Paniikkihäiriö, yleistynyt ahdistuneisuus jne

[lieta]

juu tuo kehon jännitystason laskeminen kuulostaa varsin järkevältä. Siinä lienee itselle työnsarkaa opetella tuota rentoutumista. Josta tuli mieleen, että koulussa psyykehäiriöiden tunnilla tutustuttiin lähemmin tälläisee menetelmään-> http://www.rentoutus-stressinhallinta.info/ Onko tämä sinulle Frapathea tuttua?

[frapathea]

Mmm, käsittääkseni toi Mindfulness on lännessä tolla nimellä popularisoitu menetelmä, johon sisältyy juurikin rentoutusharjoituksia. Sillä on yhteneväisyyksiä muodollisen meditaation kanssa, mutta Mindfulness on kai vähän rennompaa ja sillee. En oo ihan varma mitä tolla termillä missäkin tarkoitetaan, mut öö pähkinänkuoressa väittäisin ehkä, et nimenomaan sellanen vapaamuotoisempi rentoutuminen jonka aikana voi päästää ittensä esim. torkahtamaan sopii ahdistuneille tosi formaalia zazen-harjoittelua paremmin. Kannattaa kokeilla eri menetelmiä ja löytää se joka tuntuu itelleen parhaimmalta.

[karmastrikesback]

Söin vuoden e-pillereitä, joista masennuin täydellisesti. Kaikki alkoi tuntua yhdentekevältä, kadotin itseni ja ennen niin valoisa tyttö alkoi harkita itsemurhaa. Muutto uudelle paikkakunnalle ja elokuun alusta alkoivat paniikkihäiriökohtaukset... Lopetin e-pillerit (sellasta paskaa en enää koskaan tunge itteeni) ja pää ja mieli taas kondiksessa! Tuntuu ku oisin saanu sieluni takaisin : ) Oon täynnä iloa ja tarmoa, mutta noi paniikkihäiriöt vaivaa helvetisti :s En tiedä jääkö tästä nyt elinikäinen vaiva mulle? Kauhistuttaa ajatus jostain mielialalääkkeistä..

Viime viikonloppu meni kotona täristessä ja sekoamisen pelossa, omat kaveritkin pelotti. Nyt sen verran helpottanut, että pystyn tekemään asioita. Olo kuitenkin jatkuvasti epätodellinen ja jännittynyt, vaikka mieli on kirkkaampi kuin pitkään aikaan. Tuntuu, että elimistö on kokonaan jossain stressitilassa! Ja pienikin yllättävä käänne, pitäisi vaikka lähteä jonnekkin, niin laukeaa paniikkikohtaus. Lisäksi herään joka aamu saatanalliseen sydämentykytykseen.
Kävin lääkäriltä hakemassa bentsoreseptin, mutta tuntuu että ne nyt vasta sumuun vetääkin. Tällastako mun elämästä nyt tulee.

[zerk]

Ei ahdistuneisuuden ja paniikkikohtausten tarvitse olla riesana sun loppuelämäsi ajan. Oon itse kärsinyt voimakkaasta ahdistuksesta ja jatkuvista paniikkikohtauksista, jotka olen saanut hallintaan terapian ja rentoutusharjoitteiden avulla. Suosittelen sulle lämpimästi terapiaan hakeutumista.

Voimia sulle!

[frapathea]

Juu ei sen tarvii olla elinkautinen. Omaa työtä se tosin vaatii, että saa ongelman kuriin ja/tai eliminoitua. Zerk jo mainitsikin rentoutusharjoitukset, mutta haluun vielä korostaa niiden tärkeyttä. Kun kyseessä on kehollis-hermostollinen ongelma, niin keholle on puhuttava sen omalla kielellä, sillä se ei ymmärrä sanoja ja järkeilyä.

Ite hyväks kokemani keino on AINA kohtauksen tullessa tai ollessa tuloillaan makaamaan, tai jos ei mahdollista niin mukavasti istumaan, ja sitten vaan pyrit parhaas mukaan rentoutumaan (vaikka tuntuis pelottavalta). Kun tiedät – ja muistutat itelles – ettei kohtaus itessään ole vaarallinen, niin on helpompi koettaa olla tempautumatta siihen mukaan.

Tuon lisäksi joka ilta ennen nukkumaanmenoa rentoutusrutiini, jossa käydään päästä varpaisiin pieniä osia kerralla läpi rentoutellen niitä. Jos löytyy ystävää/kumppania/perheenjäsentä joka jaksaa työstää ongelmaa kanssas niin rentoutusharjoitukseen liitettynä se että toinen ravistelee raajoja ja "leipoo" torsoa on hyvä tapa löytää niitä jännitteitä joita ei yksin rentoutellessa tajuais. Rauhallinen venyttely on kans hyvä. Ja aamuahdistuksien kanssa ihan sama juttu kuin kohtauksienkin, makaat siellä sängyssä ja koetat rentoutua kunnes olo on parempi.

Voimii, kyllä se siitä paranemaan lähtee jos annat sen lähtee ja annat läksiäisiks pari napakkaa potkua paniikkimörön persuksille.

[Personaes]

Itekkin nuorempana kärsin pari vuotta paniikki-häiriöstä. Oli hirveetä, sillä olin koko ikäni siihen asti ollut koulussa ja muualla se vähiten stressaava ja ulospäin suuntautunein tyyppi. Tuossa oli iso syy, että aloin käyttämään bentsoja ja opiaatteja.

Se kohtauksen pelko voi olla aivan uskomaton mörkö, ehkä pelottavin asia mitä oon kokenut, vaikka oon kokenut kaikkea hullua.

Kerran sain oikeudenkäynnissä paniikkikohtauksen, juuri kun syyttäjä kyseli multa tärkeitä juttuja, vastailin jotain ihan yleisluontoista/randomia(en vieläkään tiedä mitä se kysyi), kun en kuullut kysymyksiä vaikka pyysin toistamaan kun "sanat meni ohi korvien", ei auttanut että salissa kaikki sitten repeili mun vastauksille. Sillon tosin tais vaikuttaa se että oli hurjia stimu putkia taustalla.

En tosin nykyäänkään ole vielä sellaisessa kunnossa, että voisin pitää vaikkapa esitelmää luokan edessä, en varmaan edes bentsojen kanssa uskaltautuisi. Mutta muuten pärjään tosi hyvin, esim. uuteen työ-kohteeseen/ympäristöön pystyy menemään ilman bentsoja jne.

Yksi asia mikä on auttanut ja mitä suosittelen kaikille ahdistus/paniikki oireista kärsiville, että lopettakaa se pilven poltto. Se on uskomatonta miten se voi saada aikaan ahdistus/paniikki oireita. ite olenkin jättänyt pilven polttelut kokonaan pois, enkä usko että enää rupean koskaan edes viihdekäyttämään, vaikka varmaan pystyisin nykyään ilman ongelmia. Ei vain ole sen arvoista.

Lisäksi katon mitä psykedeelejä otan, jotkut pehmeät tryptamiinit sopii hyvin mulle, ei mitään ongelmia.

[paarmasisti]

Terapiavaihtoehto kannattaa toki kartoittaa. Itse olin useamman vuoden terapiassa mm. yleistyneen ahdistuneisuuden takia, mutten siitä oikeastaan hyötynyt. Onhan se mukava, että voi purkaa sydäntään jollekin, ja saada ns. "second opinion" suhteessa omiin ajatuksiin/tunteisiin. Joskus vaan jotkut tavat toimia ja ajatella ovat niin pinttyneitä, ettei niihin auta kuin "kovat keinot" (lue: bentsot). Mihinkäs seepra raidoistaan pääsee.

[frapathea]

Terapiavaihtoehto kannattaa toki kartoittaa. Itse olin useamman vuoden terapiassa mm. yleistyneen ahdistuneisuuden takia, mutten siitä oikeastaan hyötynyt. Onhan se mukava, että voi purkaa sydäntään jollekin, ja saada ns. "second opinion" suhteessa omiin ajatuksiin/tunteisiin. Joskus vaan jotkut tavat toimia ja ajatella ovat niin pinttyneitä, ettei niihin auta kuin "kovat keinot" (lue: bentsot).

Aika fatalistinen ajattelumalli. Kävitkö keskusteluterapiassa (siis sellaisessa jossa tosiaan vaan jutellaan)? Ootko ajatellut että kyseessä saattais olla yksinkertaisesti se, että terapiamuoto oli väärä? Ks. edellinen viestini, kehollis-hermostollisia ongelmia on huono lähteä pelkän puheen kautta purkamaan.

Ajatus siitä ettei ongelmilleen voi mitään on melkoista ihmismielen ja -hermoston muuttumis- ja sopeutumiskyvyn aliarviointia. Jos jotkut kykenee opettelemaan kävelemisen tai puhumisen alusta asti uudelleen pahan onnettomuuden jälkeen niin kyllä yhdestä paniikkihäiriöstä pääsee mikäli on oikeesti valmis panostamaan paranemisprosessiin.

[zerk]

Terapiavaihtoehto kannattaa toki kartoittaa. Itse olin useamman vuoden terapiassa mm. yleistyneen ahdistuneisuuden takia, mutten siitä oikeastaan hyötynyt. Onhan se mukava, että voi purkaa sydäntään jollekin, ja saada ns. "second opinion" suhteessa omiin ajatuksiin/tunteisiin. Joskus vaan jotkut tavat toimia ja ajatella ovat niin pinttyneitä, ettei niihin auta kuin "kovat keinot" (lue: bentsot).

Aika fatalistinen ajattelumalli. Kävitkö keskusteluterapiassa (siis sellaisessa jossa tosiaan vaan jutellaan)? Ootko ajatellut että kyseessä saattais olla yksinkertaisesti se, että terapiamuoto oli väärä? Ks. edellinen viestini, kehollis-hermostollisia ongelmia on huono lähteä pelkän puheen kautta purkamaan.

Ajatus siitä ettei ongelmilleen voi mitään on melkoista ihmismielen ja -hermoston muuttumis- ja sopeutumiskyvyn aliarviointia. Jos jotkut kykenee opettelemaan kävelemisen tai puhumisen alusta asti uudelleen pahan onnettomuuden jälkeen niin kyllä yhdestä paniikkihäiriöstä pääsee mikäli on oikeesti valmis panostamaan paranemisprosessiin.

Mun piti myös vastata tähän viestiin, mutta frapa tiivisti mun ajatukset tähän jo.

En mä väitä, että mainitunlaisista ongelmista eroon pääseminen olisi helppoa; omalla kohdallani se vaati helvetisti rankkaa työtä. Mut se on sen kaiken työn arvoista.

[frapathea]

Vaikeinta paniikkihäiriöstä parantumisessa oli musta varmaan se, että ne kohtauksethan on oikeastaan eräänlainen itsesuojelumekanismi. Sitä ei välttämättä tule yleensä ajatelleeksi, mutta näin se vain on. Oon häiriöstä parannuttuani nimittäin kokenut muutaman kerran tunteellisesti samanlaisia tiloja, ilman niitä kohtauksen oireita, ja se on kyllä ollut suoraan sanottuna kertakaikkisen kammottavaa.

Tavallaan siitä häiriöstä pitää siis alitajuisesti kiinni. Koska tavallaan se on helpompaa hyperventiloida ja itkeä kun kaikki aistit nollaantuu eikä kuule, näe tai tunne yhtään mitään, kuin kohdata täysin vailla minkäänlaista suojamekanismia puhtaan inhon, pelon ja kuvotuksen tunteita. Shudder.

Mut ne on niitä askeleita, raskastakin raskaampia askeleita. Jos haluu parantua niin pitää ensin luopua suojautumismekanismeista, jotta voi kohdata ongelman ja lähteä ratkomaan sitä. Pakko vaan kestää se prosessi ellei haluu mahdollisesti loppuelämäänsä kestää häiriötä.

[lieta]

Olen itse tässä viikon,-parinaikana keskittyny siihen miten omien paniikkikohtauksia aiheuttavissa tilanteissa toimisin ja miten lopulta kykenisin saamaan ne pysymään lopullisesti poissa.

Aika fatalistinen ajattelumalli. Kävitkö keskusteluterapiassa (siis sellaisessa jossa tosiaan vaan jutellaan)? Ootko ajatellut että kyseessä saattais olla yksinkertaisesti se, että terapiamuoto oli väärä?

Terapiavaihtoehto kannattaa toki kartoittaa. Itse olin useamman vuoden terapiassa mm. yleistyneen ahdistuneisuuden takia, mutten siitä oikeastaan hyötynyt. Onhan se mukava, että voi purkaa sydäntään jollekin, ja saada ns. "second opinion" suhteessa omiin ajatuksiin/tunteisiin. Joskus vaan jotkut tavat toimia ja ajatella ovat niin pinttyneitä, ettei niihin auta kuin "kovat keinot" (lue: bentsot).

Aika fatalistinen ajattelumalli. Kävitkö keskusteluterapiassa (siis sellaisessa jossa tosiaan vaan jutellaan)? Ootko ajatellut että kyseessä saattais olla yksinkertaisesti se, että terapiamuoto oli väärä?

Mun mielestä on toki myös hyväksi paneutua myös siihen mikä se jokin asia on, joka aiheuttaa paniikkihäiriötä/kohtauksia. Paniikkikohtaus on tosiaan psykologinen (mielen sisäinen) tapahtuma, mutta kohtauksilla on kuitenkin niin herkkä ja suora yhteys ruumiilliseen reagointiin, että sehän siitä tekeekin ongelmallista. Eli just noi monet stressin hallintaan liittyvä keinot, rentoutusharjoitukset (eli aktiiviset rentoutusmenetelmät ja rauhoittumis- ja suggestiomenetelmät), hengitysharjoitukset, liikunta yms. menetelmät ovat oikein päteviä keinoja saada kohtaukset hallintaan ja lopulta jopa kokonaan pois.

Monet ammattiauttajat käyttävät tuota ”koulukiusaaja” metaforaa, eli jos joku ei tiedä mistä on kyse, niin tämä: Paniikkikohtaus on kuin koulu-tai työpaikkakiusaaja. Mitä enemmän taistelet tai hangoittelet vastaan, sitä enemmän hän jatkaa kiusaamistaan. Samoin jos teeskentelet, että et piittaa siitä…kiusaus jatkuu koska kiusaaja haluaa huomiosi. Näitä strategioita käyttämällä koetat itse asiassa kontrolloida kiusaajan tekosia, ja näin annat kiusaamiselle lisämerkitystä Toki on henkilöitä jotka kykenevät ”nujertamaan” kiusaajan, mutta useimmiten kiusaajat eivät valitse uhrikseen sellaista jolla olisi heti kyky puolustautua…Jos siis kykenet nujertamaan kiusaajan – niin hyvä niin! mutta vielä parempi on oikeasti olla välittämättä. Kiusaajalta loppuu innostus pian, kun et reagoi. Et siis teeskentele, että et välitä, vaan todella: mitä tahansa se idiootti keksiikin tehdä, ei liikuta sinua. Samoin toimii paniikkikohtaus, joka on se kiusaaja. Hallitset sitä? Hyvä. Opit olemaan piittaamatta siitä: se jättää sinut rauhaan.

Tavallaan siitä häiriöstä pitää siis alitajuisesti kiinni. Koska tavallaan se on helpompaa hyperventiloida ja itkeä kun kaikki aistit nollaantuu eikä kuule, näe tai tunne yhtään mitään, kuin kohdata täysin vailla minkäänlaista suojamekanismia puhtaan inhon, pelon ja kuvotuksen tunteita.

Aijaa, mielenkiintoista. Uutta mulle, en oo aiemmin kuullu et kukaan ois maininnu tämmöstä.

Yksi asia mikä on auttanut ja mitä suosittelen kaikille ahdistus/paniikki oireista kärsiville, että lopettakaa se pilven poltto.

Itse käytin joskus aikoinaan satunnaisesti kannabista, mutta lopetin sen satunnaisenkin käytön, sillä sain melkein jokainenkerta ahdistuskohtauksia siitä. Paniikkihäiriöistä kärsivien kannattaa myös vältellä alkoholia ja kahvia.

On myös hyvä muistaa, että paniikkikohtauksenaikana anna kehosi reagoida juuri sillä tavalla kuin se reagoi. Älä keskity siihen, mitä pelkäät seuraavaksi tapahtuvan. Sekä kaikki tekeminen, mikä katkaisee ajatusten kääntymistä katastrofin puolelle, on avuksi.

[Velho]

Itellää ollu semmost aamuahdistusta useesti ei ole ollut mukavaa Onneks nyt on jonkinlaine lääkitys

[lieta]

Mullon myös Levottomat jalat (RLS = Restless Legs Syndrome) oireyhtymä, josta seurauksena unettomuus. Oikeestaan toi RLS ei haittaa mua nykysin, eikä itse unensaantikykyyn vaikuta, mutta toki se tekee unenlaadusa (siitä vähäisestä) hyvin levotonta. Enemmän toi "ajatusten nollaminen" on ongelma siinä vaiheessa kun menee sänkyyn, siis nimenomaan nyt taas kun on duuni/opiskelusaralla niin paljon stressattavaa, niin alan ajatella kaikkea sellasta kun pitäs nukahtaa, sit alkaa ahistaan ja lopulta alan panikoida etten ehdi enää nukkua ku ton ja ton verran ja soppa on selvä Tähänkin->rentoutustekniikoiden opettelua! Mutta ei oo helppoa itselleni, ei tuon opettelu. Oon ollu aina sellanen stressaaja

[frapathea]

^ Joo mä oon kanssa pahemman luokan huolehtija ja pyörittelen ahistavia asioita niin että vielä unen rajamailtakin herää sellaseen pakokauhun tuntemukseen jonkun mitättömän pikkuasian takia. Siinäkin pitää vaan oppia laskemaan sitä hermoston ylivalppaustilaa.

Musta on tärkeää oppia huomaamaan, että vaikka ajatukset/tapahtumat elämässä tuntuis liittyvän ahdistukseen, ne ei suoranaisesti aiheuta sitä. Ahdistus on meistä itsestämme kumpuava reaktio, ei mikään tapahtumaan tai ajatukseen kiinteästi kuuluva ominaisuus. Muutenhan kaikki ahistuis kaikesta samalla tavalla. Mutta toiset osaa käsitellä stressaavia tilanteita menettämättä yöuniaan, kiitos parempien stressinhallintamenetelmien – joko sisäsyntyisten tai opeteltujen. Tietenkään ihmeisiin ei välttämättä pysty ja voi olla että jos on huolehtijaluonne niin tulee olemaan herkempi stressin suhteen aina, mutta aina voi jonkin verran työstää sitä tapaa jolla reagoi.

[magiclymagical]

Yksi asia mikä on auttanut ja mitä suosittelen kaikille ahdistus/paniikki oireista kärsiville, että lopettakaa se pilven poltto. Se on uskomatonta miten se voi saada aikaan ahdistus/paniikki oireita..

Itsellä on jo aika kauan ollut paniikkihäiriöö, ahdistuneisuutta kaikissa kirjoissaan, pakkoajatuksia yms. Mut pajari auttaa, tai en mä tiiä auttaako se pitemmällä tähtäimel mut ainaki oon pienis hiisuis ni ei kyl ahdista yhtää, mukavaa pienes pumpulis hoitaa ja pehmentää asioita. Sit ku pitää pientä taukoa myssystä ni sit niitä alkaa tulee enemmän. Oon toistaseks kieltäytyny kaikista lääkkeistä, ja toisaalta en saa aikaseks mennä kyselemään mitään lääkitystä. Virastohelvetis mihin lasken sairaalat ja kaikki "valtion laitokset" ni ei vaan voi sietää siellä olemista, pää hajoaa ja näis tilanteis nimenomaan nousee eniten pintaa ahdistus. Toisaalta vois mennä pikkipaukuis vaikka kyselee lääkitystä mut miltä se sit näyttäis.

Ja korostan vielä semmosta että rauhallinen indica-tyylinen poltto sopii parhaiten itelle, sativa saattaa pistää joskus vähä liian vilkkaaks ajatukset. Mites onko propal jeesannu kellää paniikkihäiriöön, että ku fyysiset oireet häviäis ni paraneeko se mentaalipuoli sitten samal? Tapauskohtasta nyt tääki niinku kaikki, pohdiskelua yhtäkaikki.

Edit. Niin pitää viel tulla selventämään, että en pidä kannabista ihmelääkkeenä kaikkeen ja että tosiaankaan en suosittelisi ahdistuksee taipuville henkilöille etenkään pitempiluontoisesti kuuritettuna.

[frapathea]

Yksi asia mikä on auttanut ja mitä suosittelen kaikille ahdistus/paniikki oireista kärsiville, että lopettakaa se pilven poltto. Se on uskomatonta miten se voi saada aikaan ahdistus/paniikki oireita..

Itsellä on jo aika kauan ollut paniikkihäiriöö, ahdistuneisuutta kaikissa kirjoissaan, pakkoajatuksia yms. Mut pajari auttaa, tai en mä tiiä auttaako se pitemmällä tähtäimel mut ainaki oon pienis hiisuis ni ei kyl ahdista yhtää, mukavaa pienes pumpulis hoitaa ja pehmentää asioita.

Mäkin koin tällai sillonku päivittäispolttelin. Paukut ennen sosiaalisia tilanteita jne. ni ei masentanu tai ahdistanu. Kuitenkin kun lopulta lopetin niin huomasin että mulla oli ollut ihan älyttömiä, järjenvastaisia pelkotiloja jotka pikku hiljaa alko paranemaan sen lopetuksen jälkeisen nihkeen alkuvaiheen jälkeen. Nykyään tuntuu ihan oudolta ajatella, että joskus mun elämä pyöri mitä ilmeisimmin pilven aiheuttaman elämänkammon ympärillä. Ikään kuin hatsi olis pahentanut oireita, jotta vois sit muka vanhurskaana niitä hoidella.

[paarmasisti]

^ Joo mä oon kanssa pahemman luokan huolehtija ja pyörittelen ahistavia asioita niin että vielä unen rajamailtakin herää sellaseen pakokauhun tuntemukseen jonkun mitättömän pikkuasian takia. Siinäkin pitää vaan oppia laskemaan sitä hermoston ylivalppaustilaa.

Vähän sama vika mulla tuon huolehtimisen kanssa. Mikä sulla frapa on auttanut tohon?

[frapathea]

^ Joo mä oon kanssa pahemman luokan huolehtija ja pyörittelen ahistavia asioita niin että vielä unen rajamailtakin herää sellaseen pakokauhun tuntemukseen jonkun mitättömän pikkuasian takia. Siinäkin pitää vaan oppia laskemaan sitä hermoston ylivalppaustilaa.

Vähän sama vika mulla tuon huolehtimisen kanssa. Mikä sulla frapa on auttanut tohon?

No lähinnä

- aiemminkin mainitut rentoutusharjoitukset, kehollis-hermostollisen ylivireystilan laskemiseksi;
- kehonhuolto (peruskunnosta huolehtiminen, venyttely, kehonhallinnan ja -tuntemuksen kehittäminen, ruokavalio, unitottumukset), lihasjännitteiden vähentämiseksi;
- pitkäjänteinen itseni muistuttelu siitä, että kaikkia asioita ei voi kontrolloida, rautanyrkkini ulkopuolelle jäävien asioiden hyväksymiseksi;
- elämänhallinnan kehittäminen ja ihmissuhde-elämän yksinkertaistaminen, tarpeettomien stressinlähteiden minimoimiseksi;
- sisäisten tunteiden käsittelemisen ja ymmärtämisen kehittäminen reaktioiden tarkkailun kautta (lue: meditaatio ja sen vapaamuotoisemmat serkut), psyykeni toiminnan vakauttamiseksi; sekä
- hengitysharjoitukset, hyperventiloinnin varalta ja hengenahdistuksen välttämiseksi.

[jumalatjalassa]

Mä olen jotenkin oppinut vuosien varrella pyristelemään irti paniikkikohtauksista. Tai oikeastaan, pyristellä on tosi väärä verbi tähän. Mä nimenomaan teen kaikkea muuta kuin pyristelen. Olen opetellut hyväksymään sen tilan. Se on vain mun mieleni, se ei voi tehdä mitään pahaa mulle jos en anna sille lupaa siihen. Myös se on auttanut, että kannan aina mukanani jotain niinsanottua turvaesinettä. Mun kohdallani se on eräs rannekoru, jonka sain pienenä. Sen kautta pystyn kytkeytymään tähän maailmaan ja saan tunteen siitä, että tämä maailma on ihan oikeasti paikallaan.

Ahdistuneisuus ei kuitenkaan ole lähtenyt mihinkään. Olen erittäin taipuvainen ahdistukseen, stressiin ja jännitykseen. Pajari ja stimut tätä kai eniten ruokkii... Sinänsä mun toimintamallini ovat aika virheellisiä. Pajarilla yritän poistaa stressiä ja stimuilla stressin aiheuttajia. Ei hyvä.

[Pen]

Mullakin ahdistuneisuus on jotenkin hävinnyt kun muutin, kuin myös masennus. Vitusti ahdisti tuol pienes kyläs, vanhal paikkakunnal ja masensi ku ei ollu kavereit tai mitään - vedin siis vitusti kamaa vaan.

Nytku muutin Tampereel niin asiast on parantunu, elämäs tuntuu olevan jotain muutakin sisältöä; paljon kavereita täällä, niiden kaa ku hengaa niin ei ahdistakaan niin paljoa enään nykyään tai masenna kun on samantyylist seuraa ja sosialisointia ja kouluunkin taas pääsin ja se on toistaseks ihan asialliselta vaikuttanu.

Paniikkikohtauksia ei ole tullut pitkään aikaan. Oon aatellu seuraavalla psykologikerralla kertoa ihan suoraan että nyt on hyvä kausi ja masennuslääkkeet voi kyl jättää veke (en oo niit ees syöny toistaseks, triptylii määrättiin mut se ei oiken oo hyvä, vetää vaan pään mutkal ja kuivattaa suuta, lihottaa) mut tohon nukkumiseen tarviin jotain muuta kun melatoniinia tai triptylia. Mela ei nukuta, aiheuttaa painajaisia ja triptylistä on ns. "kujalla" sitten seuraavana aamuna ja nuo muut haittavakutukset kuten jo sanoin.

Tenox, tsopikloni ja tsolpideemi on todettu toimiviks, imovanea oonki saanut sen 10 kpl kuussa joka kyllä riittäkin, enhän mä tosiaan halua noit syödä joka päivä. Ketipinorit kans auttaa nukkumisee jote oon vaihellu ketipinorin ja imon välil - onneks ei viikos kauheen montaa aikasta herätystä.

Toki mul on xanoria aina varastos jos vaik paniikkikohtaus iskee, mut niit ei oo tullu enään aikoihin, hyvä näin. En koskaan saanu kyl tietää syytä miks noita tuli.

[Pen]

Itse asiassa tulikin muuten just tälle illalle paniikkikohtaus pienen jointin indicaa (critical mass) jälkeen, tuntu että kurkku sulkeutuu, ei hengitä oikein jne, ärsyttäviä tilanteita.

En oo tätä ainakaan vuoteen kokenut, lieköhän toi budi sen laukassu, ennenkin ahdistanut kun sativaa polttaa mutta ei sentään mitään kohtauksen omaista. Indica taas ollu aina tosi rentoo mut ei täl kertaa.

Eipä nykyään tuu oikeen poltettuakkaan, hyvä vaan. 5mg xanor autto tohon akuuttiin. Toivottavasti ei toistu, ainakaan en budiin taida koskea jos se sen triggeröi. Edellisillä kerroilla tekijä oli kyllä joku muu, ei päihteet, vaan. esim julkisella paikalla oleminen/ihmispaljous ehkäpä? (30k ihmisen keskellä Tokiossa alko jonkilainen kohtaus tulemaan)

[Feya]

^ Joo mä oon kanssa pahemman luokan huolehtija ja pyörittelen ahistavia asioita niin että vielä unen rajamailtakin herää sellaseen pakokauhun tuntemukseen jonkun mitättömän pikkuasian takia. Siinäkin pitää vaan oppia laskemaan sitä hermoston ylivalppaustilaa.

Musta on tärkeää oppia huomaamaan, että vaikka ajatukset/tapahtumat elämässä tuntuis liittyvän ahdistukseen, ne ei suoranaisesti aiheuta sitä. Ahdistus on meistä itsestämme kumpuava reaktio, ei mikään tapahtumaan tai ajatukseen kiinteästi kuuluva ominaisuus. Muutenhan kaikki ahistuis kaikesta samalla tavalla. Mutta toiset osaa käsitellä stressaavia tilanteita menettämättä yöuniaan, kiitos parempien stressinhallintamenetelmien – joko sisäsyntyisten tai opeteltujen. Tietenkään ihmeisiin ei välttämättä pysty ja voi olla että jos on huolehtijaluonne niin tulee olemaan herkempi stressin suhteen aina, mutta aina voi jonkin verran työstää sitä tapaa jolla reagoi.

Loistavasti sanottu. Itsestäni on lapsuuden kokemuksien takia tullut järjetön huolehtija, joka pyörittelee asioita loputtomiin mielessään, ihan pikkuasioitakin kuten sanoissa sekoamista tai kadulla kaikkien edessä kompastumista. Isommat huolehtimisen arvoiset asiat sen sijaan aiheuttaa mussa ihan fyysistä kipua; köyristyn kasaan, puristan nyrkkejäni yhteen ja haukun itseni lytyyn mielessäni. En vaan osaa antaa minkään olla. Jos edessäni on jokin ahdistava tapahtuma, kuten lääkäriajan varaaminen tai johonkin uuteen paikkaan meneminen, se on mielessäni jatkuvasti ja minun on vaikea nauttia mistään, kun koko ajan

Se on totta, että pilven poltto voi pahentaa ahdistusta. Olenkin siksi oppinut polttamaan vain silloin, kun oloni on kohtuullisen tasainen eikä mieleäni vaivaa mikään. En myöskään enää polta muiden paitsi Dexman seurassa. Ajattelen normaalistikin koko ajan sitä miltä näytän, miten elehdin ja miltä kuulostan, ja pilvessä olemme paljon enemmän tietoisia tekemisistämme, joten se tunne kymmenkertaistuu. Olen muutenkin sitä kikattaja-tyyppiä, ja sen peittäminen on erittäin vaikeaa. Poltan siksi nykyään vain yksin tai jonkun erittäin tutun kanssa, jonka seurassa tunnen voivani olla täysin oma itseni, joka tällä hetkellä on ainoastaan Dexma. Ja totta puhuen myös Zerk, ainakin osittain.

Sain muutama päivä sitten pitkästä aikaa paniikkikohtauksen. Näin unta, että minut raiskattiin omassa sängyssäni. Herätessäni aloin heti hyperventiloimaan, tärisemään ja itkemään hillittömästi; uni tuntui niin todelliseslta ja se toi niin paljon vanhoja muistoja mieleen. On oikeastaan aika jännään, etten ole aikaisemmin nähnyt unta raiskaamisesta, vaikka se on pahin traumani.

[zerk]

Itsestäni on lapsuuden kokemuksien takia tullut järjetön huolehtija, joka pyörittelee asioita loputtomiin mielessään, ihan pikkuasioitakin kuten sanoissa sekoamista tai kadulla kaikkien edessä kompastumista. Isommat huolehtimisen arvoiset asiat sen sijaan aiheuttaa mussa ihan fyysistä kipua; köyristyn kasaan, puristan nyrkkejäni yhteen ja haukun itseni lytyyn mielessäni. En vaan osaa antaa minkään olla. Jos edessäni on jokin ahdistava tapahtuma, kuten lääkäriajan varaaminen tai johonkin uuteen paikkaan meneminen, se on mielessäni jatkuvasti ja minun on vaikea nauttia mistään, kun koko ajan

Tää on niin tutun kuuloista. Tunnistan itseni tosta tosi hyvin. Esimerkiksi just joku vuosia vanha pieni sanoissa sekoaminen voi edelleen pyöriä mielessä aiheuttaen ahdistusta ja häpeän tunnetta. Jos tiedossa on joku meno seuraavana päivänä niin mun on todella vaikeaa nauttia mistään - sen sijaan se tuleva meno pyörii koko ajan päässä. Ihan pikkulapsesta lähtien oon ollut sellainen huolehtija.

Oon viimeisen parin vuoden aikana mennyt asian käsittelyssä reilusti eteenpäin ja päässyt suurilta osin irti tähän asiaan liittyvistä haitallisista ajatusmalleista, mutta viimeiset pari kuukautta on ollut aika rankkaa. Oon yrittänyt peittää tietyistä asioista johtuvaa stressiä ja huolehtimista hankkimalla mahdollisimman paljon tekemistä jatkuvasti. Päässä pyörii häpeän tunnetta ja kaikki pienet vastoinkäymiset tuntuu helvetin rankalta. En pysty rentoutumaan ja asioista nauttiminen on todella vaikeaa. Mun on pakko katkaista tämä kierre mahdollisimman nopeasti, se vaatii vain PALJON työtä.

[tunnusta]

Itsestäni on lapsuuden kokemuksien takia tullut järjetön huolehtija, joka pyörittelee asioita loputtomiin mielessään, ihan pikkuasioitakin kuten sanoissa sekoamista tai kadulla kaikkien edessä kompastumista. Isommat huolehtimisen arvoiset asiat sen sijaan aiheuttaa mussa ihan fyysistä kipua; köyristyn kasaan, puristan nyrkkejäni yhteen ja haukun itseni lytyyn mielessäni. En vaan osaa antaa minkään olla. Jos edessäni on jokin ahdistava tapahtuma, kuten lääkäriajan varaaminen tai johonkin uuteen paikkaan meneminen, se on mielessäni jatkuvasti ja minun on vaikea nauttia mistään, kun koko ajan

Tää on niin tutun kuuloista. Tunnistan itseni tosta tosi hyvin. Esimerkiksi just joku vuosia vanha pieni sanoissa sekoaminen voi edelleen pyöriä mielessä aiheuttaen ahdistusta ja häpeän tunnetta. Jos tiedossa on joku meno seuraavana päivänä niin mun on todella vaikeaa nauttia mistään - sen sijaan se tuleva meno pyörii koko ajan päässä. Ihan pikkulapsesta lähtien oon ollut sellainen huolehtija.

Samaa 'vikaa' ollut itselläkin. Hirveä ahdistus ja häpeä vuosientakaisista todellakin pikku-jutuista ja muuta. Myöhemmällä iällä pilvestä järjetömmät ahdistuneisuudet, koska epäsosiaalisuus ja keskustelutajun katoaminen. Mutta sitten vaan jossain vaiheessa tajusin, että perkele, minä saan olla 100% minä, minä saan ja voin seota sanoissani ja hölmöillä, koska minäkään en ole täydellinen. Eikä minun tarvitse pilvessäkään olla sosiaalinen, minähän saan istua nurkassa hiljaa sanomatta kenellekkään mitään ja tehdä pakkoliikkeitä paniikkisenoloisena, koska se olen minä ja sen hetkinen käyttäytymiseni kuuluu sen hetkiseen hetkeen.

Ystävät ja ymmärtäjät ymmärtää . Muille 100% oikeus kokea ja käsittää tilanne parhaakseen katsomallaan tavalla.

Ja kyllä mua vieläkin ahistaa, mut se ahistaminen ei enää ahista (ts. se ei haittaa / ei tunnu pahalle). Sosiaalisten tilanteiden / häpeän ulkopuolelta saa silloin tällöin paniikkikohtauksia aikaiseksi, mutta se on sitten toinen tarina.

[NarkkiParkki]

Sain sitten tässä eräs päivä paniikkikohtauksen(saanut muutaman ennenkin) ja menin terveyskeskuslääkärin juttusille. Paniikkihäiriö todettiin ja kouraan lyötiin resepti pienempään pakettiin Sepram 10mg tabuja ja iso pakkaus Sepram 20mg. Ensi viikolla olisi tarkoitus siirtyä napsimaan noita 20mg pillereitä. Sivuvaikutuksina noista 10mg tabuista tullut mm. päivittäistä ahdistuneisuutta, unettomuutta, tunteiden latistumista sekä seksuaaliset halut ovat täysin menneet, erektion saaminen mahdotonta.

Onko täyttä utopiaa saada terveyskeskuslääkäriltä reseptiä johonkin betsoihin jos SSRI-lääkkeen sivuoireet haittaavat? Ei varaa käydä missään yksityisellä.

[Pen]

Bentsoja ei kyllä julkiselta tunnu saavan jos on nuori henkilö eikä ole ennen saanut.. Sama homma lyrican kanssa. Siksi ostan noi kadulta. Lyrica on itsellä sellanen että se vie ahdistuksen ja masennuksen pois pariksi päivää vaikka ottaa ihan viihdekäyttödosen eli enemmä kun lääkäri määräisi maksimissaan.

Olen myös normaalisti koittanut lyricaa syödä, eli 300 mg päivässä kuukauden ajan, sitten nostin annoksen 450 ja lopulta 600 mutta parin kk päästä lopetin koska ilman respaa aika kallista itselääkintää.

Sepram, venlaflaxin, mirtazapine, ketipinor, melatoniini, cymbalta, triptyl, propral ja imovane. Noita on mulle tarjottu ahdistukseen/masennukseen/univaikeuksiin. Osaa jopa koitinkin ja totesin että SSRI/SNRI on kutaa ja mirtsa kanssa. Ja ei muka vieroitusoireita.. Mukavia oli ne sähköiskut mitä tuli.

[frapathea]

Sain sitten tässä eräs päivä paniikkikohtauksen(saanut muutaman ennenkin)
--
Onko täyttä utopiaa saada terveyskeskuslääkäriltä reseptiä johonkin betsoihin jos SSRI-lääkkeen sivuoireet haittaavat? Ei varaa käydä missään yksityisellä.

Suosittelisin miettimään, kannattaako muutaman paniikkikohtauksen takia edes ruveta syömään yhtään mitään lääkkeitä. Vaivaa on kuitenkin mahdollisuus hoitaa muillakin keinoilla – kokemuksen syvällä rintaäänellä. Mulla oli keskivaikee paniikkihäiriö viis vuotta (periaatteessa kohtausten voimakkuuden ja tiheyden puolesta vaikea mut meni bipon kanssa kausittain ni siks keskivaikee) ja sain pahimmillaan useita kohtauksia päivittäin sisään, taju meni usein, satutin itteni usein vahingossa kun jalat meni alta tai säntäillessäni paniikissa jne.. Eli helppoa ei ollut. Mutta lopulta sain itsehoidolla ilman mitään lääkkeitä hoidettua vaivan ja nyt ei kohta viiteen vuoteen oo ollut kuin joitain yksittäisiä kohtauksia. Eli parantuminen on mahdollista vaikeastakin häiriöstä.

KOKEILKAA hyvät ihmiset rakkaat muita juttuja ennenku suin päin juoksette hakemaan bentsoja. Jos siis oikeasti haluatte parantua vaivasta. Jos haluutte bentsoja vaan paniikkihäiriön verukkeella ni sit en osaa auttaa.

[NarkkiParkki]

Päätin ottaa nuo lääkkeet kun kerran tarjottiin. Ollut myös pitemmän aikaa sellaista yleistä ahdistuneisuutta, joten ajattelin että ehkä sekin lähtisi tuolla lääkkeellä.

[juss111]

mulla loppu ahdistus ja yleinen jatkuva vitutus siihen ku lopetin kaikki.
ei oo tullu edes pilvee poltettua. ei maistu enään. no pari kk sitte otin pari hatsia kännissä.
nyt oon ollu kuukauden juomatta ja urheillu sen ajan mitä normaalisti ryyppään/poltan pilvee ym...
no pitkä ja kivinen polku tullu kuljettua mutta oloki on noin 200% parempi.
aikaa tähän on menny melkein pari vuotta.
elämä on parasta huumetta ja siitä pitää nauttia muutenki ku turruttamalla aivot kemikaaleilla.

[NatiHero]

Päätin ottaa nuo lääkkeet kun kerran tarjottiin. Ollut myös pitemmän aikaa sellaista yleistä ahdistuneisuutta, joten ajattelin että ehkä sekin lähtisi tuolla lääkkeellä.

No kylhä se siis helpottaa oireisiin, muttei auta vaivaan. Eli ei seahdistusyms. vaan mystisesti katoo niil jyvil, ne asiat pääs pitää selvittää ja sevoi olla vaikee ja pitkä prosessi. Toki tietty tänä aikana ne jeesaa et voi elää normisti.

-Nati