Kuvaus pahasta tripistä

[LeeviON]

Heippa kaikille, ajattelin tässä lauantai-illan ratoksi yrittää kirjoittaa trippistoorin itselle sattuneesta pahasta tripistä jotta kokemattomammatkin ihmiset voisivat edes vähän ymmärtää millaista se voi mahdollisesti olla.
Pahoja trippejä on siis monenlaisia, joista ehkä "pahin" on se että luulee kuolevansa. Sitä ei voi ymmärtää miltä se tuntuu jos ei ole itse kokenut todellista kuolemanpelkoa. Oma trippini ei siis tällainen ollut joten itsellänikään ei ole mitään hajua siitä.

Tarina alkaa siitä kun olin kaverini 'P:n' kanssa Pukinmäessä. Olin juuri sitä ennen tullut elielinaukiolta hakemassa pullon (3000µg) 2C-i-nBome-ainetta. Normaali doussi on jossain 500 ja 1000 µg:n välillä riippuen tietysti ihmisestä ja muistakin asioista. Itselläni ei mitään mikrogramman vaakaa ollut (ja turhahan se olisi ollut kun aine oli vesi-etanoli liuokseen liuotettuna) mutta normiannostus on 2-3 tippaa nenään. Tunnetusti normi 25i-nBOME ei oikeen sublinguaalisesti tykkää imeytyä ellei siinä ole tiettyä kemikaalia parantamassa imeytymistä ja vatsassa se tuhoutuu kokonaan.
En itse oikein tykännyt ajatuksesta lähteä vartin varoitusajalla trippailemaan vielä melko tuntemattoman aineen kanssa (itselläni takana kerran pieni annostus sienien kera ja kerran 1500µg lappuna sublinguaalisesti. Jälkimmääinen oli samaisen kaverin kanssa ja siitä jäi huono kuva koska kaverilleni oli tullut, ei ehkä paha trippi, mutta hän oli kuumotellut vaikka mitä jonka takia joudun lähteä kesken kovan tripin kotiin mamman luokse.
Hän ei tykkää aineidenkäytöstäni.) Lisäksi edellinen trippi P:n kanssa 2C-E:n, kukan ja buprenorfiinin kanssa oli päättynyt hänen saamaan tuntikausia kestävään pahaan trippiin jolloin hän oikeasti luuli kuolevansa.

Kuitenkin päätin kaverini suostuttelemana trippailla hänen kanssa tänäänkin, huonossa setissä ja settingissä. Menimme siis paremman paikan puutteessa Pukinmäen mäkkäriin jossa pistimme aineen sieraimiimme. Kaveri pisti "vahingossa" kahden sijasta kuusi tippaa nenään (~1200µg, nollatoleilla tosi kova annos ainakin meille) ja ajattelin että pakko kai se on itsekin. Ainehan alkaa nousta nenästä viiden-viidentoista minuutin sisällä, joten kiirehdimme juna-asemalle josta ajattelimme mennä pääteasemalle keskikaupungille. Oulunkylän kohdalla päätimme kuitenkin nousta junasta pois kun aine alkoi jo nyt (10 minuutin sisään ottamisesta) toimia todella hyvin.

Jäimme asemalle istuskelemaan nauseaa pois ja poltin viimeisen tupakkani. Kävelimme sen puoli tuntia minkä verran nausealla kestää mennä suunnilleen pois, eli toisin sanoen kuinka kauan nousut kestävät. Tämän jälkeen käveleskelimme ympäri Oulunkylää yrittäen etsiä hiljaista, mukavaa metsässä olevaa paikkaa missä voisi rentoutua. Itselläni oli vähän kusihätä, mutta en pystynyt kusemaan. Tiedä häntä johtuiko 'kusilukosta' vai mistä.
Tässä kohtaa huippu oli juuri alkanut. Lähdimme kävelemään Käpylään päin pikkuhiljaa. Puhuimme koko ajan kaikesta jota ei kukaan selvänä/selväjärkisenä oleva voisi millään ymmärtää. Yhdessä vaiheessa hiljennyimme pariksi sekunniksi, ja kuuntelimme ääniä, jotka olivat niin sanoinkuvaamattoman uskomattomia, ihmeellisiä ja kauniita että molemmat repesimme nauramaan samaa aikaa ja sanoin "vittu että psykedeelit on siistejä". Ei siinä voinut muutakaan sanoa.
Tässä vaiheessa, todennäköisesti kusihädän takia, aloin ajattelemaan kaikkea ahdistavaa. Kuin se tunne, kun on jossain paikassa, kaukana vessoista, hirveässä kusihädässä, puettuna ajatuksiksi. Huolestuin vähän, ja tajusin että olen ihan kalpea, koska aina kun kaverini mietti jotain hauskaa, alkoi nauramaan ja kääntyi katsomaan minua kertoakseen sen, hän "säikähti" ja hänelle tuli huolestunut ilme. Jatkoimme kuitenkin kävelyä, ja menimme Mäkitorpantien (Oulunkylän halki kulkeva "pääkatu") toiselle puolelle. Kaverini oli selvästi vielä enemmän tripeillä kuin minä, koska aina kun hänen keskittymisensä herpaantui vähänkin, hän kääntyi huomaamattaan jompaankumpaan suuntaan, ja tällä tavalla kulki täysin tajuamattaan ihmisten pihoille, sekä jäi melkein auton alle.

Kun olimme Mäkitorpantien toisella puolella, kaverini lähti juuri tällä tavalla hänen sekä minun huomaamatta kävelemään toiseen suuntaan jalkakäytävällä, poispäin minusta. En nähnyt häntä missään ja yritin soittaa mutta hän ei vastannut. Soitin uudestaan ja uudestaan, mutta ei mitään. Tässä vaiheessa minua alkoi todella ahdistamaan, ja minä "tipuin" pahalle tripille. Se raja on uskomattoman selvä. Ensin vain ahdistaa enemmän tai vähemmän, ja yhtäkkiä olet full-blown pahalla tripillä. Yritin soittaa kaverilleni varmasti kymmeniä kertoja mutta en saanut mitään vastausta. Lähdin kävelemään junaradan vierellä olevalle hiekkatielle päin, ja huomasin että aina kun ihmiset kävelivät ohitseni, he katsoivat todella vihaisina. Huomasin käveleväni samalla tavalla kuin P silloin hänen pahalla tripillään, oikea jalka raahaten maata kuin se olisi murtunut. Jos olette nähnyt zombileffoja joissa zombin toinen jalka murtuu ja hän jatkaa kävelemistä yhdellä jalalla, niin tiedätte mitä tarkoitan.

Kävelin hiekkatietä pitkin sopivaan mahdollisimman hiljaiseen paikkaan ja jäin siihen istumaan. Tässä vaiheessa aloin 'looppaamaan', eli esim. tajuat olevasi pahalla tripillä, katsot kuinka paljon kello on. tajuat olevasi pahalla tripillä, katsot kuinka paljon kello on. Eli lyhytmuistini oli täysin olematon paria viimeisintä sekuntia lukuunottamatta. Se on juuri se elementti, mikä tekee pahasta tripistä niin pahan. Et pysty pitämään mitään ajatuksia kasassa -> et pysty tehdä mitään. Lisäksi minusta tuntui kuin olisin todella pieni ja laiha, kuin olisin nääntymässä nälkään. Kaikki oli hiukan myrkynvihreän sävyistä. Ihmisten, jotka katsoivat minua, naama vääntyi aina niin että he näyttivät todella vihaisilta. Kuin he olisivat tulossa hakkaamaan minua, tai jotain. Mikä nolointa, tuntui kun olisin kussut housuuni. Menin jonnekin kuselle, tämäkin kymmenen metrin kävelymatka kesti ainakin minuutin koska kun olin kävellyt pari metriä, lähdin aina takaisin päin koska en muistanut mihin olin menossa.

Istuin siinä varmaan tunnin, yrittäen koko ajan soittaa kaverilleni. En tiedä vieläkään kuinka tämä on edes mahdollista, mutta yhden kerran kännykästä vastattiin, mutta kaverini sijasta sieltä kuului vain jonkun vanhan mummon ilkeätä naurua, kuin jonkun noidan vahingoniloista naurua.
Aloin yhtäkkiä kuulla liikenteen ääniä, ja minua alkoi pelottaa että olin Mäkitorpantiellä tai jossain, menettänyt tajuntani ja tämä oli vain unta. Yritin katsoa esimerkiksi puiden lehtiä jos ne näyttäisivät epärealistisilta, mutta kyllä ne mielestäni aivan aitoja olivat. Sitä on vaikea kuvailla kuinka ahdistavaa on kun kävelen metsässä yksin ja pelkään että koko metsä, kaikki mitä näen, on vain hallusinaatiota, ja oikeasti kävelen jossain moottoritien keskellä tai jotain vastaavaa.

Lähdin kävelemään poispäin Käpylästä hiekkatietä pitkin, ja kävelin lähellä olleeseen puistoon ja jäin penkille istumaan. Tässä vaiheessa huippu alkoi pikkuhiljaa laskea, ja aina välillä heräsin tähän todellisuuteen tajuten missä olen. Eli olin ollut koko huipun ajan henkisesti jossain muualla, vaikka luulin olleeni henkisesti ihan siellä missä oikeastikin olin. Aluksi nämä 'heräämiset' kestivät puolen sekuntin luokkaa, jonka jälkeen unohdin sen kokonaan. Kuin olisin ollut kokoajan veden alla, ja aina kun heräsin, niin pääsin ihan pieneksi aikaa pinnalle hengittämään, jonka jälkeen taas upposin.
Istuin siinä penkillä ainakin tunnin. Tässä vaiheessa aloin jo pikkuhiljaa tajuta asioita todellisuudesta, Ja kävelin läheiselle pihalle (jossa monta asuntoa muodostavat 'muurin' sen pihan ympärille) ja etsin mahdollisimman syrjäisen paikan.
Kuuntelin monta tuntia Grizzly Bearin Ready, Able-biisiä. Se oli mukavan rauhoittava ja 'surullinen', täydellinen selvitäkseen pahalla tripillä.

Jossain vaiheessa P:n kännykästä soitettiin, vastasin, ja sielä puhui sairaanhoitaja. Hän sanoi että P oli alkanut kouristella Mäkitorpantiellä ja joku oli soittanut hätänumeroon, ja kysyi että oliko hän käyttänyt mitään päihteitä. Vastasin että en ole, ja suljin hirvittyneenä puhelimen.

Olin vielä reilu tunnin pihalla istumassa, jonka jälkeen menin kotiin. Paha trippi oli ohi, seuraustensa kanssa.


En vieläkään (2,5kk myöhemmin) uskalla käyttää psykedeelejä tämän tripin takia, ja minusta tuntuu että en enää koskaan tule käyttämäänkään. Haluisin kyllä käyttää, mutta en ole valmis. Aina juuri ennen trippailemaan lähtöä iskee paniikki ja peruutan koko jutun. Kaveri on täysin kondiksessa mutta hänellä oli kai joku infektio aivoissa jonka takia nBOME laukaisi tämän kouristelun.

Toivottavasti tykkäätte, ja toivottavasti tuosta saa jotain selvää.

[tunnusta]

Kiitos tämän tarinan jakamisesta, "mukava" lukea näitä ei-niin-glorifioivia trippistoorejakin.

Ymmärsin, että psykedeeliset kokemuksesi ovat olleet tähän mennessä suht. huonoja. Ehkä näistä huonoista kokemuksista on jäänyt mieleesi assosiaatioita, jotka sitten tulevat mieleesi ennen psykedeelien ottoa, "entä jos käy samoin kuin viimeksi?". Voisit tarvita myös hyviä kokemuksia psykedeelien parissa, jotta nuo pahat assosiaatiot väistyisivät niiden tieltä.

Entä jos järjestäisit kerrankin set & settings:in oikeasti kuntoon, että jos lamaannus meinaa iskeä, niin olet ainakin turvallisessa paikassa, jossa voit olla aivan miten haluat mistään välittämättä. Ehkä joku ymmärtäväinen henkilö mukaan, johon voi tarrautua hädän keskellä (jos tällaisia vaan on tarjolla)? Tuolla ihmisten ilmoilla liikkuminen / kadonneen kaverin etsiminen saattaa olla semmoista jatkuvaa alitajuista skarppausta, "minun pitää olla selvinpäin / käyttäytyä normaalisti / löytää kaverini" ja näin ollen ei voi antautua kunnolla tripin vietäväksi, vaan joutuu pyristelemään vastaan. Ja senhän kaikki tietää miten voi käydä, kun ei anna tripin viedä.

Psykedeelejä ainakin itse käytän itseni tutkimiseen / kehittämiseen. Tässähän sinulla olisi hyvä kehityksen paikka, että pääset eroon noista peloista. Mutta ennen kaikkea kuuntele itseäsi, jos tuntuu, että et halua trippailla, niin ehkä sitä ei kannata tehdä. Jos kuitenkin päätät trippailla, niin tee se 100% turvallisessa paikassa. Voisin väittää, että nuo pahat vibat ovat pelkästään tuon huonon set & settingsin ansiota, itse en uskalla edes kuvitella itseäni moiseen tilanteeseen.

Ja hei, seuraavan kerran kun sinulla on set & settings kunnossa, niin etköhän sinä siitä reissusta selviä kun olet paljon pahemmillakin vesillä käynyt .

[Tiempo]

Yhdyn edellisen kommentoijan sanomisiin.
Set&settings tekee tripistä joko hyvän tai huonon, oli annokset millaisia tahansa.
Yleensä itselleni on käynyt että kun ei ole varautunut ottamaan psykedeelejä ja lähtee liikkeelle niiden kanssa ns "liian helpoin perustein" ja suunnittelematta saattaa alkaa jossain vaiheessa ahistamaan.
Tosin kyllä tämänkaltaiset voivat olla hauskojakin mutta yleensä ennalta suunniteltu trippailu on parasta.

Ota seuraavan kerran psykedeelejä sisätiloissa josta löytyy sänkyä ja sohvaa (joissa voi loikoilla jos alkaa heikottamaan) sekä kaveri johon luotat 100% ja joka tietää deeleistä tai on jotain kokemusta trippailusta.
Näin uskon että kokemuksesi tulee olemaan erittäin miellyttävä ja korvaamaan huonon trippailusi aijeimmin.

[LeeviON]

Kiitos vastauksista, ajattelin seuraavan kerran ottaa 4-AcO-DMT:tä (josta kai osa on vesi-etanoli-liuoksessa muuttunut 4-HO-DMT:ksi?) yksin kotona jonain aurinkoisena päivänä, koska ensimmäinen trippini koskaan oli cubensiksilla yksin kotona. Ja se oli rauhoittavin, uskomattomin (psykedeelinen 'herääminen' jos tiedätte ) ja paras trippini ikinä. Ajattelin että se voisi näyttää aivoilleni että voi ne tripit kivojakin olla.

[zrrl]

You took too much, too much man.

[Feya]

Kiitos jakamastasi kokemuksesta.

Itse en ole vielä noita -NBOMe kemikaaleja jaksannut testata (2C-sarjan kemikaalit ei koskaan oikein ollut se mun juttuni, mutta ehkä näitä 25c ja 25i aineita voisi kuitenkin jossain kohtaa tutkiskella), mutta lukemieni perusteella 25i-NBOME:ta yleensä otetaan se 0,5-2mg (isommistakin annoksista kuullut, mutta vasokonstriktio pahentuu kuulemma siinä vaiheessa sen verran paljon ettei taida olla kovin miellyttävää). Kuten yleensä psykedeelien kanssa, set & setting (ja eteenkin se mindset) vaikuttaa huonoon trippiin paljon enemmän kuin annos.

Oon kokenut useita trippejä joita kuvailisin ns. pahoiksi, kaikki erilaisia laadultaan ja vahvuudeltaan. Koska kärsin ptikäaikaisesta masennuksesta ja ahdistushäiriöstä, psyykkeessäni on luonnollisesti paljon setvittävää, joten tiesin jo ennen kuin lähdin psykedeeleillä leikkimään, että en varmasti säästyisi rankoilta kokemuksilta. Tämän itsetuntemuksen kautta opin varautumaan hyvin; lähes poikkeuksetta oon osannut sen aikaisen mielentilani perusteella arvioida, että joudun kohtamaan tripilläni vaikeita asioita. Vaikken mitään "valaistumista" ole kokenut (oikea muutos on aina hidasta), oon hyötynyt paljon noista vaikeista tripeistä paljon eikä ne koskaan ole saanut mua pelkäämään psykedeelejä.

Jos trippailu pelottaa sinua, niin älä sitten oikeasti koske niihin psykedeelehin. Moni ei ymmärrä tai suostu myöntämään henkisten solmujensa paljoutta ja yrittää väkisin olla rohkea. Pitää muistaa, että psykedeelit eivät pelkästään heijasta tunteitasi ja ajatuksiasi, vaan pamauttavat ne kaikessa monimotkaisuudessaan suoraan eteesi monin kerroin vahvempina. En ole sitä vastaan, että mielenterveysongelmaiset tai vain jonkunlaisista vaikeuksista kärsivät käyttävät psykedeelejä, mutta en myöskään mene heille sen terapeuttisuutta suosittelemaan juuri siksi, että lopputulos riippuu niin paljon siitä, miten tietoinen on omista ongelmistaan ja miten niitä kykenee käsittelemään. Itse olen vuosikausia käynyt läpi traumojani ja niiden aiheuttamia laajoja oireita kuten sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja masennusta erilaisissa terapioissa, joten vaikka olen edelleen aika hemmetin sekaisin päästäni, niin ainakin tiedän miten ja miksi, ja eritoten missä menee rajani.

Lainaanpas tässä itseäni erästä toisesta topicista:

Sanan alkuperä mielestäni kiteyttää psykedelian parhaiten; mind-manifesting eli mieltä esille tai ilmi tuova. Ja psykedeeleissä se mieli todella manifestoituu; ajatukset, tunteet ja koko käsitys itsestä ottavat lavan haltuunsa aivan uusilla tavoilla. Aistit toimivat ulkomaailman ymmärtämisen lisäksi myös vahvistamalla kokemustasi siitä kuka olet ja mikä paikkasi maailmassa on, jonka vuoksi se mitä tripillä näet tai kuulet havainnollistavat hyvin miten koet todellisuuden, tosin aikas erilaisella tavalla ja nupit kaakkoon käännettynä. Joskus se on värikästä sirkusta ja hullunmyllyä, toisinaan taas vain hienovarainen näkökulman ja ajatutustenkulun muutos. Mutta riippumatta siitä, ymmärrätkö mitään kokemuksesta tai saatko siitä mitään irti, pääset vähän lähemmäksi itseäsi.

[porter]

Kerran ollut ns paha trippi, kun piti suojella kaveria siltä ettei tee mitään todella typerää.. meitä trippailijoita oli siis 3 kpl ja tää yks oli uusi, hän otti 2g ja minä ja kokeneempi frendi 5g tatteja. Alku meni ihan hyvin, frendi sit siinä rupes kokoaja hölisee nii paljon että mun piti siirtyä mökin rantasaunalle keskittyyn omaan trippiin ( se tunne kun et voi keskittyä hommaan kun toinen hölöttää) tulin tunnina kuluttua takaisin ja toinen frend huusi pitkältä että PORTER tuu AUTTAAN tää yks on ilmeisesti syöny tupakkaa ihan vitusti... no nousko sille sit melki 40 asteen kuume ja laitettiin se väkisi oksentaan niitä paskoja pihalle

hajotti mökistä kahvinkeittiminen ja mitä kaikkea ( KAHVIA VITTU" ja heitti lattialle.. sitte juotetti ijätkälle fantaa sille perusteella et "hei ota älystä hittiä" tässä vaiheessa oli jo tilanne nii huvittavan surkee ettei voitu kun nauraa pääteltiin sillä välin frendi kaa ku yks nukku, että tais se pajarin poltto olla huono idea siinä ennen nousujen alkua (g13 älystä) ja raakisjopo päälle.. Kyl mulla futas hyvi ja hallitsin homman... oli vaa rankkaa ku ite vitun tripillä ja saa kattoo ettei yks tonttu tapata itteensä.

Myös tän flippaavan kaverinen muija soitti hälle ja yritettiin sille vitun sekasin hölöttää ettei täs mitään hätää... mut oli sit joltaki juoruje kautta kuullut että mitä "miehensä" tekee meidän kanssa uhkas siinä sit että soittaa poliisit sinne mökille ja vaikka mitä, kivoja kuumotuksia -.- ... siinä sitten poliisin uhka ja kaikkien mielenterveyden menettämisen uhka päällänsä nii ja yhden hengen lähtö

[LeeviON]

pääteltiin sillä välin frendi kaa ku yks nukku, että tais se pajarin poltto olla huono idea siinä ennen nousujen alkua (g13 älystä) ja raakisjopo päälle.. Kyl mulla futas hyvi ja hallitsin homman... oli vaa rankkaa ku ite vitun tripillä ja saa kattoo ettei yks tonttu tapata itteensä.

Itselläni ainakin kukka tuo deeleihin ihan hirveät kuumotukset. En pysty millään polttamaan sitä jos haluan vähänkin nauttia tripistä.

[frapathea]

Kerran ollut ns paha trippi, kun piti suojella kaveria siltä ettei tee mitään todella typerää.. meitä trippailijoita oli siis 3 kpl ja tää yks oli uusi, hän otti 2g ja minä ja kokeneempi frendi 5g tatteja.

--
pääteltiin sillä välin frendi kaa ku yks nukku, että tais se pajarin poltto olla huono idea siinä ennen nousujen alkua (g13 älystä) ja raakisjopo päälle.. Kyl mulla futas hyvi ja hallitsin homman... oli vaa rankkaa ku ite vitun tripillä ja saa kattoo ettei yks tonttu tapata itteensä.

Naiset ja herrat, malliesimerkki siitä miten etenkään ensikertalaisten kanssa ei missään nimessä tulisi toimia. Saati millaisesta törttöilystä ei kannattaisi huudella hymiöiden säestämänä ympäriinsä kuin kyseessä olisi hauskakin juttu.

Joku roti!

[porter]

varoiteltiin kyllä herraa ettei ole kyllä tuo järkevää, mutta ittepähän aineet otti.. ketään ei pakotettu. Itselleni tietenkin soin nuo älyt ja raakisjopot ( mulla ei ollu robleemaa)..

[Skilla]

tuohon portterin juttun tahtosin vielä painottaa että porterilla ei ollut ongelmaa (hän hallitsi homman)

hohoh.. jäi kyl paskan maku suuhun tosta kertomuksesta, liekö asenne syynä.. muistan joskus vuosi pari sitten kun söin happoa hyvän ystäväni kanssa tietämättä hänen (tiedostamattomasta?)asenteesta trippailevaa kohtaan. tosi ahistavaa kun hän ei osannu suhtautuu sillee letkeesti vaan oli tyyliin osottamassa sormella ja hekottelemassa. en tiedä muista, mutta musta se ei ollu kivaa

[frapathea]

varoiteltiin kyllä herraa ettei ole kyllä tuo järkevää, mutta ittepähän aineet otti.. ketään ei pakotettu.

Eh, enpä moista epäillytkään. Varoititte mistä, tarkalleenottaen? Ettei ole järkevää sekoilla ihan vitusti ekalla tripillä? Näytti neuvo tepsivän juu.

Lienet kuullut termistä "trippisitteri". Kuka tahansa vastuullinen psykedeelien käyttäjä ymmärtää, että kokenut ja asiansa osaava moinen ei ota itse niin isoa annosta, etteikö pystyisi kunnolla katsomaan kaverin perään tämän ensimmäisellä matkalla.

Itselleni tietenkin soin nuo älyt ja raakisjopot ( mulla ei ollu robleemaa)..

Eikä tietenkään kiskaise siihen päälle tällaisiakaan settejä. Äh. Tahtoisin ajatella tällaisen olevan ihan perusläppää. Kai mä sitten odotan vain liikoja ihmisiltä.

[porter]

En nyt koe että toi olis mitenkään putkeen mennyt ... Mutta halusin kokemuksen täällä kertoa ja tämä
Flipannut voi täysin hyvin ettei me hirveet idiootit saatu sille aiheutettua mitään . Olihan tuo hövelireissu sitä en kiellä ja en antais uudelleen tapahtua mutta ei mua kannata frapathea ainakaan pelkästään Ton perusteella ihmisenä tulkita.. Osaan olla varsinkin nykyisin paljon vastuullisempi. Tolla tripillä oli mukana myös toinen kaveri joka söi vähemmän ... Ja sanoi hiukan katsovan tulokkaan perään ja katsoikin sillä välin kun minulla oli kovin nousu menossa. Elkää hiiltykö liikaa .