Psychotexicated : Pohdintaa

[LeFairylette]

Subua ja xanoria elimistössä...
Hyvä olo, hiukan notkuttaa... Mutta mistä puskee tämä kiukku?

Oon nyt muutamaan kertaan kuullut että min päihteidenkäytöstä ollaan ns.huolestuneita, vaikka omasta mielestä siijen ei ole tarvetta, en sit tiedä olenko väärässä.

Monet vanhat frendit ei voi hyväksyä mun nykyistä kuosaamista, pitäis vaan aina ryypätä ja pitäytyä alkoholissa, mikä ei nykyään enää kauheesti innostele. Tuossa reilu viikko sitten jota sanottiin nihkeeks ym ym koska ei alkoholi maistu, mutta muisya aineista sitten saa vaan haukkuja niskaan, tuntuu kun mua pidettäis jotenkin huonompana ihmisenä.

Tämänkin hetkinen olotila on paljon miellyttävämpi, hiukan sekava, mutta ei niin sekava mitä semois jos dokais.

Tämän kaupungin olen jättämässä juuri taakseni, ei tarvitse ainakaan pitkäaikaisilta ystäviltä kuunnella saarnaa, vaan voi periatteessa aloittaa uuden elämän, sellaisena mitä nykyään olen.

[tRip]

Subua ja xanoria elimistössä...
Hyvä olo, hiukan notkuttaa... Mutta mistä puskee tämä kiukku?

Kiukku puskee ksanoreis.. Mitään yhtä vittumaisen ärsyttävää ihmisrotua en ole tavannut kun subu-teksipäissään vaahtoava.-. hymiö:)

Oon nyt muutamaan kertaan kuullut että min päihteidenkäytöstä ollaan ns.huolestuneita, vaikka omasta mielestä siijen ei ole tarvetta, en sit tiedä olenko väärässä.
...
vaan voi periatteessa aloittaa uuden elämän, sellaisena mitä nykyään olen.

Saanko mä sanoa sulle..? sanon kumminkin
Mä esimerkiks voisin ilmaista vilpittömän huoleni. Subutexi, tai Xone.. ei kuulosta ikin kauheen lupaavalta (tulevaisuudelta.)
Aina on tietty niitäkin jotka osaa pitää pintansa.

Ei päihteet ylipäätään.. Nyt kun taaksepäin menneit muistelee.. En yhtään haikaile enää oikeestaan alkoholii vahvempaa (ei sitä tarvi känneiks asti vetää..eh?) mitänyt krooninen hatsinpuute aivois. Mut kun hetken mietin.. niin "hatsi se oli se mihin sit narahti."

Ja jep.. Ihan samoista syistä.. kait? mä tutustuin eka deeleihin, mut sit löysinkin jo huumeiden pariin.. On mul ehkä pari hyvääkin sanottavaa niistä. Vitusti ne opetti.. Vitusti ne satutti.
Meni siihen vuosii, ennenkun alko kelaan et joku niissäki sit särähti.

Deeleist enää oikeestaan saa juurikaan uutta oivaltavaa.
Päihteet mä ammensin tyhjiin.. Koin sen kaiken hyvän, kaikes hyvässä, koin lopulta sen 'syvän' rappion johon ne mut vuosienvirtaa laski.. Vajosin niiden niin taianomaiseen ja ihmeelliseen seikkauluun, mis yks nappi teki onnelliseks, toinen iloseks, ja kolmas downas kaiken.
Hyvä zippi aikanaan.. Aikansa kutakin.. En niistäkään enää tunnu saavan irti kuin turhauttavan sekavuustilan.
Emmä oikeen tiedä mikä mun aivoihin on pesiytyny, mut nautin jostainsyystä elämästä nykyisin luomummin.
Viel jokunen vuos takaperin oisin ihmetelly, et "oks toi minä joka tollast kelaa"

Kai ne vuodet kuuraa muistot, ja jättää uurteensa.. Kuoseis oli paljon hienooki, mut enää ei oo sitä kaveripiiriä edes kenen kanssa vois hyvistään nauttia. Paitsi kuningas tättädädää.. joka on ihan perusjees. Oon nähnyt sen kaiken kurjuuden mitä se mun ympärillä on. Mut se on.. perus.. ei jaksa innostaa toistaseks sekään.

Rakastuminen on kans prosessi.. eka sitä hullaantuu, sit se alkaa oleen perusmeininkii, kunnes sit alkaakin kriisei tulee ja sitärataa.. emmä tiedä ees mitä se rakkaus on.

Kelasin täs muuten just, et jos elää ns. kaksoiselämää, eli kumppanilleen tjsp ei halua/kehtaa/uskalla kaikkea kertoa, eikä sit muutenkaan tule edes doupattua.. mut sillai semisti.. ehkä..
Ni kun oon itse päätynyt seuraavaan: Jos kykenee olemaan rehellinen itselleen, voi sitä myös olla muille. Jos kykenee olemaan rehellinen muille, on sitä myös itselleen.
Ni mites.. toi em. esimerkki sit romuttuis tohon ajatukseen?

Välil ihan hämmästelen miten hyvin sain pidettyä vuosii kulissit.. kunnes pox.
Sit kelannu miten vaikeet nykysin pitää mitään kulissei, ku tiedän et kaikki tietää, et mä tiedän.. et kyl sen huomaa. Enkä osaa valehdella, osaan vaan olla sanomatta.

emmätiiä mistä toiki kela tuli.. ja mikä tän viestin pointti nyt muka oli.. emminätiedä.

Kansku.. mäkin aloin elää uutta elämää.. Ei vaihtunut kaupunki, ihmiset vain.
Vai uskottelenko mä vaan itselleni.. luon itsekusetuksestani ja harhakuvitelmistani totta, jolloin kaikesta vähintään puolet on puolitotta.. ja ööh..
ehkä tää täst..

ei siin..
Jokaisen pitää kerää ne omat kokemukset, ja oppii siitä..

[tRip]

Paleface - Ikivanhat tekosyyt

täs Kuosaamises oikeen tunnu olevan mitään mieltä.. nää segikset on niin jotenkin koettu.

Valvoilu on flipauttavinta.. mut silti mä teen sitä.

Kuosaaminen on rankkaa.. sitä ei pidä ottaa liian tosissaan.

mut ihan tosissaan. en tiedä itkeäkö vaiko nauraa.. vai sihauttaa shotit.. bajarit lamaa, muttei tipaUta..

Ikivanhat juuret.. rihmatoissa syövereissä.. mä vajosin jo..

nekin kommunikoi keskenään. mut se on jotain primitiivisempää kuin ihmisäly.. vai onko?

Muistinkohan mä sanoo et täs valvoilus&kuosailus ei oo mitään järkee.. mut silti se viehättää.

Onkohan mus jotai vikaa.

Tuli tänään ehkä 14 vuotiaat.. tai vuotias tyttö pokaamaan. Yritin hieman kannustaa katseellani uskaltamaan.. ja uskalsi.
Ihan sympaattista..
et se tuntu kait ihastuneen johonkin meistä.. rannalla juteltiin.. tai oikeestaan höpisin syvällisiä-.. mameissa.. ihmehatseissa.. haZeissa..kin.

ja hujuu..kin.

mut mis uni..kin?

täähän alkaa mennä mielenkiintoseks... . ..

( must tää kyl oikeesti vaan kuuluu stögikseen [en nyt osaa jaksaa siirtää] mut jalo ajatus Dexma)

mut ei täst yleiskeskusteluks oo %---D

[tRip]

Poltin, Raivotin.. emmä raivottanu.. raivol vaan kuosii halusin..

Master of karstafar

Tuli pakonomainen tarve raapii piipun onanoituneesta pesästä MAMi hurstit.

Kelaillu viimeaikoina.. kun jostain satumaisesta syystä oon taas keksinyt päätyy kuosinkien syövereihin.. tai plägäähän tää on verrattuna entiseen.
Mut en elä enää mennees.. oon päästänyt jo irti sen rihmastoituneen-takertuneen taakan, mitä mä joskus olin.. miten toimin ja tein.

Taiteilijakortit on tietty aina hyvä tekosyy, ja ihan kunniallinen syykin toisinaan pistää balanssii remonttiin.

Tottunu arkeen ja rytmiin.. arki on aika perhanan turhauttavaa..
ehkä osittain siks myös kehittävää..
Motivaatioo tehä jotain..

tehä jotain..?

Tottunu elään osapäivähaaveilijana
Täyspäisenä taiteilijana..
ja no, mitäpä muutakaan kuin just sitä taiteilijaelämää .-.

mitä se nyt itse kullekin onkaan.

Emmä ehkä jaksa
Tyydyn tilaa uuden tainnutuksen
- [R-K tku10!]

[Aesma]

Tottunu arkeen ja rytmiin.. arki on aika perhanan turhauttavaa..
ehkä osittain siks myös kehittävää..

Nii, eiks kaikki oo suuntaan tai toiseen kehittävää?

[tRip]

Tottunu arkeen ja rytmiin.. arki on aika perhanan turhauttavaa..
ehkä osittain siks myös kehittävää..

Nii, eiks kaikki oo suuntaan tai toiseen kehittävää?

Koen joskus sen taantumuksena.. sekin on kehittävää, omallatavallaan.

Mitä on se kehitys..?
Otinko opiks vanhoist menneist.. oliksmä sillon edes se joku fukin minä.. mä olin joskus jotain, sit halusin olla jotain muuta, mut nyt vaan hologrammi entisestä.

Suunta on aina eteenpäin.. tai tietyllätapaa mikseimyös taaksepäin.. kumminkin vain yhteen suuntaan tapahtuu kehitys.

Mitä jos alkuräjähdys olikin musta aukko menneist.. Jos se onkin se musta aukko joka vetääkin maailmankaikkeutta lopusta alkuun.. alusta loppuun.. mut loppuu ei ikin tuu, koska jos me ollaan samaa maailmankaikkeuden energiaa, joka muuttaa vaan syklistä muotoaan, eikä energia itsessään häviä mihinkään.
Mikä valtava määrä mielettömyyttä.

Perusta en tietojani raamattuun, lakiin tai muuhunkaan smugloiteettiin..
Kuhan vaan pohdin syntyjäsyviäni..

Koitan rauhotella itseäni asennoitumaan.

"taas itken palatessa.."

Kävin liian korkealla vain nähdäkseni sumupilven harmaan, kalvavan ankeuttajan, vuoripeikon saatanan.
Silmät huurussa kyyneleistä, joista loista kuin myrskypilven spekri. Omallatavallaan jylheän upea sekin.
Ukkosrintama hiostaa ja piinaa.. Saa ilman seisahtumaan, henkeä haukomaan..

Ahdistuksen oireet tunnen ytimessä..
Tyyntä aina myrskyn edellä.
Väsähtäneenä jo.. alakulon piikkilangois, sähköhertsitaajuuksis.. kitkusis-nitkusis insomniferumeis.

Haluaisin vain tuntea olevani rakastettu, omana itsenäni
Mutta tunnun itseäni yhä vieraammalta.

Mä päätin etten pakene.. kohtaan jokaista tunnetilaa sallien sen murjovan voiman sivaltaa lävitseni.
Kipuunki jo tottunu.. mukavuusalueelta poistunu.. .
tähänkö muka jo tottunu.. Kuvittelin utopioissani.

Loitsut on loihdittu.. sopatki jo keitetty.. Kipinät kitketty. Hiillos jo sammunu.

Sisimpäni arvoituksen raunioilla tuhkaan ajatukseni unholaan.

[Aesma]

Mitä on se kehitys..?

Kasvua, muutosta. Suuntaan, tai toiseen.. tai ilman suuntaa.
Mitä se susta on?

[tRip]

Mitä on se kehitys..?

Kasvua, muutosta. Suuntaan, tai toiseen.. tai ilman suuntaa.
Mitä se susta on?

En tiedä mitä kelasin kun kysymyksen esitin.. Vastaan nyt silti parhaan kykyni mukaan.

Hengitys sisään ja ulos.

Kyky sopeutua ilmamassojen paineisiin.

Must muutos ei tapahdu mihinkään suuntaan.. se tapahtuu ulottuvuudessa.

Kyky syventää ja soveltaa perusperiaatteita.

Ei ihmeitä..

Jos uskoo entropiaan.. (en itse tarkkaa määritelmää kykene edes ymmärtämään)
..niin lopultahan kehitys johtaa vääjäämättä tuhoon.?

Itse en usko tuohon.

Uskon että kaaoksessakin vallitsee harmonia.. Eikä ilman harmoniaa ole kaaostakaan.

Plägää myrskyn silmässä.

[LeFairylette]

Ihmisten puheet itsestäni saavat itseni vihaamaan itseäni!
Saatana sentään!

Täytyy nollata päätä, telarii, subuu ja ei kun baariin!!

Taitaa olla näin tässä nykymaailmassa että älä luota keneenkään. Ei keneenkään! Älä usko mitään mitä sinulle puhutaan, älä sanaakaan.
Yksin täytyy rämpiä tää paska läpi.

Haluaisin tuntea vielä rakkautta, tai sitä mitä ainakin luulin rakkaudeksi. Haluan tulla rakastetuksi, haluan että joku pitää huolta ja on kiinnostunut elämästäni.
Mutta kuten tämä. Tekstin aloitin, älä luota keneenkään...
Vittu mä vihaan yksinäisyyttä, vaikka ei yksin olisikaan, on silti yksin.

[tRip]

Kansku.. älä välitä mitä muut susta puhuvat.. Vain sä tiedät totuuden.
Kuuntele kehuja, älä paskanjauhantaa.

Miks sä kuvittelet että mä vastaisin sun avautumisiin, jos mua ei kiinnostaisi mitä sun elämään kuuluu.

Miks sä pakenet tonkaltaisia tunnetiloja?
Sä itse luot todellisuutesi.. Jos se näyttäytyy noin paskana, ni eiks kandeis kelaa mistä kaikki johtuu..
Ei maailma ole paha.. Sä vain haluat nähdä sen nyt sellaisena.

Mä väitän ettei äksien ja subun kiskomisella huominen ainakaan tunnu yhtään sen nätimmältä.

Jontti & shaka - Ei!

[LeFairylette]

Koitan kuunnella kehuja, ja kyllä, min jopa saan niitä päivittäin... Mutta en osaa ottaa sitä vastaan, tulkiten kehut heti valheiksi. Mutta negatiiviset asiat tulkitsen kaiken todeksi.
Negatiivinen maailmankuva kyllä.

Harmittaa kun toiselle tulee paha mieli kun en usko että hänen mielestään olen kaunis jne.

[tRip]

Hajosin kuun sirpaleisiin
angstiseen kaaokseen
Illuusio perheestä
Onki onkin ihan perseestä
ei koukun väkäsiin tarttunukaana valaan kala
Kalan valaa uskonut olevan olemassakaan

Musta valo harmaal taustal
Illuusio yhteisöstä
Välittävistä ihmisistä
Ku omat jalat dallattu paskaks

Jaksa sanoo siit sanaakaan
samaa paskaa
Kaikel hyväl

Muistois elää ikiuisesti Anonyymi unihäiriö
Epileptical mushroom
Kukaan muista sitä sanaa

Sanoin samaa
Uskoin harmaan värin karmaan
Varmaan tuu sanoo ikin sitä sanaa

Ei mua oo olemassa enää huomennakaan.

Välitä enää paskaakaan.

Väiltän värei värein ympäril
Kuka niit huomaa
Kuoppaan haaveen turvaan

fukitall ja hipit oy jeesuksii.

Jos mä kuolen huomenna.

[mentalhell]

Tässä justiin tajusin että oon noin kuluneen kuukauden ajan käyttänyt piriä aivan hirveästi. En viiti edes alkaa laskemaan paljonko.

Pakko jättää pois toi touhu, ei erityisen hyvältä näytä jos jatkan.

Tunnen itteni todella typeräksi tässä kun yhdestä ongelmasta päässyt eroon, niin heti melkeen oon keksiny uuen. Mut eiköhän tää tästä, niinku aina..

[tRip]

OlotiloisOlioisIhmettilois

Mielenrauhaa etsiessä
Kelaan aina mistä sitä lähtis hakemaan
ja siihen luuppiin pygähdän.

En osaa vaan olla.
Mieli hapuilee kaikkeuksii
Selvin paikka on ehkä tässä
Selvässä päässä
ei se ehkä helpoin tapa ole
mut parhaalta se tuntuu olla
niistä vähistä vaihtoehdoista
Koukku pysyy aina

Väkäset on ne jota pitää otteessa
hivuttautuen pikkuhiljaa elämisen oloon
elämänjano se korkeempi päämäärä
Määrätietoisen egon päässä

Riippua en tahdo enää riippuvuuksissa
Siit tuli riesa
Pakoon yrittäessä ei päässytkään enää pakoon

Pyristelin jo väkäsistä irti
Miksi tarttua samaan syöttiin uudelleen
Näkeehän sen jo silmistä
okse aito feikki
vai naamio meikin takana.

Oletin jo tajunnallisen
Tajusin oleellisen
Mä oon peto
Laumaeläin
koska tarvitsen myös "omaa" aikaa
ja tilaa
olla.

[LeFairylette]

Miksi rikoin itselleni tehdyn lupauksen, taas...

Ensin lupasin ettei kemikaaleja, no nyt kun kemikaaleja tulee nautiskeltua lupasin ettei IKINÄ piikkejä...ja kuinkas kävi
EN lupaa enää mitää ikinä, itelleni...kellekkään...

[Dexma]

Tunnen itteni todella typeräksi tässä kun yhdestä ongelmasta päässyt eroon, niin heti melkeen oon keksiny uuen. Mut eiköhän tää tästä, niinku aina..

Must tuntuu siltä, että ei sitä ongelmaa loppupeleissä vaihtanut, vaan sitä alkuperäistä ongelmaa ratkaisee toisella tavalla.

hmm.

No joo subua menee.
Nykyään taas annokset noussut, en ees tiiä minkä takia. Pitkän aikaan jo ei oo muut huumeet kiinnostanut, ja päivän askareet lopettaessa tulee välillä nautittua isompi dose, sit jotta pystyy paremmin aamulla toimiin niin pitää ottaa isompi päivittäis dose joka on vähän nihkeetä..

Enemmän vain ongelmana on se, että muut huumeet tylsistyttää nykyään, muuten aika skarppina pysynyt, jos ei muutamia oluita lasketa silloin tällöin.

[zerk]

Oon huomannut, että mun kuosaaminen on jäänyt todella vähälle. Se ei ole ollut tietoinen ratkaisu, jostain syystä vaan oon mielummin ollut selvänä. Opioideilla kuosaamisen lopetus, tai vähentäminen, on kyllä mun loppuelämän kannalta hiton fiksu veto, koska joudun kuitenkin aina käyttämään niitä kipulääkkeinä. En ala sanomaan etten koskaan enää kuosaisi opioideilla, ihan taatusti kuosaan. Mut sen vois jättää siihen pariin kertaan kuussa.

Täs on nyt oltu pitkä putki taas kuosaamatta millään ja pikkuhiljaa pieni nollaus alkais olla paikallaan.

[LeFairylette]

Hyvä zerk. Must on aina hienoo ku joku jättää kuosailua vähemmälle. Itsellä kun menny ihan toiseen suuntaan.
Jos koittais taas rauhoittaa hiukan. Bentsoja, subua ja piriä mennyt lähiaikoina ehkä liikaa. Onneks oon sen holin saanu tiputettua pois.

[tRip]

Aina tulee se piste vastaan ku ollu liian kauan liian hyvissä..
tai mitenvitussa se nyt sit erookaan päivittäisestä douppaamisesta, en tiedä, kuin lailla.

Aina tulee se raja vastaan ku tarviis sen siccerin krapulan tähän väliin nollatakseen mielentilan.
Sisäinen valtakunta pitää taas pirstoo..

Aina tulee se kuilu vastaan ku tajuu.. tavotellu liian korkeelle korkeempaa olotilaa..
Mielentilas mitään vikaa, mut mielialois jatkuvasti jotai häikkää. Mä nään salaman ku se välähtää, särähtää sisimmässä.
Itsetuntoo hauraimmillaan, vaikka heikoilla se on aina ollu.. hauras mut sielukas.


Tasapainoa ettiessä kuvittelee pystyvänsä pysyvänsä pystyssä, vaikka kuppa jo kuoppaan ajaettu harhanen fjonga... Näkihän sen jo silmistä.
.. ja siinvaihees tongin jo karstoja.

Harhat ei voi johtaa harhaan.

Tasapainoa ettiessä tajuu pian ettei ole olemassakaan pysyvyyttä, tai pystyvänäsä lopulta kuin ylläpitämään illusionaalista tai irrationaalista uskoa et kaikki on ihan hyvin mään.

Ajatukset hajoo.. pääs lahoo.. niin loputtoman kyllästyneenä riippuvuuksiin.. sSaatanan suo.
Sinne eksyneenä on vaan perkeleen orpoo.

Kuosahtaneina aikoina meininki viel sentään oli rehtisti helvetin jees, vaik välil sekavampaa ku eetteri-huuruis.. sit lopulta rehellisesti ihan paskana.

Nykysin vaan semitilaa vakavaa.. aina pitää vähän korjaa..
juurtunu niin syvälle synapseihin myrkytyksen oireet olevan ihan normii.

Överillä mun tapa korjaa tasapainoo kuntoon..
Vaikka tiiänhän mä että sillä vaan itteeni tuhoon.

Mut polkuni oon tainnut valita jo.. . vaikken tietosesti itselleni pahaa aikonut - tuntenut sitä läpikotaisin koko ikäni.
takas ei oo paluut, enkä tähänkään voi jäädä.

Kartal en oo pysyny vuosiin, paitsi lapissa, jossa mä oon ihan normisti oma itteni, enkä kompassistakaan osaa ku ilmakunnan tsiigaa.
Ilmansuunnat kryptattuna intuitioon..

Nää on vaan vaatimattomii sanoi mun egojeni takaa.

[Kottonmouth]

Kehnoa nukkumista taas. Hämyt fiilikset, 200mg ois oxyä, kodeiinilitkua jäässä 1500mg, vähän sanoreita, ja tsolpideemiä. Jos jotain kehittäis?

e;
60mg oxyä ja 2mg sirdaludia. Feeling good

pasilaa. letkeissä.

e: ja meni väärään topikkiin että heilahti

[LeFairylette]

chilling out.
Rivaa,tenoxii ja subua... ny vähän haerkkuja vielä naamaan, ja kohta köllimään rakkaan viekkuun.
Viikonloput nykyää nii rauhallisia, tahtois jotai menoa...ei mitää suurta, jotai vaa. hengailua frendien kesken vaan.

[tRip]

Mä oon kelannut..

et ei se maailma nyt ihan niinkään mustavalkoinen ole, et joku wihree hippijeejee ois yhtään sen vähemmän devil, kuin kuningas-alkoholi.

Se on ihan mihin luuppeihin päihteiden kohdalla ajautuu.. oon huomannut pilvenpolttelun olevan paljon turmiollisempaa kuin dokaaminen..
Ehkä oon oikeesti vaan alkanut arvostaa enemmän rehellisesti jyrkkii nousui ja tipattomii laskui..

Seitsemän vuoden kroonisissa kyhäyksissä alkaa väkisinkin kypsyyn ajatus, mitä jos ganja ei vaan ookaan mun ihan se juttu.. enää..
ainakaan täs kulttuuris..
Faaraona ois ehkä hyvä ollu jumitella beduiinien paimentolaishehtaariplantaasilla..

Must on ihan wammasta lähtee vertaamaan hatsii ja alkoholii.. mulle ne on vähintäänkin yhtä piruja.
alkoholinkäytön mä sentään tavallaan handlaan, siinämäärin kun se nyt on addiktiivisen luonteen raameissa vaan mahdollista
(kaikki pitäis hippien mukaan olla mahollista). eli suhteeteellisesti tarkoittaa yhtälailla överisti, kun myös semisti, mut kroonisesti kumminkin. helposti.

Hatsi tekee munattomaks hiljaseks vetäytyjäks..

Vetäydyn aina sinne johkin syrjäsille kaltseille kyhäämään ne bajarit, ja sit vaan oon omissa oloissani ja mietteissäni.

Sit jos vaik sattuis haahuillessaan törmää johki nättiin tyttöön.. ni menisin kyl aika hiljaseks ja vaikeeks. Uskaltaisin ehkä vienon hymyn antaa, muttei itsetunto riitä tsiigaamaan miten toinen eleillään vastaa. Välil jää kyl vahvasti se fiilis, et hitto et mua hävettää.

Mun nefertiti kissa..
sen intensiivinen tuijotus, kun mä meen sitä pitkästä aikaa moikkaamaan..
siin on jotain todella mystisen liikuttavaa.

mut hetijos mä katson nefiä suoraan silmiin, se kääntää katseen pois.

Mä oon ehkä vähän samanlainen.

ja sit mä oonkin jo taas muualla.

[Rawr]

Yksi olut, 1 mg Xanor ja polttoa jokin gramma. On tullut tässä neljän-kolmen viikon aikana polteltua noin päälle puoli heikkiä, joten alkaa jo sama poltto käymään tympeäksi. Tänään(/eilen) ajattelin kyllä baariin piiiiitkästä aikaa, mutta homma kusahti heti alkuunsa. Ihan hyvä, sillä alkoholi on basgaam. Jos sitä huomena(/tänään) dexmexeilisi vaikka.

[LeFairylette]

Kodeiinia ja lisää kodeiinia... Vaikkei mitää oloja saa, niin lähteepä säryt.
Millon mä ajauduin tähän pisteeseen?

[tRip]

Miettinyt joskus mistä kaikki sai alkunsa.
Päätynyt ettei se ole sen arvoista.
Singulaari on mulle yhtä käsittämätön kuin reikä taivaassa.

Matka on ollut kuoppainen ja mutkitteleva.
Luotisuora kuulostaa liian hurjalta.

Mä oon tässä ja tässä kohden elämää..
Ikuinen elämä edessä.
Oppinut eilisistä.

Valintojen suossa rämpimässä.

Sisällä nyhjötän lämpimässä.

Ankeus karaisee. Vaikkei mieli tee..

Sisulla läpi solien ja yksinäisten vuorten.!.

Elämä koettelee.
Vuodet karaisee.

Tohtorin sinfonia valahtaa kakofoniaan.
Kapelimestari olikin susi.

Vittu mä tein sen.
Matkal viel kaukana siihen
Arjen pyhyyteen.

Pirut mua vie..

Silti..

Äärettömyys on loputon

Ihminen loputon mahdollisuus

Shakki & abstrakti.

[tRip]

Sosial flow..
Depressed
Where I'm home.

Forget me
I'm here
Alone and still, me.

Thanks and pardon moi pour tous le seul 'höpinöi' ..

En tout de cause..

Mais nous savons tous que ce n'est pas vrai, n'est-ce pas?

Merci beaucoup encore à tous! <3

[CaptainZ]

Oon huomannut, että mun kuosaaminen on jäänyt todella vähälle. Se ei ole ollut tietoinen ratkaisu, jostain syystä vaan oon mielummin ollut selvänä. Opioideilla kuosaamisen lopetus, tai vähentäminen, on kyllä mun loppuelämän kannalta hiton fiksu veto, koska joudun kuitenkin aina käyttämään niitä kipulääkkeinä. En ala sanomaan etten koskaan enää kuosaisi opioideilla, ihan taatusti kuosaan. Mut sen vois jättää siihen pariin kertaan kuussa.

Täs on nyt oltu pitkä putki taas kuosaamatta millään ja pikkuhiljaa pieni nollaus alkais olla paikallaan.

Saanko kysyy mitä kipuja sulla on? Onks sul joku sairaus vai ootko vammautunut jossain onnettomuudessa?

Mä käytin jossain vaiheessa selkäkipujani tekosyynä käyttää opioideja. Uskottelin itselleni, että tartten niitä. Kivut ovat nyttemmin helpottaneet, kun olen käynyt fysioterapeutilla ja opetellut istumaan ja liikkumaan oikein ja treenaamaan oikeita lihaksia oikealla tavalla. Oon huomannu, että niihin kipuihin joihin aikasemmin "tarvitsin" opioideja, auttaa jotkut perus Voltaren-tabletit ja vastaavat, ja lihasrelaksantit tarvittaessa. Tramaleja ja Panacodia voi sitten joskus käyttää rentoutumiseen Mut ei usein, max. kerran kuussa.

Mä urheilen enemmän ku ennen, 3-4 kertaa viikossa, ja mul on huomattavasti parempi yleisfiilis kuin jos makaisin himassa ja rouskuttaisin jotain tramalei.

En toki väitä tietäväni, että sulla ois sama tilanne ja että noi ei-opioidit ja mikään kuntoutus välttämättä sua auttais.

[zerk]

Oon huomannut, että mun kuosaaminen on jäänyt todella vähälle. Se ei ole ollut tietoinen ratkaisu, jostain syystä vaan oon mielummin ollut selvänä. Opioideilla kuosaamisen lopetus, tai vähentäminen, on kyllä mun loppuelämän kannalta hiton fiksu veto, koska joudun kuitenkin aina käyttämään niitä kipulääkkeinä. En ala sanomaan etten koskaan enää kuosaisi opioideilla, ihan taatusti kuosaan. Mut sen vois jättää siihen pariin kertaan kuussa.

Täs on nyt oltu pitkä putki taas kuosaamatta millään ja pikkuhiljaa pieni nollaus alkais olla paikallaan.

Saanko kysyy mitä kipuja sulla on? Onks sul joku sairaus vai ootko vammautunut jossain onnettomuudessa?

Yliliikkuvat nivelet ja 10 vuoden lätkäharrastus on ongelmien pohjana. Metallia löytyy mm. olkapäästä ja nilkasta ja toinenkin nilkka odottaa parhaillaan operointia. Mut suurin ongelma kivun suhteen on mun polvet. Mun polvien rusto on pehmentynyt ja kulunut epätasaisesti, mikä aiheuttaa raksumista ja kokoajan pahenevaa kipua. Nilkat ja olkapäät pystyy operoimaan mutta tähän polvien ongelmaan ei ole hoitokeinoa kipulääkityksen lisäksi. Kaikki muu on jo kokeiltu.

[LeFairylette]

Millasta ois elämä jos ois tosi paljon massia? Niin paljon ettei ikinä tartteis miettiä voiko ostaa jotain mitä ikinä vaan haluaa.
Oisko elämänlaatu parempi kuin nyt?
Olisko sitä onnellisempi?

Vaikka sanotaan ettei raha tuo onnea, luulen silti että se ainakin kovin paljon edesauttais sitä...

Miksi ihminen ei osaa pitää edes itselleen tehtyjä lupauksia?
Taas meni texiä, piikin kanssa suoneen.
Toisaalta, eikös se oo ihan sama millä tavalla ne myrkyt itseensä laittaa...

[Psychonautilus]

'Miksi ihminen ei osaa pitää edes itselleen tehtyjä lupauksia?
Taas meni texiä, piikin kanssa suoneen.
Toisaalta, eikös se oo ihan sama millä tavalla ne myrkyt itseensä laittaa...

En tiedä, ehkä koska siten ihminen voi halutessaan olla varma, ettei rangaistusta tule?

Itsekin sanoin ensin, etten rännää mitään. Stten kelasin, että ob mun kerran koettava se lämmin euforinen aalto josta kaikki opioidien yhteydessä puhuivat. Ajattelin, että kun herska on aika pitkälti sama asia, ei minun sitä tarvitse rännätä, etenkin kun sitä voi polttaa. Sen jälkeen jostain syystä halusin kuitenkin koittaa Isoa Pahaa Huumetta, heroiinia, suonensisäisesti - sitäkään ei ollut tarkoitus kokeilla kuin kerran, mutta 6 kertaa olen sen nyt tehnyt. Kokaiinista sanoin samaa; yksi kerta riittää. Kolmannella kerralla säikähdin kun sain lievät överit, enkä ole sen koommin halunnut koksua lyödä hihaan. Silti olen kuitenkin ehtinyt tökätä sinne vielä oksikodonia, ja vasta ihan äskettäin pyratsolaamia (vesiliukoinen, ja uskoin ettei kävisi niin kuin monelle Dormicumin kanssa - tipahdus ja unohdus). Jonkinnäköiset mielihyvää tuottavat lämpimät nousut siitä tuli, muttei kovin erikoiset kuitenkaan.

Tässä vaiheessa en aio luvata itselleni moista - tiedän sen olevan vale. Joskus vähän myöhemmin sanon sen taas, ja sillä kertaa tarkoitan sitä myös.