Lopettaminen (ja vähentäminen)

[wRRa]

Tsemppiä Poppy. Opiaattien lopettamisessa monet on sanoneet, ettei vaikein osuus ole fyysiset viekkarit, vaan niitä seuraava alakulo, joka voi kestää helposti sen puolikin vuotta.

Kuitenkin tiedän paljon entisiä opiaattiriippuvaisia jotka ovat saaneet elämänsä kuntoon ja ovat nykyään jopa onnellisia.

Tietenkin kun lopetat aineiden käytön, pintaan tulevat ne tunteet ja ajatukset, joita olet aineisiin paennut. Olet tavallaan kasannut niitä sisällesi aina kun olet paennut aineisiin. Kannattaa miettiä, olisiko jotain toista keinoa käsitellä niitä niin, etteivät ne kasautuisi sisälle vaan tulisivat selvitetyiksi. Monille suosittelen ihan terapiaa jos siihen on mahdollisuus, tai vaikka meditaatiota, joogaa, liikuntaa yms.

[Scarlett]

Tsemppi Poppy ja muut!

Paljon samankaltaisia tarinoita kun omani. Lopettaminen on taas käsillä vaikka ekan kerran hoidossa. Aina, kun oon yksinäni opiaatit lopettanut oon alle vuodessa ratkennut. Puuttuu kaikki henkinen tuki ja mahdollisesti muut hoidon tarjoamat skillssit. Nyt se tajuaa miksi oon aina repsahtanut vanhaan. Oon yrittänyt selvitä samoilla taidoilla raittiina kuin käyttäjänä ilman että sen olen ees ymmärtänyt kun vasta jälkikäteen.

[Poppy]

Tattista kaikille!

Eihän tää läpijuoksua ole. Päivä päivältä vaikeutuu jossain mielessä. Tiedän että omat ongelmat pitäis vain käsitellä pois alta, niin vois aloittaa puhtaalta pöydältä, mutta ei. En uskalla kertoa ihmisille yms. Tuomio olisi kaikkia viekkareita pahempi... tai ei edes se tuomio vaan se, että pitäisi selittää kaikki alusta alkaen ja se olisi tällä hetkellä liian raskasta. Selittää jokaiselle miksi ajauduin tähän ja miksi en puhunut ongelmistani. Miksi tein jotain vaikka kaikki oli maalattuna valmiiksi mun elämän tauluun. Poppy on suvun akateeminen peniksenjatke. Poppy lukee kaikkien sydänfilmit ja analysoi verenkuvat. Siihen on vaikea tulla väliin ja sanoa, että olen narkki joka kusi kaiken sen takia, että tykkäsin enemmän hauskanpidosta kun normaalista elämästä.

E: Kyllä tää kaikki tästä vielä jatkuu. Kunhan oppis nauttimaan elämästä ilman, että miettis ensin sitä miten hauskaa mikäkin asia ois jos ois nyt doupeissa. Oppis vaan unohtaan.

[Scarlett]

Voi Poppy, kuulostaa niin tutulta. Ja sitten se pointti, että kun en ole kertonut kellekkään ikinä mitään enkä hankkinut sitä "narkkarin leimaa" julkisiin tietoihin en halua nyt saada sitä, kun olen lopettamassa koko paskan lopullisesti ja kärsiä sitten loppuikäni asenteista esimerkiksi lääkärien taholta. Mun on tarkoitus pelkällä henkisellä tuella nyt lopettaa kun mieskin lähtee katkolle, Ma se alkaa. Kiukulla mennään vaikka harmaan kiven läpi!

[wRRa]

Poppy, ootko koittanut hakea terapiaa? Vaikka monet täällä dissaa irti huumeista ry:tä, niin mä ainakin oon saanut niiden auttavasta puhelimesta (010 804550) paljon apua. Sieltä löytyy kuuntelevia korvia jos tekee mieli puhua ja läheisille ei voi Irti huumeista ry:n kautta on myös mahdollista saada terapiaa ainakin Helsingin seudulta. Käsittääkseni nämä voi hoitaa aika anonyymisti eikä pitäisi tuosta terapiastakaan jäädä mihinkään lääkäreille näkyviin mitään papereita.

Myös NA:sta voi saada apua, jos ryhmät ja vertaistuki kiinnostavat.

[Scarlett]

Neljäs vuorokausi ilman!

Joo palelee, kylmää hikee pukkaa ja perse valskaa ku seula mutta kyllä mä oon elossa, elossa enemmän kuin vuosiin. Subu on pois musta fyysisesti. Yritän jaksaa sisulla duunipäivät läpi, kohta oon jo voitolla tän kanssa!

Jumalauta oon ylpee itestäni. Kärsin kyllä jo viimeviikon semiviekkareit kun pudotin annoksen ihan minimiin. Kannatti. Mehu ja perunajauho, voi kyllä, jeesaa vatsaan.

Listattiin myös miehen kanssa seinälle asiat mitä menetetään jos narkkaus jatkuu, sen lukeminen tsemppaa, samoin se että mitä saa jos jatkaa: EI MITÄÄN. Samaa paskaa vaan.

Oh boy, i'm alive !

Suuret tsempit kaikille lopettajille, kyllä te pystytte jos minäkin!

[LeFairylette]

Neljäs vuorokausi ilman!

Joo palelee, kylmää hikee pukkaa ja perse valskaa ku seula mutta kyllä mä oon elossa, elossa enemmän kuin vuosiin. Subu on pois musta fyysisesti. Yritän jaksaa sisulla duunipäivät läpi, kohta oon jo voitolla tän kanssa!

Jumalauta oon ylpee itestäni. Kärsin kyllä jo viimeviikon semiviekkareit kun pudotin annoksen ihan minimiin. Kannatti. Mehu ja perunajauho, voi kyllä, jeesaa vatsaan.

Listattiin myös miehen kanssa seinälle asiat mitä menetetään jos narkkaus jatkuu, sen lukeminen tsemppaa, samoin se että mitä saa jos jatkaa: EI MITÄÄN. Samaa paskaa vaan.

Oh boy, i'm alive !

Suuret tsempit kaikille lopettajille, kyllä te pystytte jos minäkin!

HYVÄ!! Jatka samaan malliin. Itekki pitäis kyllä lopettaa... Tämän lukeminen joyenki tsemppaa... Ehkä mä pian yritän. Koitan saada itteeni niskasta. Ne rahat mitä menee subuun....niille ois vitusti parempaaki käyttöö. Melkeen 400€ kuussa, sillä tekis vaik mitä!

[frapathea]

Haluun vaan sanoa, että oon ihan helvetin ylpee jokaisesta lopettajasta täällä. Ootte niin urheita. Ja mä en sano tällasta ellen tarkoita sitä sydämestäni, tiedättehän. Tulee oikeesti tippa linssiin tätä ketjua lukiessa. Jatkakaa taistelua, kunnes mörkö on kukistettu. Se voima on jokaisen omissa käsissä.

[Dexma]

Haluun vaan sanoa, että oon ihan helvetin ylpee jokaisesta lopettajasta täällä. Ootte niin urheita. Jatkakaa taistelua, kunnes mörkö on kukistettu. Se voima on jokaisen omissa käsissä.

Niin. Kyl sen käytön haltuun saaminen on se sit, lopettamista, vähentämistä mitä ikinä niin kova homma se on aina omalla tapaa ja hiton isoja juttuja ja niissä, kun ottaa niitä pieniä askelia niin ne on kyl hiton isoja ihmisille itelle. Tulee hyvä olo itelle, aina kun lukee jonkun muunkin onnistuvan.

Itehän oon onnistunut vitun hyvin Ainakin omassa mielessäni. Oon tyytyväinen omaan nykyiseen eikä se aina varsinkin, kun katsoo niitä alku askeliaan niin paljon on kehittynyt varsinkin oma psyyke ja oma hyvinvointi.

[Scarlett]

Bliss, jos mä pystyn nii säkin pystyt! <3 Se on tasan siitä kiinni että oikeen motivaation kanssa viekkarit tuntuu puoliintuvan, muuttuu ihan siedettäviksi.

Täytyy täälkin hehkuttaa että MUN SEULAT OLI PUHTAAT EKAN KERRAN VUOSIIN ! Että on hyvä fiilis, toi paska on pois musta ja tää ilo on isompi kun mitä se paska ikinä voi antaa.

Totesin itselleni että on naurettavaa jatkaa narkkausta reflojen pelossa. Aika absurdia uhrata elämänsä oireiden vuoksi jotka kestää ilman sen kummempia lääkkeitäkin kun sen pään ottaa. Koko loppuelämä on nyt pelissä. On joo saamarin kylmä, särkee, haukotuttaa, aivastuttaa törkeesti (just tuli kuuden putki) ja olo on voimaton mutta mä suositan pitään itsensä liikkees, pysyy pää kasassa eikä vatvo oireitaan. Oon jopa töissä jaksanut käydä ja meinasin huomennakin mennä normisti.

Tuntui hyvältä kun mua tukenut A-Klinikan hoitaja kehui taistelijaksi.

Hyvält tuntuu myös näyttää persettä niille jotka ei muhun uskoneet, screw you, että tiedäkkään tätä sisun määrää tosipaikan tullen

Kellään btw hyviä univinkkei lääkkeiden/kannabiksen lisäksi?

[Voima]

Jotenki itsekin löysin taas sen energian tehdä kaikkea inspiroivaa. Viimeinen kuukausi meni joteki paukuissa jumitellessa, mut tajusin taas sen kuinka kivaa voi olla selvinpäin. Kun on ollu jonku aikaa selvinpäin, niin ainaki henk. koht. tulee sellane tekemisen meininki, että on kiva vaa tehä kaikkea mahollista mistä nauttii ja mitä päähän juolahtaa, lukea, kävellä, tehdä musaa tai jotain. Ja huomannut miten jotkut tunteet mitä on vähä niinku blokannut myssyllä, nousee taas pintaan, jotain "vanhoja" tunteita, mitkä luuli jo käsitelleensä. En kyllä halua ainakaa vielä kokonaan kieltää itseltä humehii, mutta ottanut nyt periaatteeks ett pitää saaha joka päivä jotai "fiksuuki" aikaa. Ja monesti itselle ainaki tärkeempi oppitunti on elää jonku asian kaa ku kieltää se kokonaan.

[Pen]

Munki täytyy sanoo, et oon teist ylpee jotka tähän pystytte. Jatkakaa, kyl te sen pirun voitatte!

En oo ite tätä koskaan kokenut joten en ees ymmärrä tein tuskia, mut silti oon "hengessä mukana" jos se nyt mitään auttaa..

Frapa hyvin summaskin asian tos pari postia sitten.

Itellä lähinnä päihteet vaihtuu päivästä toiseen niin ei pääse koskaan refloja kunnolla kokemaan tai riippuvuutta yhteen tiettyyn. Mutta sitten yleisesti kyllä pyrkii olemaan joka päivä eri päihteissä. Kauankoha tätä mahtaa kestää, onneks kohta alkaa koulu niin pitänee siihen keskittyä.

[wRRa]

Onnea Scarlett puhtaista seuloista Ja onnea kaikille muillekin lopettamaan onnistuneille.

Joku sanoi mulle aiemmin että sen mielestä tää topic on tuonut vaulttiin paljon hyvää ja musta tuntuu samalta. Joo, mä perustin tän topicin, mutta en tienny että miten ihmiset siihen suhtautuis tai minkälaiseen suuntaan tää keskustelu lähtis. Musta se on lähtenyt hyvään suuntaan. On tärkeää, että tällaisella foorumilla voidaan keskustella myös huumeiden haitoista ja siitä, mitä elämällä voisi olla tarjottavaa huumeiden jälkeenkin.

Mä oon tänä vuonna muutaman kerran "sortunut" (vaikka vuoden taukoahan mä alunperin suunnittelin ja siinä kyllä onnistuin). Ei toi douppaaminen oo kuitenkaan tuntunut kovin hyvältä. En haluu jatkaa. Viime kerran jälkeen päätin, että nyt saa kyl taas toistaseks riittää. Alotan terapian syksyllä ja ajattelin sielläkin käydä näitä juttuja vähän läpi... Luulen jotenkin, että päihteet haittais terapiassa edistymistä.

[Scarlett]

VIIKKO ILMAN JA olot helpottaneet aina vaan pari päivää, Ke oli pahin ja To aamu, mutta siitä alkoi taas tokenemaan. Jouduin Dolan -kuurille lihastulehduksen takia ja nää tuli kun tilauksesta, nimittäin jeesaa valvottaviin levottomiin jalkoihin. Nyt oon jo nukkunut ihan 5-6h viimeisenä parina yönä parin tunnin katkonaisen unen sijaan. Nyt ese elämä alkaa tosissaan voittaa ja varmaan kiitos annoksen tiputuksen ennen kalkkunaa selvisin paaaaljon vähemmäl kun kuvittelin. Käytin kuitenkin 7v jarruja päivittäin.

Suurkiitos kaikille hengessä mukana oleville! <3

Enää on oireina melkonen palelu (no paljon vaatetta!) ja himmeet aivastussarjat, huonohko nukkuminen ja vähänen särky jonka huomaa vaan kun pysähtyy. Eli ei yhtään paha, etenkin kun mieli on niin korkeella

Kyllä muutkin pystyy jos tänmönen työnreppanakin, mullakin tossa yhteensä joku 11v päihdehistoria josta jarrua päivittäin sen 7v jos lomittaisia/päällekkäisiä piriputkia ei lasketa.

En väitä että tää olis missään nimes helppoo, mutta siedettävää vielä kun tarpeeks haluaa ja tekee esityötä tiputtamalla. Tahdon olla tässä esimerkki siitä et kuka vaan tarpeeks halutessaan pystyy samaan.

[wRRa]

Mites menee Scarlet, tuleeko kohta jo toinen viikko ilman? Harmi kun täällä ei ole tykkää-painiketta.

[SadPanda]

Scarlet!!! OLEN NIIN ONNELLINEN PUOLESTASI VAIKKEN IRL. TUNNEKKAAN <3 lisää haleja ja voimia sulle olen niin ylpeä, ku lueskelin tätä topiccia aloin miettimään:

Olenko itse nyt pahemmassa jamassa ( tuntuu kyllä että nyt asiat ovat niin hyvin kun vaan voivat olla) Siis olen korvaushoidossa kohta tulee 3kk täyteen ja olen 1x retkahtanut. Käyn joka aamu klinikalla liottamassa 16mg suboxonea kielenalle. Ja elämän laatu ON parantunut mutta eihän se itse ongelma ole kadonnut mihinkään.. Olisimpa ollut yhtä vahva kuin sä ja edes koittanut ottaa mallia! Nimittäin jos bupren olisin lopettanut (yrityksiä oli kyllä tiheään) ja käytin vaan 2v melkeen jokapäiväsesti ja sit 2v ennemmin epäsäänölisen epäsäänöllisesti.

Nyt tuo kyseinen jokapäiväineN "liotus" vie multa aineen halun, Olen joutunut karsimaan kaveripiirini melkeen nolliin mutta olen tottunut elämään yksikseni erakkona ) Olen oppinut että jos ressiä tulee niin esim hirveällä mdpv kuurilla ei siitä pääse eroon..

Mutta siltikin tämähän vaan pahentaa tätä tilaa ja mietin että olikohan tämä nyt oikea ratkasu. Elin "melkosen" rajua narkkarielämää, överöin melkein joka aineesta ja olin sairaalahoidossa kymmeniä kertoja. Lakkaöverit, epileptiset kohtaukset 7x joista yhdessä oli jo lievä sydäninfrakti tapahtunut tai näkyi sydänfilmissä..--

En oikeastaan kun aloin päihdeyksikössä niin itse ottanut muuta kun hoitajan kanssa korvaushoidon pariin otteeseen puheeksi kunnes lääkäri-aika tuli ja oikeastaan se laittoi mut jonoon kyselemättä ja otti itse asian puheeksi että tämä voisi olla kohdallani ainoa ja viimeinen oljenkorsi. Ja puhuttiin siitä katkaisustakin, (Sanoin että olen yksikseen yrittänyt ja odotan aina sitä päivää milloin tämä "katko" loppuu että pääsen taas piikkiin. Niin se sanoi että tässä tapauksessa tilanne on sen verta "akuutti" että lähtisinkö käymään oysin78 osastolla kh-arviossa. noh menin sinne ja tässä ollaan. Koukussa päivä päivältä enemmän mutta kuitenkin tavallaan paremmassa kunnossa. Ku katson peiliin niin nään siellä jokseenki itteni.

Luottaa on vaikea ja kun tuntuu että juonittelijat (ehkä jossain määrin kateelisetkin ihmiset) Koittavat musertaa kaikin voimin ja yksinäistähän tämä sinäänsä on. Mutta paskanjauhanta on semmosissa määrin kantautunut korviin että siitä tulee ehkä hiukan stressiä. Mutta noh pitää antaa olla heidän omasas arvossaan ja koittaa jatkaa elämää näin, ilman retkahtamista uudelleen ja korvaushoidossa rampaten.

Mutta, tsemppiä! olipas tilitystä. Niin mietin tässä että en ainakaan ole lopettanut ja kokonaisuudessa olen vähentänyt mutta buprenorfiinin kohdalla se on jokapäiväistä käyttöä. Noh. Emt. Nyt on menty 3kk ilman öyskiä ja typeriä yhdistelmiä ja tuntuu että sitä voi paremmin fyysisesti.
(henkisesti pv:n ja muiden aineiden jättämät jäljet on suuret, ja tuossakun retkahin mdpv analogeihin nin tuli melkoisen verran takapakkia henkisellä puolella, ahistaa, typeriä keloja, jotka on täyttäny mun pään kokonaan)

Koittaa jaksaa jatkaa ja olla oma ittesä, jättää se mitä muut ajattelevat minusta niin kokonaan pois ja elää omaa elämää. peace. Ja voimia kaikille vähentäjille ja lopettajille! peace and lööv <3

[wRRa]

SadPanda, ootko yrittänyt puhua heille, että mitä jos tiputtaisitte annosta pikkuhiljaa?

[Scarlett]

NO NY TULEE JUST JO KOLMASKI VIIKKO!

Jee, ja rakastan mun elämää. Toki myös mietin että mitäsvittuu, miksen taas tehnyt tätä aiemmin kun kerran meni helpommin kun aluksi pelkäsin. Kaameeta se silti oli, ihme sisulla kyllä meni läpi Elämänlaatu on aikalailla parempi, olot on tiessään, kroppa toimii normaalisti, parisuhde on entistä ehompi, tunteet toki on pitänyt kohdata mutta mitäs, johan niitä on jo pakoiltukin... en oo sekunnin murto-osaa tätä shokkihoitoani katunut. Enkä oo ees meinannut retkahtaa.

Liikunta ja ruoka maistuu, on jännää miten oikeesti keho tuntuu taas siltä kun sen pitäiskin (esim liikunta väsyttää ja lihakset kipeytyy, eipä vanhan subupään kroppa ikinä oo ennen kauheesti varotellut mitään)

Mielenkiinto musiikkiin, liikuntaan, teatteriin ja muuhun rakkaaseen vanhaan ajanvietteeseen ja intohimoon on myös roihahtanut liekkeihin, eipä noi viimeset vuodet oikeen mikään muu ku himassa narkkaaminen enää kiinnostaneet ja eipä oikein sekään sit lopulta.

Suosittelen

Siistii kuin porukka on täällä niin ihanasti ollut mukana ja kannustanut, teille kuuluu karvanaamat kyllä propsit tästä <3 Koska sillä on todellakin ollut väliä, lähetän kaikille suuuuuren halauksen.

Ja Panda, sulle piti sanoa erikseen vielä että oikeesti kannattais ehkä puhua lääkityksen laskemisesta, toi kuulostaa ankeelta. vaikka toki ymmärrän senkin kuinka kh pitää myös oikeiden ihmisten oikeessa elämässä kiinni kun ei joudu tuolla puljaan ja säätään aamusta iltaan, huoh, hemmetti. Mutta häntä pystyyn kuoma ja ihan hirveesti voimia, oot niin sitkee kaveri että että ei sua pienet myrskyt kaada! <3

[Mandown]

SadPanda, ootko yrittänyt puhua heille, että mitä jos tiputtaisitte annosta pikkuhiljaa?

Oma mielipide on se, että pandalla kun on ollut aikamoista toi meno, niin kannattas totutella vielä hetki rauhallisempaan elämään ja saada tasapainoa, ennenku aletaan laskemaan annosta, se on kuitenkin stressaavaa aikaa se lasku.

[eNZYMe]

Hienoa Scarlett! Jos on noin hyvä fiilis noinkin pitkän käytön jälkeen jo kolmessa viikossa, niin varmasti pitää toi sun päätös. Kunpa kaikilla olisi noin paljon niskaa lopettaa jarrujen päivittäiskäyttö. Respect!

[Scarlett]

Hienoa Scarlett! Jos on noin hyvä fiilis noinkin pitkän käytön jälkeen jo kolmessa viikossa, niin varmasti pitää toi sun päätös. Kunpa kaikilla olisi noin paljon niskaa lopettaa jarrujen päivittäiskäyttö. Respect!

Kiitos vaan Joo en mä tästä yhtään huonoo puolta löydä, mitäny ekat vajaat pariviikkoo oli fyysisesti tosi ankea ja raskas olo. Toki haluun senkin painottaa ettei kukaan vaan luule että kaikilla on ees näin helppoo lopettaa narkkaus että todella vittumaista se on kuitenkin ja sattuu saatanasti, pääsi sitten helpommalla tai vaikeemman kautta. Omasta päästä se on kiinni ensimmäisenä, se miten motivoitunut olet määrittää paljon.

En vaan halunnut enää käyttää.

Ainii, ainoo merkittävä oire on enää noi saatanan aivastuspuuskat, pärskin kunnon sarjoja jatkuvasti, yhy oli helpompaa olla nisti ku ei tämmöstä tarvinnu sietää !

[smokywestern]

Oon pohtinu pajarin lopetusta, vaikka se ei aiheuta mulle mitää ahistustiloja(melkein koskaan) Mut ois se kiva saaha aivot täyskierroksille. Opiaatteja ilman 3kk miinus juhannuksen retkahdus.... Piriä tullu nytki vedettyä mut ei se oo enää oikee ongelma, lähinnä bilekäyttöön. Ainut päihde mistä tuskin tulen luopumaan koskaan on SIENET, IHANAT SIENET. Huomen sieniä, mut tsemppiä teille lopettaville. Sydän on lukko ja rakkaus on avain. Seuraa sydäntäsi mutta ota aivot messii

[jumalatjalassa]

Tässä douppia vähennellessä olen huomannut, kuinka päräyttävää selvyys on. Ihan tajutonta. Pienistäkin asioista saa järjettömät kiksit. Muutamat kerrat olen tässä lähiaikoina pistänyt spliuhan palamaan, eikä edes ole ollut kovin kivaa. Oikeastaan aika tylsää. Mä saan nykyään selvyydestä sen saman olon, jonka ennen sain hatsista.

Silti sitä tekee mieli polttaa.

[Scarlett]

Tässä douppia vähennellessä olen huomannut, kuinka päräyttävää selvyys on. Ihan tajutonta. Pienistäkin asioista saa järjettömät kiksit.

Äläs kuule muuta sano! Musa, frendit, safka (joo oon kunnon syöttöpossu kokoajan karkkia suussa!), taide, tatuoinnit... kaikki! Tää jos joku todellakin on päräyttävää!

[wRRa]

Musta on tullut hirveen herkkä kaikille aineille kun oon lopettanut jatkuvan päihteilyn. Siis tarkotan, että kofeiini pärisee vitusti ja esimerkiks ruoka voi vaikuttaa olotilaan aivan saatanasti enemmän kuin ennen. Tavallaan kun olotilan muutokset on yleisesti pienempiä, huomaa ne pienetkin jutut paremmin.

[jumalatjalassa]

Komppaan wRRaa ihan tosi paljon! Päihteillessä eri olotilat ovat vain erilaisia päihtymystiloja ja niiden mukanaan tuomia fiilareita. Selvänä tunteet ja olot on paljon kirkkaampia ja niiden välillä on suurempi kontrasti. Pienetkin asiat vaikuttavat abouttiarallaa kaikkeen. Puhdas mieli puhdistaa tunteet.

[Scarlett]

Komppailen ja liikunta on alkanut aiheuttamaan taas selvemmin euforiaa ja nyt osaa kuunnella kehonsa tarpeita aivan erilailla. Ja seksi, woo, eipä se narkatessa koskaan noin hyvältä oo tuntunut

Kuten sanottu, huonoa puolta en keksi.

[SadPanda]

Juu, yhessä välissä hoksasin kun esim. Aamukahvi tuoksui hyvältä! Tai siis ettei ole tuommosia hoksinu pikku-asioita! Ja vkonloppusin käyn rullaluistimilla liotuksessa niin tulee aina hiki tulisko matkaa edes takas ,4-5km mut silti tuntuu hyvältä kun hikoilee ja käy reissun jälkeen saunassa ja emt kun bupre ei kielenalta ja korvaushoidossa tunnu niinku enää yhtää muuala ku psyykkeessä

Ruokatilannenon heikko! Eilen en syönyt mitn, ja kaapissa on 1kpl euroshopper peasoup (hernekeittoa) namnam nyt family guy pyöriin, 25mg risoliodi ja 75mg ataraxia naamariin ja makoilla huomiseen, kun on tt-tuki päivä!

[frapathea]

Musta taas tuntuu, että herkkyys on osin vähentynyt, mikä on ollut tavallaan ihan tevretullutta, koska oon aina ollut ihan helvetin yliherkkä kaikelle. Ihan kiva ettei enää nukahda kahvikupillisesta jne. Tosin sit esim. sokerin vaikutuksille (ja vieroitusoireille!) oon tullut tosi paljon herkemmäks minkä takia on pitäny funtsii ruokavalioo tosi paljon uusiks. Idk, it's a mess!

Mut varmaan pääsääntösesti toi toimii vähän niinku vaik röökin lopettaminen, kun maku- ja hajuaisti terävöityy. Kummassakin ylirasittuneet kehonosat ja aistielimet pääsee palautumaan turtuneesta hätätilastaan, ja yksilö alkaa aistia ja kokea asioita terävämmin.

[Scarlett]

Mä huomaan kaikkea jännää muutosta joka päivä, röökikin alko yksi päivä vaan maistumaan ihan pahalle. Mitä se ei oo ennen tässä yli 10 vuoden tupruttelun aikana vielä ehtinytkään tekemään pahemmin. Olis senkin lopetuksen paikka.

Ja jeesus tätä syömistä, mulla on oikeesti suussa vähintään karkkia kokoajan. Ollut pakko tuplata liikunta joten en ehdi muutakun syömään-urheileen-syömään-urheileen. Infernaalinen ruokahalu ja en halua pullahtaa, lopetuskiloilla on moni pelotellut ja eipä noi poskipäät enää oo niin terävät mitä ne joitain viikkoi sitten oli... joka ei välttämättä oo kuitenkaan huono. Aloin olemaan aika kuivassa kunnossa.

Luotan kyllä siihenkin että kroppa kertoo mitä se tarvii ja ei se oo ihme että tää kidutettu kroppaparka tarvii nyt superisti lisäenergiaa. Eka kauhee ränni alla, tai oikeestaan useempi ja reflojen lusiminen siihen suoraan päälle, ei ihme että ottaa aikansa.

Tunne-elämä on kyllä aika herkkä ja meen tosi helposti pikkujutuista tuhannen kierteelle. Mutta veikkaan että tämmönen mää vaan oikeesti oon, oon aina ollut käyttäessänikin supertunteellinen ja lopulta aika herkkä tyyppi. Osaan nauttiakkin siitä kuinka selkeesti tunnen myös ne paskat tunteet ja joskus jopa onnistun käsittelemään ne ja löytämään oikean syyn miksi vaikka ahistaa. Kuten viimeksi tänään, maksoi yöunet mutta kannatti, on ihan levollinen olo taas.

AD/HD:ni kyllä on nykyään vaikeempi, vitut mä oikein pysty ikinä keskittymään oikein mihinkään mutta ehkä tää tästä.

Edit: Unohdin sanoa että hienointa läheisilleni ja työkavereilleni on varmasti ollut se, kuinka valmiiksi jo terävä kieli on terävän mielen kanssa teroittunut äärimmilleen ja oikeesti kun kaikki mut tuntevat tietää että kuittailen ja kettuilen ja nälvin koska välitän ja lopuille en suo katsettakaan niin muutamasti on lipsahtanut sammakko ennenkun on ehtinyt ajatella ihan loppuun. Onneksi jengi tuntee mut ja tietää etten oikeesti pahalla mutta uskon että se ei aina oo enää hauskaa. (Tiedän sen, kestän itse hyvin vittuilua ja kuittailen itse itsestäni siinä missä muista ja vakavistakin jutuista (no etenkin niistä) mutta jotkut päivät on niitä että osuu ja uppookin.)