Eka kerta, yksin - 25C-NBOMe 1600ug

[italypasta]

Tosiaan postaan tän nyt tänne kun oon koittanu illan mittaan pitää jonkinlaista päiväkirjaa ensimmäisestä tripistä elämässäni. Lyhysti sanottuna... aluksi meni hyvin, mutta sitten meni jännäksi ja syväksi ja nyt en enää tiiä missä sitä ollaan.

Elikkäs ensimmäinen reaaliaikainen trippi seuranta/tarina

Taustatietona sen verran, etten ole koskaan kokeillut tutkareita, sieniä enkä oikeastaan mitään psykedeelejä. Päivänsiniä sen verran, että tiedän sen toimivan.
Koitan mahdollisimman objektiivisesti kertoa tapahtumien kulusta ja fiilingeistä.
Tapahtumapaikkana on kämppäni, jossa asun yksin.

Annos: 25-c-NBOMe 800ug lappu. Ei haise millekkään, eikä oikein maistukkaan.

19:20 Lappu suuhun.
19:25 Kieli alkaa tuntumaan hassulle.
19:50 Lievästi rauhallinen olo. Sylkeä alkaa oleen suussa sen verran, etten tiedä mitä tälle pitäis tehdä. Sylenkö pois vai nielenkö?
19:55 Rauhallinen olo. Musiikki tuntuu miellyttävämmältä. Mitä te teette tälle kaikelle sylelle? Tätä tulee aivan järkyttävästi!
20:00 Vilunväristyksiä. Muuten sama rauhallinen olo ja tää sylki alkaa tosiaan käymään hermoille! Argh!
20:05 Ihan kun jotain äärimmäisen heikkoja visuaaleja alkaisi satunnaisesti tulemaan. Lähinnä vaatimattomia välähdyksiä ja varjoja silmäkulmissa.
20:10 Miettyny jo pitkään, että onko nää vain jotain placeboa. Ei nää taida olla. Joku tuolla taustalla hiipii esiin. Syljen pidättely alkaa oleen äärimmäisen vaivalloista.
20:15 Melko jännä fiilis mahassa ja rintakehässä. Kirjoittaminen alkaa oleen vaikeampaa. Pitää kirjoitella hitaampaa ja kokoajan korjata kirjoutusvirheitä.
20:20 Jännä olo. Hitaasti tää vaan nousee ja nousee. Jotain pitäs olla kovasti tekemässä. Lappu on vieläkin suussa. Eiköhän tän jo vois sylkeä poikkee?
20:30 Olo alkaa oleen tavallisesta poikkeava. Lappu on vieläkin suussa. Unohdin sen kokonaan.

Ensimmäinen trippi vissiin alkamassa. Meinaan olla vähän täpinöissä.

20:40 Aika tuntuu hidastuvan jostain syystä. Asioiden miettiminen on helppoa ja nopeaa. Pitäisköhän tuo lappu jo ottaa pois? Hassua, tuntuu jotenkin luontevalta kysellä muistiolta kaikkea.
20:55 Uppouduin taas omiin ajatuksiini. Alkaa oleen aika syvälliset fiilingit päällä. Tajusin nähneeni jo tovin aikaa "tracers". Jotain haamuja mitä jää jäljelle esineiden liikkeestä.

Voi jumalauta. Lappu on vieläkin suussa ja sylkeä en oo nielassu. Mikä tää "ei saa niellä sylkeä"- juttu oikein on?

21:00 Noh, nielasin sitten kuolat. Suussa maistuu aivan järjetön metalli.
21:05 Meen tupakille ja kattoon silmiä. Tuli vaan semmonen tunne.

Olo on aivan täpinöissä! Motoriikka on vähän hakusessa. Hiiren kursori teleporttailee. Tuntuu kuin tämä nyt vasta alkaisi kunnolla nousemaan.
Tuntuu ku ympärillä tanssittaisiin. Asiat väreilee ympärillä. Jos ajattelen vahingossa niin sitä sattuu, tahallaan taas ei. Outoa?

Vois mennä hakeen kylmän kaljan tähän. Meinaa jano olemaan. Tuo sipsipussi muuten hengittää. Lappu on vieläkin suussa. Eikö se olis pitäny ottaa jo pois aikoja sitten?
Aisteihin ei sitten näköjään oo enää luottamista yhtään. Otin kyllä hörpyn kaljaa, mutta ei tunnu siltä. Mun kämmenet väreilee ja muuttaa muotoaan suomuisiksi ja takas normaaleiksi.
Ei hemmetti. Tästä pitäis vissiin alkaa huolestumaan, ellei moisia efektejä olisi tarkoituskin tulla. Mitä enemmän miettii niin sitä villimmäksi hommat menee. Tunnen oloni joksikin shamaaniksi.

21:30 Vaikea uskoa ettei aikaa ole kulunut kuin 25min. Tuntuu ikuisuudelta, tai ei oikeastaan miltään. Aika on merkityksetöntä?

21:50 Olo on outo. Tunnen itseni perverssillä tavalla selväksi, mitä en. Tai jotain.

Aistit alkaa menemään solmuun. Mun kaapinovet avautuu ja sulkeutuu itestään. Hengarit liikkuu ja kaikki hengittää. Onneksi ei kumminkaan pelota. Jotain outoja juttuja alkanu ilmestymään.
Oonkohän mä nyt ihan kunnossa? Tajusin juuri, että mulla on 2 lappua suussa. Tää on vissiin paha? Noh, koitan pysyä kyydissä. Tää on oikeastaan aika kivaa.

22:05 Ajatukset on erittäin syvällisiä. Värit alkaa heittelehtimään miten sattuu. Täällä on vuoronperään pimeää ja valoisaa ja välillä yhtäaikaa!

22:35 Kävin parvekkeella tupakilla ja jotenkin vain jäin katteleen maailmaa, mikä näyttäytyy aivan toisenlaisessa valossa. Voi jukupätkä. Tätä mä en oo koskaan edes osannu kuvitella!

Tää on kyllä niin kliseinen juttu, mutta pakko sanoa että vaikka kuinka luulee tietävänsä asioista niin ei niistä todellisuudessa kyllä tiedä mitään.
Mä tunnun kadottavan itseni aina hetkittäin johonkin. Kovasti on aina tulossa jotain aivan maailman mullistavaa settiä, mutta sitten se aina vaan häviää. Niin lähellä, silti niin kaukana.

23:10 Laput suussa ja muutama kalja myöhemmin. Tarttisin kyllä pienet savut hermoille. Ahistaa niin saatanasti, mutta jollain kierolla tavalla mukavasti. Tuntuu keinotekoiselta.
23:15 Koitan pysyä kiinni tuolissani Jos kaikki nämä kokemukset voi saada yhden biisin sanoihin niin se olis kyllä Ozzy Osbourne - Crazy train.

23:30 Luovutan. En enää ees yritä pitää kuuppaa samassa kasassa. Postaan kumminkin tämän tripin forumille ku vielä muistan. Saas nähä mitä tästä loppu yöstä tulee...

Selväpäinen hetki tuli takas klo 23:50... jooh, kyllähän minä osasin odottaa, etten voi luottaa ääniin ja visuaalisiin havaintoihin. Mutta mitä sitten kun kaikki muutkin aistit alkaa heittämään härän pyllyä? Tunto/maku/haju ja nuo saatanan kaapuveikot. Hämmentävää....hyvin hämmentävää ja takaisin Hulluun Junaan http://www.youtube.com/watch?v=ZxlqZBBttxg

[italypasta]

Elikkäs jatkan settiä näin 04:25. Siis aloitan kirjoittamaan. Lopusta en tiedä. Oikeastaan ainoa täysin varma asia todellisuudesta on tietokoneen kello.
Sisältää tosiaan satunnaista tajunnanvirtaa jaaritellen asiasta ja aiheen vierestä. Katotaan mitä sylki suuhun tuo.

Tätä on vähän hankala selittää, kun en ole koskaan ollut mikään hyvä "äikän aineissa", mutta yritän parhaani mukaan. Ehkä joku osaa sanoa mitä tehdä toisin/paremmin miellyttävämmän tripin toivossa tai sitten ei. En ole oikeastaan varma oliko tämä huono reissu vai hyvä. Todennäköisemmin molempia. Tämä reissu on loppussa ja päällimmäinen tunne on se, että olin niin lähellä jotain maailmani mullistavaa, mutta silti ikuisuuksien päässä. Tämä matka herätti ehkä enemmän kysymyksyä mitä vastauksia.

Koitan kertoa mitä tapahtui hypättyäni Hullun Junan kyytiin. http://www.youtube.com/watch?v=ZxlqZBBttxg

Kelaan tässä kokoajan minkä verran uskallan kirjoittaa tänne ja mitä en, mutta annanpa tulla täysillä vaan. Jotenkin on vaan semmonen tunne ja kerran se vaan kirpaisee. Pääseepähän purkamaan mitä sydämen päällä on.

Alussa oli suo, kuokka ja Jussi....ei se niin ollu. Jotain muuta. Hankala vieläkin pitää ajatuksia kasassa, joten kirjoitan tähän mitä nyt sattuu mieleen tulemaan kun sormet toimii pään nopeudella.

Noh, aluksi jännitin tietenkin pirusti tätä ensimmäistä trippiä. Paastosin koko päivän kun ei edes tehnyt mieli safkaa ja jostain olin lukenut, että tyhjällä mahalla olisi parempi tripata niin jos sattuu tulemaan huono olo ja jos sattuu oksentamaan niin onpahan vähemmän sotkua tai jotain. Emt tuskin oleellista. Kummiskin fiilikset oli korkealla kun sain 4 kipaletta 25C-NBOMe 800ug lappuja.

Lappu naamariin ja sitten odottelemaan ihan täpinöissään millonka alkaisi tapahtumaan mitäkin siistiä. Tasoa kääpiöitä komeroissa tai ötököitä seinillä? Sen suhteen reissu oli/on pettymys. En ole vielä nähnyt moisia otuksia. Näin kylläkin kaikenlaista vahingossa. Mistä tää edes johtuu? Kun annat vaan ajatuksen tulla ja mennä ja samalla tavalla seuraat ympäristöä niin kaikki asiat, mitä ET seuraa niin alkaa "elämään", muuttaan muotoaan jne.

Jees, huomasin tossa muistioon näpytellessä käsieni muuttavan muotoa jonkunlaisen matelijan suomuiksi ja takaisin. Aloin siinä sitten mietiskelemään, että joko sitä pitäisi olla "pihalla". Melko salakavala aine tää...hiipii oikein huomaamatta ja iskee silloin kun vähiten odotat. Ok, käpälät alko suomuileen ja sitten aloin katteleen ympärilleni ja huomasin eteisen hengarien imeytyvän kaapin sisään ja takaisin. Olin aivan ihmeissäni. Luulin ymmärtäväni jo miten tää toimii. Tässä vaiheessa olin (kait) ottanut toisen lapun suuhun. Hämäriä selviä muistikuvia oli, että otin uuden lapun samalla ku hain ensimmäisen kaljan.

Olin väärässä. Toinen lappu oli selvästi liikaa. Jonkin aikaa, 15-30min meni varmaan ihan ok ihmetellessä valoja ja vastaavia audiovisuaalisia halluja...

Alunperin mitä olin lueskellu runsaasti juttuja niin olin varautunut audiovisuaalisiin hallusinaatioihin. Olin varmaankin varautunut tasoa teletapit ja lentävät norsut- juttuihin, kun en tosiaan tiennyt vielä mitä odottaa. Kävikin ilmi, että jotain paljon syvällisempää, synkempää ja öh oikeastaan turhan todellista?

Huomasin jonkin aikaa kateltuani huikeita fraktaalivisuaaleja ja vastaavia kaappien ovien avautumisia, ylimääräisten äänien kuiskailuja ja varjoissa liikkuvia "mustia kaapuja" vakuutuin, että en voi luottaa kirjaimellisesti enää mihinkään. Maistoin grillisipsiä, se maistu pahville. Kävin parvekkeella haistelemassa sateen jälkeistä ilmaa, haisi mädäntyneelle. Poltin tupakan, se maistui metallille. Pesin naaman jääkylmällä vedellä ja tuntui ihollani polttavan kuumalta. Otin hörpyn kaappikylmää kaljaa ja se maistui jääteelle ja sitten välittömästi jameson viskille ja heti vaihtui joksikin muuksi AINA kun aloin miettimään asiaa. Kaikki aistit teki temppuja vain silloin kun en kiinnittänyt niihin erityistä huomiota.

Tässä välissä alkoi hiipimään pienoinen pelko persuksiin, että olikohan tämä nyt aivan viisas ratkaisu. Jos ei kuulo, näkö, maku, haju, tunto ja tasapainoaisteihin voi luottaa niin miten pirussa sitä pysyy missään kosketuksissa todellisuuden kanssa? Ei edes lämpötilaan! Kaikki tämä yhdistettynä kultakalan muistiin!
Aina kun tajuan jonkin asian olevan oikeasti näin, niin unohdan sen kokonaan ja ajatukset aloittaa taas uuden pohdinnankehän. Jossain syvimmässäni tiesin, että tämä ei ole oikeaa, että nauti vaan kyydistä. Ehkä samanlaiset fiilikset kun kakarana pääsi kummitustaloon/junaan, vaikka tiesi että tulee pelottamaan.

Sen verran vain todellisuutta, että tietää olevansa tripillä olisi ihan jees. Ehkä olisi pitäny koittaa saada joku trippivahti kattomaan perään, ettei äijä nyt kokonaan flippaa. En vain tunne ketään kaveripiiristä, joka suhtautuisi edes normaalisti näihin "ei alkoholi" päihteisiin niin päätin sitten matkailla yksin.

Aikaa kului ja mietiskelin shamaanina universumia ja olemassaoloani. Laput jatkoivat nousua nousemistaan. Jossain välissä tietokoneen ruutu meni pimeäksi (virransäästötila) ja säpsähdin siitä sitten hereille äärimmäisen syvällisistä ajatuksistani.

Sitten se, jokin, tuolta jostain alitajunnasta iski kiinni tuhannen miekan voimalla
http://www.youtube.com/watch?v=ZxlqZBBttxg

Driving me insane
I'm goin' off the rails on a crazy train

Sokeuduin täysin ja kun aloin erottamaan jotain pimeässä kämpässä niin huomasin KAIKEN värisevän, välkkyvän "pimeillä" väreillä ja muuttavan muotojaan. Mikään aisti ei toiminut niinkuin pitäisi.

Tässä vaiheessa jo hyvän tovin taustalla kummitelleet "haamut" Jostain syystä tuli mieleen mustakaapu mikki hiiri- sarjiksista tai somalinaisten varjot hunnuissa, mutta en kyllä tiiä. Olin menossa aivan liian syvälle. Kovasti koittivat viestittää minulle jotain ja minä hullu tappelin vastaan. Mitä enemmän tappelin vastaan kutsumusta vaipua johonkin syvälliseen ja tajunnan räjäyttävään koin hetkellisen "selväpäivän" olon ja päätin, että antaa tulla. Ennen ku päästin irti niin postasin miljoonaan kertaan editoitua trippipäiväkirjaa tänne trippistooreihin. Olo alkoi olemaan semmoinen masokistinen "tulee mitä tulee, I'm ready!" olo. Vaikka takaraivossa koputti kokoajan huolestunut komeroitunut nörtin paska kysyen kokoajan vittumaisia kysymyksiä ja pahentaen huolilla tätä jo ennestään äärimmäiseen hulluun ja sekopäiseen suuntaan menevää trippiä.

Tässä välissä sieluni irtaantui kehostani ja velloin henkisesti jossain aivan ihmeellisessä paratiisissa, kun olisin vapautettu kokonaan maallisen lihan kahleista, jutellessani jonkinlaisen "korkeamman tajunnan" kanssa. Oletan sen olevan alitajuntani, mutta mistä sitä koskaan tietää.
Suatto olla jumala tai suatto olla olemata?

Noh, yhtä kaikki.... me juteltiin ikuisuudelta tuntuvan ajan kaikesta mahdollisesta ja lopputuloksena tuli, että "se" koki häpeää siitä, miksi olin tullut. Miksi en ollut yhtä menestynyt kuin vanhempani. Miksi nuorimmilla sisaruksillani menee niin paljon paremmin mitä mulla. Miksi kaikki sukulaiset kattoo mua kieroon ja puhuu musta niin halventavaan sävyyn. Miksi en kelpaa kellekkään ja onko kohtalonani kuolla yksin kokonaan unohdettuna. Ilman, että kukaan edes joskus muistaa minua ja juo tuopin? Ilman, että kukaan koskaan muistaa mua kun polttaa piipullisen?

Tämän tyyppisiä ja tuhansittain muitakin asioita tuli keskusteltua ja lopputulos oli noh, musertavan masentava.

Tämä "korkeampi tajunta"/vastaava jumala/alitajuntani sitten ilmoitti, että parempi onni ensi kerralla ja tervetuloa uudestaan.

Sen jälkeen vielä velloin "jossakin aineettomassa" tilassa pohtien kaikkea keskustelemaani ja kokemaani, kunnes SE iski.

Kuulutus kävi läpi kehon ja mielen

All off board! Hahaha
Crazy, but that's how it goes

Hetken päästä aloin jossain välissä epäilemään jopa painovoimaa. Katossa siis en voinut leijua, enkä seinässä. Pakko olla siis lattialla. Sain yhden aistin lukittua paikalleen. Tiedän missä päin on jalat. Päinvastainen suuntahan on siis katto, missä on pää, jos seistään. Tästä sitten sumeana selväpäisyyden hetkenä aloin fundeeraileen muita aisteja. Kuulo alko tulemaan kohilleen ja visuaalit vaimeni taustalle kummittelemaan. (vieläkin hiipivät odottavasti "taustalla" varmiina tulemaan jos on tarvista) Tää on vissiin se afterglow- efeckti mistä kaikki puhuu?

Näissä jälkihuuruissa sitten korkkasin uuden kaljan ja mietiskelin PITKÄN ajan täydessä hiljaisuudessa petillä maaten. Jotenkin alkoi tuntumaan siltä, että unta ei saa kun pääkoppa ja jokin muu vielä miettii kokemuksiani niin päätin sitten tulla takaisin koneella kirjoittamaan jonkinlaista afterglow- fiilistä.

Overall fiilikset matkasta?

Ensin oli hyvä fiilis ja party hard
Sitten muuttu syvälliseksi
Sitten äärimmäisen syvälliseksi
Sitten äärimmäisen syväksi ja pahaksi

Tässä välissä tuli "tulee mitä tulee, I'm ready!"- olo.

Sitten äärimmäisen pahaksi ja äärimmäisen syväksi

Ei ollut kivaa seistä pyöreän huoneen keskellä valokeilassa kun "korkeampi voima" ja sadat muut "haamut" huuteli kilpaa syytöksiä minua kohtaan.
Tässä vaiheessa olisin maksanut mitä tahansa, jos joku olisi halannut ja sanonut, etten minä ole täysin merkityksetön paska, ihmisraunio ja epäonnistuja. Ei vain ollut mahdollista.

Seuraavaksi tunsin saavani "syntini" anteeksi.
Erosin kirkosta puolivuosikymmentä sitten kun tunsin itseni agnostikoksi. Ajattelin "korkeamman voiman" tulevan juttelemaan sitten kun se saisi tilaisuuden niin todistaapahan sillä olemassaolonsa. En vieläkään tiedä mitä ajatella. Hämmentävää, hyvin hämmentävää. Tämä trippi herätti oikeastaan enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.

Ja matka on viimeinkin (toivottavasti) ohitse, näin 07:40 aamulla. Nukkumisesta tuskin tulee vielä mitään. Lähden tästä sänkyyn mietiskelemään syntyjä syvijä.

Toivottavasti oli mielenkiintoista lukea ja ja olisin hyvin kiitollinen jos saisin jotain vinkkejä seuraavaa matkaa aatellen.
Italypasta kuitaa

[ihmisapina]

Musta tuntuu et koit noi syyttelevät jutut ihan tarkoituksella. Se on sun oma varjo mikä sua manaa. Hyväksy ittes sellaisena kun oot. Tää trippi varmasti alkaa avaan sun sisällä olevia tiedostamattomia riittämättömyyden tunteita, mitä tää vaativa länkkärikulttuuri meidän aivopesu-herkkiin pääkoppiimme asentaa: tee sitä, ole tota, vertaa itseäsi muihin. Mä lupaan, että kaikki negatiiviset tunteet ja kokemukset tripeillä on aina omalla tavalla hyviä kokemuksia ja vapauttaa sua.

[italypasta]

Kiitoksia kommentista ja rohkaisusta, ihmisapina!

Syytöksiä sateli ihan pelkästään asiasta, mutta niinhän sen pitääkin mennä. Ei asioita voi saada eteenpäin, ellei niitä oteta esille. Vähän semmonen fiilis, että hyväksyn itseni nyt vähän paremmin mitä ennen. Yli 2 viikkoa pysynyt semmoinen mukavan rauhallinen ja seesteinen olo. Asiat tympii huomattavasti vähemmän ja hymykin on herkemmässä. Jostain luin, että useimmille ihmisille ensimmäinen trippi on elämän top5 suurimpia kokemuksia. Voin helposti uskoa tuon!

Tripin jälkeinen muutama seuraava päivä meni hyvin rauhallisissa merkeissä. Lähinnä kävin ulkosalla pitkiä kävelyreissuja iltahämärässä ja mietiskelin kokemiani asioita. Jostain syystä nyt vieläkin tuntuu olevan helpompaa elää. Olen kärsinyt lähes koko aikuisikäni useita kertoja viikossa esiintyvistä painajaisista ja nukkuminen oli muuttunut vastenmieliseksi ja ahdistavaksi. Tässä on nyt mennyt pari viikkoa ilman ainuttakaan painajaista. Tunnun heräävän hieman virkeämpänä ja fiilikset korkeammalla, mitä vuosikausiin.

Pitää miettiä jos lähtisin toiselle matkalle vaikkapa tässä viikonloppuna. Semmoinen kutina, että se sujuisi rauhallisemmin.

[ihmisapina]

kiva kuulla
Mulla ainakin mun eka LSD-trippi tulee oleen aina elämän top vitosessa, nevö forget. Vieläkin, kohta kaks vuotta myöhemmin, sulattelen kyseistä trippiä. Mutta se on hienoa ja opettavaista!

[King Ink]

Kuulo alko tulemaan kohilleen ja visuaalit vaimeni taustalle kummittelemaan. (vieläkin hiipivät odottavasti "taustalla" varmiina tulemaan jos on tarvista) Tää on vissiin se afterglow- efeckti mistä kaikki puhuu?

Käsitykseni mukaan afterglowilla yleisesti tarkoitetaan oloa vaikutusten hävittyä, esim. seuraavan päivän tai viikon aikana. Tässä tapauksessa kyseessä oli vain laskut, kun alkaa laskeutua pois tripiltä, vaikka huume edelleen toimii jotenkin, vähenevässä määrin.

Hienon kuuloinen ensmatka. Musta ajatus tuntuu hyvältä, ettei eka trippi välttämättä oo mitään fantasiaa. Psykedeelien käyttöön tuntuu kuuluvan oleellisena osana se vakavakin puoli, joka saattaa tuntuu ikävältä. Ja jos jo ekalla matkalla sellast tulee, se valmentaa hyvin myös tulevia trippejä varten, ja musta kertoo vahvasti, että saa jotain syvempää irti deelimatkoista, eikä ne jää sellaseks pinnalliseks liitelyksi.

En ois missään nimessä suositellu toisen lapun ottamista kesken matkan. Mutta tunnuit kestävän hyvin myös hieman ylihyökyvät vaikutukset, erityisesti hyvältä tuntu lukee ajatuksia siitä Crazy Trainin mukaan lähtemisestä. Vaikka et välttämättä saanut ihan täysillä heittäydyttyä vietäväksi, et myöskään väkisin kamppaillut vastaan. En jaksa tarkistaa tekstiä, mutta muistelen sellaista.

Yleensäkin tuntuu tosi hyvältä lukee ihmisten ensimatkoista, muistaa oman ekan sienireissun. Ihan jotain uutta ja erilaista, mikä ei ikinä vastaa ennakko-odotuksii. Tuntuuks vielä, että oot saanut jotain pysyvää irti tosta kokemuksesta? En kiirehtis myöskään ottamaan uutta matkaa perään, tee tietty miten haluut, mutta ite koen satunnaisen trippailun antoisammaksi kuin sen, että on vielä täpinöissä edellisestä reissusta kun nakkaa lisää.

[italypasta]

Käsitykseni mukaan afterglowilla yleisesti tarkoitetaan oloa vaikutusten hävittyä, esim. seuraavan päivän tai viikon aikana. Tässä tapauksessa kyseessä oli vain laskut, kun alkaa laskeutua pois tripiltä, vaikka huume edelleen toimii jotenkin, vähenevässä määrin.

Kiitti korjauksesta!

Hienon kuuloinen ensmatka. Musta ajatus tuntuu hyvältä, ettei eka trippi välttämättä oo mitään fantasiaa. Psykedeelien käyttöön tuntuu kuuluvan oleellisena osana se vakavakin puoli, joka saattaa tuntuu ikävältä. Ja jos jo ekalla matkalla sellast tulee, se valmentaa hyvin myös tulevia trippejä varten, ja musta kertoo vahvasti, että saa jotain syvempää irti deelimatkoista, eikä ne jää sellaseks pinnalliseks liitelyksi.

Tällä reissulla tuntui olevan huomattavasti vähemmän visuaalimättöä, mitä muilla tätä samaa ainetta nauttineilla. Mulla tää oli suurimmaksi osaksi melkoinen henkinen vuoristorata, positiivisella tavalla.

En ois missään nimessä suositellu toisen lapun ottamista kesken matkan. Mutta tunnuit kestävän hyvin myös hieman ylihyökyvät vaikutukset, erityisesti hyvältä tuntu lukee ajatuksia siitä Crazy Trainin mukaan lähtemisestä. Vaikka et välttämättä saanut ihan täysillä heittäydyttyä vietäväksi, et myöskään väkisin kamppaillut vastaan. En jaksa tarkistaa tekstiä, mutta muistelen sellaista.

Olen kanssa samaa mieltä, että toinen lappu oli kehno päätös. Tuossa trippinousussa mulla pätkäisi muisti kerran. Vähän samaan tyyliin jos juo kaatokännit niin yks kaks säpsähdät hereille jostain ja huomaat tehneesi asioita ilman mitään muistikuvaa. Kävi samanlailla tuon toisen lapun kanssa. Ei mitään hajua millon otin sen, mutta todennäköisesti sillon kun kävin hakeen oluen. Muuten loppuilta ja yö meni ilman muistikatkoja.

Tuli luettua melko paljon muiden vaulttilaisten trippijuttuja ja ohjeita hyvälle tripille ennen omaa neitsytreissua. Jostain muistin illan aikana, että jos alkaa pistämään hanttiin tripillä niin se useimmiten muuttuu vaan entistä hullummaksi. Sain sitten otettua rennomman asenteen ja hyvinhän tuo sitten loppuenlopuksi meni.

Yleensäkin tuntuu tosi hyvältä lukee ihmisten ensimatkoista, muistaa oman ekan sienireissun. Ihan jotain uutta ja erilaista, mikä ei ikinä vastaa ennakko-odotuksii. Tuntuuks vielä, että oot saanut jotain pysyvää irti tosta kokemuksesta? En kiirehtis myöskään ottamaan uutta matkaa perään, tee tietty miten haluut, mutta ite koen satunnaisen trippailun antoisammaksi kuin sen, että on vielä täpinöissä edellisestä reissusta kun nakkaa lisää.

Aivan totta. Kovasti sitä ennen reissua luulee tietävänsä mitä tuleman pitää, mutta eihän sitä tosiaan tiedä mitään. Kuin koko ikänsä sokeana olevalle koittaisi selittää mitä näkeminen on. Sitä ei vain voi ymmärtää.

Tästä tripistä on nyt kolmisen viikkoa mennyt ja en ole vielä kertaakaan herännyt painajaisiin keskellä yötä. Toki unet on yhä melko jännän oloisia, mutta nyt ne tuppaavat pysyä semmosina. Ilmeisesti sain käsiteltyä tarpeeksi asioita itseni kanssa niin alitajunta on pysynyt kohtuullisen rauhallisena. Tripin jälkeinen päivä oli vähän kummallinen...jonkinlainen "epäaito olo" ja niskat oli tuhannen jumissa. Ei tuntunut mikään venyttely auttavan, mutta sitten seuraavana päivänä oli paikat auennu. Mikä lie jumi.

Hyvä kuulla tarinan olleen mukavaa luettavaa. Pitää kirjoitella toinen tarina kun päätän seuraavan kerran hypätä Ozzyn Hullun Junan kyytiin!