Onneks tästä on suunta vaan ylöspäin 
Sama homma. Jostain syystä myös itsekuri mennyt ihan totaalisesti sen vetämisen suhteen niin on tullut pariin otteeseen kiskoattua stimuilla todella ikävän tuntuiset överitSkilla wrote:On taas vaihteeks menny oma päihteidenkäyttö ihan lekkeriks..
Kait sitä pitää sitten vaan olla täysin ilman jos kohtuu käyttö ei onnistu. Toki sillä on varmasti vaikutusta että olen joutunut muutaman viime viikon aikana stressaamaan pahiten koko elämäni aikana. Nyt onneksi helpottaa 
Ja nykyään on aika hyvät tissitkin! 
OUJEE.sxoxyvg wrote: Tissien kasvust kyl plussaa.
Tai oikeastaan sekään ei tunnut kauheen kivalta idealta, välillä tulee ihan jees fiilis jostain asiasta, mut jotenkin on aika sellainen ettei vain pysty tekeen mitään oikeasti hyvin tai paneutua mihinkään. Täytyy myöntää, että tätä mielentilaa, kun kattoo niin subuLasse on tosi omituinen persoona ollut mulle NYT oikeasti mä olin tosi erilainen, kun vedin subua, kuin mitä oon tänään tai sitä ennen. Tietyllä tapaa mun mielestä parempi, mut taas samalla haavoittuvainen tietyllä tapaa.Mä oon ihan salee, että tää on addiktio siinä missä bupren kiskominen. Jos on noi kaikki niin on paljon hankalempi narkata. Mun oikeasti tarttee varmaan alkaa laskuvarjohyppääjäksi tai joksikin sit mä oisin sellaisis adrealiini pärinöis vain ja oisin sikamagee jäbä.sxoxyvg wrote:Menis duunii, leikkais tukan ja perustas perhee. Jeps.
Joka on mielestäni todella, todella surullista koska sellainen olo suunnilleen pitäisi ollakkin jos kuosaaminen ei ole jokapäiväistä. Mutta nyt, tämän viikonlopun aattelin juhulia ja katsoa sitten taas milloin tekee ehkä mieli jotain, toivottavasti ei vähään aikaan. 
Mulla ei oo vuosiin pistetty suoneen mitään muita neuloja ku parissa verikokeessa, ja silti välillä vihloo edelleen, et veikkaisin olevan normaalia. Toivotaan näin.mimi wrote:Kysymys entisille spiguttajille: Oletteko havainneet jotain fyysisiä tuntemuksia (vihlontaa, pistelyä tms.) entisissä pistokohdissa lopettamisen jälkeen?
Mahtava päätös. Täältä tulee ainakin täysi tuki. Kärsivällisyyttä se vaatii ja tahdon voimaa, joista molempia näyttäisi sinulta löytyvän. Voimia.Hippisaukko wrote:Mä tein tänään päätöksen että mä vähennän. Ja lopulta lopetan. Mä tein tänään päätöksen että mä kirjotan äidilleni kirjeen jossa kerron kaikki tekoni, kerron rehellisesti mihi ne lainatut massit on menny. Miks mulla on outoja jälkiä käsissä. Miks mun kämppä haisee hassulta.
Mä tajusin täs vähitelle et mun sisällä ollu valo, ilo ja nauru vähitelle himmeni ja vähä aikaa sitte sammu kokonaan. Mä tajusin että mä oon vaan tyhjä kuori. Ettei päihteidenkäyttö oo mulle enää vapautta mitä se aluks oli, vaan nimenomaan uus asia johon oon kahlittuna.
adoptio,
Koulukiusaus,
seksuaalinen hyväksikäyttö,
viiltely,
syömishäiriö,
huumeet,
piikitys.
Nyt ois tarkotus startata vähitelle elämää ilma noita kaikkia. Mä oon huomenna varaamassa kiireajan lääkärille sekä ajan a-klinikalle.
Tää muutos tuntuu hullulta. Kuukaus sitte tää elämä oli siisteintä ikinä. Nyt mä tajuan mistä mua tääl vaultissaki varoteltiin.
Mä vihaan mun käsiä. Mustelmat, arvet, ei yhtään naiselliset ja kauniit. Kun mä katon itteeni peilistä niin mä en nää siel enää pikkupeikkoo vaan mörön. Ilo ja tuike on mun silmistä poissa. Hymyt on vaivaantuneita ja väkinäisiä. Mä en tunne aidosti. Mä oon varjo. Aineet tekee musta varjon. Opiaatit tekee musta varjon.
Mua pelottaa. Mut mä oon silti toiveikas. Kyl must viel kunnon Saukko tulee, kunhan annan itelleni aikaa.
Anteeksi sekava tajunnanvirtateksti. Mä en jaksa just nyt vittuakaan välittää pilkkusäännöistä tai muusta. Mä en saa mun tunnetilaa ja ajatusta muulla tavalla kirjoitettuna ilmaistua
Paljon tsemppiä sulle. Irkin kautta "vierestä seuranneena" voin sanoa, että teet ihan oikean päätöksen. Huumeiden kanssa käy helposti niin, että tulee samanlainen alkuhuuma kuin vaikka seurustelusuhteessakin. Silloin se on ihan sama, mitä muut ympärillä tajuaa: omilla silmillä on ne vaaleanpunaiset lasit, jotka estävät näkemästä todellisuutta. Kaikki tuntuu niin siistiltä, kunnes uutuudenviehätys katoaa ja tajuaa, minkälaiseen suohon on juossut. Muistaakseni mäkin varottelin sua tästä joskus, mutta samahan se on kaikkien tätä vaihetta käyvien kanssa yleensä, että ne varoitukset tajuaa oikeasti vasta kun tää huumavaihe on ohi. Silleen se oli mullakin aikoinaan.Hippisaukko wrote:Mä tein tänään päätöksen että mä vähennän. Ja lopulta lopetan. Mä tein tänään päätöksen että mä kirjotan äidilleni kirjeen jossa kerron kaikki tekoni, kerron rehellisesti mihi ne lainatut massit on menny. Miks mulla on outoja jälkiä käsissä. Miks mun kämppä haisee hassulta.
Mä tajusin täs vähitelle et mun sisällä ollu valo, ilo ja nauru vähitelle himmeni ja vähä aikaa sitte sammu kokonaan. Mä tajusin että mä oon vaan tyhjä kuori. Ettei päihteidenkäyttö oo mulle enää vapautta mitä se aluks oli, vaan nimenomaan uus asia johon oon kahlittuna.
Toi lukujärjestys kuulostaa kyl hyvält idealt!Neste wrote:Alan nyt pitää ns. lukujärjestystä jokaiselle päivälle johon merkkaan jotain tärkeää/mieluista tekemistä. Tulee taas sitä kontrollia ja tietenkin odotuksen iloa. Pitkästä aikaa odotan innolla huomista!
Pääsin muuttamaan pois (ilmeisesti) homeisesta kämpästä ja fiilis on senkin puolesta tosi mahtava
En usko, että sulle tulee tätä, mutta oma kokemus meni jännäksi.Neste wrote: Alan nyt pitää ns. lukujärjestystä jokaiselle päivälle johon merkkaan jotain tärkeää/mieluista tekemistä. Tulee taas sitä kontrollia ja tietenkin odotuksen iloa. Pitkästä aikaa odotan innolla huomista!
En ole ja tiedän, että tuo on totta. Ei vain ole tarpeeksi halua, eikä voimia, elän kuin jossain välitilassa.wRRa wrote:kytkinlevy, oletko yrittänyt saada elämääsi sisältöä jostain muusta? Jos esimerkiksi jatkuvasti tekisit asioita, jotka vaativat keskittymistäsi, et välttämättä ehtisi ajatella, miten paskaa on olla selvinpäin.
Oletko kokeillut taiteita? Musiikin tekemistä, kirjoittamista, valokuvaamista, maalaamista, piirtämistä yms?
Jooga ja meditaatio voisivat kans auttaa aika paljonkin.
Mulla oli syksyllä just toi ongelma että otti ihan liikaa tekemistä. Nyt oon vaan karusti jättänyt kaiken turhan, keskityn vaan olennaiseen ja suunnittelen ajankäytön realistisesti.Dexma wrote:En usko, että sulle tulee tätä, mutta oma kokemus meni jännäksi.
Olin ollut noin varmaan 3 viikkoa silloin ilman subua ja refloista se pahin oli lusittu osin sit yhtäkkiä hoidin itelleni, kun hieman edes virkosi olo niin työharjoittelu paikan (joka kyl alkaa vasta kuukauden päästä), yritin pariin bändiin päästä ja aloitin myös taistelulajin. Olin muutenkin täyttänyt aika kunnolla koko aikatauluni ja ajattelin, että kuhan vain on tekemistä niin en ajattele sillai douppia ja toinen virhe oli iteltäni odottaa samanlaista maanista kykeneväisyyttä mihin onnistun subuissa silloin, kun olin vain kolme viikkoa ilman. Meni aika överiksi.
Hitto mä inhoon ajatella korvata addiktioo jollain paremmalla addiktiolla. Urheilu ADDIKTIO on ihan tarpeeksi paha juttu, mutta on hyvä kehittää itelle jotain muuta elämään.Neste wrote:Urheilu on ehkä sieltä helpoimmasta päästä löytää jotain tekemistä ja ehkä siitä löytäisit sen uuden riippuvuuden,
Dexma wrote:Hitto mä inhoon ajatella korvata addiktioo jollain paremmalla addiktiolla. Urheilu ADDIKTIO on ihan tarpeeksi paha juttu, mutta on hyvä kehittää itelle jotain muuta elämään.Neste wrote:Urheilu on ehkä sieltä helpoimmasta päästä löytää jotain tekemistä ja ehkä siitä löytäisit sen uuden riippuvuuden,
Itelle urheilu on monessa mielessä ollut hyvä. Ensinnäkin silloin, kun puhutaan refloista ja sellaisista. Urheilu jeesaa kehitystä kehossa ja ylipäätään olemista. Myös urheilu on tosi hyvää tekemistä eikä se vaadi paljon panostusta, että saa vain aikansa kulumaan nopeemmin. Itellä bupren lopetuksessa kyl tietokonepelit ja urheilu on jeesannut hitosti, kumpaankin saa aikaansa hyvin kuluun.
Jos oikeasti haluan lähtee pois douppi elämästä ylipäätään niin kysyn iteltäni onko mulla oikeasti niin tylsää, että HALUAN jumittaa himassa kuosaten, kun voisin tehä jotain muuta? Toikin vähän on väärällä tavalla kysytty eikä kenenkään elämän tilanne ole niin helppo, että vois vain noin kysyä. Itelle on ainakin suuri motivaatio subun lopetuksessa ollut se, että tajuan kuinka paljon se jumittaa mua tekemästä muita asioita elämässä. Esim oon pitkään halunnut matkustaa ja sen sellaista. Ei sitä oikein pysty mahollisten reflojen uhalla tekeen ja moni asia oikeasti kandee jää tietyllä tapaa väliin, kun elämässä on vähän se, että reflat kolkuttelee aina ovella ja aikaa ylipäätään menee hitosti siihen, että niitä refloja ei tuu.
Tietyllä tapaa on oikeasti pakko saada edes joku makee unelma sen nistaamisen sijalle, että löytyy tosi paljon sitä motivaatioo "parantua" ja ohan sitä hitosti helpompi, kun on joku suunta edes elämässä mihin mennä. Mun hoitaja tos sanoi, että kun hänellä käy monia nuoria jotka on sillain, en mä tiiä mitä mä haluun elämässä, en mä tiiä missä oon hyvä ja mitä tekisin vapaa ajalla. Silloin on loppupeleissä tosi huono tilanne lähtee kehittään täytyy aika hakuammunnalla yrittää löytää asioita ja varmasti helpompi ratkaisu on vain jäädä himaan ja "retkahtaa".
Mä ite unelmoin kokoajan siitä, että pääsis nyt töihin ja sit sais rahaa ja sen jälkeen voisin tehä elämässä jotain siistiä taas vaihteeksi. Helvetin pitkä suunnitelma menee varmasti parin vuoden päähän, mut oikeasti kandee kysyä: Mitä mä haluun elämältä parin vuoden päästä? Haluunks mä oikeasti olla kuosit vielä silloinkin himassa? En vitus on nykyään mun vastaus jo suorilta käsin. Toivottovasti mä pääsisin parin vuoden päästä pitkälle vaellusreissulle lappiin mieluiten talvella hiihtään moneksi päiväksi tunturiin jossa ei oo paljon ihmisiä tai kiipeen johonkin vuorelle. Siinä on mun simppeli unelma joka antaa hitosti voimaa siinä, kun yritän parantuu. Se on hiton pitkän matkan suunnitelma, mutta se tulee vaatiin multa aika ison elämänmuutoksen jo sitä ennen ja sitä mä oikeasti taidan tarvita. Taidan oikeasti tarvita nyt niitä suuria hullumpia unelmia, että mulla on oikeasti tarpeeksi iso tavoite joka pystyy oleen tasapainossa tavoitteen huumeiden lopetuksen kanssa. Mä oikeasti tartten hiton ison vaihtoehdon mun nykyiselle ja monta vuotta kestäneelle elämän tyylille jotta mä pystyn tekeen isoja muutoksia. Se on hiton stressaavaa ja varmasti hiton pitkäjänteistä ja tulee varmasti kaatuun vielä pari kertaa, mutta sentään joku maali edes niin oikeasti helpottaa.
Kysy tänään jo itseltäsi (kuka ikinä oletkaan) ja lopettajat/vähentäjät vastatkaa missä haluutte olla vuoden päästä tai parin vuoden päästä? Mikä ois sellainen tosi siisti ja mahollinen juttu toteuttaa ja miten sitä toteuttaa? Tosta helposti ottaa paineet, mutta tuntuu jotenkin siltä, että en mä ainakaan voi kuvitellakkaan lopettaa huumeita joka on käytännössä yksi isoimpia juttuja mun elämässä ollut jos en mä keksi siihen tilalle jotain yhtä siistiä.
Koska ei jaksa ei vaan hyvänen aika jaksa! sitä vetää jarruja ku on niin kovis testohöyryis ettei oikee saa unta muuten ja tramaleita/subua että jaksaa rentoutau välillä kovasta burnoutista huolimatta. Sitten bileisiin ei vittu selvipäi mennä se on saletti ku maalaispojan tajunta Sul on kyllä hyvä esimerkki varmasti siitä, että just addiktioo ei pidä korvata addiktiolla. Sitä ite varon, vaik esim asia kuin urheilu kuulostais hiton terveeltä.porter wrote:
Itsellä on kyllä kokemusta HUIPPUVITUNURHEILU addiktiosta
Mitä voisin siis kuvitella... Vähän sama silti, kuin lopettais huumeet ja yrittäis tulla huippu taiteilijaksi tai tutkijaksi. Yleensä silloin, kun käsi korottaa kohti huippuja niin eletään aika hiton hektistä ja rajalla kulkevaa elämää. Tietyllä tapaa voin ymmärtää monia huumeHEMMOJA tässä, että kuosaaminenkin on vähän samaa. Yritetään vain saada enemmän kuin moni muu saa ja se yritetään vetää aika maksimiin, kun ei vain riitä mennä varastolle töihin saada pientä palkkaa vain oikeasti tarttis saada jotain OIKEAA. Tai siis jotain joka oikeasti TUNTUU ees vittu jossain. Mä ite juon välilä proteiini juomia. Sellainen 20 g protskuu on ihan jees vielä juoda, kun se on helposti saatavilla alas, mutta joku 30 g alkaa tuntuu jo vitun karseelta ja tuntuu, että kun protskuu kittaa niin alkaa ne reflat.porter wrote: Luin että korkee proteiinimäärä refloissa auttais radikaalisti? Toinen juttu vaan että miten saa ruuan alas refloissa.