Mikä teitä kaduttaa eniten doupin suhteen?

[placebo]

Kannabis on mun ikuinen rakkaus. Mua kaduttaa se, että jossakin vaiheessa se ei enää riittäny mulle. Toivottavasti nyt riittää. Monta kertaa on harhailtu kaiken paskan pariin. Elämä olis kyl lepposaa jos kannabis olis ainut päihde mitä käyttää.

[abogiz]

Onhan tää niin helvetin kliseistä mutta ei mua kyllä kaduta omissa päihteilyissä yhtään mikään. Joo tulihan sitä sekoiltua ja tehtyä kaikkea hiton tyhmää mutta lopulta kaikki kokemukset kyllä todellakin kasvatti. Eikä sitä varmaan oo mitään pysyvää vahinkoa muillekaan koskaan tehnyt.

En ees näe sitä vaihtoehtoa että sitä ois jotenkin tän elämän läpi tullut kuljettua ilman että ois päätynyt kokeilemaan huumausaineita. Liian utelias olento. Oon paljon miettinyt että jos sais valita niin skippaisin mun viimeisen tripin joka tuntui vievän liian pitkälle. Jotenkin liian karulla tavalla alkoi tuntua elämän merkityksettömyys. Mutta sekin on lopulta vaan se toinen tai yksi puoli stoorista. Ihan hyvin tässä kuitenkin soljutaan. Eli en sitten varmaan kuitenkaan skippaisi sitäkään. Niin ja tosiaan päihteitähän en enää käytä, ainakaan toistaiseksi.

En tosiaan tiedä, mutta tuntuu että kaikki katumus ja häpeä on täysin turhaa muutenkin elämässä. Kunhan osaa tunnistaa sen milloin on toiminut väärin jotain toista ihmistä (tai itseään) kohtaan. Varmaan syyllisyyden tunto riittää siihen.

[Retiisi]

En ees näe sitä vaihtoehtoa että sitä ois jotenkin tän elämän läpi tullut kuljettua ilman että ois päätynyt kokeilemaan huumausaineita. Liian utelias olento. .

Jep samanlaista oon kelaillu. Kyllä ehkä vähän kaduttaa että mitä ovat tehneet aivoille esim. ryynikännit ja piri, mutta turha kai sitä enää on murehtia. En nyt sanoisi että muakaan mikään doupin suhteen varsinaisesti kaduttaa. Valitsen uskoa että mahdolliset vahingot ovat korjattavissa.

[SadClown]

Mikä kaduttaa...?

Hmm.... noh, luottietojen hävittäminen pikavippi-kierteellä ainakin, tuli oltua tollo. Useiden korkeakoulu/yliopisto opintojen keskenjättäminen, kaikkea opiskeltu jonku verran mutta mitään en ole
saanut loppuun suoritettua. Nyt työtön sossupummi, mutta en jaksa edes potea huonoa omaatuntoa asiasta. Olen vain... vituttaa tietenki välillä kun ei ole rahaa tuhlailla tai matkustella. Pitäs kaiketi
ottaa itseä niin sanotusti niskasta kii, nooohh, ehkä joku päivä viel.

[Hitler]

Aineista rönttö.

Huumeista kaduttaa muitten puolesta.

[juss111]

Kaduttaa se ku en osaa käyttää mitään päihteitä oikein.
Nykyään kylläki paremmin ku ennen mutta jonku lopettaa niin korvaa sen toisella.

[Personaes]

edit;
Leikataan tämä nyt pois, kun tarkemmin mietin, niin en viitsi lokeroida noin tarkaan omia juttuja/kokemuksia.

[Pen]

Kaduttaa hei se, että se pääsee ain välil loppuu.

Pitäs olla ikuset douppivarastot. Heikki polttoo, paketti rivoi, xanorei yms. bentsoi, lyrsyi.
Vaikka se jenkkien ikioma 28g kolaa, vauhtii, polakkaa, mämmii, ketkuu mexee. Ehk vähän gammaa, salviaa, DMT, happoo, sienii kans. No kyl aMT ja 25i-nBOMEkin menis, niihi tykästyin. ja 4-aco-dmt. Oksystki vois opetella nauttii. Ehkä viel tramadolia suuret määrät.

Noita ku ois aina ei kaduttais litään.

Lieköhän jotain oleellista unohtu.



Aattelin antaa vähä erilaisten vastauksen, vaik voi olla että samat joku on veisannutkin.

[Dexma]

Aattelin antaa vähä erilaisten vastauksen, vaik voi olla että samat joku on veisannutkin.

Noin puolet päivästä tuntuu JUST TOLTA. Melkein vois mennä vain nukkumaan päivänsä ohi, kun se mitä luultavammin on ihan perseestä ilman huumeita.

Musta kamalinta, on täs 8 vuoden päihteilyn aikana, että on alkanut jumiutuun tähän huuuuumeiluun. Oikeasti hankala tehä jotain normi juttuja ilman päihteitä. Sais ees ittensä pihalle. No välillä jotain karatee meen puistoon vääntään, mut sen jälkeen taas haluis päihteitä ihan muuten vain. Monet päihteet tuntuu jo tylsiltä ja en niistä tietyssä määrin enään niin paljoo välitä, mut kumminkin.

Mihinkä hävis mun Perfect Day? Jossa siemailin vain sangriaa baarissa päivällä ja olin happopäissäni ja päivä tuntui suurelta kokemukselta jossain vaiheessa psykedeeli huuruista elämääni koin joka päivä jotain jännää siinä sangrian ohella. Tutustuin mielenkiintoisiin ihmisiin, olin avoin kokemuksille ja opin paljon.

Nykyään katon teeveetä kokopäivän ja jumitan selvinpäin. TOISAALTA. Sitä tässä nyt yritetään selvittää vähän päätä. Pakko päästä duuniin/bändi hommiin niin ois jotain tekemistä, jaksa näitä seiniä enään.

Yksi mikä kans kaduttaa on se, että ei osaa ottaa iloa asioista ilman päihteitä niin paljoo. Jos vedän oppareita NYT, niin olisin hiton kuosissa, mut se ei tois mulle sitä, mitä niistä kaipaan, energiaa puuhata. Saan hyvät notkut kyllä. Piri taas rentouttaa jonka jälkeen se töllön kattominen on ihan jees. Tosi hankala rentoutua ilman huumeita, oikeastaan ilman huumeita mua ahistaa se tunne, että mun on pakko tehä jotain, mut mitään en saa aikaseksi, koska aidosti oikeasti oon vitun laiska ja juminen persoona. Sit taas ilman huumeita mä en pääse tästä jumista irti, tai jos pääsen se on vitun hankalaa ja sit kun se tapahtuu niin keskittyminen alkaa oleen tosi vähissä.

Yksi esim, miten kesästä voi nauttia ilman psykedeelejä? Ilman sitä, että vetää happoo menee nurtsille ja vetelee bishee siellä tai käy syömässä hyvin? Tai ees menis kattoon jotain jazz keikkaa tai muuta. Niin aina tuntuis, että menis sinne pakosti vähän kuosissa. Katon melkein jokapäivä, että mitä kaikkia siistejä keikkoja olis Turussa ja haluisin mennä, mut kun jään tänne jostain syystä. Ehkä aika monestakin. Haluis mennä vain mennä tonne missä on muitakin ihmisiä ja mennä kuunteleen hyvää musaa, mut silti mun pitäis olla siellä se kuosinen Lasse joka on se huumepää jne. Pitää pitää sellainen perustyyliego ees. Jos mulla ei oo tarjottavaa siellä kellekkään niin oon mälsä. En mä tiiä. Ehkä vain joskus pitäis mennä pidemmälle kuin Porin jazzeille.

Onkohan mun ajatusmalleissa jotain vikaa? Huomaaks kukaan niitä? Ehkä mun pitäis kehittää itteäni aidosti olemaan ilman huumeita, kuin jatkaa tätä luuppailua.

Kelannut sitäkin täs subun lopettamisen aikana, kuinka kovaa mä elän kikseistä kikseihin. Oikeasti, kaikki ruoka se tekee mut hyvälle päälle ja seksiä odotan kokoajan, tai orgasmia se riittää. Haluun pelata pokeria rahasta sekin antaa kiksit, opiskella sieltä saa aina jotain intoo välillä. Mut... Kokoajan joku kiksi keskeisyys täs elämässä. PAKKO SAADA JOTAIN JOSTAIN tai SAAVUTTAA JOTAIN, muuten turhaudun samantien ja alan tylsistyyn oikein urakalla. Sit menee aina asiat vielä enemmän vituilleen ja alan vain miettiin douppaamista 10x enemmän.

Mut joo. On se sallittua, että jos kaduttaa douppaamisessa se, ettei ole douppia.

[Pen]

Enpä jaksa kirjottaa liirumlaarumia kun Dexma aika hyvin sano kaiken, mikä munki mielessä pyörii. Toki, itekkin oon moneen douppiin kyllästyny kun niit vetäny liikaa, mut silti aina on joku huume tullu etee josta sen hienouden ees hetkeks on taas löytäny.

Sitku tauottaa ni vanhoist ehk on taas uusiks ainki jotain iloo, ei ehk niin vahvaa ku ekoil kerroil.

Mutjoo, hyvä postaus oli.

Nyt pari pv söyny rivoi - työssäkäynti on iha erilaista: mä vittu nautin sitä - aikasemmin halusin tyylii tappaa itteni kun olin lähös töihin. Rivat vaan on sen 1€ per milli niin tätä iloa ei kestäne kun ehkä ens viikon ajan. Oi voi.

[Psychonautilus]

Se, että opin olemaan sekaisin, laajentamaan tai muuttamaan tajuntaa niin nuorena, ja että olen tavoillani tehnyt sen ja vapaa-ajan sekä rentoutumisen välille raudanlujan siteen. Ellen saa avata bisseä tai sihauttaa jointtia koulun jälkeen, minun on vaikea vaihtaa vapaalle - en pysty ottamaan chillisti ja olen levoton.

[smokywestern]

Mikään ei kaduta. Joka ikinen huumausaine ja niistä koituneet ongelmat ovat kasvattaneet minut siihen mitä nykyään olen, ja olen elämäni kunnossa! Turha rypeä menneisyyden virheissä jos niistä on jo oppinut...!

[Personaes]

Mikään ei kaduta. Joka ikinen huumausaine ja niistä koituneet ongelmat ovat kasvattaneet minut siihen mitä nykyään olen, ja olen elämäni kunnossa! Turha rypeä menneisyyden virheissä jos niistä on jo oppinut...!

"What doesn't kill you, simply makes you... stranger?"

[smokywestern]

Mikään ei kaduta. Joka ikinen huumausaine ja niistä koituneet ongelmat ovat kasvattaneet minut siihen mitä nykyään olen, ja olen elämäni kunnossa! Turha rypeä menneisyyden virheissä jos niistä on jo oppinut...!

"What doesn't kill you, simply makes you... stranger?"

Tämä on täysin totta. The thing about smart motherfuckers is, they seem crazy motherfuckers to dumb motherfuckers

[boost]

No tota..koulu varmaan sujuisi paremmin ja sitten jotkut vanhat kaverisuhteet katkenneet täysin... Muuten ollut enemmän hyötyä, kuin haittaa. Tähän asti.

[zero]

kerron ehkä kun selviin tästä..

[Darw]

Se, kun tiedostaa että ne ovat, jos eivät nyt hyvä ja pätevä, mutta keino kuitenkin päästä pois pahasta olosta. Sammuttaa tietoisuus. Olisi ehkä onnellisempaa kun ei tietäisi moisesta mahdollisuudesta.

[doof]

Mä myönnän sen että joa mä en ois huumeisiin koskenu niin oisin parempi ihminen imo. Psykedeelit ja "dissot" kasvattanu henkisesti (tavalla jolla ei kuitenkaa tee mitn), nopeet ja hitaat auttanu saamaa jotai aikaseks, mut silti niistä enemmä haittaa ku hyötyy. En tiiä kusettaaks tääl porukka ittees mut mä oon ainaki rehelline ittelleni

[Illuusio]

Mua kaduttaa eniten doupin suhteen kieltäytymiset. Olin propaganjan vanki vielä jonkin aikaa sit, mua pahempaa huumevastustajaa ei oo täl maapallol oo ollu. ( no ok, ehkä on )

Mm. Valistin kaikkia että LSD:stä joutuu ikuiselle tripille 50% mahdollisuudella ja luulee että on lintu ja hyppää parvekkeelta tms tms. Jotenki sit aloin polttelee öö 15v.nä ku luin siitä paljo, mut muita huumeita kohtaan olin silti äärimmäisen jyrkkä.

Niinpä jouduin kieltäytymään monista tän hetkisistä "haaveista" Esim just tästä "tappomyrkkynarkkariLSD:stä" Kadun sitä

Monia muitakin on ollu tarjolla, sillonkun niistä en ollut kiinnostunut, nyt kun olisin niin menee ihan sählinkiksi ja 2kertaa jo otettu välistä kun en tunne suoranaisesti ketään ja aina joku tutun tuttu käyny "hakemassa" ja sanonut "venatkaa tässä" Ja sit kadonnutkin mystisesti rahojen kanssa ja puhelinkin mennyt yhtäkkiä kiinni. Ei oikee enää kiinnostais välikädet. Ehkä sit joku kaunis päivä..

[Pen]

Itsekurittomuus. Kun douppia, niin sitä kans käyttää liikaa. Ja nykyään douppia on kokoajan.

[KAHVIJATEE]

Vähän sama kun tos ylemmäs. Jos on mitä vetää niin sitä vetää aika tappiin asti niin kauan et rahat loppuu. Ja se että päihteet menee kaiken muun edelle. Mutta sitte ku on ite vaikutuksen alaisena voi olla "normaalisti", tehä asioita, mut jos ei oo olot päällä, niin aivot huutaa douppia ja mistään ei tuu mitään. Vaikutuksen alaisena oleminen vois sanoa että se on mun arkea, se vähän kaduttaa, muttei paljoo.

[DarkPath]

no tulee kyl laduttuu vaikka ja mitä mut ylivoimaisesti se et miten oon ollu nii vitun hirvee mun vanhemmille ja veljelle sinä aikana ku oon kuosannu koko ajan ne on joutunu kestää ihan vitusti kaikkee ihan hirveet paskaa vain ja ainoastaan mun takia monta vuotta... sit et menin panttaamaan mun sika kalliin mun mummon ostaman rippiristin ketjun ja ostin niil rahoilla piriä ja kylmä jotai muitaki tommosii korui oon pantannu sit se et oon ollu iha vitun sekasin nii monta kertaa mun rakkan pikkuveljen lähellä joskus nuorempan mm imettii pirii porukal meijjän himas sillee et se on jonku kaverinsa kaa meillä :'(....

varsinki tota broidii ku se ei ollu sillon ku joku 13 vuotias ku s eon joutunu kattoo ku oon riehunu kavereitten kaa iha kamapäissää sen edes ja menny selittää sile jotai iha järkkyy paskaa.. oon ollu nii vitun itsekäs ja kauhee enkä oo tajunnu et vaik asuuki pk seudul ni kyl lähiöis jutut kiertää en haluu ees tietää et mitä kaikkii juttui mun rakas pikkuveliki o joutunu kuulee et joo tol on se narkkarisisko ymsyms :'( vanhemmista tiedän että niille heitetää tommosta ne on ite sanonu.. en vaa tajunnu siin vaihees et miten paljo sotken mun perheenki asioit.. :'((

mut siis nykyään asiat iha sika hyvi oon lopettanu melkee vuos sit kaiken kaman ja oon vanhempien kaa iha sairaan hyvis väleis ne on antanu kaiken anteeks ymsyms ja broidinki kaa oon paljo läheisempi mut vieläki kyl ahistaa ja iha hirveesti noi jutut alkaa aina itkettää ku kelaan noit.. :'((
tääl on varmasti jengii keil on ees jotain kokemust tämmösest saman tyylisest ni kertokaa jotai miten ootte selvinny huonost omast tunnost ja tommosis menneist jutuist mitkä ahistaa :'(

Tää oli hyvin koskettava viesti. Pysäytti. On hienoa, että omat virheet ja mokat pystyy tunnustamaan.

[Soppaluu]

Se että oon saanut myös kavereita douppaamaan. Ekan kerran se lähti siitä kun yläasteikäisinä ehdotin että kokeiltas kannabista ja niin siinä sitten kävi. Ite käytin todella harvoin ja vieläkin käytän todella harvoin, yks frendi poltti melkein joka päivä paukut ja muut pari kertaa kuukaudessa, kuten minäkin silloin kun se oli aktiivisinta omalta osaltani.

Yks tuttu joka asuu vähän kauempana aloitti opiaattien viihdekäytön kun joskus kerroin tälle omasta käytöstäni. Nyt ollaan muutaman kerran doupattu yhessä ja toivon ettei siitä tuu riippuvaista. Vaikka tuskin tuleekaan.

Nyt kun oon tarjonnut noille bentsojaki nii alkaa mietityttää et pitää pistää stoppi tälle kun noilla on alkoholinkin kanssa ongelmia. Tai siis, jos juo joka viikonloppu niin eikö se oo sillon jo jonkinlainen ongelma?

Toisaalta miks edes mietin tätä, kun he ovat jo aikuisia ihmisiä ja tekevät omat päätöksensä. Toisaalta oon niiden frendi. Jooh.

[feenikslintu]

IV-käyttöön ryhtyminen, ja homman yleinen käsistä lähteminen aikoinaan. Menetetty moraali, ihmissuhteet, raha ja nuoren miehen mahdollisuudet. Se että jotkut vanhat tutut muistavat minut edelleen säälittävänä liikkuvana objektina, vaikka näistä ajoista on yli 10 vuotta.

Eniten kuitenkin kaduttaa käyttämätön potentiaali.

[Drawsku]

Ainut asia joka kaduttaa omassa päihteilyssä on 19-20 vuoden iässä yltiöpäinen 2C-E:n (ja muiden tutkimuskemikaalien) nauttiminen useita kertoja viikossa. Tästä on seurannut se, että aivojen toiminta on tietyiltä osin huonontunut todennäköisesti pysyvästi tai ainakin vaatisi useamman vuoden streittailuputken parantuakseen kunnolla.
Vaikka olenkin tavallaan hyväksynyt tilanteen koska voin siihen enää tässä vaiheessa melko minimaalisesti vaikuttaa (muuten kuin syömällä mm. noopeptiä ja kalaöljyä), kuitenkin ruoskin itseäni vähän väliä aina kun huomaan että en tajua tai muista jotain asiaa jonka olisin mielestäni nuorempana tajunnut nopeammin.

Toisaalta välillä tuntuu että teenkö mielessäni asiasta pahemman kuin mitä se oikeasti on. Kun aloitin insinöörin opiskelut muutama vuosi sitten ja ensimmäisinä päivinä leikimme tutustumisleikkiä, jossa kaikki luokkalaiset istuivat ringissä ja joku sanoi ensin oman nimensä ja tätä seuraavan piti muistaa aina kaikkien edellisten nimet. Itse olin noin 20 henkilön ringissä aivan viimeisenä ja yllätin itsenikin muistamalla jokaisen nimen. Toisaalta välillä on taas niitä hetkiä kun olen noussut tuolilta kysyäkseni jotain asiaa viereisessä huoneessa olevilta ihmisiltä ja olen kerennyt unohtaa asian sen 5 sekunnin aikana, kun siirryn huoneesta toiseen. Juuri tällaisina hetkinä ruoska huutaa eniten.

Kuitenkin vielä nykyäänkin tykkään nauttia psykedeelejä / MDMA:ta, mutta todellakin paljon kohtuullisemmin kuin tuolloin 19-kesäisenä. Muutama kerta vuodessa on sekä tolejen että kohtuuden kannalta mielestäni optimaalia.

[wRRa]

Toisaalta välillä on taas niitä hetkiä kun olen noussut tuolilta kysyäkseni jotain asiaa viereisessä huoneessa olevilta ihmisiltä ja olen kerennyt unohtaa asian sen 5 sekunnin aikana, kun siirryn huoneesta toiseen. Juuri tällaisina hetkinä ruoska huutaa eniten.

Menee vähän ohi aiheen, mutta tästä ei kyllä kannata ruoskia itseään, sillä ihan tutkitusti ihmiset saattavat unohtaa asioita siirtyessään huoneesta toiseen. Ympäristön vaihdos ikään kuin "resetoi" muistin. Aiempaan huoneeseen palatessa saattaa olla, että muistaa taas, mitä oli menossa hakemaan/kysymään tms.

Lisää aiheesta täällä:
http://www.scientificamerican.com/artic ... you-forget

[Drawsku]

Toisaalta välillä on taas niitä hetkiä kun olen noussut tuolilta kysyäkseni jotain asiaa viereisessä huoneessa olevilta ihmisiltä ja olen kerennyt unohtaa asian sen 5 sekunnin aikana, kun siirryn huoneesta toiseen. Juuri tällaisina hetkinä ruoska huutaa eniten.

Menee vähän ohi aiheen, mutta tästä ei kyllä kannata ruoskia itseään, sillä ihan tutkitusti ihmiset saattavat unohtaa asioita siirtyessään huoneesta toiseen. Ympäristön vaihdos ikään kuin "resetoi" muistin. Aiempaan huoneeseen palatessa saattaa olla, että muistaa taas, mitä oli menossa hakemaan/kysymään tms.

Lisää aiheesta täällä:
http://www.scientificamerican.com/artic ... you-forget

Hmm.. Kiitos tästä. Mielenkiintoista luettavaa. Pitääpä tulevaisuudessa psyykata itseään aina ovien kohdalla jos olen menossa tekemään jotain.

[psychiCNoob]

Ei periaatteessa mikään, paskoja kokemuksia ja paskoja päiviä ollut kyllä, mut koen et kaikki mitä on tapahtunut on pitäny tapahtua. Piste

Mut jos jotain pitäis kaivaa tästä aiheesta, niin DXM tripit. Eka kerta oli se ainoa mistä sai sitä "jotain" irti, se ihan erillainen euforia ja höpöhöpö-maa sai ottaman sitä sit uudestaan ja uudestaan... Sehän sit pistikin psyyken jollain tavalla vähän solmuun.

No kuten sanoin, ilman totakaan kokemusta en olis varmaan samanlaisena tässä ja nyt. Mitään en kadu, mutta se ei tarkoita ettenkö olisi katunut joskus.

[renttuni]

Läheisille valehteleminen, kusettaminen suoraansanottuna. Rahanmeno.