Lopettaminen (ja vähentäminen)

[wRRa]

Scarlett, jep ja tämä frendi joka siis tän ryhmäongelman ilmaisi on kuitenkin tosi paljon hyötynyt niistä. Sillä on ihan käsittämättömän rankka menneisyys (paljon väkivaltaa lapsena ja mm. oma äiti ammuttu silmien edessä) ja silti onnistunut lopettamaan, ei voi muuta kuin ihailla miten vahva ihminen! Kertoi myös toisaalta että esimerkiks reiveissä on helpompi käydä kun siellä näkee niitä NA:sta tuttuja naamoja ja tietää, että kaikki kävijät ei oo oikeesti ihan kamapäissään

[zerk]

Oon oppinut yhden todella tärkeän asian itsestäni; mulla pitää olla jatkuvasti mielekästä ja haastavaa tekemistä tai alan käyttämään liikaa douppia. Oon viimeisen parin vuoden aikana jatkuvasti pakottanut itseni aktiivisesti etsimään itselleni mielekästä tekemistä, joka estää mielen tylsistymistä. Pidän tätä suurena syynä sille, että mun douppaaminen on jäänyt muutamiin kertoihin vuodessa.

Kyllä mun tekee edelleen viikoittain mieli tilata pari kiloa unikoita tai iso kasa tutkareita, mutta ne jää vain ajatuksiksi. Mielihaluja on huomattavasti helpompi hallita, kun välttää tylsyyttä. Toisaalta oon myös huomannut, että kunnon douppaaminen muutaman kerran vuodessa tekee hyvää mun mielenterveydelle ja vähentää stressiä, varsinkin jos sen tekee hyvässä seurassa.

[laihalohtu]

Mie lopettelen justiinsa venlafaksiinia, zyprexaa, ja bbbbbentsoja! HUI! SEINÄÄ! JJÄIKSSS!

Tasasen epätasasin väliajoin pajaria, vähemmän aivosähköiskuja, kiitos!!!

[Neste]

Takana elämäni pisin oppari putki (n. 1kk)... Viimeiset reflat melkolailla kärsitty. Elämä alkaa voittaa vaikka fyysisesti on edelleen aika hajalla. Eiköhän tää tästä...

Nyt olisi tarkoitus mennä "äsidiä kerran kesässä" meiningillä.

[Scarlett]

Hyvä Nestle, voimaa!

Itsellä tuli juuri eilen 60 päivää täyteen puhtaaana!

[Bukhos]

Ylihuomenna sit viikoksi katkolle. Ei tää muuten jumalauta etene mihinkään. Subutexin lopettaminen siis.

Reilu kolme vuotta siis käyttöä takana, viimene vuos lähes päivittäin. Nyt on menny pari kuukautta noin 2mg päivässä. Pakko mennä laitokseen kun muuten ois vaihtoehtona kitua kotona ilman mitään lääkkeitä ja käydä vielä samalla koulua.. EI TOIMI.

Millasia apuja ihmiset on katkolla saanu? Itse siis menosa Lahden Pitkämäkeen . Kärsin melko pahasta yleisestä ahdistuksesta ja satunnaisista paniikkikohtauksista, joihin ei kuitenkaan ole lääkitystä. Subulla siis itselääkinnyt reilun vuoden ajan jo noita oireita. Tiedän kyllä että katkolla antavat verenpainelääkettä, buranaa, imodiumia sekä jotain neuroleptejä uneen. Mutta olisiko mahdollista saada edes muutamalle ensimmäiselle päivälle bentsot kylkeen?

[Dexma]

Oon oppinut yhden todella tärkeän asian itsestäni; mulla pitää olla jatkuvasti mielekästä ja haastavaa tekemistä tai alan käyttämään liikaa douppia,

Tää varsinkin itellä. Mut tää myös kyllä vie mut aika stressin partaalle. Ehkä kantsis ottaa pieniä askelia nyt, mut kun on nyt niin HIGH ON LIFE fiilis.

Sit kelannut sitä, että kun on oikeasti niin HUUME kulttuurissa. Mä tykkään kaikista hippipsykedeeli kulttuurista, mä diggaan niistä jengistä joita tapaan välillä joilla on jotain sanottavaa. Taas rasittavaa hankkia välillä huumeita jostain jengeistä jotka ei niin fiksuja ole.

Jotenkin.
VAik mä puhun edelleen vain subun lopetuksesta niin kyl se estää mua käyttämästä muitakin huumeita ainakin omalla kohalla. Kuka mää oon jos en enään dexma? Sit mä hankin dressmanista vaatteet ja aloitan tekeen rahaa, myyn mun moraalin ja ihmisen arvon määrittää paljon se tekee rahaa. Sitäks mä oikeasti haluun? Mut en mä ihan näin voi jatkaa miten nyt mennyt. No kait tää selviää.

Nyt alkanut kuntoilu, ja musan soitto taas harrastukseksi jostain bändiä pystyyn ja rundille.,

[jumalatjalassa]

Musta tuntuu päivä päivältä enemmän, että minun ja kannabiksen teiden tulisi ehkäpä erota. Aiemmin yrtti oli minulle maailman pelastava superkasvi (faktahan tosin lienee se, että jos joku kasvi kykenee maailman pelastamaan,se on hamppu.), enkä nähnyt siinä lähestulkoon mitään pahaa. Tosin enemmän mä olen tainnut aina sen varjopuolia tiedostaa kuin keskiverto blaze it motherfucker 420 <<<333 -sakki, mutta kuitenkin.

Yhä enemmän ja enemmän saan hampusta negatiivisia viboja. Nykyään hyvin usein hatseissa olo tuntuu lähinnä epämääräiseltä pöhnältä, tosin lajikeriippuvaistahan se on. Eikä mun nykyään edes niin kovin tee mieli pajauttaa. Ennen ei ollut tilannetta, jossa olisin kieltäytynyt hatseista. Nykyään niitä on enemmän kuin niitä, jolloin mä olen lähtenyt mukaan pajauttamaan. Tällä hetkellä sitä palaa ehkä kerran pari viikossa, joka on minulle vähän.

Olen aika hämmentynyt. Tavallaan samankaltainen tunne kuin se, kun välit pitkäaikaiseen ystävään alkavat pikku hiljaa ajan saatossa rapistua. Ajatukset ovat siirtyneet hatsista "oikeaan elämään". Niihin unelmiin, jotka mulla joskus oli. Olen alkanut vihdoin kasata takaisin ns. oikeaa minääni.

En mä usko kokonaan hylkääväni hatsia. Ehkä tämä vastaa sitä parisuhteessa esiintyvää kyllästymisvaihetta. Kannabis on hieno kasvi, mutta mun aiemmat käyttörutiinit eivät ehkä palvelleet tarkoitustaan.

Jo nyt mä olen alkanut kuulla ihmettelyä siitä, miksi mä en enää polta niin paljoa. Se tuntuu aika pahalta. Ihan kuin se tekisi minusta jotenkin huonomman ihmisen, jos en ole jointti huulessa 247

[rlsmooth]

Joo mä sain kanssa tänään osakseni paheksuvia katseita ja naurua, kun sanoin yhelle pitkäaikaiselle frendille, ettei toi pajautus juurikaan enää sytytä päivittäisellä tasolla. Tääl vaultis on hiton hyviä aihetta sivuavia keskusteluja esimerkiksi topicissa "Missä menee nistin ja viihdekäyttäjän raja". Jotenkin ei enää huvita pyöriä siinä oravanpyörässä, että koulun/työn jälkeen kaikki aika menee joko a)hatsin säätämiseen tai b) sen jatkuvaan polttamiseen, joka oli itselleni se yleisempi vaihtoehto.

Ollu aikamoista depressiota tää viikko, ku ollu ilman röökiä ja savuja. Rööki ois nyt tavotteena jättää kokonaan ja tosta savukoukusta on päästävä irti, et siihen voi varata aika huolella aikaa. Tarkoitus olis palauttaa homma siihen pisteeseen mistä se lähti, eli teen paljon asioita ja elän täyspainoista elämää, siihen päälle satunnaiset jointit ovat hyvä mauste mulle!

[Dexma]

huh.
Mitäs tähän nyt turinois.

30.9 Alkoi taas avohoito.

No onneksi sain lyricoja niin ei oo joutunu vain nukkumaan. Kyl noi avohoito lääkkeet catpersan, ketipinor ja rivat saa tajun kankaalle, mut samalla välillä tosi pahan olon.


No tänään on ollut lyrica päivä itellä (ihan lääke dose 150mg) ja ei mitään refloja.
Mun päivä meni näin.
menetin pokeri rahani.
Soitin kitaraa
Nostin painoja
Kävin lenkillä.

Tätäkö nyt tää päivä on?

No nyt oon pilvessä. Jos en olis pilvessä yrittäisin tehä jotain kehittävää, mut oikeasti.

Subun lopettaminen tulee merkitteen mulle monen muun doupin. Silti tuun sen kanssa päivittäin työskenteleen...
Ja nyt oon menossa alalle jossa ei mitään huumeita suvaita.

Ajattelin, että vois ehkä pitää kuivemman kauden ihan kokeiluksi.
Eniten mua vituttaa jo se, että mä alan tekeen liian paljon heti alussa ja sit mä lopahdan. Toivottovasti en subuun täl kertaa ainakaan, mut tasapainoo tarttis tähän hommaan jostain vielä hommata.

[Huiko]

Joo. Kannabikselle on käyny jotenkin samoin kuin Neil Gaimanin The Sandman sarjakuvassa Ilolle. Hänhän muuttui houreeksi. Kukaan ei tiedä mitä kävi, mutta kerran ei ilo ollut enää muuta kuin houre...

Tosin kun kombottaa, niin tämäkin on arvonsa ansainnut. Arvo ja hintahan eivät ole synonyymejä. Mielenkiintoista että nykyään sitä on tyytyväinen vasta kun on n.3. douppia yhtä aikaa vaikuttamassa.

Itse en ole halunnut tai edes harkinnut koskaan lopettamista. Aineet vaan vaihtuu ja vuodet kuluu. Ihmiset ne on jotka mua rassaa, ei se mitä ja miten paljon milloinkin menee. Se etten koe tällä hetkellä omaavani riippuvuutta mihinkään tiettyyn aineeseen on sivuseikka. Enemmän mulla vaikuttaa siihen mitä mä nautin, se mitä mä niistä saan itselleni. Aina oon myös laskuni maksanut. Joko laskuvarjoilla tai ilman.

Lopettakoon ne jotka kokee sen tarpeelliseksi. Minä vaihdan douppia.

[Scarlett]

Tässä on mennyt nyt kaks kuukautta ja viikko puhtaana. Näin se aika vaan menee. Enkä hetkeekään oo katunut, tää on ollut yllättävän helppoa.

Toki tää elämä on juuri nyt kokolailla haastavaa ja muutosta ja stressiä tulee aina vaan edellisen perään mutta vetohaluja ei oo ja vaikka mua välillä ahdistaa ihan perkeleesti niin silti olen vain nöyrän kiitollinen tästä mahdollisuudesta ja siitä ettei tarvi käyttää.

[mimi]

Ensinnäkin ihan hirmuisesti tsemppiä kaikille lopettamisen tai vähentämisen kanssa painiville!

Tosin mulla stoppas tää tauko reilu vuoden jälkeen. Nyt en oikeen tiiä mitä sitä tekis. Tavallaan tuntuu epäonnistujalta kun en oo ollut täysin ilman ja kaikki muut ku psykedeelit tuntuu turhilta. En tiiä.

Saako udella että mitä sä sitten otit? Ja ootko jäänyt sen jälkeen käyttämään jotain vai ollut ilman?


Itse käytin reilun vuoden verran suonensisäisiä enemmän tai vähemmän aktiivisesti. Lähinnä piriä ja jonkin verran subua, mutta myös kaiken muun mitä tuli vastaan ja pystyi hihaan heittämään. Keväällä mun käyttö väheni sattuneista syistä reilusti, mutta meni enemmän siihen suuntaan että vedin kamaa nimenomaan ahdistukseen ja pahaan oloon ja turruttamaan tunteita. Olin ihan äärettömän ahdistunut ja yksinäinen.

Kesällä totesin ettei tää oo alkuunkaan sitä mitä elämältäni haluan, että mä vaan tuhoan itseni jatkamalla. Että en piikitä enää ikinä. Myös tietyt aineet alkoivat tuntua enemmän likaisilta ja pahoilta ja päätin lopettaa niiden käytön kokonaan. Lähinnä sellaiset, joiden pitkäaikaisen käytön aiheuttamiin ongelmiin ja muutoksiin ihmisessä olin törmännyt lähipiirissä (no se piri ja subu). Ja sekin vielä, että pirin kiskominen nasaalisesti tai oraalisesti ei vois vähempää kiinnostaa kun sitä on aiemmin hihattanut. Subun käyttö loppui jo vuoden alussa erään ylilyönnin jälkeen.

Fiilikset on ailahdellut laidasta laitaan, mutta kertaakaan en ole edes harkinnut tarttuvani ruiskuun. Oon hoitanut elämääni uutta ja kehittävää sisältöä ja pitänyt itsestäni kokonaisvaltaisesti huolta.

On ollut erittäin palkitsevaa ja rohkaisevaa huomata, että kaikkein pahimpienkin ahdistuksien jälkeen se hymy vaan nousee uudestaan huulille ja mieli oikeasti kevenee, kun rehellisesti ottaa vastaan kaiken mitä tulee ja käsittelee ne asiat. Sattuuhan se, ihan vitusti. Monesti kun se ahdistus tulee, en pysty pidättelemään itkua ollenkaan, hengittäminen tuntuu ihan mahdottomalta ja jalat ei kanna, niin että sitä kirjaimellisesti romahtaa. Tekisi mieli tehdä ihan mitä tahansa että se loppuisi ja samalla enemmän kuin mitään muuta käydä se läpi, kun tietää että noita juttuja siirtämällä ne vaan kasaantuu ja tulee vielä pahempina vastaan.

Nykyään mulla menee pääasiassa oikein hyvin. Koen saaneeni apua ja voimaa erityisesti joogasta, meditoinnista ja psykedeeleistä. Tiedän että mulla on sisälläni vielä pajon pelkoa, vihaa ja ahdistusta, mutta koen vahvasti olevani oikealla tiellä ja heräämässä yhä enemmän tähän olemisen meininkiin.

Olen itselleni suora ja rehellinen, se on tärkeetä.

[SadPanda]

Hmmm, mitenhän meikäläinen pääsisi eroon siitä ajatuksesta että nyt kun olen reilusti VÄHENTÄNYT paitsi tietty korvaushoidossa käyn, niin mistä kannattais lähteä ettimään asioita vaik nyt sen viihdekäytön sijaan. Kun en pääse siitä eroon egtä esim 1x kk haluttaa retkahtaa. Eli jos joka kk retkahdan ja jään kiini olen myös aika pian ulkona hoidosta..

Emt jotenki on vaan vaikea edes ajatella että en sillon tällöin käyttäsi jotain.. se on nyt onnistunu 3kk aikana olenkäyttänyt 2x yhteensä 4iltaa putkeen piristeitä ja ei olle haluttanut putkee päälle

Nyt pitäosi alkaa etsimään uusia juttuja elämään.. mistä uusi ystäviä tälläisessä tuppukylässä missä kaikki tuntee ja tietää jo toisenss!

Aikalailla pakko vaihtaa maisemaa, nytkun itse pahasta ongelmasta on päässyt eroon!

[Dexma]

niin mistä kannattais lähteä ettimään asioita vaik nyt sen viihdekäytön sijaan.

Joo vähän sama tilanne täs, vaik tietyllä tapaa mul on vähän tavoitteena myös muitakin huumeita vähentää, mut no ööööö kannabiskaakaoo kyl kohta juon täs, että omonom.

MUT SIIS. Viihdekäytön ohelle jotain. Mä kirjoitin tos itelle tollaisen lukujärjestyksen johonka pistin kaikki koulu + harrastus toiminnat. Silti. Yksinkin vitun tunti siellä illassa on hetki jolloin vois vetää pajarit? Tai yksi päivä jolloin kiskoo pirii jne.

Tosi hankala olla tekemättä mitään, silloin mä haen ees sen pari bissee ja se tekee vitun paskaa mun kropalle, kun haluisin fiilistellä terveenä oloa. Sit mul lähtee aina se kierre stressi ylämäki alamäki ja yhtäkkiä kuosi ja työnarkomania ja burnout... JA sit kattellaan vuoden päästä.

Kelatkaa. Mul on nyt öööö kolmas viikko subuavohoitoo ja mä haen jo duuneja itelleni. Ei näin nopeesti ei näin nopeesti vain pitiäs, mut muuten se menee ihan salee siihen, että ihan VITUN SAMA. Ei mul huume ongelmaa ole, mul ei vain ole oikeeta aikatauluu sen kanssa. Oikeasti miten muuten ottaa rennosti, kuin kuosaamalla? Mä en vain tota oo oppinut. Se on työ joka tekee ihmisestä arvokkaan sanoi äiti, ja saunan taakse loput, kuosissa saunan takana ei oo ees paha olla.

[wRRa]

Harrastukset, kaveripiirin vaihtaminen ja entisten käyttäjien kanssa juttelu yleensä auttavat mua tosiaan auttoi myös irti huumeista ryn puhelin. Soitin sinne aina kun tuntui vaikealta.

[Neste]

Aika hyvin mennyt tää pari viikkoa. Vähän tuli kyllä otettua stimuja ja deeli trippikin kun jotenkin olin mukamas niin tylsistynyt tai jotain, mutta jotenkin niistä jäi niin tylsä ja semisti syyllinen olo ettei ole oikein mielenkiintoa ottaa uusiksi. Joku päräyttävä sieni tai 4-HO-MET trippi kyllä kiehtoisi että saisi taas priorisoitua päämääränsä oikein, mutta jotenkin vähän luulen ettei ne vaan yksinkertaisesti toimi enää niin rakentavalla tavalla kuin joskus aikaisemmin.

Ei toi aikaisemmin mainittu happo hommakaan enään tunnu mitenkään mielenkiintoiselta. Tullut mietittyä että vetäisi ton loppu stashin vessasta alas niin ei turhaa pyöris ja kuumottelis mielessä - alottais vaan ihan kunnolla uuden elämän!

Jotenkin tuntuu vaan että sitä olis jättämässä jonkun viisaan ystävän tai jotain Deelien kautta on kuitenkin tullut kehitettyä omaa elämää paljon parempaan suuntaan todella monessa asiassa, mutta tuntuu ettei niillä ole mitään annettavaa enään (kuten tuossa aikaisemmin jo vähän vihjasin). Ehkä en vaan vielä ole suostunut myöntämään sitä itselleni.

Ainahan sitä voi tietty aloittaa uudestaan jos siltä tuntuu, mutta varsinkin moniin nettikontakteihin on oikeasti ystävystynyt ja jotenkin koen että mun täytyy jättää ne kaikki taakse etten mä joudu ajattelemaan huumeita. Toi ajatuskela on ehkä just se pahin ja jollain tavalla vahingoittavin "koukku" tässä hommassa. Varmaan jonkun uuden harrastuksen kautta löytyis se joku uus juttu johon paneutuis samanlaisella omistautumuksella ja mielenkiinnolla.

Toinen juttu on että kun siihen kaikkeen säätöön, palveluksiin, venailuun, opetteluun, kyhäilyyn, kelailuun, kokkailuun, trippailuun ym. on uhrannut tuhansia tunteja niin tuntuu tosi vaikealta luopua siitä kaikesta - ihan kun se olis ollu jotenkin hukkaanheitettyä aikaa.

Turha kait tässä on katkeroitua mutta jotenkin vähän haikee fiilis. Stay strong!

[wRRa]

Neste, kaikki on yksilöitä, mutta voithan pitkän tauon jälkeen vielä kokeilla esim. psykedeelejä. Mä söin tänä vuonna 0,5g sieniä ja se oli tosi päräyttävä kokemus, sillä edellisestä tripistä oli aikaa puoltoista vuotta. Yli vuoden tauon jälkeen oon myös ottanut 2x mdma:ta, niissäkin 5kk aikaa välissä. Muuten ei oo pahemmin tullut huumeita vedeltyä mitä nyt pilveä pari kertaa. Itellä ei ainakaan vielä oo lähtenyt lapasesta tää touhu.

Ajattelin että seuraavan kerran huumeilis vasta ens vuonna ja vois siinä vuoden alussa syödä happoa. Tähän väliin parin kuukauden tauko vois olla ihan hyvä

Pakko vielä sanoa että nykyään tuntuu "turvallisemmalta" huumeilla, sillä oon saanut elämääni muutakin sisältöä eikä huumeet todellakaan hallitse sitä kuten ennen. Mulla on vakituinen parisuhde, koulu, harrastus jne. Eipä tässä hirveästi olis aikaakaan douppia kiskoa

[Dexma]

Ite tässä kelailen aika paljon samoja fiiliksiä kuin nesteellä. Just ihan kuin ois jättämässä jotain taakse. Samalla, kun jätän opiaatteja tai yritän oppia niiden käyttöä (tavalla tai toisella), niin kyl deelitkin pistää jumittaaan. Oon ollut täs viime viikon aika pitkälle sillai, 50 prossaa ajasta hapois ja kuunnellut Jim Morrisonia( ). Tuonut kyl aika hyvää etäisyyttä ajatukseen, että olisin viisastumassa ja tulossa vanhaksi. Ylipäätänsä tää viikko on tuonut mulle tosi paljon, ihan erilailla kuin ennen, nut kyl tässä sellainen pieni kuosauksen maku on silmissä jokin joka pistää ittensä tuntemaan jumiseksi...

Huomannut, kuinka paljon oikeasti tälläiset happoviikot vetää mun arkee ihan vitun väärään suuntaan, ne poistaa kaikki opiskelumotivaation ja kääntää sen enemmän taas intoon, että jonain päivänä mä TAAS ALAN INNOSTUA. Alkaa sellanen flippihippi vaihe kääntään naamariansa. Muistetaas nyt, että mikään ei ole niin kamalaa kuin vanha hippi

Mut tässä subunlopetuksen ja kaiken mekastuksen keskellä. Ne deelit on taas se jokin joka innoittaa, jokin joka antaa jaksaan, jokin joka sytyttää sen kynttilän jota sitten taas jossain kohtaa pidän pystyssä. Nyt on hyvä etsiä taas vähän lapsekkuuden rajoja ja etsiä sieltä sitä aidointa tekemisen intoa asioihin ja unelmiin. "Sit kun nää hapot on syöty, sit musta tulee kaikkee se mitä oon aina halunnutkin"

Toisaalta tässä 400 mikron takaa asiat näyttää hieman erilaisilta, kun ne taas huomenna on kun kylmähiki kosteuttaa lakanoita, mut taas toisaalta.

huoh. Aika vitun siisti päivä tästäkin on tulossa, mitähän kaikkee sitä kokee, mitä kaikkee sitä itkee mitä kaikkee sitä tanssii, mille nauraa. Just niinkuin vitun pitääkin KAIT.

[Neste]

Neste, kaikki on yksilöitä, mutta voithan pitkän tauon jälkeen vielä kokeilla esim. psykedeelejä.

Joo, siis juurikin tuota meinasin mutta kirjoitin vähän huonosti. Ei vaan yhtään huvittais mitkään säädöt sit kun vanhat kontaktit on hävinneet, mutta varmaan pitäis asennoituu niin että ottaa sit jos sattuu tulemaan vastaan ja tuntuu siltä että vois vetää. Onhan se sanontakin että "you don't find acid - the acid finds you" vai miten se meni...

Oon oikeastaan aina kuosannut tylsyyteen joten en usko että tulee olemaan mitenkään ikävä näitä hommia kunhan löytää järkevää tekemistä. Se on vaan niin helppoa napata joku kapseli kun keksiä oikeesti jotain kunnollista tekemistä.

Keskittymisvaikeudet vaan tuppaa vaikeuttamaan sitä asioihin paneutumista. Oikeastaan kaikki mahdollinen itselääkintä on kokeiltu, puhdas dekstroamfe on ollut paras, mutta silläkin on tietty negatiivisia sivuvaikutuksia, vaikeaa saada, enkä mä voi vetää sitä opiskelun ja tulevan duunin takia enkä muutenkaan tykkää ajatuksesta että joutuu vetämään jotain "lääkettä" elääkseen normaalia elämää. Jooga ja meditaatio kyllä auttoi ihan kohtuullisesti kun tein sitä n. vuosi sitten ja niitä aijonkin taas jatkaa pikimmiten.

Mua häiritsee todella paljon se että ihmiset pitää mua ahkerana, mutta mä en oikeesti saa aikaan niitä asioita mitä haluaisin tehdä kaikkein eniten.

[Dexma]

Onhan se sanontakin että "you don't find acid - the acid finds you" vai miten se meni...

Itellä tuntuu, että se ylipäätänsä pitää ns kontakteja koossa on aika "iso työ". Jotenkin kiva ajatella, että sit kun esim tarttis jotain niin kyl sitä se joku löytää sitä sitten jotain kautta, mut ainakin omalla kohalla kaiken lopettamisen kohalla täytyy olla pakotie siitä lopetuksesta aina.

Aina pitää olla kamaa taskussa sit on ees hieman turvallinen mieli.

Nyt taas alkais oma stashi vähentyyn, herkistyy, asiat kaunistuu, Turku kaupunkina näyttää sen rappioglamourinsa. Stitä tuijottaa menneisyyteen, samalla surren tulevaa aikaa ja yrittää vertailla sitä kauneutta kaiken keskeltä.

[Neste]

Itellä tuntuu, että se ylipäätänsä pitää ns kontakteja koossa on aika "iso työ".

Joo, viime aikoina on ruvennu ärsyttämään toi. Opiskelut vie kuitenkin aika paljon aikaa ja voimia niin ei noita juttuja enään jaksais.

[miryam]

Hei te, jotka ootte onnistunu lopettamaan: miten saitte tehtyä sen lopullisen päätöksen, että nyt riittää?

Mä oon nyt käyttänyt buprea välillä satunnaisesti ja välillä vähän enemmän jo useamman vuoden ajan, ja ajatus lopettamisesta on pyörinyt päässä ainakin vuoden, ellei kauemminkin. Mulla kyllä olisi edellytyksiä lopettamiseen; en oo koskaan lipsunut ihan päivittäiskäyttöön asti, käyn koulua ja kerran viikossa päihdepalvelusäätiöllä juttelemassa, päihteettömiä kavereitakin on jonkun verran. Ei mulle tuu edes mitään mainitsemisen arvosia refloja. En osaa enää kiinnostua tai innostua mistään ja mielialat on aika pohjalukemissa selvinpäin, eli haitat on jo selkeesti mennyt hyötyjen yli.

Tiedän, että mielialaongelmat ja yleinen saamattomuus saattaisivat korjaantua bupren käytön loppumiseen, mutta silti en saa revittyä itseäni irti siitä. Aina keksin jonkun (teko)syyn joka oikeuttaa käytön (tarjottiin, oli helposti saatavilla, tylsää, x ja y) ja sit ollaankin taas lähtöpisteessä. Toimin täysin järjenvastasesti bupren kanssa, saatan joskus tempasta vedot vaikkei edes tekisi mieli ihan vaan siksi koska sitä on. Niin kuin just äskenkin tein.

Tulipa tyhmä olo tätä kirjoittaessa, mut tyhmä mä oonkin kun teen tämmöstä itelleni

[Scarlett]

Hei te, jotka ootte onnistunu lopettamaan: miten saitte tehtyä sen lopullisen päätöksen, että nyt riittää?

Päätin, että nyt riittää. Se on kiinni vaan omasta vahvasta halusta. Ja kyllästymisestä. Ja tsiigatkaa mua, rapanarkista on tullut ihan hyvinvoiva streittari. Mielen lujuutta ja tahdonvoimaa. Itse vaan juurikin kyllästyin koko siihen narkkauskuvioon lieveilmiöineen ja päätin päästä siitä eroon, hinnalla millä hyvänsä. Se oli suuri hyppy tuntemattomaan mutta ilman sitä hyppyä saattaisin olla jo mullan alla, aloin olemaan niin paskassa kunnossa.

Kun oikeesti tahtoo lopettaa niin siihen kyllä pystyy. Eikä katkokaan oo huono vaihtoehto. Edelleen liputan myös NA -ryhmien puolesta!

[miryam]

Scarlett, kiitos vastauksesta! Vaikkei toisiamme tunnetakkaan, niin sun raitistumista on ollut älyttömän inspiroivaa seurata sivusta näin psyvaultissa. Jos sä oot pystyny lopettamaan, niin kyllä siihen pystyy ihan kuka tahansa. Toivoa siis on! Ihan mielettömän suorituksen oot tehnyt, onnea siitä! Ja oikeessa oot, mielen lujuus ja tahdonvoima tässä ratkasee.

Toisaalta tuntuu typerältä ruikuttaa omasta päihderiippuvuudesta, kun monet ovat käyneet pohjalla tai ovat siellä edelleen. Mä oon vielä kaukana siitä, ja mun ois vielä tässä vaiheessa helppo lopettaa jos vaan pystyisin/haluaisin sen päätöksen tehdä.

[wRRa]

miryam, ei kannata vähätellä omia ongelmiaan. En mäkään ollut mihinkään subuun koukussa tai edes ikinä pistänyt hihaan kun totesin, että huumeet on mulle ongelma josta haluan eroon. Mulla kävi kanssa samalla tapaa kuin Scarlettilla, eli kyllästyin ja tuntui tosi vahvasti että halusin eroon koko siitä elämästä joka huumeiden ympärillä pyöri.

Toi "muut on enemmän pohjalla ku mä joten tuntuu typerältä puhua omasta päihdeongelmasta" ajattelu on vähän samantyylistä kuin se, jos 10-vuotiaana raiskattu ajattelee että "emmä viitsi apua hakea kun on paljon semmosia jotka on raiskattu vielä nuorempina ja tarvii enemmän tukea".

Sulla on ongelma jos koet sen ongelmaks. Viikottainenkin käyttö voi olla liikaa toiselle. Kuka tahansa, joka kokee päihteidenkäyttönsä liialliseksi tai ongelmalliseksi, on oikeutettu hakemaan apua riippumatta siitä, kuinka paljon käyttää ja mitä käyttää. Ei kannata verrata itseään muihin, sillä aina on joku, jolla menee vielä huonommin.

[Scarlett]

miryam, ei kannata vähätellä omia ongelmiaan. En mäkään ollut mihinkään subuun koukussa tai edes ikinä pistänyt hihaan kun totesin, että huumeet on mulle ongelma josta haluan eroon. Mulla kävi kanssa samalla tapaa kuin Scarlettilla, eli kyllästyin ja tuntui tosi vahvasti että halusin eroon koko siitä elämästä joka huumeiden ympärillä pyöri.

Toi "muut on enemmän pohjalla ku mä joten tuntuu typerältä puhua omasta päihdeongelmasta" ajattelu on vähän samantyylistä kuin se, jos 10-vuotiaana raiskattu ajattelee että "emmä viitsi apua hakea kun on paljon semmosia jotka on raiskattu vielä nuorempina ja tarvii enemmän tukea".

Sulla on ongelma jos koet sen ongelmaks. Viikottainenkin käyttö voi olla liikaa toiselle. Kuka tahansa, joka kokee päihteidenkäyttönsä liialliseksi tai ongelmalliseksi, on oikeutettu hakemaan apua riippumatta siitä, kuinka paljon käyttää ja mitä käyttää. Ei kannata verrata itseään muihin, sillä aina on joku, jolla menee vielä huonommin.

Aamen! Allekirjoitan tämän täysin. Jos ajattelet että sulla ees saattaa olla päihdeongelma sulla todennäkösesti on silloin ongelma sillä ei sitä "taviksen" ees tarvi kelaa että onkohan tää mun huumeidenkäyttö nyt ongelma vai ei.

Niin ja miryam, kiva kuulla.

[Dexma]

huhuh.

Nyt oltais sit oltu melkein neljä viikkoa ilman bupree. Paitsi tos yhtenä darra päivänä otin pienen lainin. Ei kyllä paljoo pahentanut oloa, pari iltaa siinä joutu catapresania syömään.

Nyt alkais bentsotkin jotka määrättiin tohon lopetukseen loppumaan ja taskun pohjalla ei pyöri enään happoja. Rahat on loppu, eli... Nyt ois oikeasti loistava hetki STREITATA edes puoli viikkookin vaikka. Jos oikeasti pystyis oleen ilman alkoakin myös nyt hetken ees.

En tiiä, mitä tulevaisuudessa teen ton bupren kanssa voi olla, että joskus voin vetää, mut... Eipä nyt hirveesti haluttais koukuttaa itteeään uudestaan, pitää ainakin olla tosi tosi tosi varovainen. Enkä tiiä pystynkö ottaan ylipäätänsä mitään ns nopeita opiaatteja hetkeen. Tyyliin fentanyyliä, konii, oksikodonii ym. En mä haluis olla sellainen, että joudun koukkuun heti uudestaan, mut kyl mä haluisin silloin tällöin kuosata varsinkin opiaateilla. Joskus on vain pakko ehkä jättää jotain taakse, kun se ei enään sovi mun elämään.

Rakkaudesta bupreen ihan täysin, oot ollut mun kanssa parhaat vuodet elämästä ja opettanut mulle enemmän kuin moni muu asia. En mä sua hauku, syleilen kuin vanhaa ystävää. Ne reflat jotka annoit vain vahvisti mua. Nyt en tiiä mitä sun kanssa vain teen ihan loppujen lopuksi. Ihan kuin joku vitun eksä jota haluaa vaik se ei antais ees pesää enään... vittu

Tuli oltua yli viikko sillai melkein puolet ajasta hapoissa, se antoi mulle tosi paljon voimia ylipäätänsä kestää refloja. Se antoi mulle uusia unelmia ja näytti mulle pulmatilanteita elämässä joihinka haluisin korjausta.

Seuraavaksi vähän toivoisin, ettei kävis sitä perinteistä, että vaihdan huumeesta toiseen. Varsinkin mua vähän kuumottaa joku alkoholi tai esim pajari. Pajari ei niin paljon, mut sekin osaa olla sellainen tosi psyykkisfyysisesti raskaaksi menevä kuosaus, samoin alkoholi, mut ihan hitosti pahempi.

Psykedeeleistä en osaa sanoa. Musta tuntuu, että psykedeelien käyttö on mun normi elämää, muut huumausaine överöinnit ja ongelmat on ollut muista huumeista. Toisaalta tonnilla deelejä kuukaudessa menoon en viittis mennä myöskään, koska se passivoi ihan hitosti niin fyysisesti kuin psyykkisesti ja deelit tuo mukanaan mun omassa käytössä varsinkin alkoholin, pahimmillaan täs vaiheessa muutkin huumeet niinkuin bentsot ja pajarin. Pirissä on vähän sama ongelma.

Deelit on vain niin iso osa mua ja mun intoo elämään, etten mä niitä haluis jättää pois, mut nekin tosiaan osaa passivoida monia projekteja. Kultaista keskitietä etsiessään. Jännä juttu on se, että aina kun mulla menee huumeiden kanssa itteni mielestä ihan ok, niin silloin käytän vain deelejä vaik sivusta katsojan mielestä mä olisin aika övereissä niin itteni mielestä oon just ok. Toisaalta. Mauseri joskus sanoi, "että helppo sitä on kuvitella valaistuvansa ja kehittyvänsä, kun on niin sfäärissä, mut mitä OIKEASTI tapahtuu jää yleensä yllättävän vähälle".

Nyt ois siis oikeasti hiton OIVA tilaisuus, kokeilla raakaa streittaamista. En tiiä ees onnistunko en tiiä ees oonko kovin tosissani, mut näen asioita joita haluisin korjata. Nää on enään pientä viilausta oikeasti täs käytössä.

Huomannut vain, että mun elämä toisaalta taas rakentuu niin huumeiden ympärille, mun koko vitun minäkuvan voi lukea vuosien saatosta tältäkin sivulta ja sitä ennenkin mä olen ollut vain "nisti" näin karkeesti sanottuna. Sitä ennen kun aloin käyttään ja silloin, kun aloin käyttään olin niin kakara etten ees tiiä mitä täs on tapahtunut vuosien aikana. Sitä käyttäjä vaiheen takana, ei ole ollut mitään muistoja mistään, eli, kuka mä oon jos en nisti lasse?

Nytkin ilman bupree mä oon ihan sekaisin, miten mä nukun yöni? Miten mä rauhoitun? Kuka mä oon ja mitä mä seuraavaksi teen? Mä opiskelen alaa johonka mua inspiroi huumeet, mä en tiiä mitä tulevaisuus tuo tullessa. Ehkä taas ois aika ottaa niitä askelia eteenpäin omia unelmia kohden ja aloittaa työskenteleen vain kylmästi uusien asioiden parissa. Sit kaikki tasapainottuu. Viereistä kissaa lainaten, "silloin kun et tiedä mihinkä haluat mennä niin onko paljon edes väliä mihinkä menet?"

Vois vain aloittaa uusia harrastuksia. Miettinyt tos esim sitä, että mun ihan oikee unelma on joskus osata olla "vuorikiipeilijä" tai enemmän vaeltaa ylipäätänsä eri vuoria. Vois alkaa tohon projektiin innostuun, kun vielä on nuori ja hyvässä kunnossa. Selkä ja polvikivut kolkuttaa jo ovea ja maksa huutaa jokaisesta bissestä jo niin paljon, että kyl TÄÄ VITUN KEHO VANHENEE, vaik nuori oonkin, mut jos ei nyt niin koska sitten? Muutaman vuoden päästä on varmasti hankalempi aloittaa uudestaan. Nyt oon yrittänyt kuntoilla kovaa, siihen ei vaadi keskittymistä ja se vähentää stressiä ja levottomuutta. Seuraavat askeleet vois olla oikeasti etsiä töitä tässä kuukauden parin sisään kunnolla. Sit ois arkisin jotain puuhaa, täytyy vain kattoo, että kaikki menee koulun kanssa kohille tai sit iltalukioon opiskeleen ruotsit, kemiat ja äidinkielen taidot haltuun (eks jeah frapa noi äiskänkieli?)

En mä tiiä mitä mä nyt teen, varmasti jotain täs pakko alkaa tapahtuun. Sen verta siistiä on kun, ei oo oikeasti jumissa ton huumeen takia tietyllä tapaa vain on vapaa tekeen uusia asioita. Ennen vähän meni sillain, että ilman bupree olin paskana ja bupreissa olin sit ihan megahyper, mut tasaisuutta täs etitään taas vaihteeksi. Katsotaan katsotaan sanoi herra putkinen.

[Scarlett]

Koita Dexma piruuttas tätä raivostreittausta ja jos ei se toimi niin sitten on niitä muita vaihtoehtoja Mutta itse en oo katunut, en hetkeekään.

Mullahan perkele tulee ihan pian 90 päivää puhtaana, yippikajei muthafukas!

[frapathea]

Koita Dexma piruuttas tätä raivostreittausta

Kuinka pitkälle tän oot muutes vieny?