DXM: Viimeiset 5 päivää...

Dekstrometorfaani
User avatar
Corvus
Tuppisuu
Posts: 10
Joined: Thu 19 Oct 2006, 20:59

DXM: Viimeiset 5 päivää...

Post by Corvus »

Paino n. 50 kg, eli n. 5,5 - 6 mg/kg

Keskiviikko: 300 mg

Torstai: 300 mg
-Mainittakoon, että nämä kaksi ensimmäistä päivää eivät olleet kovin kummoisia.... peruskivaa mietoa kakkosplateauta ilman sen erikoisempia tapahtumia!

Perjantai: 300 mg
-PARAS ns. "trippi" ikinä. Siitä olisi tullut kiva, joskin sekava raportti. Mm. kadotin lähes täysin identiteettini ja ymmärryksen ympäröivästä maailmasta ja tunsin tilan silmieni takana oudosti kutistuvan ja laajentuvan. Sinänsä se olisi muuten pelottavaa varsinkin kun oli ensimmäinen noin vahva kokemus, mutta jostain syystä DXM ei ole ikinä tehnyt minua pelokkaaksi tuollaisessa tilanteessa.

Lauantai: -
-Ihan kiva olo, lievästi dissosioitunut

Sunnuntai: 300 mg
Päivä alkoi huonosti. Edellisen useamman päivän dexmeilyn jälkeen olin fyysisesti raunioina, mutta nyt lähinnä henkisesti. Toisin sanoen masensi aivan stnasti, sekä ahdisti. Myös lievää paranoiaa oli havaittavissa. Tavallisen alakuloisuuden tästä masennuksesta erotti siitä, että selvästi tunsin että nyt aivokemioissa heittää. Jotenkin "väärä" tunne.
Jouduin myös yllättäen esiintymään selvänä muutamalle henkilölle. Hyvin hankalaa, sillä oloni oli yhä DXM:mäisen hidas ja dissosioitunut, ja kuulemma käyttäydyin hieman oudosti.

19.00
Huonosta olostani huolimatta päätin ottaa jäljellä olevat 300 mg erottelematonta, oksettavaa litkua. Itse juomisprosessi on käynyt minulle HYVIN hankalaksi, sillä nykyään yökkään jos vahingossakaan haistan kyseistä ainetta. Sain kaikki oksentamatta kerralla alas, ja vahvaa salmiakki-minttu purukumia suu täyteen....
(Vatsani ei ole aivan tyhjä, mikä kokemukseni mukaan SELVÄSTI heikentää vaikutuksia!)

19.30
En tunne vielä vaikutuksia lukuunottamatta lievää parempaa oloa, joka tosin saattaa olla placeboa. Päätän viedä koirani lenkille, kuten usein teen vaikutuksia odotettaessa. Unohdan mm. hanskani kotiin ynnä muuta pientä, mikä ei ole tapaistani. :? Liikakäyttö selvästi heikentää lähimuistia, en huomannut tätä ennen.
Parin minuutin jälkeen mielialani kohoaa yht'äkkiä huomattavasti. Laitan mp3-soittimesta Psyclon Ninea soimaan, ja nautin musiikista erittäin paljon. Se ei kuulosta niinkään erilaiselta, mutta kuitenkin "syvemmältä" ja jotenkin paremmalta. Selvitellessäni soittimen johtoja koen oudon euforisen tunteen, aivan pienen hetken ajan.... kävelen paljon nopeammin kuin olisi tarvis, kävely tuntuu niin mukavalta. Ympäristökin näyttää jotenkin taianomaiselta, mutta ei varsinaisesti erilaiselta. Otan puhdasta lunta käteeni, sekin tuntuu mukavalta enkä tunne juurikaan mitään kylmyyttä. Ohi menevät autot näyttävät mielenkiintoisilta.

n. 20.00
Kuten tavallista, 2. plateau iskee päälle nyt. Hetki on selvästi huomattavissa, sillä n. sekunnissa yltiöpositiivinen kevyt olo vaihtuu tuttuun hitauteen.... kävely muuttuu aika äkkiä epämääräisemmäksi, vaikka koordinaatiokyky on suht. tallella kuitenkin. Mieliala on nyt vähän laskenut, sellainen aika normaali..... rauhallisempi olo. Tulenkin pian takaisin asuntoon. Kummallinen, HYVIN vahva veren metallinen haju täyttää sieraimeni jostain syystä. Outoa sinänsä sillä ei missään pitäisi olla verta tai vastaavaa. Kuvitelmaa? Jumitan hetkeksi pohdiskelemaan. Huomaankin että kenkäni on kalvanut jalkani ihan rakoille (enhän muistanut edes sukkia :? ) mutta en oikeastaan tunne mitään.

20.00-21.00
Dissosiaation tunne kasvaa, lähinnä "liihotan" ympäri kämppää, kirjoitan tätä tekstiä ja tietenkin pakollinen Resilaari-suolihuuhtelu on suoritettava. Minusta se ei niinkään pilaa kokemusta, sillä en kuitenkaan ole syönyt paljoa ja edellisinä päivinä.... no juu, ei siitä sen enempää. :roll:
Zombimainen olo, kirjoittaminenkin alkaa olla vaikeaa kun kello lähestyy yhdeksää. Selvästi dissosioituneempi olo kuin tunti sitten. Rauhallinen syntikkamusiiikki alkaa kuulosta tosi ärsyttävltä. Yhdeksältä pupillit ovat selvästi hieman suurentuneet. Alan toivoa että olisin jättänyt syömättä tai vaikka oksentanut sillä iltapäivällä syöty ruoka selvästi laimensi koko DXM:n. :x [Lisäys myöhemmin: No eipä nyt oikeastaan, vähän kyllä =P ] Silloin kun vatsa on täysin tyhjä ennen litkun juomista, tässä vaiheessa on yleensä hyvin paha, puolikuollut olo (joka joko paranee heti jos oksentaa, tai jos jättää oksentamatta muuttuu entistä pahemmaksi ja sitten yht'äkkiä DXM potkaisee kunnolla ja muuttuu lähes taivaalliseksi)

21.17
Lisää dissosiaatiota, törmäilen joka paikkaan mutta en tunne juurikaan mitään. Kuuntelen lisää Psyclon Ninea kuulokkeilla, Visceral Holocaust.... musiikkimakuni on aika laaja, mutta tällainen industriaali black metal-vaikutteilla näyttää sopivan DXM:n kanssa oikein hyvin yhteen!

21.44
Sammutin valot, rojahdin epämääräisesti sängylle makaamaan.... ruumis tuntuu hyvin turhalta ja tyhjältä. Siirryin eri tilaan kun suljin silmäni.... suorastaan euforinen kokemus, joskaan ei kovin vahva.... musiikki kuuluu hiljaa, sama kappale näköjään. En yleensä koe sen erityisempiä visuaaleja (pieni annos), nytkin tila silmieni takana vain tavallaan herää eloon. Olin kyllä samassa huoneessa mutta kuitenkin jossain muualla. Liikutan käsiäni ja jalkoja, mutta ne putoavat velttoina takaisin. Pidän dissosiaatiosta, vaikka ei kuulosta kummoiselta niin tuntuu aika ihanalta.... otin paidan pois, mutta huone ei tunnu enää kylmältä. Lihakset nytkähtelevät hieman. Menen takaisin makaamaan. Aika hidastuu.....

22.01
Kuten tavallista, peilikuvani näyttää hieman oudolta.Aina kun otan DXM:ää tunnen myös hyvin erikoisen maun/hajun suun ja nenän alueella....
Robottimainen olo, tosiaan, ja on jälleen todettava että DXM:ää kokeilleet henkilöt jotka eivät saaneet kokemuksesta mitään irti ja väittävät ainetta turhaksi ovat joko ottaneet n. 50 mg, syöneet törkeän paljon ennen tai ovat hyvin erilaisilla aivoilla varustettuja.... tuntemusta on hankala kuvailla, kuin vartalo olisi mekaaninen laite.... sanon jotain koiralleni, ääneni kuulostaa oudolta, kuin se kuuluisi jostain aivan muualta. Suuni on hyvin kuiva mutta ei tee mieli juoda mitään...

22:41
Ei, tässä ei ollut mitään tavanomaista. Suljin silmäni jälleen ja ajauiduinsamaan "tilaan" peitin yläruumiini lämpimällä huovalla, ja loppu sulautui kylmään sänkyyn.... musiikki kuului jostain ja olin mielessäni leijumassa katonrajassa. Silmäni olivat kiinni mutta tuntui kuin ne olisivatkin auki... ajoittain melkein euforinen olo

23:23
Lähinnä vain makaan sängyllä, tyypillinen olotila jatkuu. "Frame-vision". Lievästi häiritsevä kokemus oli kun koskin kasvojani, tuli elävästi mieleen kuin koskisi ruumista... kuin vartalo olisi kuollut, mutta ei tunnu yhtään pahalta. Sammutan välillä monitorin niin makuuhuoneesta tulee aivan pimeä, DXM tuntuu vahvemmin pimeässä.

00:03
Jumitan usein tuijottamaan jotakin, kuten vaikka julisteita seinällä. Näyttää kuin ne siirtyisivät lähemmäksi tms. Mukava, outo olo. Katson hetken yhtä tuttua nettisivua, joka näyttää huomattavasti oudommalta kuin ennen.

00:56
Tuntuu yhä hyvin mukavalta ja dissosioituneelta. Lähinnä voisi mennä vain makoilemaan ja nukahtaa jossain vaiheessa.

8.40
Nukahdin aina pieniksi hetkiksi. Aamulla on aika energinen olo, tosin lievästi krapulamainen. Vähäsen oksettaa. Maistan vähän jotain ruoan tapaista, mutta syöminen tuntuu oudolta ja turhalta.
Tulikin kirjoitettua aika paljon, yritin korjailla virheet pois.
Huomasin muuten useaan otteeseen eilen pidätteleväni hengitystä tai hengittäväni muuten vain hitaasti. Siis havahduin siihen. Enpä tiedä olinko sitten vain niin dissosioitunut että kuvittelin vain (vähän kuin jos takykardia iskee ja luulee kuolevansa, vaikka tuskin on oikeasti vaarassa).

Juu. Aion pitää taukoa tuosta mömmöstä varmaan ainakin pari viikkoa, tai ainakin sen verran että aivot tuntuvat vähemmän reikäjuustolta. :? Kummasti kyllä sen voisi aina mielessään jättää vaikka lopullisesti, mutta kuitenkin päätyy ottamaan lisää jossain vaiheessa. :lol:
TiiEitsKay
Lepakko
Posts: 188
Joined: Mon 29 May 2006, 22:44

Post by TiiEitsKay »

But where's the plateau sigma? ._.
User avatar
Corvus
Tuppisuu
Posts: 10
Joined: Thu 19 Oct 2006, 20:59

Post by Corvus »

TiiEitsKay wrote:But where's the plateau sigma? ._.
Sellaisessa paikassa, mihin en välttämättä halua mennä (ainakaan ihan lähitulevaisuudessa). :lol: Olen kerran tai pari ottanut ne kaksi ensimmäistä annosta (Whiten FAQ:n mukaan) mutta enpä sitä viimeistä kuitenkaan.... ehkä jos olisi joku vahtimassa. Tällä (väärin)käyttötahdilla lienee vähän tekopyhää miettiä myös mahdollista aivovauriota, mutta joo...

Sen verran kunnioitan tuota ainetta, että en ihan helposti lähde yrittämään. :?
homesick

Re: DXM: Viimeiset 5 päivää...

Post by homesick »

Corvus wrote:Kummasti kyllä sen voisi aina mielessään jättää vaikka lopullisesti, mutta kuitenkin päätyy ottamaan lisää jossain vaiheessa. :lol:
lobotomiaa yrittämässä? nyt oli viimein pakko rekisteröityä tänne Kemikalion perilliseen ja kommentoida DXM-stooria.

mulle kävi juuri noin kuin kirjoitit: jälkeenpäin edellinen trippi aina etoi ja tuntui että ei enää koskaan, mut sitten taas viikon päästä... DXM antoi mulle elämäni parhaat kokemukset, mut liika on liikaa ja liiasta saa kärsiä.

erään putken (to-la 600 mg) päätteeksi heräsin maanantaina puolilta päivin sängyssä yltä päältä paskassa ja oksennuksessa ja huomasin, etten enää pääsekään ylös. makasin vuorokauden katsellen kattoa ja yrittäen siirtää kättäni, ihmetellen miten digitaalikellossa aika juoksee takaperin ja miettien miten ulosteet imeytyy patjaan. paskinta oli se että en tuntenut enää edes olevani tripillä: mietin vain että tässä nyt pitäisi soitella ambulanssia ja ilmoitella etten pääsekään duuniin, mutta en osaa enää puhua. sitä kesti suurin piirtein vuorokauden. jossain vaiheessa olin nukahtanut ja uuden heräämisen jälkeen sain taas kehon hallintaani, mut joka puolella ihoa oli ihmeellisiä ruhjeita verenpurkaumia. en tiedä mitä olin tehnyt, mut pöydällä oli paperilappu jossa luki jotain tyyliin 'ei henki jaksa enää lähtee'. se on mulla tallella vieläkin.

DXM on ihan ok jos pitää taukoja välissä, mutta noi putket tuhoaa pään kyllä melko tehokkaasti. mulle jäi edellä kerrotusta episodista muistoksi paniikkihäiriö ja krooninen masennus. muut mentaalifunktiot eivät kyllä kärsineet, samassa aivotyössä jatkan edelleen ja yksittäisiä harvoja DXM-trippejä pystyy edelleen tekemään. kun sitä on niin ikävä.

no, ehkä sä hoidat hommat fiksummin ja tiedät missä raja menee.
User avatar
Asidyyli
LD50
Posts: 2143
Joined: Thu 22 Sep 2005, 15:25
Location: Hki

Post by Asidyyli »

:shock:

Huh huh, odotin itsekin jotain plateau sigma -kertomusta tuolla kiskomistahdilla, mutta kai toleranssisi on sitten korkea.

Kannattaa tosiaan ottaa dexmiä hillitysti ja harvakseltaan. Potentti aine ja sen kanssa on aina hyvä olla varovainen.

Kyllä se silti himottaa.

Itsellä ei meinaa enää nykyään toimia kunnolla. Ei edes jotkut 1200 mg:n annokset. Vaikken ole edes ylittänyt vielä maagista 50 tripin rajaa, josta jotkut puhuvat. Se ei ole kivaa.
gaia
Kameleontti
Posts: 710
Joined: Sun 29 Oct 2006, 04:26

Post by gaia »

no mulla tulee tollaisia että tuntuu kun että ei hengitä enää ihan yhden käyttökerran jälkeen. yhtäkkiä nukkumaan mennessä havahtuu siihen ettei hengitä :S ja tuota ilmenee muutaman päivänkin dxm tripin jälkeen.
User avatar
Lymykonna
Kameleontti
Posts: 858
Joined: Mon 29 Jan 2007, 21:47
Location: Nilkkilä

Re: DXM: Viimeiset 5 päivää...

Post by Lymykonna »

Corvus wrote: Kummasti kyllä sen voisi aina mielessään jättää vaikka lopullisesti, mutta kuitenkin päätyy ottamaan lisää jossain vaiheessa. :lol:
Minullakin on tuollaisia tuntemuksia ollut vaikka en koskaan ole pahasti kiskonutkaan. Lähinnä 1200 mg tripin ja totaalisen blackoutin jälkeen ajattelin, että koko homma on ihan perseestä, mutta kyllä sen jälkeen on pari kertaa tullut otettua.