Meskaliini ja meskaliinikaktukset

[horna]

Hei, löysin netistä nuita kaktuksia ja haluaisin tosissaan kokeilla meskaliinia :heh: löytyy muutamia eri lajeja.. mutta en tiedä että voinko syödä suoraan sen vai pitääkö odottaa että kasvaa, jota en aio odottaa kyseiset leikatut palat ovat; useimmat Trichocereuskset ovat 6-8cm pitkiä, san pedro 25-30cm, peyote 4-6cm. paksuuksista ei sanota mitään, mutta näyttää että olisivat jotain 5cm. Eli onko mitään järkeä tilata nuita? hinta 10-20€

Ei kannata alkaa meskaliinikaktuksia tilailemaan, koska ovat h-listalla ja tuollaiset tuotteet kyllä huomataan melko todennäköisesti tullissa.

[sxoxyvg]

Hei, löysin netistä nuita kaktuksia ja haluaisin tosissaan kokeilla meskaliinia :heh: löytyy muutamia eri lajeja.. mutta en tiedä että voinko syödä suoraan sen vai pitääkö odottaa että kasvaa, jota en aio odottaa kyseiset leikatut palat ovat; useimmat Trichocereuskset ovat 6-8cm pitkiä, san pedro 25-30cm, peyote 4-6cm. paksuuksista ei sanota mitään, mutta näyttää että olisivat jotain 5cm. Eli onko mitään järkeä tilata nuita? hinta 10-20€

Ei kannata alkaa meskaliinikaktuksia tilailemaan, koska ovat h-listalla ja tuollaiset tuotteet kyllä huomataan melko todennäköisesti tullissa.

On ne kaktukset tulleet läpi samallatavalla kuin muutkin jutskat.

[HamBuusi]

joo eli nyt sain tietää että ne 6-8cm palat painavat 70-100g. eli saako nuista edes yhden annoksen?

[horna]

joo eli nyt sain tietää että ne 6-8cm palat painavat 70-100g. eli saako nuista edes yhden annoksen?

Jos kaktukset sisältävät esim. 0.1 % (Hofmann tainnut mainita San Pedron sisältävän 0.125%) meskaliinia (pitoisuuksista on mahdotonta sanoa mitään testaamatta), niin 70 - 100g sisältää silloin 70 - 100mg mikä ei ole edes treshold annos. Hyvä trippi siis vaatii 300 - 400g tuoretta tavaraa sillä edellytyksellä, että pitoisuus on vähintään tuo 0.1%

[sxoxyvg]

http://wiki.dmt-nexus.com/69ron's_D-Lim ... Extraction

Vink.

[maanviljelija]

Omakohtainenn kokemus: 35 cm pätkästä itsekasvatettua san pedroa sain 10 g kuivattuja kaktuksen kuoria. Toimi miedosti syötynä. Kasvatukseen meni puolivuotta

[scoff]

Omakohtainenn kokemus: 35 cm pätkästä itsekasvatettua san pedroa sain 10 g kuivattuja kaktuksen kuoria. Toimi miedosti syötynä. Kasvatukseen meni puolivuotta

Kasvatit siemenestä asti? Mikä lajike?

muokkaus.
Voisi tullimiesten ilmeet olla näkemisen arvoisia, kun joku tilaa netistä 7 feetin eli n. 2 metrin pituisen San Pedron. Jos tätä haluaa, on näköjään parasta kasvattaa itse. En kuitenkaan ryhdy moiseen liian vaivan takia.

[maanviljelija]

en kasvattanut siemenestä asti vaan taimesta, joka oli 5 cm pitkä. siihen tuli puolessa vuodessa 35cm lisää pituutta, mikkä sitten leikkasin pois, söin ja jätin kannan kasvattamaan uutta haaraa tulevaisuutta varten.

Nii ja san pedro oli tuo lajike. nopeesti kasvaa, mutta jostain syystä aina kun tulee 40cm pituutta niin käy jotain. ekalla kerralla kaktus alkoi kuivua ja rutistua. Tokalla latva alkoi mädäntyä. Sen takia on tullu otettua tuo 35cm. Pitäis varmaan talvehdituttaa tai jotain että pääsis tuon 40 sentin rajan yli.

[_FOOL_]

1. Kaktus lastut kattilaan
2. Vettä kattilaan.
3. Kattila liedelle ja lieteen vähän tehoja.
4. Haudutetaan n. 2 tuntia. Ei kiehuvaa vettä.
5. Kattila laitetaan jäähtymään ja sitten pakastimeen.
6. Pakastetaan umpijäähän.
7. Kattila takaisin levylle.
8. Sulatetaan ja haudutetaan n. 1 tunti. Ei kiehuvaa vettä.
9. Tee suodatetaan t-paidan läpi ja kaktukset puristellaan kuiviksi.
10. Kaktukset laitetaan uudelleen kattilaan uuden veden kera ja laitetaan jälleen hautumaan.
11. Hauduttaminen toistetaan niin monta kertaa ettei kaktuksessa ole suodatuksen jälkeen enää makua ja tee on kirkasta.
12. Kaikki muut suodatetut tee -erät yhdistetään, paitsi ensimmäinen, jossa on kaikkein eniten alkaloideja.
13. Tee haihdutetaan pieneen määrään vettä. Ei keittämistä.
14. Kun nestettä on enää vähän jäljellä, lisätään ensimmäinen tee-erä joukkoon ja haihdutetaan hiljalleen hunajan kaltaiseksi tahnaksi. (älä polta pohjaan)
15. Kun hunaja/lima/tahna on jäljellä se kaadetaan lautasille ja asetetaan lämpimään ja/tai vetoisaan paikkaan tai uuniin hyvin miedolle lämmölle.
16. Kun jäljellä on enää kuminen ja tervainen vaha, se kaavitaan irti vaikkapa veitsellä ja puristellaan palloiksi.
17. Sopivan määrän voi vaikka murskata huhmareessa ja lisätä jugurtin sekaan.
----------
Aikaa edelliseen kului allekirjottaneelta 5 päivää, joista kaksi viimeistä meni kuivatellessa mönjää jämäkäksi.
Olennaista on pitkä ja matalalämpöinen valmistus. Kaktusta ei keitetä missään vaiheessa. Näin tähän lääkkeeseen saa kaikkein kirjavimman määrän alkaloideja.

Itse tein 76 g kuivasta san pedrosta(Huom, ei onnistu jauhetusta). Lääkettä tuli 48 g , josta jo viiden gramman annokset ovat toimivia!
Vastaaviin vaikutuksiin olisi oman kokemukseni mukaan joutunut syömään 30g kaktusta tai juomaan vastaava määrä teetä.
Tällä tavalla en kokenut yhtään nauseaa, enkä muitakaan sivuvaikutuksia kuten huimausta.

Tässä lisää;
https://dmt-nexus.com/forum/default.aspx?g=posts&t=7362
Huom. Mä en käyttänyt mitään happoa keittelyssä. Ei ole siis pakollista tuo.

[peltsi]

Mua kiinnosti toi kohta 11. ..eli kuinka monta kertaa toi sitten on noinniiku suurinpyörtein?

Nii ja kiitos todella hyvistä ohjeista. Olis hienoo jos tallasia tulis enemmän aiheesta kun aiheesta, koska kaikilla ei varmasti englanninkieli ihan tosta vaan taitu ni vaik löytäis tietoo kuinka siit ei oo pakosti hyötyä..lisäks hyvä et on itse jo kokeillu näitä metodeja..ten points!

[_FOOL_]

Mua kiinnosti toi kohta 11. ..eli kuinka monta kertaa toi sitten on noinniiku suurinpyörtein?

Riippuu ihan kaktuksen määrästä ja sen vahvuudesta, käytetystä lämmöstä ja veden määrästä.

[Silmä]

Tuo FOOLin ohje, ollessaan niin hyvä, vei vähän pohjaa mun kulinaristisilta suunnitelmilta.
Olisin valmistanut teestä sitruunahyytelöä.

Tällainen resepti mulla oli tarkoitus käyttää (tietenkin suhteutettuna kahdelle hengelle):

6 kpl sitruunaa
400 g sokeria
1, 1/4 l vettä
50 g liivatelehtiä

Liivatelehdet liotetaan vesihauteessa osaan hyytelöön käytettävää vettä.
Sitruunoista puristetaa mehu, joka sokerin kanssa lisätään toiseen osaan hyytelöön käytettävää vettä.
sitruunavesi sekoitetaan vähitellen sulatettuihin liivakoihin ja hyytelö kaadetaan hyytelövuokaan hyytymään. kumotaan tarjoiluvadille. kannattaa laittaa hyytymään edellisenä päivänä ja olla yön yli.

[deckard]

Tuli tämäkin koettua, oikeastaan jo toista kertaa mutta ekalla kerralla ei tullut paljon vaikutuksia, johtuen luultavasti liian pienestä määrästä. ELi tällä kertaa tein 40g peruvianuksesta teetä hauduttamalla sitä 5 tuntia miedolla lämmöllä hapokkaassa vedessä ja lopuksi puristin t-paidalla loputkin limat. Lopputuloksen koostumus oli aivan kuin joku olisi räkinyt mukin täyteen räkää, mutta sain sen kuitenkin alas appelsiinimehun avulla. Yllättävän nopeasti se alkoi vaikuttaa kun olin lukenut että siinä voi kestää muutamia tunteja. Sain tehtyä seuraavanlaisen raportin:

15.06 räkäliemi juotu
16.04 huomattava mielialan kohoaminen, näkökenttä muuttunut hieman mystisemmäksi
16.24 mahanpohjassa kutkuttaa ja jänskättää, visio ja värit korostuneet, ihana nousujen alku - jännitys fiilis, kylmiä väreitä menee ympäri kehoa paitsi että ne ovat lämpimiä
16.40 jotkut esineet hieman taipuilevat vaikka niiden pitäisi kaiken järjen mukaan olla paikoillaan, näkökentän reunoissa välähtelee valopalloja ja tähdenlentoja sillontällöin, fyysinen olo on jotain uskomatonta
luin joskus jostain että meskaliineissa kannattaa ehdottomasti olla ulkona, katsoin ulos ikkunasta ja tiedän tasan tarkkaan mitä hän tarkoitti. sälekaihtimet ovat kuin vankilan kalterit minun ja luonnon välillä. pakko päästä ulos tänään, ehkä sitten kun nousut rauhottuvat enkä vaikuta niin epäilyttävältä
16.54 huomaan selvän aaltomaisen luonteen, välillä on melkeen täysin selvänä ja välillä on jossain aivan vitun kujalla
ja aika tuntuu hidastuvan simuloitu jäähdytys -menetelmällä, ensin heilutellaan paljon ja sitten heilutellaan vähemmän ja vähemmän
p.s. fyysisesti läheistä sukua essoille, euforiaa, raskasta hengitystä, kihelmöintiä, jees
euforiaa on itseasiassa niin paljon kehossa että havaitsen kramppeja
17.06 tieto: cd-levyistä heijastuvat sateenkaarenvärit ovat jotain aivan uskomattoman maagisia ja värikkäitä
17.29 nyt alkaa tulaa niin paljon visualeja ja euforiaa ja kramppeja ja niin luulen että en kauhaeasti raportoi tämän jälkeen
19.14 nyt tuntuu että on tasoittunut, olen jossain autuaassa zen-tilassa, kaikki on yhtä yhden kanssa ja kaikkialla on mukavaa

En sitten jaksanut tuon jälkeen enää kirjotella ja kaveritkin tulivat jossain kohtaa käymään. Enkä oikeen edes muista mitä kaikkea tapahtui mutta olin ainakin piirtänyt jonkun ihme taulun. Visuaaliselta kannalta muistan sen että jossain kohtaa näkökenttä muuttui täysin stroboksi ja joskus aloin nähdä ihme kuvioita seinillä, ja kerran ikkunasta näkyvät puut alkoivat tanssia täysin musiikin rytmissä. Myös aina kun katsoin jotain pintaa mikä oli heijastava niin pystyin kulkemaan sen lävitse siihen maailmaan mitä se heijasti. Ja jos silmät sulki niin siellä leijui todella värikkäitä pilviä jotka muuttivat muotoaan.

Vaikutukset taisivat loppua vasta joskus keskiyön jälkeen. Erityishuomiona että nousuissa oli huomattavasti vähemmän ahdistusta verrattuna muihin substansseihin. Kaikenkaikkiaan tämä oli ehkä CHILLEIN psykedeeli mitä olen kokenut.

[dazerc]

Kaikenkaikkiaan tämä oli ehkä CHILLEIN psykedeeli mitä olen kokenut.

Itse yhden meskaliinitripin perusteella sanoisin myös että chillein psykedeeli. Myös jos pitäisi ekaa kertaa ottaa psykedeeliä, niin suosittelisin meskaliinia

[kilpikonna]

Kaikenkaikkiaan tämä oli ehkä CHILLEIN psykedeeli mitä olen kokenut.

Itse yhden meskaliinitripin perusteella sanoisin myös että chillein psykedeeli. Myös jos pitäisi ekaa kertaa ottaa psykedeeliä, niin suosittelisin meskaliinia

Täytyy pistää harkintaan jos kokeilis kesällä tätä ekaa kertaa olisi meinaan saatavissa millä annoksilla kandee lähtee starttaa ekoja trippejä?
tai kuinka monta grammaa kaktusta täytyy syyä?

[deckard]

Täytyy pistää harkintaan jos kokeilis kesällä tätä ekaa kertaa olisi meinaan saatavissa millä annoksilla kandee lähtee starttaa ekoja trippejä?
tai kuinka monta grammaa kaktusta täytyy syyä?

No siis se riippuu ihan että mikä lajike, yleisimmät on peyote, san pedro ja peruvian torch. Ja vaikka olis samaa lajiketta niin se pitoisuus voi silti vaihdella aika rajusti eri satojen välillä. Eli kannattaa ekalla kerralla olettaa niin että se olis vahvaa satoa ja annostella sen mukaan joku kevyt trippi, silloin pahimmassakin tapauksessa tulee vaan se kevyt trippi. Esim. noissa peruvianuksessa ja pedrossa se kuivapitoisuus voi vaihdella siinä 0.3 - 2.0 % välillä, niin silloin 10g sisältäisi korkeintaan 200mg meskaliinia, mikä on kevyestä päästä. Usein ne kyllä kuulemma sisältää korkeintaan sen 1% vaan, mut ei sitä koskaan tiedä.

Täällä lisää: http://www.erowid.org/chemicals/mescali ... dose.shtml

[sienisalaatti]

Voisin selittää jotain trichocereus kaktuksista jos joku ei tiedä tai haluaa alkaa niitä kasvattamaan, se on helppoa!

Mitä mulla itellä on kokemusta trichocereus -lajista, niin kaikista "stabiili" pitoisuuden kanssa taitaa olla perinteinen san pedro eli t. pachanoi sekä hieman harvinaisempi t. bridgesii kaktukset. Trichocereus peruvians pitoisuus voi olla olematon(~1% kuivapainosta) tai sitten voimakkaampi(+10% kuivapainosta)

Myös esim suomestakin kukkakaupoista löytyvästä stetsonia coryne (toothpick cactus/hammastikkukaktus) kaktuksista löytyy meskaliinia mutta erittäin pienin pitoisuuksin(arviolta 0.1% kuivana) Jos vertaa näihin perinteisiin trichocereus kaktuksiin tuo stetsonia coryne on enemmänkin koristeellisiiin tarkoituksiin järkevää kasvatella.

Suurimmat pitoisuuden heittelyt olen tosiaan huomannut ja myös kuullut olevan trichocereus peruvians kaktuksessa. Jostakin siemenstä voi kasvaa erittäin meskaliinipitoista kun taas toisesta siemenestä t. peruvians kelpaa melkeinpä vain koristekasvatukseen mikäli ei halua syödä/tehdä teetä lähemmäs 60-80grammaa kuivaa kaktusta. Olen myös saanut t. peruvians kaktuksesta voimakkaampia efektejä kuin t. pachanoista tai bridgesiistä, mutta pointtina on se, että t. pachanoi ja bridgesii ovat suhteellisen tasapainoisia meskaliinipitoisuuden suhteen verrattuna t. peruvians kaktukseen.

Päihdekäyttöön jos kaktuksia haluaa kasvatella ja siemeniä ostaa niin tosiaan toinen asia on, että nykyisin noita trichocereus kaktuksia liikkuu aikalailla hybridejä myynnissä siemeninä erinnäisistä kaupoista eikä niitä tosiaankaan tunnista vasta kuin 50cm pituisina tai vuosia vanhoina kaktuksina. Ja tosiaankin jos sitä meskaliinia kasvattaa päihteeksi niin ikkunalautakasvatuksella ja usealla trichocereuksella homma onnistuu hyvin. Talvella kaktukset sitten jonkin heikon lampun alle ja jättää ne ilman vettä kunnes taas kevät aurinko paistaa jolloin kaktuksia voi herätellä talvilevosta. Toki talvella voi sitä vettä kaktukselle antaa jos se alkaa tuntumaan pehmeältä, eli käyttänyt omat vesivarastonsa, mutta kyllä sen pitäisi ilman vettä viileässä pärjätä kuukausia.

Ikkunalautakasvattajille tiedoksi, että tosiaankin ikkunan suunta on hyvä olla etelään jos haluaa sitä aurinkoakin antaa kaktuksille. Siemenestä kasvatetut pienet tapit eivät kestä suoraa auringon valoa, mutta vanhemmat kestävät. Myös auringon valolla kasvattaessa trichocereukset tekevät aika mojovan kokoisia valkoisia ja isoja piikkejä. Poikkeuksena tietenkin t. pachanoi joka tekee suhteellisen pieniä piikkejä mutta tämä "piikittömyys" ilmenee vasta kun kaktus on vuosia vanha. Kaikki trichocereukset tekevät enemmän tai vähemmän piikkejä alle 4-5vuotiaina.

Jos saa käsiinsä valmiita vaikkapa 15-30cm kaktuksia kasvatettavaksi niin ne on helppo kasvattaa. Sekoittaa hiekkaa, heikkoravinteista multaa ja perliittiä ja istuttaa kaktuksen sopivaan ruukkuun. Hyvässä maaperässä ikkunalaudallakin trichocereukset kasvavat melkeinpä silmissä ja syksyllä kun kaktuksia vie talvilepoon huomaa kuinka helvetisti sitä kasvua onkaan tapahtunut. 15-20cm kaktuksesta pitäisi hyvin kasvatettuna saada annos meskaliinia parissa vuodessa, niin että sitä kaktusta jää vielä jäljellekkin josta katkaistuna tulee 1, 2, 3 tai jopa 4 uutta kasvukärkeä muutamassa viikossa. Pistokkaiden otto pitää tehdä keväällä tai kesällä ja antaa leikkauspinnan kuivaa ennenkuin pistokkaan istuttaa, myös juuretonta kaktusta ei pidä kastella vaan pitää se vain kuohkeassa mullassa, sillä on itsellä vettä varastossa ja alkaa sitten hakemaan vettä uusilla juurilla, joten vasta juurien ilmestyttyä erittäin pieni kastelu on vasta tarpeen. Pistokkaan koosta riippuen leikkauspinta on parantunut neljästä päivästä kahteen viikkoa.

Eikä nuo trichocereukset tosiaan kärsi ollenkaan leikkauksesta kunhan edes yhden aerolin jättää kaktuksen tynkään niin se lähtee tekemään uusia kasvukärkiä. Helpoin tapa päihteeksi meskaliinia kasvattaa on hommata kymmeniä trichocereuksia (vaikak kloonaamalla vuosia) ja mahdollisesti ottaa hyvistä yksilöistä pistokkaita ja kasvatella niitä muutaman vuoden, sitten on mahdollisuus leikata 30-40cm ja noin 4-5cm paksu pätkä kaktusta ja tehdä siitä teetä tai kuivattaa ja syödä. Tosiaan noi trichon tuoreena syötynä on helvetin limaisia ja tahmeita, että mulla ei tuore kaktus mene kyllä alas.

Trichocereuksia menee suomessa kasvattaa kesällä ulkona ja isot kaktukset oikeastaan nauttii pitkästä ja suorasta auringon paisteesta jos on mahdollista niitä pihalla kasvattaa. Parvekekasvatus on myös hyvä vaihtoehto jos parveke on suhteellisen eteeläänpäin jossa aurinko paistaa hyvin kaktuksille. Ikkunalauta on kans hyvä ja minun mielestä parempikin vaihtoehto kuin esim tehokkaat esl-valaisimet, koska tuo usean tunnin aurinko tekee oikeasti ihmeitä kaktuksille. Talvilevon aikaan kaktukset ei kasva mutta se ei haittaa, ne kyllä lähtevät kasvamaan taas keväällä auringon niitä herättäessä aikamoista kyytiä kunhan vettä antaa. Trichoille sopiva ruukunvaihtoväli on vuodesta kahteen vuotta. Riippuu toisaalta onko yhdessä ruukkussa yksi vai useampi trichocereus tai vaikkapa jokin muu kaktus. Kaktuksia voi kasvattaa tosiaan lajista riippumatta samassa ruukussa eikä ne toisilleen haittaa tee, mutta suosittelen jos kasvattaa samassa ruukussa, että kasvattaa vain samaa lajia. Esim pari t. bridgesiitä ja yksi t. pachanoi ei haittaa yhtään, että ne samassa ruukussa kasvavat jne.

Vaikka trichocereukset aurinkoisella paikalla kesällä kasvavat tosi nopeasti, silti kaktusten kasvatus päihteeksi ei ole tosiaankaan hoppuilijoille. Hyvin kasvatettna siemenestä meskaliinia voi odottaa muutamassa vuodessa, mikäli valmiita kaktuksen alkuja sattuu saamaan tai 10cm+ pistokkaita, voi hyvällä tuurilla annoksen saada siinä kahdessa/kolmessa vuodessa. Tästäkin syystä on hyvä kasvattaa kymmenen tai vaikka kolmekymmentä trichocereusta koska jos yhden sitten isompana pistää poikki tai ottaa pistokkaan, on vielä paljon jäljellä mitä kasvattaa tai mahdollisesti käyttää. Myös mahdolliset eri lajikkeiden sekoitukset ovat kivoja kokeiluja ja palkitsevaa jos on saanut kasvatettua itse omat meskaliininsa.

Peyotea ei kannata harkita päihdekäyttöön kasvatettavaksi sen hitaan kasvun takia koska trichocereukset ovat helpoimpia hoitaa ja tuottavat käytännössä enemmän meskaliinia kuin peyote vaikka peyotessa se pitoisuus on paljon suurempi. Mutta onhan se vaikutuskin peyotessa erinlainen kuin trichoissa. T. pachanoi, peruvians, bridgesii -lajikkeet päihteeksi kasvattaessa <- suosittelen!

puheripuli. ps. Stressin on todettu nostavan meskaliinipitoisuutta trichocereuksissa, eli pistokkaiden otto ja talvella pieni kidutus ei ole pahitteeksi jos päihteeksi trichocereuksia kasvattaa. Ja mitä vanhempi ja stressaantuneempi kaktus, sitä paremmat pitoisuudet se omaa. Peyoten varttaminen vaikka tricoihin käytännössä kasvattaa vain sen peyoten kokoa, mutta ei suoranaisesti vaikuta meskaliinin tuottamisnopeuteen, mikä sinäänsä on harmi, mutta saapahan 10vuoden sijaan parissa vuodessa tai vuodessa peyoten kukkimaan

pps. Hyvä ja kuohkea kivinen maaperä = nopea kasvu, se on fakta. Lannoitteita ei paljoa tarvitse, eteenkään typpeä ei kaktuksille pidä kasvun toivossa antaa. Mineraalipitoisesta ja vähäravinteisesta kivisestä maasta kaktukset nauttivat. On olemassa kyllä erikseen varsinaisia kaktuslannoitteita ja joitakin missä on pieni typpipitoisuus joita kannattaa sitten käyttää silloin tällöin kasvukaudella. Lepokaudella kaktukset kannattaa unohtaa ja kastella ehkä kerran tai kaksi kunnes kevät aurinko alkaa paistamaan, myös lepokauden lämpötila on hyvä olla alle 20 asteen.

[mesc]

Erittäin hyvää infoa täällä! Kiitos siitä.

Itselläni on nyt ollut noin kolme vuotta San Pedro kasvamassa ja pituutta on ~35cm. Paksuutta saisi tulla ehkä vähän lisää, niin ajattelin odotella vielä ehkä vuoden tai kaksi. Yllättävän helposti kasvaa kunhan jaksaa idätyksen hoitaa kärsivällisesti. Alustana on ollut kaktusmulta+taimimulta+perliitti ja silloin tällöin olen antanut Givan kaktusravinnetta pullon ohjeistuksen mukaan. Kesäisin yleensä ikkunalaudalla ja talvet natikan alla. En ole mitään kylmää kautta tai alemman lämpötilan "talvea" niille kehittänyt. Jotkut sanoo että ottaa kasvuspurtteja ihan eri tavalla jos talvehdittaa. Onko täällä kokemusta sen vaikutuksesta?


Hauska pesismaila siitä on tullut. Hyvin näkyy ku on välillä ollut vähemmän valoa. Pikkuisempi vieressä on ollut vajaa vuoden muistaakseni.

[Sarnath]

Jälleen yksi ekstraktio-ohje. Tai pikemminkin resepti. Vapaasti suomennettu engelskan kielestä.

---------

San Pedro -ekstrakti

1. Ota pala kaktusta, n. 15 sentin halko per henkilö, ja poista mahdolliset piikit terävällä veitsellä.
2. Nakkaa kaktus pakastimeen. Jäätyminen rikkoo kasvin soluseinämät, parantaen siten lopputuotteeseen päätyvien alkaloidien määrää.
3. Sulata kulhossa tahi muussa vesitiiviissä astiassa. Älä hukkaa ulos valuvaa tököttiä, vaan kaavi talteen!
4. Kuori käyttäen esim. perunankuorimaveistä. Vältä kuoren alla olevan valkoisen "hedelmälihan" kuorimista (kuoren alla olevassa ohuessa kerroksessa on suurimmat alkaloidipitoisuudet).
5. Leikkaa pienemmiksi paloiksi ja muussaa tehosekoittimessa tasaiseksi mönjäksi.
6. Purista harsoon, vanhaan t-paitaan tms. suodattamiseen soveltuvaan kankaaseen käärittynä, ulos valuva neste on liki valmista kaktusmehua. Mehusta ulos kaikki mitä saat, ja heitä jämät pois.
7. Yhdistä vaiheessa 3 ulos valunut tökötti mehuun.
8. Nauti sellaisenaan, tai sekoita joukkoon esim. maitoa.

---------

Tuo kaktuksen määrä on tietenkin summittainen riippuen sekä kasviyksilöstä että sitä nauttivasta henkilöstä.

[bol]

225mg meskaliini hcl jauhetta nassuun.. Saa nähdä millainen pääsiäinen on tulossa

[sienisalaatti]

En suosittele tuon meskaliinijuoman jatkamista millään. Esim ohjeessa oleva maito menee jostain syystä täysin kiteiseksi eikä sekoitu. Vaikka paskalta se maistuu, niin helpompi on kyllä saada mahd. vähän juomaa per annos.

Voisin kuitenkin jakaa reseptin joka on todettu hyväksi ja nopeaksi monta kertaa, elikkä tarvitaan:
-3 kattilaa, yhteen kansi.
-30-40cm san pedroa (1henkilö)
-1 sitruuna (1 henkilö)
-Kangasta.
-Aikaa teen tekemiseen ~3-5tuntia. Olen onnistunut myös 2tunnissa, mutta ei kannata hoppuilla.

Vaiheittain touhuan siis sopat seuraavasti:
1. Pidän 2-5vuorokautta kaktuksen pätkää pimeässä ja kylmässä ennenkuin pilkon sen.
2. Pilkon kaktuksen semmoisenaan kaikki osat pienemmäksi ja kuivaan uunissa ~12-24tuntia 50-60C. En poista edes piikkejä. Kyllä sitä tavaraa on jokapuolella, tosin uloin tumma sisäliha on tehokkainta. Kuitenkin, en ole nähnyt tarpeelliseksi alkaa poistamaan mitään osia. Turhaa räpläystä.
3. Kuivatut palat laitan kattilaan johon sekoitan vettä niin, että osat peittyvät veteen. Kuivatut osat on helppo murskata myös pienemmäksi sekä ne vievät tosi vähän tilaa kattilassa verrattuna tuoreeseen matskuun.
4. Levyn laitan 1-6 asteikolla 4:lle. Leikkaan sitruunan puoliksi ja puristan toisesta puolesta sitruunaa sekaan.
5. Tunnin päästä vesi alkaa ottamaan väriä jo kivasti ja suurimman osan voi kaataa uuteen kattilaan. Kantta on hyvä käyttää vain vähän raollaan kaataessa niin ei tule ne kaktuspalat ulos.
6. Kattila johon on kaadettu pelkkää "teetä" laitan sen liedellä ja haihdutan vettä kevyesti pois. Kattila jossa on kaktuksen palat, lisätään vettä sekä sitruunaa.
7. Toistan veden poistamisen kaktuksen paloista ja lisäämällä vettä kolme tai neljä kertaa joka tunti. Kaadan kaikki samaan kattilaan josta se valmistuksen aikana haihtuu ja tiivistyy. Lisään sitruunaa vähän aina kun laitan uuden veden.
8. Lopuksi kun jäljelle jää kattila missä on tee ja toisessa kattilassa on kaktusmateriaali niin teetä haihdutetaan haluttuun määrään, mitä enemmän haihduttaa, sitä siirappimaisempaa siitä tulee.
9. Kolmannen kattilan otan käyttöön niin, että laitan sen pohjalle kangasta ja heitän kaktusmateriaalin kankaan päälle. Lisään tosi vähän vettä.
10. Kattila jossa on kangas ja kaktusmateriaali on helppo nostaa se kangas pois ja puristaa käsin kaktusmateriaalia. Sieltä tulee semmosta liisteriä. Se puristetaan siis sinne kattilaan missä on itse tee haihtumassa.

Tämän jälkeen se oksennuksen makuinen tee on valmis juotavaksi. Trippi kestää 12tuntia, vaikutuksen huomaa viimeistään 3 tunnissa juomisen jälkeen. Periaatteessa siinä teen tekemisen yhteydessä ei turhaa kannata pelätä, että lämpö hajoittaa meskaliinin. Jos keittää kunnolla useita kertoja sitruunan kanssa(40-60min per kerta) niin olen huomannut sen nopeuttavan meskaliinin liukenevuutta veteen. Kannattaa myös jollain kauhalla tai mitä ikinä keksiikään niin puristella ja painella kaktuksen paloja keittäessä rikki.

Sitruuna auttaa tosi hyvin meskaliinia ja muita alkaloideja liukenemaan veteen ja teen saa valmiiksi jopa 3tunnissa. Olen tehnyt tuolla tavalla lukuisia kertoja ja aina on onnistunut.

Jos jaksan, teen kuvilla olevan ohjeen joka minulla on aina onnistunut.. Kuitenkin helppoa tuo on ja suhteellisen nopeasti tulee valmista.

Kaktuksen pitoisuuksien vaihtelun takia, annosta on vaikea sanoa tarkkaan, mutta kyllä 30-40cm ja 4-5cm paksu pistokas pitäisi antaa semmoinen 8-12tunnin intensiivinen trippi. Huonommalla pitoisuudella voi joutua käyttämään jopa 50cm pitkän oksan. Nyrkkisääntönä olen huomannut, että +30cm toimii aina. Alle 30cm on toiminut vain yhdessä tilanteessa jossa kaktus oli odotettua voimakkaampaa. Yleensä kuitenkin sitä on liian vähän kuin liikaa.

[sienisalaatti]

. Kesäisin yleensä ikkunalaudalla ja talvet natikan alla. En ole mitään kylmää kautta tai alemman lämpötilan "talvea" niille kehittänyt. Jotkut sanoo että ottaa kasvuspurtteja ihan eri tavalla jos talvehdittaa. Onko täällä kokemusta sen vaikutuksesta?

No trichothan nyt periaatteessa pärjää ilman talvea, mutta tosiaankin kannattaa pitää sitä talvella ilman vettä ~2-3kk sekä mahd viileässä, että vaipuu ns. horrokseen.

Käytän kans natikkaa keväällä ja syksyllä, kesällä luonnon valoa ja talvella jotain satunnaista valoa ja pari kuukautta lepoa.

Kyllä sen kasvun huomaa ärhäkämpänä kun antaa edes jonkin aikaa lepoa. Kaktuksethan ovat 2vuodenajan kasveja. Talvella lepäävät ja kesällä kasvavat. Pieni lepo auttaa pitämään kaktukset hengissäkin pidemmän päälle.

Jos ei muuta lepoa keksi niin pidä kaktus ainakin täysin ilman vettä se 2-3kk talvella ja mahd viileässä ja valossa. lämpö on huono talvella ja aiheuttaa venyvää ja hentoa kasvua. Viileässä(~10C) kaktus pärjää vaikka parilla eslillä talven venymättä jos sitä ei kastele eikä anna lämmön nousta liikaa.

[tRip]

Voisin kuitenkin jakaa reseptin

Pakastaminen kait jollaintapaa parantaa makua.. mutta kaameelta se silti maistuu.

Myöskin kandee keittää materiaali useempaan kertaan, että saa kaikki alkaloidit talteen.

[tRip]

. Kesäisin yleensä ikkunalaudalla ja talvet natikan alla. En ole mitään kylmää kautta tai alemman lämpötilan "talvea" niille kehittänyt. Jotkut sanoo että ottaa kasvuspurtteja ihan eri tavalla jos talvehdittaa. Onko täällä kokemusta sen vaikutuksesta?

No trichothan nyt periaatteessa pärjää ilman talvea, mutta tosiaankin kannattaa pitää sitä talvella ilman vettä ~2-3kk sekä mahd viileässä, että vaipuu ns. horrokseen.

Käytän kans natikkaa keväällä ja syksyllä, kesällä luonnon valoa ja talvella jotain satunnaista valoa ja pari kuukautta lepoa.

Kyllä sen kasvun huomaa ärhäkämpänä kun antaa edes jonkin aikaa lepoa. Kaktuksethan ovat 2vuodenajan kasveja. Talvella lepäävät ja kesällä kasvavat. Pieni lepo auttaa pitämään kaktukset hengissäkin pidemmän päälle.

Jos ei muuta lepoa keksi niin pidä kaktus ainakin täysin ilman vettä se 2-3kk talvella ja mahd viileässä.

Itsellä kasvanut kaksi eri Trichoreus-lajiketta ~4vuotta, ilman oikeastaan minkäänlaisia lisävaloja tai kikkailuja. Hyvin ovat kasvaneet, ja tuhottomasti tullut nappailtua pistokkaita. Leikannut vain terävällä veitsellä, ja tökännyt multaan.
Jotkut taas antavat leikatun piston muutaman päivän kuivua, en tiedä mikä funktio tällä on.

Nyt kevään-kesän tullen vettä antanut bout kahden viikon välein.. joskus ollut kuukaudenkin ilman vettä. Lähinnä valo on se mitä kaktus tarvitsee. Itsellä ikkuna kohti etelää, joten aurinko paistaa koko päivän. Ehkä tästäsyystä en ole tarvinnut lisävaloja. Eikä mulla ole tarviskaan sen kummemmin nopeasti saada kaktusta kasvamaan.. emmä sitä kehtaisi kumminkaan lopulta nauttia. Nautin siitä kun näkee miten kaktus on ihan siemenestä asti kasvanut n.60cm korkuiseksi.. en ole varma tosin onko pisto vai alkuperäinen. Jossainvaiheessa kun tuli jaeltua melkolailla niitä pistoja.

Mutta jokatapauksessa.. Kaktus on sinnikäs kasvi

[sienisalaatti]

. Kesäisin yleensä ikkunalaudalla ja talvet natikan alla. En ole mitään kylmää kautta tai alemman lämpötilan "talvea" niille kehittänyt. Jotkut sanoo että ottaa kasvuspurtteja ihan eri tavalla jos talvehdittaa. Onko täällä kokemusta sen vaikutuksesta?

No trichothan nyt periaatteessa pärjää ilman talvea, mutta tosiaankin kannattaa pitää sitä talvella ilman vettä ~2-3kk sekä mahd viileässä, että vaipuu ns. horrokseen.

Käytän kans natikkaa keväällä ja syksyllä, kesällä luonnon valoa ja talvella jotain satunnaista valoa ja pari kuukautta lepoa.

Kyllä sen kasvun huomaa ärhäkämpänä kun antaa edes jonkin aikaa lepoa. Kaktuksethan ovat 2vuodenajan kasveja. Talvella lepäävät ja kesällä kasvavat. Pieni lepo auttaa pitämään kaktukset hengissäkin pidemmän päälle.

Jos ei muuta lepoa keksi niin pidä kaktus ainakin täysin ilman vettä se 2-3kk talvella ja mahd viileässä.

Itsellä kasvanut kaksi eri Trichoreus-lajiketta ~4vuotta, ilman oikeastaan minkäänlaisia lisävaloja tai kikkailuja. Hyvin ovat kasvaneet, ja tuhottomasti tullut nappailtua pistokkaita. Leikannut vain terävällä veitsellä, ja tökännyt multaan.
Jotkut taas antavat leikatun piston muutaman päivän kuivua, en tiedä mikä funktio tällä on.

Nyt kevään-kesän tullen vettä antanut bout kahden viikon välein.. joskus ollut kuukaudenkin ilman vettä. Lähinnä valo on se mitä kaktus tarvitsee. Itsellä ikkuna kohti etelää, joten aurinko paistaa koko päivän. Ehkä tästäsyystä en ole tarvinnut lisävaloja. Eikä mulla ole tarviskaan sen kummemmin nopeasti saada kaktusta kasvamaan.. emmä sitä kehtaisi kumminkaan lopulta nauttia. Nautin siitä kun näkee miten kaktus on ihan siemenestä asti kasvanut n.60cm korkuiseksi.. en ole varma tosin onko pisto vai alkuperäinen. Jossainvaiheessa kun tuli jaeltua melkolailla niitä pistoja.

Mutta jokatapauksessa.. Kaktus on sinnikäs kasvi

Minkä kokoluokan pistokkaat saat ilman ongelmia juurtumaan suoraan leikkauksen jälkeen laittamalla multaan?

Pistokkaan kuivaaminen on sinäänsä tärkeää, koska avoinainen leikkauspinta on herkkä kaikennäköisille sienille ja mahdollisuus mätänemiseen on suurempi kuivaamattomalla kuin kuivatulla.

Riippuu tietenkin pistokkaan koosta, mutta jos semmoisen 500g-1kg painoisen pistokkaan tökkäät multaan ilman, että annat leikkauspintaan muodostua suojakerroksen niin jo itsessään se kaktuksen paino puristaa sitä pohjaa tiiviiksi ja mätänemistä esiintyy helposti.

Pistokas kuitenkin säilyy erittäin pitkään. Olen onnistunut aina pistokkaiden kanssa kun annan niihin muodostua kunnon suojakalvon leikkauspintaan, sitten lalitan sen rutikuivaan multaan niin pitkäksi aikaa, että juuret ilmestyy. Kaktus hieman kutistuu mutta ei se haittaa. Heti juurien tultua annan vettä vähän ja myöhemmin lisää jos juuristo lähtee kunnolla kasvamaan.

Olen pienet pistokkaat onnistunu juurruttamaan ilman, että annan leikkauspinnan kuivua. Tosin riski pistokkaan mätänemiseen ja "tulehtumiseen" ilman suojakalvoa on suuri. San pedron kyllä voi juurruttaa vaikka tyhjässä ruukussa jos pitää pistokkaan pystyssä.

Täysi onnistuminen ilman että antaa suojakalvon tulla leikkauspintaan on hyvää tuuria. Pidemmän päälle ja isompien pistokkaiden kanssa on hyvä pitää kaktus kuivassa jopa reilu kaksi viikkoa ja sitten vasta laittaa se kuivaan, mutta lämpimään maahan. Juurtuminen ei tarvitse vettä. Vähän valoa sekä kuivaa ja lämpimää onnistuu aina. Lämmin multa on se mikä edistää pistokkaiden juurtumista. Käytännössä asian voi ajatella niin, että kun kaktukselle tulee "jano" se lähtee itsestään tekemään juuria jos multa on lämmin.

Suosittelen kyllä sitä pistokkaan leikkauspinnan kuivaamista niin, että se kalvo muodostuu ettei vahingossakaan pääse mätänemään tai saamaan mitään sientä/hometta. Siitä ei kuitenkaan haittaa ole. Kuivatun pistokkaan voi laittaa suoraan lämpimään ja kuivaan multaan ja ajan kanssa juuret ilmestyvät.

Olen omat niksit oppinu pistokkaista jo useita kymmeniä vuosia kaktuksia harrastaneelta tyypiltä, aina on onnistunut isot sekä pienet. Isommissa on ongelmana itse pistokkaan aiheuttama paine ja huonosti kuivatettu isompi pistokas on herkkä mätänemään. Kaktuksien pistokkaiden kanssa ei kannata turhaa hätiköidä. Ei ne kuole vaikka ovat viikkoja ilman valoa. Vettä ne saavat omista varastoistaan ja isommat pistokkaat säilyvät jopa yli vuoden kaapissa jos lämpötilat ovat alhaiset jolloin kaktus menee ns. horrokseen eli talvilepoon.

Kaktuksen pistokkaan voi laittaa vaikka loppusyksyllä multaan ja viileään ja kun kasvukausi alkaa ja multa lämpiää niin lähtee kaktus tekemään juuria. Veden käyttäminen mahd. juurtumiseen ei ole tarpeellista, siitä on enemmän haittaa kun hyötyä. Vettä annetaan vasta sitten kun juuret ovat tulleet. Jos ilman juuria olevalle kaktukselle antaa vettä, on sama kuin ihminen yrittäisi syödä ilman suuta.

[Otorongo]

Toissapäivänä tapahtunut ensimmäinen meskaliinikokeiluni (~250mg meskaliini HCl) oli erittäin vaikuttava. Todella miellyttävä psykedeeli, sanoisin jopa että yksi mukavimmista jota olen kokeillut. Pitkät ja rauhalliset nousut joiden aikana vaikutukset muodostuivat pikkuhiljaa. Euforista, kaunista, huolettoman rentoa ja rauhallista, ilman minkäänlaista kuumotusta.

Ulkona kävellessä kaikilla vastaantulijoilla oli jotenkin vakavan totinen ilme, jonka seurauksena aloin nauramaan ääneen sille, miten kaikki voivat olla niin vakavia, kun kokoajan jokainen tilanne tuntui todella huvittavalta.

Huomasin myös tämän kokemuksen jälkeen, että olen huomattavasti itsevarmempi, pelottomampi ja sosiaalisesti vapautuneempi kuin ennen kokemusta. Tämä kokemus myös jollain tapaa loi uuden innostumisen tunteen psykedeelejä kohtaan.

[Dexma]

Pitkät ja rauhalliset nousut joiden aikana vaikutukset muodostuivat pikkuhiljaa. Euforista, kaunista, huolettoman rentoa ja rauhallista, ilman minkäänlaista kuumotusta.

Mitä ite kokeiltua on tullut meskaliinia, niin juurikin pitkät nousut oli siisteintä mitä ite muistan. Silti oli vähän sellainen fiilis juurikin, että yhtäkkiä joku löi pesäpallomailalla takaapäin, mutta saattoi johtua sen aikusista toleista.

Tosi helppo oli sinällään olla ja luonnollisen tuntuinen stimulaatio verrattuina muihin fenyihin muistaakseni.

Tästä kokeilusta, on kyllä hiton kauan aikaa enkä lähe sen suuremmin ees sanoon enään mitään mielipidettä. Joskus trippistoorinkin kirjoittanut moisesta. Silloin oli kyseessä meskaliini napit joita söin Carlos Castanedan kirjojen opissa .

Meskaliinin pitäis olla aika erilainen kyllä kuin monet muut psykedeelit ymmärtääkseni siinä mielessä mihinkä kaikkialle se vaikuttaa. Uniikki ehdottomasti, ja jossain määrin yksi siisteimpiä muistoja lapsuuteni loppuvaiheista, jolloinka maailma oli vielä psykedeelisen mystinen ja moniuloitteisempi mitä se olikaan.

On kyllä viimeaikoina tullut vähän fiilis, että vois kokeilla tätä ja ibogainia uudestaan. Ehkä jopa huascaakin tekis mieli keitellä jossain kohtaa... Mut jotenkin tosi näääh, ei oo aikaa ei jaksa säätää...

[konvehdinmussuttaja]

tuli tätäkin sit maisteltua, joku reilu iso ruokalusikalline jauhettuna teehen, aika hirveän makuista jauhetta muuten olikin.

nous pitkään ja jäi kyllä vähän vajariks. sellane selvä känni olo, pinnat aaltoili snadisti, aika hölmö tai pöllähtäny olo kokoaja ja kaikki tuntuu muikealta. aika paljon tuli vaan käppäiltyä ympäriisä ja hihiteltyä ihmisille ja asioille. veikkaan että isommilla annoksilla aikas hauska aine, nyt jäi vähä tollaseks pintaraapasuks

[Psycho]

Vaikka hienovaraisista nousuista onkin ollut paljon puhetta, niin kyllä se vaan silti yllätti miten pehmeästi meskaliini tutustuttaa käyttäjänsä pyhään tilaan. Pidin tästä vaikka reilu 300mg (40g kuivaa P. Torchia) jäikin hieman miedoksi, koska odotin rajumpaa myllytystä. Vaikutukset eroaa jännällä tavalla perinteisistä psykedeeleistä.

[spede]

http://i1150.photobucket.com/albums/o60 ... G_0001.jpg Kuva.

Meil on nyt 3 San Pedroa, niistä pitäisi saada 4-5 annosta. Saa nähdä mitä tulee. Ne on tällä hetkellä kattilassa, pitäis olla viel 4h. Jännittää. Ei ole meskaliinista mitään kokemusta, mutta löysin nuo San Pedrot ihan läheltä. Huomenna näen tuloksen.