Annostukseksi tuli edellämainitun 12-packin olutta lisäksi 4 lonkeroa, muutama (?) imovane, loppu pullo Rometoria (Homojen Resilaria, laimeampaa ja maistuu mansikalta. Tottakai lisättynä se tuttu ripaus makua, joka on jotain väliä putkenavaja-ydinjäte), Postafenejä (lukumäärästä ei ole tietoa. löysin pöydältäni 2 tyhjää laattaa näitä. Pari oli kanssa tippunut johonki, näyttää iha sirkoilta joten en tiedä tarkalleen mitä oli), ja muutama Sirdalud. Ja saatoin napata Norflexeja. Niitä jälkeempäin myös kokeilleena totean niiden aiheuttavan yhtä pitkäkestoinen fyysiseltä puolelta samantyyppinen olo.
Nokitettuani Sirdaludin nukahdin heti. Havahduin seuraavana aamuna istumassa tietokonetuolissani. Katsoin sänkyä kohti, jolla kaverini istui. Yhtäkkiä hän vain imeytyi keskellä sänkyä mytyssä olevaan lakanaan. Vaikka kiersin myöhemmin kämpän ympäri en muista nähneeni häntä enään missään. Lakana tosin vastasi kun sanoin jotain.
Vaikka muistikuvani ovat aika heikot, ennen kotoani lähtöä muistan nähneeni olioita. Näin pieniä hämähäkkejä. Jos haluat tarkkaa infoa näistä, ne olivat enemmän kyllä lukin tapaisia. Kylmiä väreitä herättäviä muistoja on herännyt yllättävän paljon samaan tapaan liikkuvat, lukin jalkoja muistuttavat jutut: karvat. Vetäessäni kädellä vastakarvaan karvaista reittäni pitkin, liikkuvat karvat samaan tapaan kuin näkemäni lukit (hillitkää itsenne tihkuvasta kuumuudesta huolimatta). Helvetin säärikarvahallusinaatioiden tai joidenkin takia en tälläistä komboa suosittele. Karvajalkoja liikkui joka puolella. Sormien päistä kyynerpäihin, tietokoneen näppäimistöllä, seinissä, lattiassa, katossa, lemmikkieläimissä, mulkussa, ihan joka paikassa. Totesin hämisten myös luovan verkkoa, minkä en usko olevan lukeille tavanomaista. Epärealistista luontoa puskevat aivoni eivät pitäneet tästä, haastan tän dokkarin oikeuteen. Jos jäin tuijottamaan johonkin pisteeseen, alkoi seittiseinämää muodostua ulospäin jatkuvasti kunnes käännän katseeni. Jossain vaiheessa skitsosin hämähäkeistä ja aloin yrittää raapia niitä pois.
Hämähäkkien lisäksi näin huoneeni seinillä muuta. Noin parikymmensenttisiä kelta-mustia toukkia, jotka näyttivät kykenevän syömään minun kokoisen ihmisen vaivatta. Ne olivat kuin jostain kauhuelokuvasta. Tiedä sitten josko mulla on jonkun näköinen toukkapelko. Vaikka jollain tasolla tajuan näiden olevan hallusinaatioita, jonkunnäköinen itsesuojeluvaisto kieltää tökkimästä näitä kepillä. Jälkeenpäin olen päätellyt useiden tänä päivänä näkemieni hallusinaatioiden alkuperää. Toukkien alkuperäksi voisin kuvitella huoneen seinässä olevan nyrkin kokoisen reiän, jonka pimeyteen tien luovasta aukosta pilkottaa jotain kellertävää. Asbestia varmaa. Nyrkin kokoinen reikä syntyi aikoinaan vahingossa. Kolmesenttiä paksuun mihin ikinä seinänrakennusmateriaaliin. Offtopiccia tarpeeks jo johki nobel-ehdokkuuteen. En halua poistaa.
Jos sitä oloa pitäisi kuvailla niin sellanen erittäin paha hikinen darra. Tosin se on ymmärrettävää.
En tiedä miten olen selvinnyt keskustan suunnille, mutta muistikuvani on että tapaan kaverini vasta, vaikka käsittääkeni olin ollut hänen kanssaan koko päivän. Missähän vaiheessa se pääsi ulos siitä lakanasta? Nyt kun alan miettimään niin muistaisin tällön ainakin olleen kesäinen ilma. Jossain vaiheessa olen kuulemma hänen seurassaan ehtinyt kovaan ääneen ilmoittaa läheisen Sokoksen alakerrassa sijaitsevassa ravintolassa ruokailevien ihmisten ruoan olevan täynnä matoja.
Tuli harrastettua muutakin vähemmän ja myös enemmän hämmennystä aiheuttavia akteja. Tanssahtelin katusoittajien tahtiin, taisin puhua myös katutolpille niiden nielaistuaan niiden edessä seisoneet ihmiset.
Matkalla kotiinpäin istuin bussissa kuskin takana. Edessäni oli musta heijastava kupu. Näin heijastuksesta vääntyilevät kasvoni. Olen päätellyt että valon osuessa oikein heijastavan pinnan pölyyn, olisi se voinut laukaista illuusion sylistäni kissan näköisestä mytystä ylös hypänneestä pienestä demonista tai pirusta. Piru irvisteli minulle sen samalla hakaten lasia, yrittäen päästä kimppuuni. Siirryin etupenkiltä rivin taaksepäin. Käsittääkseni bussi ei pysähtynyt tässä ajassa. Nyt edessäni oli kuitenkin nuori lapsi, istumassa samassa paikassa kuin minä olin aiemmin istunut, vieressään vanhempi nainen, ilmeisesti hänen äitinsä. Nojatessani ikkunaan vilkaisin oliko demoni edelleen virnuilemassa. Heijastuksesta totesin pienen tytön nyt omaavan pirun kasvot.
En tiedä miten loppu bussimatka meni. En yllättyisi vaikka joku kertoisi minun juosseen edes takas bussia juosten demonia karkuun täyden huudon säestämänä. Bussista ulos päästyäni muistan ihmetelleeni läheisessä metsässä seisoskelevaa porukkaa nuoria ihmisiä. Kuvittelin heidän olevan savuilla. Kun kuitenkin kävelin lähemäs totesin ihmisten imeytyvän puihin. Hetken edes takas metsässä seilatessani totesin että näen samat ihmiset samojan puiden luona kunhan olen tietyn etäisyyden päässä. Ehkä tästäkin sais joku kekseliäämpi väännettyä jonkun diipin merkityksen elämään. Koivun kuvoista olen kaikkien näiden ihmisten alunperin saaneen alkunsa.
Mitään mainitsemisen arvoista ei loppuiltana tapahtunutkaan, nukkumaanmenoani lukuunottamatta. Yrittäessäni mennä nukkumaan patjalle, vetäisin peiton päälleni, ja totesin sen päällä olleen hämähäkkipesän vierivän ylitseni. Säpsähdin ja aloin hädissäni pudistelemaan niitä pois. Päätin alkaa venäläistä rulettia. Minulla oli 3 samannäköistä pilleriä. Ilmeisesti osa niistä oli Postafen, osa Sirdalud. Toinen pahentaa, toinen helpottaa. Murskasin ensimmäisen käteeni osuneen napin ensimmäisellä käteeni sopivalla esineellä. Sirdaludiksi se sit osottautui, luojan kiitos.
Loi muuten ihan jännän lisän se sirkka. Ei lähtenyt taju mutta helpotti huonoissa vaikutuksissa. Alkoivat kauheat nuokut. Makasin sängyllä. Silmäni menivät kiinni heti. Vaivuin valveuneen. Jokainen niistä oli jokin tilanne missä minun odotetaan puhuvan jotain. Puhuminen osoittautu kuitenkin vaikeaksi. Jokainen yritykseni johti siihen että pian havahduin puhumasta täyteen ääneen yksin huoneessani. Pieni lisä pikkuveljeni yöuniin.
Seuraavana aamuna imettelin kun kaverini soitti ja kysyi olenko koulussa. Miten nii koulussa? Nythän on lauantai. No ei sitten ollutkaan. Jälkivaikutuksina mainittakoon osittainen sokeus joka jatkui usean päivän ja pahempi aivot-laihdutuskuurilla olo kun pari huikkaa pullotettua apua yskään. En yhdistänyt edes tätä sen aikaista 6-1 hehkutuksen yhteyttä jääkiekon maailmanmestaruuskisohin ennenkuin noin 5 päivää tripin jälkeen.
Tämän tapauksen jälkeen varmaankin pari reikää lisää päässä, terve järki ihan jäässä ja siksi vähän vainottaa. Tai ehkä olen vaan onnistunut kytkemään pois päältä illuminatin aivoihimme kiinnittäneet lammasmoduulit, jotka pitävät meidät tiedottomana karsinan todellisten seinien olinpaikasta
