Lopettaminen (ja vähentäminen)

[Jeshu]

Nyt katki tää paska.

3 päivää juonu ja bentsoi kasamäärin.

oli eilen niin hirvee kanuuna etten tiedä oonko koskaan ollu niin AHDISTUNUT ja levoton. Piti lopettaa, mutta tuskan määrä johti mut hakee tasottavii.

Tänä aamuna taas kasa bentsoja kattoo ku noi oxaminit ja muut alkaa vaikuttaa. pelkään pahoin et pakko hakee taas pari bisseä ja ku en meinaa osata jättää sitä siihen.

Oon jossain katkolla taas pian, ehkä.

[Otorongo]

Pari viikkoa sitten lopetin yhtäkkisestä päätöksestä kaiken paitsi kannabiksen, psykedeelit ja erilaiset yrtit ja kasvit. Esimerkiksi stimulanttien kohdalla tulee sellainen olo, ettei yhtään tee mieli ottaa, koska tuntuu että silloin jotenkin hukkaisi omaa itseään.

Tämän seurauksena tuntuu kuin olisi pitkästä aikaa paljon enemmän oma itsensä. Elämä on kokonaisuudessaan paljon positiivisempaa, nautinnollisempaa, opettavaisempaa, elämyksellisempää... Jopa selvin päin.

Edes kannabikseen ei ole samanlaista himoa kuin ennen, vaikkakin tupakkaan kyllä on vielä jonkinlainen riippuvuus.

[tRip]

Kuukauden jälkeen tuntuu elämä mahtavalta siinä klaariudentilassa..
Parin kuukauden jälkeen alkaa kelaan, et helkkari, tyhjää tää mun elämä ilman douppeja.
Mut pitäs vaan kestää tää turhautumisen vaihe kunnialla.. Kyl tää saletisti viel rupee täst...

johonkinsuuntaan - toivonmukaan.

Kyl tää täst :)

Alkaa opinnotkin, ni oo sit ees aikaa turhanpäiväiseen tyhjäpäisyyden täyttämiseen.

[Pen]

Jotenkin on kyl alkanu kyllästyttämään huumeet. Opiaatit ja stimut ei koskaan ollu mun juttu kuitenkaan, ne on monesti todettu ikäviks tai vajaiks.

Myöskin deelit alkaa olemaan aika puhki käytyjä. Joka tripillä sitä vaan kelailee et oliks tä nyt sen arvosta? Ei tää niin erikoista ole, sama ois ollu mennä selvin päin tääki ilta.
Dissotkin on jotenki tylsiä.. Jotenki noista molemmista on täs parin vuoden aikana alkanu taika katoomaan. Onha niitä tullukki käytettyy se abaut kerran viikossa.

Mut jotenki se ajatus et ois täysin selvänä kokoajan on vaan epäaito. Varmaan sit pitää alkaa polttaa pajaria. Tai sit koittaa oikeesti keksiä jotain millä tätä kaikkee tylsyyttä vastaan taistelee.

[tRip]

Rupesin tosissani kelaileen mennyttä elämääni..

Ei mua enää mikään sais palaamaan siihen entiseen. Vaikkei elämä olekaan jokapäivä, tai edes joka viikko niin hohdokasta, on ne hohtoiset hetket sitäkin antoisampia.
Oon elämässäni, kaikessa tekemisessäni enemmän läsnä, kun ei ole mitään päihdettä joka veisi huomiota sisäänpäin, muualle. Elän läsnä joka hetkeä, oli se sit kuin hieno tai paska tahansa.
Enemmän on niit kivoi päivii, kivoi hetkii, mitä loppujenlopuks doupatessa. Vaik olihan siinä se oma hohtonsa, en mä ollut itsessäni sillon läsnä. Vaan doupissa. Siin meiningissä..

Putkessa.

Ei se mul oikeestaan oo ikin oikeen luontevasti ollut viihdekäyttöä.. tai oikeestaan virkistyskäyttöä.
Pikemminkin putki jäi lähes poikkeuksetta päälle, oli aine mikä tahansa (hatsi pahimpana)
Se oli se mikä mua koko touhussa kulutti.. ja se et alituiseen pyrin lopettamaan putkien päätteeks käyttöäni. Se kulutti mua henkisesti vielä enemmän. Ja siitä retkahdukset oli aina vaan radikaalimpia ja jyrkempiä, lopulta koko käyttö oli yhtä mielialasahalaitaa. Aina piti vähän korjaa, ja jäi elämä elämättä - elämäs kaikki tekemättä, lupaukset pitämättä ja sitärataa.
Halusin vaan elää sumussa, ettei ois tarvinnu kohdata turhautumista, kipua, TUNTEITA.
Mikään ei enää tuntunut merkitykselliseltä, paitsi douppaaminen. Mikään ei enää tuntunu miltään, piti saada vaan lisää. Tyhjyys alko nakertaa, ja sitä tyhjyyttä täytin tyhjyydellä.. täyttämällä pääni kemioilla.

Mielialat meni sahalaidassa, depressiiviset kaudet itsetuhon partaalla, maaniset kaudet radalla.

Olihan se omanlaistaan elämää.. Olihan mul paljon kavereita.. Illuusio kaveripiiristä.
Mitä siit on jäljellä, kun jätin aineet..
Muutama kaveri, muutama hyvä ystävä, jotka, ja joihin pitää vielä yhteyttä.

Käytin aineet tyhjiin.. En pitkiin aikoihin saanut enää niistä kuin hetken mielihyvän, pelottavasti alkavan putken.. Vitunmoiset laskut ja morkkikset, monenpäivän palautuminen. Kitkut ja nitkut moneks viikoks.
Ammensin deeleistä kaiken sen mitä niillä oli antaa.
Mistään ei loppujenlopuks enää jäänyt kuin kokemuksena.. tyhjyys.

Mun tarkotukseni ei ole tosiaankaan alkaa moralisoimaan tai saarnaamaan kenellekään heidän päihteidenkäytöstään. Se on jokaisen oma asia. Joillekin sopii ehkä viihde/virkistyskäyttö, mulle ei.

Huomannut kun enää en esimerkiks ota kuin yhden kaljan kaverin seuraks, joka ostaa kassillisen alkoholijuomia.
Huomaan et puheenaiheet kuihtuu aika nopeesti nolliin, ja huomaan toisessa sen turhautumisen, ettei hänkään viitsi juoda itseasiassa sen enempää kuin sen pienen hiprakan. Kun ei musta ole douppiseuraks.
Ei se surullista ole, kuin heidän kohdallaan, jos he sen sellaisena kokevat. Monet tuntuvat kokevat sen tosin ikäänkuin pettymyksenä, tai ikäänkuin oisin pettänyt heidät, kun ota päihteitä seuraks. Yritetään tyrkyttää. Mut ei mun o vaikee kieltäytyä. Mun on vaan vaikee enää keksii yhteistä tekemistä näiden kaverien kanssa. Se on surullista.

Sen verran monet kerrat kokenut päihteiden ilot ja rappion, et osaan kieltäytyä. Mut ikäväkyllä, monet näistäkin ystävyyssuhteista alkanut näivettyä.

Emmä myöskään lupaa tai vanno mitään.. en oo lopettanut mitään. Mun on vaan alkanut tehdä mieli elää elämääni.

Tuli vaan pohdiskeltua näitä asioita tänään, kun näin lapsuudenystävääni.
..joka tavallaan oli iloinen kun sanoin jättäneeni kaiken doupin (hän itse ei ole käyttänyt muutakuin ganjaa vain mun seurassa.. ja alkoholia)
..mut huomasin samalla myös etten osannut olla seuraksi kun hän dokasi.
Näkeminen jäi vaisuksi..

Ehkä tiemme vielä kohtaavat, kun hänkin kypsyy ajatukseen, että voisi tosissaan alkaa taas harrastaan niitä asioita joita koko nuoruutemme harrasteltiin, ennenkuin itse eksyin douppiin.

Ehkä jää tulevaksi, ja tulevaisuus nähtäväksi.

Näillä silmillä.. päästän ne lepoon nukkumaan.
Se on kaikenlisäksi tervettä ja hemmetin mukavaa :)

[wRRa]

tRip, voimia sulle. Yks vaihtoehtohan on aina hakeutua muiden lopettaneiden joukkoon. Tiiän että esim. YAD saattaa täällä nostaa vähän joidenkin niskavilloja pystyyn, mutta esimerkiks ko. järjestö järkkäilee jotain tapahtumia lopettaneille käyttäjille ja muille jäsenille.

Mul oli kans ehkä vaikein vaihe täs lopettamises toi toinen kuukausi. Mut sit ku lähin Japaniin niin helpotti aika paljon ku en oo siellä koskaan vetänykään mitään (hatsia polttanu kerran) eikä frendit kamalasti siel käytä mitään niin oli paljon muuta tekemistä Kuulemani mukaan puolen vuoden kohdalla tulee monille taas vaikea vaihe, ja vuoden kohdalla. Ylä- ja alamäkii... mut niitä elämä on täynnä, doupin kans tai ilman. Doupin kans niit alamäkii ois ehkä viel enemmän.

Musta tuntuu aika hyvältä kun bongi kiertää ringissä ja voin vaan passata sen eteenpäin seuraavalle ilman että tekee tippaakaan mieli maistaa. Tai kun joku kysyy haluunko pirilainit niin voin vaan sanoa, että ei kiitti. Tai ku joku tulee bileis kysyy et oisko mul myydä mitään douppii ja sanon, et ei löydy semmosii mut jos haluut ni voin antaa sulle päärynän tai mehua, niillä mä iteki jaksan bailaa aamuun asti...

Douppiongelma ku on tunne-elämän ongelma, niiku tripkin ylempänä jo totes. On tunteit joit ei haluu tuntee ja tunteit joit haluu vaik boostaa jollai doupil. Ja läjäpäin tekosyit miks douppii kannattaa vetää. Ja ei, emmä sil, etteikö se tosiaan joilleki sopis, ihmiset o yksilöit. Mut paljon on ongelmakäyttäjii.

Anthony DeMello sanoi jossain youtube-videossa aika hyvin elämästä. Vertauskuvana se fiilis, jonka kanssa moni ihminen elää: "Olet juuri saapunut konserttiin ja istuutunut katsomoon. Kesken konsertin muistat yhtäkkiä, että unohdit lukita autosi ovet. Et kehtaa lähteä paikalta kesken konsertin, mutta et pysty enää nauttimaan musiikista, kun mietit vaan autostasi."

Eli sitä murehtii helposti jotain, jolle ei voi sillä hetkellä tehdä yhtään mitään. Ei ihme, että ajautuu vetämään douppia. Jos eläis vaan täysillä hetkessä ja keskittyis vaan niihin asioihin joihin nyt voi vaikuttaa, ehkä ne stressaavat ja nihkeet fiilikset vähenis...

[porter]

Tässä on viimesen viikon aikana tapahtuntu niin paljon paskaa ja nyt kaiken paskin oli hyvän ystävän poismeno... Nyt oon menossa mahdollisimman pian katkolle subutexin takia!

Hoitajakso kestää 2viikkoa... ensi viikolla a-klinikalle hakeen respaa johonkin millä saan refloja pidettyä sen aikaa pois et pääsen hoitooon, tai sitte kiskon subua vaa nii kaua ku pääsen hoitooon.. tai pakkoki kiskoo ku jotutuu kuseen purkkii et näyttää et on oikeesti aineis.

[FlyingH]

Enpä usko että a-klinikalta ainakaan mitään miedompia opiaatteja tai lyrikaa saat jos niitä oot hakemassa.. Sielä katkolla saa sitten lääkkeitä.

[porter]

Enpä usko että a-klinikalta ainakaan mitään miedompia opiaatteja tai lyrikaa saat jos niitä oot hakemassa.. Sielä katkolla saa sitten lääkkeitä.

Rivareita antavat.

[porter]

Olin 3 päivää vuode-osastolla "pikavisiitillä" lepäämässä ja tänään oli katkopaikan kanssa hoitokeskustelu, perjantaina suunnittelaan lisää. sain Lääkäriltä temgesic reseptin 0,2mg päivä-annos 4-6h välein pitäis ottaa... ja kyllähä noi menee vähä muute kun kielenalle, ei vaan toimi sieltä. Mutta tosisaan oon nyt subun käyttöä lopettamassa kun vaan katkolle pääsen! lääkäri sanoi että hän kirjoittaa minulle sen takia temgesicit koska muuten hommaisin ne rikollisteiden kautta ja mieluummin näinpäin ! Pitäkää peukkuja pystyssä.. omaisilta oon saanut kaiken tuen ja ovat osoittaneet rakkautensa ottamalla mut takas kotiin mistä siis lensin pihalle 3 päivään sitten. Isä jopa osti mulle värkkejä... kun kuulemma"Kuitenkin näitä käytät"..

[Otorongo]

En ole noin kuukauteen käyttänyt muita aineita kuin kannabista, meskaliinia, LSD:tä ja DMT:tä.

Kokoajan vain tekee vähemmän mieli esimerkiksi stimulantteja, kun on huomannut, että kaikki niiden hyödyt ovat saavutettavissa yksinkertaisesti tahdonvoimalla, meditaatiolla, paremmalla ruokavaliolla ja laillisilla yrttituotteilla.

Viimeaikoina myös kannabiksen poltto on vähentynyt huomattavasti. Nykyään tuntuu että olemattoman pienetkin savut pärisevät todella kovaa, liikaa polttaessa jopa epämiellyttävän kovaa, joka on johtanut siihen, ettei tee mieli olla edes pilvessä jatkuvasti.

Muutamaan päivään ei myöskään tupakkaa ole tullut poltettua, kun vaihdoin sähkötupakkaan. Nyt vasta alkaa huomata, kuinka pahalta tupakka oikeasti haisee, jopa vierestä kun joku polttaa.

Suoraan sanottuna nautin nykyään selvinpäin olosta, mutta psykedeeleistä en ole kuitenkaan luopumassa.

Jos pitäisi valita vain yksi substanssi, jota saisi loppuelämänsä käyttää (onneksi ei pidä), vastaukseni olisi nykyään ehdottomasti DMT sellaisilla annoksilla, joilla matkaillaan hyperavaruudessa.

[kissaeläin]

Tuli kyllä viime viikonlopun aikana mieleen että sais loppua kaikki, ainaki joksikin aikaa. Vaikkei aineita nyt mene mitenkään koko ajan tms, niin kyllä tuo amfetamiini ja subu on semmoset, että niitä vois vähentää. Sit ku loppuu noi mitä on itellä, ni ei hetkeen hankkiskaan lisää. Ja iv:nä ottaminen päätettii lopettaa eilen, koska kun se oli alkanut mulla menemään miltei parin vuoden tauon jälkeen muutamasta kerrasta semmoseks, että subun ja pirin ottaa aina iv, niin turhaan semmost tekee. Toimii ne muutenki, vaikkei nyt ihan yhtä "kivasti pärähtäen", mut mut.. Jotain tämmöst kelaillu.

[tRip]

Hittosoikoon... hatsi se tosiaan on mihin sit aina narahtaa.

ja virheiden toistaminen vaalittu taito.

Se rikkoo arjen, antaa rauhan arjest .. emmä osaa enää erottaa niit toisistaan.
Ihankun oisin joskus muinoin jo tokaissut ihan saman. fläshbäkki - takapotku.

Emmä vaan handlaa elämääni pilvessä.. ja krooniseksihan se menee.. niinkauankunsitä on.

Ja muutenkin.. ei se vie eteenpäin ainakaan elämäs.. taantumus.

Mut jotain se antaa niin vitusti, et sitä helposti sortuu.. lipsuu.. menee kaikki vituiks..

Jaksa enää samaa luuppii.. Tajusin kerrankin ton ajois.

Kemikaalikyynel.. mut kyl se sit kumminkin se Arvoitus feat..

[rlsmooth]

Mut koetko et hatsi vie sulta jotain pois tRip? Ite olin tos keväällä n.2kk polttelematta, nyt tullut taas melkeen kuukaus imuteltua päivittäin, muuta ei oo sit maistunutkaan. Se on tulkinta kysymys, tuntuu taas vaihteeks et hatsi antais jotain, pystyy rauhottuu iltasin tässä hektisessä arjen sykkeessä.

[wRRa]

Ite kävin eilen keskustelua yhen kaverin kans just siitä et miks mä en enää vedä mitään.

Kaveri oli vähän silleen, et "huumeet on tarkotettu siks et voi nauttii ihmisten seurast, et sä voit kavereiden kans vaik syödä happoo ja matkailla niiden kans, jakaa sen kokemuksen, vaik nauraa niiden kans ja vaa nauttii, tai saada inspiraatioo musiikintekemiseen, maalaamiseen, mihin vaan..."

Ja mä sanoin vaa, et "mut ku mä voin tehä noi asiat ilmanki huumeita."
Kaveri jatkaa et "mut siis väitätsä muka et sä et nauttis enemmän näist asioist sillon ku sä käytät huumeit". "Joo, mä nautin itse asias kaikist eniten selvinpäin, mä saan parhaat inspiraatiot selvinpäin, ei mulla oikein oo mitään syytä käyttää mitään".

Outoa miten joku on vaa loksahtanut paikoilleen.

[Hippisaukko]

hassuu tää mun "selvinpäin" oleminen. Kelailin tässä että jes, en oo enää minkäälaises opiaattikoukus ja nitkutki on helpottanu ja asiat on hyvin. Sit tuli mieleen sellanen "ai nii joo, joka päivä palaa ihan vitusti mamia ja kaikki on niiku sumussa. En mä ehkä selvinpäi olekkaan...

[Touchet]

Kaveri jatkaa et "mut siis väitätsä muka et sä et nauttis enemmän näist asioist sillon ku sä käytät huumeit". "Joo, mä nautin itse asias kaikist eniten selvinpäin, mä saan parhaat inspiraatiot selvinpäin, ei mulla oikein oo mitään syytä käyttää mitään".

Itse en ole varsinaisesti pyrkinyt huumeidenkäytölläni välittömiin, tavallista miellyttävimpiin tiloihin, vaan ainoastaan itseni haastamiseen (esimerkiksi kannabista useita grammoja nauttimalla), oman kapasiteettini potentioimiseen (valvomalla opiskelujeni parissa stimulanttien voimin) sekä muuntuneiden mielentilojen mietiskelyyn (500 µg:tä LSD:tä keskushermostossani); mikä välttämättäkin johtaa jonkinasteiseen kehitykseen ja edelleen suurempiin nautintoihin.

Jotkut ihmiset sitten haluavat ottaa rauhallisemmin, ja ymmärrän tämän. Itse kuitenkin olen enemmän tantrikko kuin puhdas bhikkhu.

Tämän lisäksi haluan kommentoida sitä, että mun mielestä tää topic on tuonut tälle foorumille paljon hyvää.

[wRRa]

Touchet, mun mielestä itsensä haastaminen on järkevää silloin, kun se edistää hyvää omassa elämässä. Jos opit jotain, mistä voi olla hyötyä jälkeenpäin, niin miksi ei? Mulla on tällä hetkellä vaan itseni kanssa se olo, ettei mun huumeidenkäyttö lisää hyvää mun elämässä vaan vähentää sitä. Sen takia mulla ei ole mitään syitä käyttää. Hyvällä en tarkoita hetkellistä mielihyvää, vaan pitkäaikaisemman hyvän ja elämässä hyödyllisten asioiden edistämistä. Mut esimerkiksi mä miettisin itseäni hatsin polttoon haastaessa, että millä tapaa tää edistää asioita mun elämässä tai auttaa mua lähentymään tavotteitani? Jos musta tuntuu et se edistää ja auttaa, niin fine, sithän se kannattaa.

Mä koen, että mua kasvattaa tällä hetkellä eniten tasapainon etsiminen, aaltojen tyynnyttäminen ja pohjavesiin asti näkeminen. Jos kuvailisin omaa mieltäni merenä, niin tuntuu että huumeet tuo sinne tuulta ja myrskyä ja aaltoja, kuohuntaa, oli se sit positiivista tai negatiivista tai molempia. On hyvä kokea ne aallot, mutta tällä hetkellä mulle tuntuu kehittävämmältä koittaa nähdä pohjaan asti mun jokapäiväisessä elämässä, ei vain hetkellisessä tripissä joka on vähän ku sukelluslaivamatka jol pääsee pohjaan hetkeks mut se ei kuitenkaan auta näkee sinne pohjaan asti ku on taas pinnalla, ja oma elämä on elettävä sielt pinnalt käsin. Tää nyt on vähän tällast ihme metaforaa, mutta ehkä joku ymmärsi mitä tarkoitan.

ps. Hienoa, jos tämä topic on tuonut mielestäsi vaulttiin paljon hyvää. Tuntuu topicin aloittaneena hyvältä, että sanoit noin. Kiitos.

[Pen]

Mutta eikös se vasta ole itsensä haastamista kun pystyy olemaan ilman? Mulle tulee ainakin jotain ylpeyden tunteita kun tossa onnistun.

[Touchet]

Niin, kai mun pointti oli lähinnä siinä, että must doupeista on turha hakea motivaatiota asioiden tekemiseen. Sen sijaan, must on hyvä, että on motivoitunut käyttämään douppejaan jonkin tietyn tarkoituksen vuoksi. Intentio ratkaisee, että mitä vaikutuksia saat irti ja kuinka pitkään se toimii. Oikean intention löytäminen on aina tapauskohtaista. Tavanmukainen käyttäminen on addiktion juuri.

[farout]

Jokseenkin hyvä olo siitä että saanut hillittyä päivälääkitystä alaspäin jne.. ei täs muuta

[Voima]

Ite tykkään olla aika paljo selvinpäin nykyää.. No pajarii tulee kyll poltettuu. Tuntuu vaa ett haluun olla sellai enemmä läsnä ja tietoinen itestä ja kaikesta ympärilläni.

[disease]

joo ite lopetin kaike kuosaamisen seinää uuden vuoden jälkee koska must alko tuntuu et mun elämä on menos ihan vitun paskaan suuntaan. herääminen tuli ku 5 kaverii sano et ne rakastaa mua ja oon niitten paras ystävä koska tarjosin niille piriä. tuli fiilis että vittu tänkö ympärillä mun kaikki ihmissuhteet vittu pyörii. ymmärsin et mul ei oo ketää kaverii kenelle voisin soittaa muute vaa että moi tuutko meille hengaa tai mennäänkö leffaan vaa aina piti olla se kuosi mukana just et moi tuu imee savut moi onks poistaa vauhtii yms. ja siis lopettaminen ei ollu mulle vaikeeta ku oli ollu jo jonki aikaa tosi paska olo ja just kuosaamine ei ollu auttanu siihe paskaa oloo enää aikoihi mut sitä vaa oli silti tehny ku oli tottunu siihe. lopettamisen jälkee seuraavat puol vuotta oli ihan vitun kamalaa koska kaikki asiat mitä oli pakoillu monta vuotta vetämällä kuosia päivittäin alko pukkaa kaikki samaa aikaa päälle mistä seuras kaikenmaailman paniikkikohtauksia ja ahistuskuumotusta ja maksimaalista masennusta ja vainoilua.. mä en voi ku kiittää luojaa et mä löysin mun ihanan miehen kuka on ollu joka hetki mun tukena ja kuunnellu mua ja paijannu päätä ja ottanu sylii ja sanonu et ei oo hätää oon tässä niinä kamalimpinakin hetkinä :') tulee iha tippa linssii kertoessa :'D en tiedä kyllä missä oisin ilman häntä.. <3 mutta niin eniveis sit kans tuntu tosi tyhjältä ku kaikki kaverit tietty jatko sitä radottamista ni tuli tosi yksinäine olo ku tuntu ettei saanu mitää tukee keltää ku kaikki ainan heitteli kaikkee "HHEIII (mun nimi) MENNÄÄ TAAS RYKII MÄMMII JOKU PÄVIÄÄ JEAAAAA!11!" ja sit kavereitten oli hankala käsittää et en enää haluu oikeesti vetää enkä oo se sama vitun hardcoor kuosipää kuka on tiistai iltapäivä viideltä jossain vitun piri-ryynikuosissa. on ollu kyl tosi rankka prosessi mut kyl pikkuhiljaa alkaa pilkottaa jo jonkinlaista balanssia.. mut nii joo emt elämä on parasta huumetta ja sillai : D ja en nyt voi sanoa että en enää ikinä elämäni aikana tulis vetämää mitää mistäs sitä tietää mut vaikka tuliski joskus semmone fiilis et haluiski vaik ottaa ne pirilainit yms ni varmasti kyl händlaisin sen iha eritaval mitä noihi aikoihi ku alkanu vähä tiedostaa omii rajojaa mitä kaikkee oma pää kestää jne : D

[tRip]

disease..

Meitsi samoil fjongil.. yksin tosin.. Yksinäisenä..
ei nyt ihan niinkään..
On niit onneks ystäviikin.. ystävistä broideinta tulee nähtyy melkein päivittäin..
Vaik raskasta se on ku on huoli toisesta, myös itsestä.
Mut ei sitä ilman toista jaksais tätä yksinäistä äärettömyyttä.

Ja kylhän sitä kaipais jo sitä sitäjotain sielunkumppania.. tai ees suhdetta sielunkumppaniin.

.. aika paskaa siis, semijees - vihdoin alkanu tajuun et elämä ees.

.. meigä vaan pahasti jälessä. . mut kirin huipulle vaik saatana ois vastassa, varjopuolella oman minäni.
Takas ei oo paluut, ja hyvä niin.

Ympäri vuoren.. vuosikaudet..
Kunnes lopulta uskaltauduin polkua kohti huipulle.
tai vaik pohjalle.. ihan sama, se on koluttu ja nähty jo.

Ku tsiigaa avaruuteen.. ei voi ku olla onnellinen keskel maailmankaikkeutta..
Yhtä suurta yksinäistä kollektiivista yhtenäisyyttä.

[wRRa]

disease, i feel you! Eikös me olla jonkun verran samoissakin piireissä pyöritty? Tai ainakin hyvin samanlaisis. Mulla itellä oli alkuun tosi orpo olo bileissä varsinkin ku tuntu että kaikki vetää, mutta oikeastaan oon tässä huomannut että ei läheskään kaikki ole niin sekaisin kun aluksi luulin, paikalla käy paljon jengiä myös selvinpäin ja lopettaneita löytyy muitakin. On ollut kanssa mukava huomata että poit pysyy paremmin kädessä selvinpäin eli verrattuna siihen kuosiseen pyörittelyyn, näyttääkin paremmalta :-)

[Rawr]

Lopettaa - en missään nimessä. Miksi lopettaa sellaista mistä pitää? Vähentää - ehkä. Joku tolebreikki olisi toisinaan paikallaan, aion vähentää nyt viikonloppuihin. Ihan heti näiden polttojen jälkeen.

[zerk]

Mua on taas viimeaikoina himottanut ajatus opioidien täydellisestä lopettamisesta. Mut en pääse karkuun sitä tosiasiaa et mun kiputilanne on jo valmiiksi paha ja tulee pahenemaan tulevaisuudessa. Tää tilanne on alkanut ahdistaa mua välillä aika paljon. Sellasen askeleen otin jo kuukausia sitten, että kuosaaminen opioideilla loppui lähestulkoon kokonaan eikä se ole edes ajatuksena enää kiinnostanutkaan. Mut se tosiasia, että oon niin kiinni ja riippuvainen kipulääkkeistä nyt ja tulevaisuudessa on tosi perseestä.

[abogiz]

Ite tajusin tossa vähän aika sitten, että pilvestä ne suurimmat ongelmat itelle tuli, siis kun alkoholin väärinkäyttö on jo pidemmän aikaa ollut taakse jäänyttä. Mutta kun siitä myös sai jotain jeesiä itsensä kehittämiseen, ehkä kyl enemmän vaan sitä kautta että ensin rikko psyykeensä sillä liiallisella pajauttelulla. Ja sitä kyl tosiaan taantuu kun polttaa liikaa. Ei helvetti miten absurdeja "ongelmia" sitä itelleen kehittelee kun pajauttaa liikaa, esim. omaan identiteettiinsä liittyen.

No nyt oon viimein siinä pisteessä ettei budi tunnu enää antavan mulle mitään, joten oon myös sen käytön lopettanut. Muistiongelmat ja jäätyminen alko häiritä liikaa arkea. Aikasemmin ryhmäpaineessa oli vaikee olla polttamatta, ei enää. Alkoholin ongelmakäytönkin lopetin vasta kun tajusin ettei siitä oo enää jeesiä mun sosiaalisten tilanteiden pelkoon josta aloin olee liian tietoinen että jurri ois siihen enää auttanut. Sittemmin se pelkokin on helpottanut ihan vaan olemalla ihmisten kanssa selvin päin ja tarkkailemalla itseään sekä muita.

Oon varmaan sellanen tyyppi jonka pitää vaan mennä loppuun asti kaikessa. Ehkä sen takii en oo koskaan mitään opareita ees kokeillut.

Aika usein deelien vaikutuksen alaisena teen päätöksen että lopetan kaikki päihteet, myös deelit, hassua. Deelejä en kuitenkaan oo vielä vähään aikaan lopettamassa, koska tuntuu että niillä on vielä mulle annettavaa. Tiedostan että esim. meditoinnilla voisin saavuttaa täysin samat asiat ja vakaammin, mutta mun sisäinen tutkimusmatkailija haluu nähdä enemmän ja nopeemmin. En aio taistella enää itseäni vastaan, se aiheuttaa vaan lisää konflikteja psyykeessäni. Kyllä mulla on aikomus deelienkin käyttö lopettaa, tiedän varmaan sitten kun sen aika tulee. Niin tyhmältä kuin tää saattaakin kuulostaa.

Tsemii vielä hitosti kaikille jotka painii lopettamisen ja vähentämisen kanssa! : ]

[porter]

Tässä 18 päivää streittailtu ja onhan tää kovaa itsensä haastamista ! Joka yö nään unia et vedän douppia. Tarkoitus olis streitata n.50/vrk ja sit annan luvan itselleni ottaa savut+hiukan tramalia tai sit mämmiä yms jos on tarjolla . Pää-asia olis se ettei douppi määräis suuntaa, oon ruvennut miettiin AMK:ia ens vuodelle .

[tRip]

Ite tajusin tossa vähän aika sitten..

Sul on hienoja ajatuksii.. paljon samankaltasii itselläkin.

Mä oon päättänyt olla lopettamatta absoluuttisesti mitään.. mä en vaan enää käytä.
Tajusin jo tupakoinnin lopettamisen kohdalla, et aina jos päätin lopettaa, en siinä ainakaan onnistunut.. Sit vaan jätin sen pois elämästäni, kun koin sen riittävän turhaksi ja typeräksi myrkyksi.

Mut hatsin kohdalla tosiaan ihan sama juttu meigäl.

Sehän se mulla pahin riippuvuus.
Se vaan juurtunu niin syvälle..
Riipun sen tuomassa illuusiossa et mun ois muka parempi olla hatseissa..
todellisuudessa, ne yhet bajarit on jees.. sit alkaakin jo maailma mennä sumeeks.
ja se ei oo enää jees.