei tiennyt tota siis lääkkeen jaossa, mutta kummasti sinne rupes päivän mittaan ravaamaan nistejä pyytämässä redosea, kun ei lääke vaikuta ja on kipeä. Teidän teorian mukaan tossakin tapauksessa jengi ei olis niinkun huomannut mitään ja ollut tyytyväisenä?

Mun mielestä tuo on aivan älytön teoria.

Vaikuttaako sosiaalinen tilanne riippuvuuteen? Tottakai. Vaikuttaako set&setting vaikutuksiin? Tottakai. Vaikuttaako se itse aine? Totta helvetissä.

[frapathea]

Bleeh. Vastaan sitten kun oon löytänyt varteenotettavaa tutkimusdataa asiasta. Tosin sinänsähän kolumnissa ei nähdäkseni mainita, ettäkö opiaattien vaikutukset olisivat poikkeuksetta lumevaikutusta, vaan että niiden tuottama mielihyvä on sidoksissa ympäristöön ja odotuksiin.

[Personaes]

Luin koko jutun kyllä.

Ei tuo nyt ole mikään uutinen ainakaan mulle, että ympäristö vaikuttaa riippuvuuden kehittymiseen, tai että set&setting vaikuttaa kokemukseen tai että ekoilla kerroilla ei kaikki saa opiaateista paljoakaan irti.

Tosta vaan saa sellaisen kuvan, minkä joistain kommenteistakin huomaa, että juuri sosiaalinen asema olis jotenkin ylivoimaisen merkittävä tekijä riippuvuuden syntymiseen, mihin en usko. Kyllä se perustuu siihen
muutoksiin reseptoreissa ja muihin ihan konkreettisiin juttuihin suurelta osin ja muut seikat vaikuttaa taustalla. Ja toisaalta että vaikkapa heroiini ei oikeesti toimiskaan euforisesti, vaan se euforia olis vain jotain tuunaamalla saatua placeboa jne.

Osittain mun vastaus oli siis myös muiden kommentteihin, ei pelkkään tohon uutiseen.

[frapathea]

Tosta vaan saa sellaisen kuvan, minkä joistain kommenteistakin huomaa, että juuri sosiaalinen asema olis jotenkin ylivoimaisen merkittävä tekijä riippuvuuden syntymiseen, mihin en usko. Kyllä se perustuu siihen
muutoksiin reseptoreissa ja muihin ihan konkreettisiin juttuihin suurelta osin ja muut seikat vaikuttaa taustalla.

Öö, ei. Rottapuistokokeessa, josta kolumnissa vaahdottiin, juuri nimen omaan huomattiin, että riippuvuuden syntyyn vaadittava positiivinen vahvistaminen (eli siis se, että sitä herskaa/mopoa ottaa toisenkin kerran, ja kolmannen) ilmenee huomattavasti todennäköisemmin rotilla, jotka eivät saa elää lajitovereidensa keskuudessa virikkeellisessä ympäristössä.

Eli pähkinänkuoressa: vaikka itse fyysiset vieroitusoireet ja sitä kautta negatiivinen vahvistaminen johtuisivatkin enemmän tai vähemmän neurofysiologisista syistä, löytyvät syyt positiiviselle vahvistamiselle, joka riippuvuuden syntyyn normaalioloissa vaaditaan, usein ympäristön virikkeettömyydestä ja yhteisön rikkonaisuudesta taikka sosiaalisen turvaverkoston puutteesta.

[Pen]

Mitä järkeä sitten on rykiä tai tööttää jotain josta ei saa edes hyvää oloa?

Ihan testailun vuoksi. Ei mulla ulkomailta tilatut amfet, suomipiri, (m)etyylifenidaatti ja monet muut stimut oikein mitään sano, ehkä 5% mahollisuus että tulee vaikutuksia mutta silti noita joitain koitan pari kertaa vuodessa. Sama homma oksikodonin kanssa. Oksyä oon testannut ehkä 10-15 kertaa ja kerran sain nautinnolliset olot.

[Petri6]

Tosta vaan saa sellaisen kuvan, minkä joistain kommenteistakin huomaa, että juuri sosiaalinen asema olis jotenkin ylivoimaisen merkittävä tekijä riippuvuuden syntymiseen, mihin en usko. Kyllä se perustuu siihen
muutoksiin reseptoreissa ja muihin ihan konkreettisiin juttuihin suurelta osin ja muut seikat vaikuttaa taustalla.

Öö, ei. Rottapuistokokeessa, josta kolumnissa vaahdottiin, juuri nimen omaan huomattiin, että riippuvuuden syntyyn vaadittava positiivinen vahvistaminen (eli siis se, että sitä herskaa/mopoa ottaa toisenkin kerran, ja kolmannen) ilmenee huomattavasti todennäköisemmin rotilla, jotka eivät saa elää lajitovereidensa keskuudessa virikkeellisessä ympäristössä.

Eli pähkinänkuoressa: vaikka itse fyysiset vieroitusoireet ja sitä kautta negatiivinen vahvistaminen johtuisivatkin enemmän tai vähemmän neurofysiologisista syistä, löytyvät syyt positiiviselle vahvistamiselle, joka riippuvuuden syntyyn normaalioloissa vaaditaan, usein ympäristön virikkeettömyydestä ja yhteisön rikkonaisuudesta taikka sosiaalisen turvaverkoston puutteesta.

Vahva komppaus tälle. Tottakai fyysinen addiktio on ihan tosiasia, mutta se että niin pitkälle päästään, vaatii sen että sitä [insert drug of choice] otetaan yhä tihenevissä määrin. Tähän opioidien kohdalla menee useimmilta vuosia, joiltakin vähemmän ja joiltakin enemmän ja jotkut jopa lopettavat leikin kesken ennen kuin pääsevät tähän vaiheeseen.

[wRRa]

Kuinka moni teistä voi rehellisesti sanoa, ettei olisi ollut koskaan masentunut ennen huumeidenkäytön aloittamista? Koska mä oon ainakin ollut tosi hankala tapaus pienestä asti, jo kauan ennen ku aloin vetää kamaa.

Musta on aina tuntunu siltä, etten oo oikeen kuulunu minnekään, seurausta varmaan ala-asteajoista koulukiusattuna. Kyllä se on vaikuttanut aika paljonkin siihen, et oon päätynyt vetämään huumeita. Ainakin mun kohdalla tuo kolumni pitää paikkansa, vaikken opiaatteja oo koskaan pahemmin käyttänytkään.

Kyllähän sillekin on syynsä, miks me ollaan ajauduttu ekan kerran huumeita kokeilemaan. Ei sitä oo ehkä sillon tiedostanu. Mä ainakin halusin olla vaan kovis, halusin olla kokeneempi ku muut mun ikäset. Halusin et muut ois ihaillu mua, halusin olla rohkeempi ku muut. Sen takii mä kokeilin. Mut miks mä halusin et mua ihailtais? Varmaan siks, et olin ollu hylkiö koko pienen ikäni enkä jaksanu enää olla yksin.

[Personaes]

Kyllä ite kun olen kelaillut viime päivinä niin oon tullut siihen tulokseen että kyllä se tosiaan taitaa se ympäristö olla joka vaikuttaa merkittävintä osaa. Eli vedän aijempia statementtejä takas nyt...

[xammy]

Set & Settings vaikuttaa kyllä joka aineen kohdalla, toisissa enemmän, toisissa vähemmän mutta edes MDMA kokemus ei ole ns. takuuvarmaa euforiaa. Alkoholin kanssa vaikuttaa myös paljon. Psykedeeleissä tietty kaikista eniten/radikaaleimmin

Henkilökohtaisesti ensimmäiset kerrat opiaatteja (oksikodoni vahvin mitä olen kokeillut, kerran subua) ei mitenkään räjäyttänyt mieltä. Subu varsinkin oli ihan vitun paskaa, ja hyvä niin koska en halua koskea toiste. Mutta monesta lähteestä oon kuullu, että nää tosiaan vaatii vähän sisäänajoa että niistä alkaa nauttimaan.

Mutta sama ilmiö tapahtui mulle myös esimerkiksi dissojen kohdalla, MXE ei ensimmäisillä kerroilla ollut mitenkään erityisen nautinnollista, jopa vähän kuumottavaa. Meni useampia käyttökertoja ennen kuin oikeasti aloin nauttimaan siitä olosta.

Nyt kun mietin niin ei kannabiskaan heti ekalla kerralla vienyt mukanaan, siinä oli kyllä sellaista uutuuden viehätystä mutta ekoilla kerroilla saattoi jopa kuumottaa.
Sama juttu alkoholissa, siihenkin on oppinut optimaaliset annokset ym.

Artikkeliin liittyen olen huomannut tosiaan että miten paljon paremmin ne huumeet (varsinkin opiaatit) toimii, jos on valmiiksi paha olla eli helpottavat sitä pahaa oloa. Toisaalta eri substansseilla taas sitten jos on muutenkin hyvä olla niin voi saada vielä paremmat olot ns. juhlistamalla juhlaa. Mutta opiaatit, bentsot ja alkoholi ja muut niinsanotusti turruttavat ja esim GABA-reseptoreihin vaikuttavat päihteet tuntuvat 'auttavan' juuri niitä, joilla on paha olla henkisesti eli ovat "hengellisesti köyhässä" asemassa jotakautta addiktio sitten syntyy helpommin