En ole mikään kirjoittaja mutta yritän nyt kuitenkin.
Tarina sijoittuu syyskuun loppupuolelle.
Aloitetaan vaikka alusta.
Klo 12:
Laput saapuvat vihdoinkin! Soitan ystävälleni(vaikkapa herra x) saman tien kun näen kirjekuoren sisällä pienen minigrip-pussin jossa oli 13 pientä kaunista paperilappua jotka sisälsivät noin 200µg/kpl (bike ride printillä, kyllä te sen tiedätte en jaksa metsästää kyseistä printtiä juuri nyt).
Kysyin ystävältäni mitä hän tekee seuraavan kahden päivän aikana ja tottakai hänelle sopii että sekoillaan. Aluksi ajattelimme että olisimme minun asunnollani mutta tultiin siihen lopputulokseen että miellummin ystäväni mökillä. Hän sanoi että menee vielä muutama tunti siinä kun hän käy hakemassa pilveä jonka jälkeen soittaa kun on valmista.
Klo 15:
Herra X:stä ei kuulu mitään, joten päätin soittaa ja kysyä missä hiihtelee. Vastaus oli että menee vielä about tunti. Siinä vaiheessa päätin ottaa ensimmäiset 2 lappusta jotka maistuivat todella kemikaaliselta.
Odottelin vaikutusten alkua sellaiset 30-45min kunnes tunne alkoi muuttua viileäksi ja jäykäksi. Tässä vaiheessa ei mitään visuaaleja vielä näkynyt.
Noin 2 tuntia ottamisen jälkeen herra x vihdoin saapui ja lähdimme suorilta mökille. Ajomatka kesti noin 30min ja ihmettelin ettei vieläkään oikein tapahdu mitään.
3 tuntia ottamisen jälkeen ei vieläkään tuntunut missään. Herra X otti 2,5 lappua jonka jälkeen kyhäsimme savut. Poltimme savut ja sitten sain tyhmän idean: Otampa vielä nuo 2,5 lappua mitä on jäljellä. Annoin herra x:lle sen puolikkaan siitä jonka jälkeen hän esitteli minulle mökkiä. Kun pääsimme ulkorakennukseen, huomasin että en ollut kuullut sanaakaan mitä herra x minulle kertoi. Ainut jonka kuulin oli ''vittu sä oot korkeella''. Tässä vaiheessa tajusin että tästä se lähtee. Menimme rantaan jumittamaan hetkeksi, ja kun olimme lähdössä pois huomasin illan ensimmäisen visuaalin. Tikkataulu tuli aivan selvästi minua kohti, se oli aivan sairasta 3D meininkiä
Tässä vaiheessa menetin ajantajuni täysin.
Menimme takaisin mökkiin ja poltimme savut. Herra x kaivoi psykedeelisen laser osoittimen ja lasikulhon esiin. En tiedä mikä se on nimeltään mutta oletan että se on tuo.
Kun musiikki loppui, herra x meni ja laittoi valot päälle. Silloin nousi pieni pelko. Ajatuksia virtasi mieleeni ja tottakai sieltä nousi esiin eräs rakastamani tyttönen jonka kanssa erosimme jo aikaa sitten. Onneksi sain psyykattua itseäni sen verran että unohdin koko jutun.
Menimme kyhäämään lisää savua. Tässä vaiheessa se oli huomattavan vaikeaa. Siitä lähtien kun valot tulivat takaisin päälle, uin visuaalimeressä. Laserkynän jättämä winamp visualisaattoriefekti jäi päälle ja siitäkös minä säikähdin. Tuntui etten saanut henkeä. Joka ikinen hirressä oleva kirveenjälki teki sitä samaa efektiä ja tuntui tulevan lähemmäs ja lähemmäs kunnes viimein vei minut mukanaan. Herra x ilmoitti menevänsä ulos virtsaamaan ja ajattelin että voisin mennä tupakalle samalla. Kun nousin sohvalta ylös, aloin pelkäämään entistä enemmän. Sanoin ystävälleni ettei jättäisi minua yksin. Menimme ulos kuseksimaan ja tupakoimaan sitten takaisin sisään.
Herra x päätti katsoa mitä televisiosta tulee. Musiikki pauhasi ja televisio oli äänettömällä. Siitäkös repeilyt alkoi
Sitten haastattelu loppui ja kuvaan tuli takaisin ylen vakava vaaleatukkainen toimittaja. Ääni voimistui sanoen ''huhuu! kuunteletsä mua? HALOO kuuntele nyt! Noniin kuulethan sä, ja nyt kuuntelet tosi tarkkaan. Sun sielus kuuluu mulle niin kauan kunnes...'' Siihen se sitten jäi. Siitä lähti taas huono trippi. Tiesin että hän yritti kertoa minulle jotain todella tärkeää! Syvennyin ajattelemaan sitä kunnes säikähdin! Olen kirjaimellisesti tuijottanut hetken itseäni vieressä, näin itseni siinä paniikissa sohvalla makaamassa enkä tiennyt mitä nyt pitäisi tehdä. Herra x luultavasti huomasi tämän ja vaihtoi kanavaa. Hetken taas tv:tä katseltuani tajusin kuinka paljon happojuttuja telkkarikin sisältää. Täähän on helvetin hyvää viihdettä! Mieleeni jäi eräs dokumentti venäläisestä sukellusveneestä jonka torpedo räjähti putkessa. Muistan sen jakson vieläkin tarkkaan! Mutta en ala sitä selostamaan
Loppuillasta en tiedä nukuinko vai olinko vain ajatuksissani mutta villiä unta näin! Aamulla oli vielä todella sekava olo ja luulin että olin tulossa hulluksi. Luulen vieläkin. Tuo ylen toimittaja soi minulla vieläkin päässä ja olen päättänyt että en ota deelejä tosi pitkään aikaan. Jos enää ikinä!
Mutta teille jotka siitä vielä tykkäätte, suosittelen televisiota!(näin oman kokemuksen pohjalta)
Tiedän että osa tripistä puuttuu mutta en todellakaan muista kaikkea mitä sinä iltana tapahtui.
Mutta kiitos jos jaksoit lukea!