zerk wrote:Oon hiton onnellinen siitä, että mua ei lapsena kertaakaan laitettu kuriin fyysisesti. Ollaan broidin kanssa molemmat hyödytty siitä, että toinen vanhemmista on varhaiskasvatuksen ammattilainen ja toinenkin perehtynyt asiaan.
Lapsen fyysinen kurittaminen on mun mielestä AINA väärin ja kasvatuskeinona järkyttävän typerä. Jos vanhemman ainoa keino osoittaa auktoriteettinsa lapseen nähden on väkivalta niin mun mielestä sellaisen ihmisen ei pitäisi edes hankkia lapsia. Se fyysinen kurittaminen opettaa lapselle aina jollain tasolla, että väkivalta on hyväksyttävä tapa ratkoa ongelmia.
Ei mitään lisättävää tähän, veit pajat suustani.
Tai no, olihan sitä lisättävää sittenkin. Kuten zerk, mielestäni väkivalta opettaa lapsille sen, että etenkin sanojen ja perustelujen loppuessa, otetaan nyrkit esiin, ja vahvempi määrää. Fyysisesti meitä ei kuritettu koskaan, vaan yritettiin saada ymmärtämään, miksi tehty teko oli väärin, ja miten asia tulisi hoitaa. Toki kaksi nujakoivaa veljestä voi fyysisesti eristää toisistaan vetämällä vaikka ranteesta napakasti pois tilanteesta, mutta "väkivalta", jos tuo sitä on, loppuu siihen. Kurinpitomielessä en hyväksy sitä - teko on jo tehty, eikä ylimääräinen väkivalta opeta mitään, paitsi koston kierteen.
Ollaan itsekin broidin kanssa todella onnellisia, kun ongelmat ratkottiin puhumalla, eikä tarvinnut pelätä väkivaltaa. Muissa seurauksissa oli tarpeeksi pelättävää - rahojen jäädytys, tiukentunut sääntökuri muuten, vanhempien paheksunta (kaikkiin ei välttämättä pure, mutta mulle oli pahinta kun tultiin kertomaan, miten pettyneitä minuun oltiin, tai miten surulliseksi olin tehnyt muut).
Väkivalta opettaa lapset pelkäämään, totuttaa heidät kostoon ("rikollista" on rangaistava väkivalloin, kun muuten pääsee kuin koira veräjästä) ja väkivaltaan, ja varmasti tuottaa paljon tilanteita, jossa teinipojat odottavat sitä päivää, kun ovat isäukkoaan isompia ja kovempia ja pääsevät maksamaan kalavelat, antamaan koko lapsuutensa edestä pataan.
Fyysisen kurittamisen yleisyys ja hyväksyttävyys vaikuttaisi minusta loogiselta osasyylliseltä siihen, miksi Suomessa on verrattain näin väkivaltainen kulttuuri - porukat hakkaa lapsiaan, poikaystävät tyttöystäviään, miehet vaimojaan, vaimot ukkojaan, snägäriruokailijat toisiaan. Kaikki valitettavan yleistä. Minun kokemukseni mukaan Suomessa puhutaan nyrkein suhteellisen paljon.
Itse kokisin epäonnistuneeni vanhempana, jos minulle ei jäisi mitään muuta vaihtoehtoa pitää kuria kuin väkivalta. Ehkä en tiedä vanhemmuudesta mitään, mutta luulisin, jos/kun sen aika tulee, että pystyn siihen muuten kuin väkivalloin - lapsi on siinä määrin riippuvainen vanhemmastaan, että muitakin keinoja on, vaikka lapsi ei selityksenkään jälkeen ymmärrä tekoaan.
Lähtökohtaisesti en koe minulla olevan mitään oikeutta pahoinpidellä toista fyysisesti (tai henkisesti, mutta nyt puhuttiin fyysisestä) - varsinkaan lasta. Vahvemman oikeusko?
)
ku perseili tarpeeksi
