Mikä teitä kaduttaa eniten doupin suhteen?

[wRRa]

Onks teillä ollut jotain sellasia kokemuksia doupista, mikä teitä on jäänyt kaduttamaan, tai jälkeenpäin tullut kelattua, että tällasta virhettä en enää ikinä halua tehdä? Ootteko esim. joskus tarjonneet douppia jollekin, joka on flipannut tai överöinyt, mahdollisesti ehkä jopa kuollut? Nää tarinat ei oo kovin harvinaisia.

Itellä ehkä se, että syötin hyvälle frendille ekaa kertaa happoa ja tosi huonolla set & settingillä. Ite kiskoin tuona aikana aika paljon happoa ja se oli mulle vähän sama kun jois perjantaina yhen bissen, ei mitenkään kovin ihmeellistä. En siis yhtään tajunnut, miten voimakas kokemus se on ekakertalaiselle, ja kun itse otin ties missä ympäristössä, en myöskään ymmärtänyt set&settingin tärkeyttä.

Kaverilla jäi tästä päälle inhottavia tuntemuksia ja flash backeja sun muita pitkäksi aikaa. Oli tosi ahdistava kokemus ja itki ison osan tripistä, kun tuntui että kaikki oli kääntynyt häntä vastaan. Nyt vielä reilu vuosi myöhemmin kaveri syö edelleen mielialalääkkeitä. Jossain vaiheessa hänen oli vaikea nähdä ihmisiä, koska iski "kuumotukset" jotka siis sai alkunsa tosta happomatkasta.

Tän jälkeen oon ollut hyvin tarkka siitä, kenelle annan douppia vai annanko ollenkaan. Ja neuvonut ensikertalaisia erityisesti tuon set & settingin suhteen ja omien kokemusteni suhteen, miten reagoida kun tulee vaikea trippi eteen jne. Tunnen yhä huonoa omatuntoa asiasta.

Kertokaapa omia kokemuksia.

[Touchet]

Ei kaduta. Olen psykopaatti.

[veepeli]

Olen halunnut postata tämän jo jonkun aikaa johonkin, mutten ole osannut valita threadia. Onneksi nyt ilmestyi, kuin tilauksesta.

Poltatutin rakkaalleni AM-2201:stä överit. Hänelle tuli voimakas tunne, kuinka hissi putoaa päässä alaspäin vieden päätä kohti maata jatkuvalla syötöllä. Tuon päivän jälkeen kannabiksen nauttiminen on ollut hieman vaikeaa, jos vähänkään tulee poltettua liikaa. Ja liika tarkoittaa siis todellakin minimääriä.

Tulee nääs eräänlaisia "putoiluja", eli vaikka olisikin hereillä, ilmeisesti aivot yrittää nukahtaa. Samalla keho toimii erittäin voimakkaasti puristamalla kättä ja muutenkin eri ruumiinosia kouristellen. Tavallaan voimakkaita ja epämiellyttäviä nuokkuja siis. Kestää pari sekuntia ja jos iskee pahasti päälle, saattaa lyhyeen aikaan mahtua muutamakin putoilu. Ja tuntuu kuulemma ihan helvetillisen epämiellyttävältä. Just niinkuin aivot sanoisi että nukahda ja keho nukahtaakin, mutta joku itsessä saa pysymään hereillä (koska ei välttämättä edes monesti väsytä yhtään). Kommunikointi toimii tapahtumahetkellä. Alkoholipäissään ei tule läheskään yhtä helposti ilmi moista, mutta selvään päähän kyllä aina ja suhteellisen helposti jos jumahtaa rentoutuun ja heittää itsensä levyksi.

Raastavaa sisältä, molemmat kuitenkin tottunut nauttimaan kannabiksesta jo pitkään ennen toistemme tapaamista, eikä aiemmin ole ollut samoja oireita. Syytänkin siis täysin tuota AM -överiä ja VITTU ETTÄ SYÖ! Pysykää vaan siinä luonnontuotteessa, synteettiset kannabinoidit on oikeasti myrkkyä, eikä TODELLAKAAN sen arvoista. Aivo-ekg:hen meno tässä jonkun ajan päästä ja saa nähdä mitä sieltä tulee.

[Feya]

Itsekin olen tuntenut hiukan samantyyppistä katumusta erään ihmisen suhteen, vaikka tilanne onkin hyvin erilainen eikä mitään suoranaista vahinkoa ole syntynyt.

Kyseessä on itseäni reilusti vanhempi, lähemmäs 50-vuotias äijä, joka on viettänyt paljon aikaa ns. vanhan liiton porukan kanssa. Hän oli aikoinaan aika piriin menevä, mutta hänet tavatessaan käytti vain alkoholia ihan ongelmaksi asti sekä pilveä ja silloin tällöin jotain lääkkeitä. Tapasin hänet kaverini kautta, kun hän pyysi, että erottelen tälle miehelle Resilaria, jota vastaan sain kasan bentsoja (helpoin kauppani ikinä).

Tutustuin häneen hiljalleen paremmin ja hengailimme muutamia kertoja yhdessä pilveä polttaen. Eräänä kertana mulla oli metoksetamiinia ja kun hänen pyynnöstään olin kuvaillut, miten se toimii, hän tahtoi kovasti kokeilla sitä. En pahemmin empinyt, koska hänellä oli kuitenkin jo ikää ja kokemusta niin toisesta dissosiatiivista kuin muistakin huumeista. Yllätyksekseni hän rakastui mexeen täysin ja kehui sen maasta taivisiin. Kun hän oli nauttinut sitä muutamia kertoja lisää, yhteensä ehkä puoli grammaa, hänen intonsa vaan lisääntyi ja aloin saamaan häneltä toistuvasti pyyntöjä, että onko mulla taas lisää mexeä. Hän kertoi, että kun hän käytti tätä dissosiatiivia, hänen ei tehnyt yhtään mieli vetää alkoholia.

En pidä sitä omana syynäni, jos joku tietoisesti tekee itselleen jostain multa saadusta huumesta ongelman, mutta en silti tykännyt ajatuksesta, että tämä kaverini vaan vaihtaisi alkoholiaddiktionsa toiseen ja olisi riippuvainen musta lähteenään. Ja varsinkin, kun kyseessä on ihminen, jolla on mielenterveysongelmia; se useasti johtaa ihmiset hakemaan turvaa huumeista (kuten itellenikin kävi).

No, ei siitä mitään varsinaista ongelmaa syntynyt. Hän sai multa puoli grammaa silloin tällöin eikä vaatinut muuta, vaikka olisi halunnutkin. Eräässä vaiheessa hän meni alkoholin takia katkolle, jonka jälkeen hän sanoi, ettei halua enää käyttää mitään, mutta muutaman viikon päästä oli taas palannut vanhoihin tapoihinsa. En olisi halunnut kannustaa hänen käyttöään, mutta kieltäytyminen huumeiden tarjoamisesta tuntui myös väärältä, sillä tapanani ei ole holholta aikuista ihmistä, joka on täysin tietoinen riskeistä ja käytöstään.

Eräänä kertana mulla oli hallussani MDPV:tä. Kun hän kysyi, voisiko hän kokeillä sitä, emmin pitkään. Kerroin hänelle, ettei se todellakaan ole terveellinen huume ja sen kanssa on helppo vetää överiksi, mutta hän sanoi olevansa varovainen. Annoin hänen maistaa pienen määrän ja hän piti siitä paljon. Päädyin lopulta antamaan pevekkiä hänelle pienen määrän, n. 100mg, mutta painotin pieniä annoksia ja bentsoja mahdollisiin laskuihin. Vaikka mitään ei käynyt, asia jäi kuitenkin kaivelemaan mieltäni. Vaikka millä tahansa huumella voi tietyissä käsissä pistää asiat tai oman päänsä paskaksi ja mulla tselläni on MDPV:stä vain hyviä kokemuksia, se tuntui silti astetta huonommalta kemikaalilta antaa jollekin.

Tuon jälkeen en ole häntä enää nähnytkään, koska muutin toiseen kaupunkiin. Oon kuitenkin keskustellut hänen kanssaan netin välityksellä. Hän juuri vähän aikaa sitten kertoi lopettaneensa taas alkoholin käytön kokonaan ja sanoi myös, että hänen olisi parasta pitää taukoa kaikista muistakin kemikaaleista, mutta silti kysyi saman keskustelun aikana, onko mulla jotain douppia kun meen käymään siellä seuraavan kerran.

Musta tuntuu, ettei mua pitäisi kaduttaa. Ei se ole mun vastuullani, kunhan en ole tahallaani valehdellut tai jättänyt jotain kertomatta tarjoamani huumeen vaikutuksista (ja joku voisi väittää, ettei se ole silloinkaan syyni, sillä vastuu tiedon etsimisestä on loppujen lopuksi käyttäjällä). En itsekään syyttäisi ketään niistä ihmisistä, jotka ovat mulle tarjonneet tai myyneet huumeita, vaikka niistä onkin tullut mulle omalla tavallaan ongelma, tai ainakin oire. Mutta silti ajatus siitä, että edes epäsuorasti pahentaisin jonkun mielenterveyttä, tuntuu pahalta.

[Petri6]

2009 minulla oli vaikeuksia eksessiivisen alkoholin käytön vuoksi. Fiksuna kaverina päätin sitten alkaa käyttämään sen ohessa stimulantteja, jotten olisi niin jurrissa. Ekalla kertaa se toimikin hyvin ja alkoholin sijasta mieleni teki juoda lähinnä jäävettä, tämä oli luultavasti paras vappuni koskaan. Toisaalta useimmiten siinä on käynyt niin, että stimulantit ovat mahdollistaneet vaan juomaan enemmän ja lopputuloksena olen ollut vaan enemmän sekaisin. Nykyään koitankin (ainakin Suomessa) välttää humalahakuista juomista.

Opioidesta minulla on ristiriitaisia tuntemuksia, minulla on niihin ainakin jonkin asteinen henkinen riippuvuus ja nyttemmin on tullut usein lipsuttua max kerran kahdessa viikossa periaatteestani. Toisaalta ilman opioideja käyttäisin enemmän alkoholia humalahakuisesti, joka taas johtaisi pahempiin ongelmiin. En ehkä kadu minkään aineen kokeilemista (MDPV poikkeuksena, sekin tosin sen takia että omaa tyhmyyttäni vedin sitä jo valmiiksi aivan sekaisin ollessani, joten sairaalareissu siitä tuli), mutta toisaalta ainut huumausaine, jonka kokeilemista voisin varauksetta suositella on MDMA.

[Velho]

Se että aloin käyttää neulaa. ja on tosin kavereita kuollut mun doupeista tähtiin teljetyt kemikaali veljet <3 nykyisin varovaisempi kelle antaa

[LeFairylette]

Että sorruin piikkiin
Eipä onneksi tule paljoo piikiteltyä, lähinnä vaan pirit menee hihaan

[cook]

Se että löysin ne.

[Hitler]

Orawanpyörä.

[doof]

Se että löysin ne.

Tuo oli hyvä. Sama juttu myös mua kaduttaa

[Uke]

Orawanpyörä.

Jooh. Hauskaa miten tosi useet ihmiset ketä käyttää huumeita haukkuu töissä käyviä ihmisiä koska ne kulkee oravanpyörää koko aika ympäri, mutta eiks se toistuva huumeiden käyttöki oo ihan sitä samaa..

Se että löysin ne.

Tuo oli hyvä. Sama juttu myös mua kaduttaa

Ihan oikeesti? Mä oon ainaki niin ilonen et oon löytäny huumeet, ne on kasvattanu mua ja tehny musta erilaisen.

Emmä nyt oikeestaan osaa sanoo mikä mua kaduttais vaik niitä asioita löytyy varmast ja paljon.

[Downfallen]

joo oli ne ehkä 4 ensimmäistä vuotta hauskoja. siihen joku 7-8 vuotta päälle niin ei ole ollut enää niin hauskaa. todella harvoin nykyään mitään napsinut. vuosia masennus/psykoosipillereitä ja muutamia vuosia terapiaa ja alkoholismi niin pistää se välillä miettimään että kannattiko.. ja vielä se että näin vanhempana ymmärtää paremmin sen että rikollistahan se kaikki touhu oli. ei kiinnosta enää puljata kyttien ja tullin kanssa.

[porter]

Yks sana : buprenorphin

[frapathea]

Ei mikään. Kaikesta on opittu ja selvitty, ja lopettamaan oon onnistunut niin bentsot, pirin hatsin, piikin kuin jatkuvan sekakäytönkin niin päättäessäni. Kerran hylkäsin kaverin sen ekalle happomatkalle ja se oli laskuissa kotiin päästyään friikkaillut, mutta selvisi hengissä ja voi hyvin, joten en koe rankkoja fiiliksiä asiasta. Kaikenkaikkiaan olen niin kokemuksia kuin näkemyksiäkin rikkaampi päihdekokeilujen ansiosta, ja paskalta musta on tuntunut aina, joten siitäkään ei voi mömmöjä syyttää.

[bUkkA]

Kannabis. Sen takia musta on kehittyny äärimmäisen laiska.
Sit mua vituttaa se, että on ylipäätänsä tietoinen, että apteekista voi saada ilmaseks amfetamiinia jos haluaa.
Vaikka huumeet on "kasvattanut" mut henkisesti, niin olen silti jokaisen kokeilemani huumeen jälkeen kokenut aina pettymyksen.

Oon kateellinen niille ihmisille jotka ei oo koskaan kokeillu huumeita, ja niille, jotka on vetäny 15v subua/katupiriä ja löytäny elämälleen "tarkotuiksen" niistä. Itse sitä toivoin ja hain pitkään mutta joka päivää tuntuu enemmän siltä etten varsinaisestit koe minkäänlaista ahaa elämystä ( tai ole kokenut koskaan) huumeista.
Tulen silti varmaan jatkamaan käyttöä, koska en käytä oikeastaan kuin reseptistimuja ja kannabinoideja, ja ne tasapainottaa toisiaan, sekä mun elämää jollain tavalla.

[Neste]

Vähän sama juttu kun bukkalla - ei ne vaan ollu loppujen lopuks läheskään niin päräyttävä juttu kun oli kuvitellu. Mutta en välttämättä sanois että se kuitenkaan kaduttais. Enemmän kaduttaa kaikki dokailu joskus kultaisina teinivuosina.

[Hippisaukko]

Se että douppaamisen takia niin moni ihmissuhde on katkennut.

[frapathea]

Yks juttu mikä mua itseasiassa tarkemmin ajatellen vähän kaduttaa on se, että oon luonut ja pitänyt yllä toimimattoman tuntuisia ihmissuhteita huumeiden takia. Oon myöhemmin ollut vähän pahoillani epärehellisyydestäni. En mä omasta puolestani asiaa harmittele – musta lienee vain tullut pehmeä, kun on omatuntokin kasvanut ja tuntuu keljulta ihan vaan se, että oon mielistelly porukkaa pitääkseni kontaktit kunnossa.

[ag00]

Piikki ja bubre, mut onneks nykyää ei enää tuu hirveenä ton bubren kans pelleiltyä ja ehkä hyvä niin.

[mauseri]

Nyt se että on kylmähiki ja lievät opareflat. Mutta en ilman päihteitä olisi tässä tilanteessa elämässäni ja tää tilanne on hyvä, vaikka tällä hetkellä ei ole rahaa, ei huumeita, ei toimivaa autoa, ehkä aamukahvit on ja se riittääkin tälle päivälle. Mutta suunta on juuri se mikä pitääkin olla.

[Voima]

Se ett sain yhen muijan douppaamaan joskus.

[LeFairylette]

Doupin takia vituiks menneet ystävyyssuhteet.
Että hankkinut riippuvuuden itselleni.

[Metku]

Enemmän kaduttaa kaikki dokailu joskus kultaisina teinivuosina.

Kuin myös. Doupeista en tunne katumusta.
Vaikka säätäisin pari tuhatta euroo niin ei lähde katu musta.

[Pen]

Ehkä se kaduttaa, että monet kivat huumeet on tullut ylikäytettyä eikä niistä oikein saa sitä hienoutta enään irti. Lähinnä siis mämmi, deelit, dissot. Silti niitä kiskoo uudestaan ja uudestaan ja lähes joka kerta vain pettyy.

[frapathea]

Silti niitä kiskoo uudestaan ja uudestaan ja lähes joka kerta vain pettyy.

Mulla on ainaki tullu tässä kohtaa luonnollinen raja vastaan, ja oon lopettanut. Älä vedä jos kyllästyttää. Vaihda päihdettä tai oo selvinpäin; sekin voi olla jännää pidemmän päälle.

[hheiz]

Kaikki turha paska mitä tullu niskaan ymmärtämättömiltä / tietämättömiltä. En vaihtas gemmiikään !

[paarmasisti]

Bentsot.

[PeppeHalti]

Se, että niitä levitteli aikanaan niin avoimesti lähipiirille tajuamatta, että joku muu saattaa kehittää niistä ongelman, vaikka itselle ei niin tapahtunutkaan. Vaikka olisihan ne niitä jostain muualtakin varmasti saaneet, niin kyllä se silti vähän ikävältä tuntuu.

edit: ja kyllähän mä niistä ongelmankin itselle loin, kun esimerkiksi kaikki mun rakkaat kitarat tuli joskus myytyä, että sai päihteisiin rahaa.

[wRRa]

Silti niitä kiskoo uudestaan ja uudestaan ja lähes joka kerta vain pettyy.

Mulla on ainaki tullu tässä kohtaa luonnollinen raja vastaan, ja oon lopettanut. Älä vedä jos kyllästyttää. Vaihda päihdettä tai oo selvinpäin; sekin voi olla jännää pidemmän päälle.

Sama homma. Mutta mulla kesti kyllä kauan tajuta, ettei ne ekat kerrat tuu enää koskaan takas... Tuntuu että ekat kerrat oli niin siistejä, että tavotteli sit jotain yhtä siistiä kokemusta aina myöhemminkin. Ei se vaan enää ollut niin ihmeellistä.

[ddisease]

no tulee kyl laduttuu vaikka ja mitä mut ylivoimaisesti se et miten oon ollu nii vitun hirvee mun vanhemmille ja veljelle sinä aikana ku oon kuosannu koko ajan ne on joutunu kestää ihan vitusti kaikkee ihan hirveet paskaa vain ja ainoastaan mun takia monta vuotta... sit et menin panttaamaan mun sika kalliin mun mummon ostaman rippiristin ketjun ja ostin niil rahoilla piriä ja kylmä jotai muitaki tommosii korui oon pantannu sit se et oon ollu iha vitun sekasin nii monta kertaa mun rakkan pikkuveljen lähellä joskus nuorempan mm imettii pirii porukal meijjän himas sillee et se on jonku kaverinsa kaa meillä :'(....

varsinki tota broidii ku se ei ollu sillon ku joku 13 vuotias ku s eon joutunu kattoo ku oon riehunu kavereitten kaa iha kamapäissää sen edes ja menny selittää sile jotai iha järkkyy paskaa.. oon ollu nii vitun itsekäs ja kauhee enkä oo tajunnu et vaik asuuki pk seudul ni kyl lähiöis jutut kiertää en haluu ees tietää et mitä kaikkii juttui mun rakas pikkuveliki o joutunu kuulee et joo tol on se narkkarisisko ymsyms :'( vanhemmista tiedän että niille heitetää tommosta ne on ite sanonu.. en vaa tajunnu siin vaihees et miten paljo sotken mun perheenki asioit.. :'((

mut siis nykyään asiat iha sika hyvi oon lopettanu melkee vuos sit kaiken kaman ja oon vanhempien kaa iha sairaan hyvis väleis ne on antanu kaiken anteeks ymsyms ja broidinki kaa oon paljo läheisempi mut vieläki kyl ahistaa ja iha hirveesti noi jutut alkaa aina itkettää ku kelaan noit.. :'((
tääl on varmasti jengii keil on ees jotain kokemust tämmösest saman tyylisest ni kertokaa jotai miten ootte selvinny huonost omast tunnost ja tommosis menneist jutuist mitkä ahistaa :'(