Todellisuutta ei ole kiivetessä hawaian babywood rosea ylös.
-
WhiteRabbit
- Karvakuono
- Posts: 48
- Joined: Mon 15 Jan 2007, 00:07
Todellisuutta ei ole kiivetessä hawaian babywood rosea ylös.
Olimme tyttöystäväni luona ja aioimme viettää rauhallista iltaa muutaman kaverin kanssa. Olin koko viikon odottanut että pääsen kokemaan ensimmäisen lsa tripin. Olin siis psyykannut itseäni ja ahminut kaiken tiedon LSA:sta mikä vastaan tuli. Kerron tripistäni aika järjestyksessä Klo.19 lähtien, jolloin söin siemenet (5) kuorittuna ilman uutosta. (ei ollut a:sta ostettu)
Ensimmäinen tunti: Ei pahoinvointia todennäköisesti johtuen siitä, että olin siihen varautunut juomalla yhden kaljan, huikan viinaa, syömällä sitruunaa ja ottamalla teelusikallisen inkivääriä. Kannoin myös koko ajan mukanani ämpäriä josta tuli kumman turvallinen olo (?). Rupesi tulemaan jotenkin humaltunut olo ja hiukan pilvimäinen. Puhuin myös jonkin verran itsekseni ja aika katosi kokonaan. n.Klo.20 lieviä visuaaleja alkoi ilmaantua.
Toinen tunti: Naurattaa PALJON. Musiikki kuulostaa todella hyvältä eikä ajasta mitään tietoa, tuntuu että kello on kolme yöllä. Silmät kiinni näin kaiken mitä ajattelin, mikä oli todella hienoa ja jotenkin kaikki tuntui täydelliseltä. Lopussa kaikki rupeaa vihertämään ja puhe on hyvin epäselvää. Olin myös erittäin säikky vaikka en ollutkaan peloissani. Aika paljon visuaaleja, kuten aaltoilua ja materiaalin hengittämistä. Myös paljon kuuloharhoja.
Kolmas tunti: Halusinaatioita, todellisuuden lipsumista ja lievää itsestä irtautumista (?). Mikään ei näytä oikealta, tai ainakaan siltä miltä pitäisi näyttää. Lievä paniikki, jonka vielä pystyin sulkemaan pois.
Pakko päästä ulos, taloon tuli tuntemattomia erittäin humalaisia ihmisiä, jotka (muka) pitivät kovaa meteliä, jonka vain minä kuulin. Telkkarikin huusi täysillä vaikka volumet lähes minimissä.
En pysty kävelemään lähes ollenkaan koska maa aaltoilee lähes metrin korkeudelle ja lumi on lähes kirkkaan vihreää. Sade oli ihanin asia koko maailmassa ja se oli ainut asia mikä piti minut täysin tyytyväisenä tähän todellisuuteen, jonka koin. Sade tuntui ihanalta mutta ei kuitenkaan selventänyt oloani.
Neljäs ja viides tunti: PEAK. Sairasta. Takaisin sisään (Virhe!). Mikään ei ole totta!? Kyselin ihmisiltä että olenko oikeasti tässä? Oletko siinä siinä? Olinko ulkona? Missä minä olen? Paniikki... Tällä kertaa en enää päässyt siitä eroon edes tyttöystäväni avulla koska hänkin oli humalassa. Olin varma että ikuinen trippihän tästä tuli. Pelkkää hallusinaatiota. Mikään ei pysy paikallaan kaikki aaltoilee, kuplii tai jotain sinne päin. Menen sänkyyn hetkeksi ja sammutan valot, laitan myös musiikin soimaan ja korvalaput päälle, jotta en kuulisi sitä hirveää meteliä minkä kuulin. Silmät kun laitoin kinni, irtauduin itsestäni täydellisesti, mikä auttoi minua olemaan hiukan aikaa rauhallisesti, koska näin itseni makaamassa siinä sängyllä täysin kunnossa. Istuin myös samaan aikaan ikkunalaudalla ja liitelin ympäriinsä. Pystyin pikkuhiljaa rauhoittumaan ja lähdin uudestaan ystäväni kanssa ulos. Kävely tuotti vieläkin suuria ongelmia ja vihreä oli entistä kirkkaampi. Kuulin kaikki pienimmätkin äännähdykset ERITTÄIN kova äänisenä. Lisää kännisiä ihmisiä. Naurua, kauhua ja paniikkia. n.15 minuutin sisään rauhoitun jälleen kun katsoin kelloa ja ajattelin, että trippi kestää enää tunnin verran. Ymmärsin, että kellon avulla saan itseni rauhoittumaan aina kun paniikki meinaa iskeä.
Hallusinaatiot ja visuaalit jatkuvat vieläkin erittäin voimakkaina, mutta eivät aivan yhtä voimakkaina kuin aikaisemmin (eli n.1½ tuntia sitten)
Paniikki ei ole enää paha ja pystyn jo keskustelemaan ihmisten kanssa.
6:stä tunnista eteenpäin: Taas takaisin sisään. Vieläkin vahvoja visuaaleja, mutta pahin on jo ohi. Menin sänkyyn makamaan ja keskustelin ystävieni kanssa kokemuksestani. Ajattelin vieläkin, että jos aamulla on vielä tälläinen olo niin mielenterveys kokeisiin. Lopussa viimeinen paha säikähdys tuli kun tyttöystäväni kissa kasvoi eritäin suureksi ja rupesi kuplimaan. Näytti joltain pedolta, mutta kun silitin sitä niin se muuttui jälleen normaaliksi. Meteli kuului yhä, mutta sain sen peitettyä musiikilla. 7-8 tunnin kohdalla vielä lievää aaltoilua, mutta kaikki näkyi TODELLA sumuisena. 8:en tunnin jälkeen nukahdin enkä unista muista mitään.
En enää koskaan trippaile humalaisessa porukassa, saatika sitten jos on paljon ihmisiä. Suosittelen ettei muutkaan tee sitä. Kokemus oli erittäin mielenkiintoinen ja aioin kuitenkin lähi aikoina kokeilla uudestaan.
EDIT: en ollut syönyt n.18h ja söin hiukan kolmannen tunnin kohdalla. Näin muuten kaiken vaikka silmäni olisivat olleet kiinni. (paitsi ihmisiä)
Ensimmäinen tunti: Ei pahoinvointia todennäköisesti johtuen siitä, että olin siihen varautunut juomalla yhden kaljan, huikan viinaa, syömällä sitruunaa ja ottamalla teelusikallisen inkivääriä. Kannoin myös koko ajan mukanani ämpäriä josta tuli kumman turvallinen olo (?). Rupesi tulemaan jotenkin humaltunut olo ja hiukan pilvimäinen. Puhuin myös jonkin verran itsekseni ja aika katosi kokonaan. n.Klo.20 lieviä visuaaleja alkoi ilmaantua.
Toinen tunti: Naurattaa PALJON. Musiikki kuulostaa todella hyvältä eikä ajasta mitään tietoa, tuntuu että kello on kolme yöllä. Silmät kiinni näin kaiken mitä ajattelin, mikä oli todella hienoa ja jotenkin kaikki tuntui täydelliseltä. Lopussa kaikki rupeaa vihertämään ja puhe on hyvin epäselvää. Olin myös erittäin säikky vaikka en ollutkaan peloissani. Aika paljon visuaaleja, kuten aaltoilua ja materiaalin hengittämistä. Myös paljon kuuloharhoja.
Kolmas tunti: Halusinaatioita, todellisuuden lipsumista ja lievää itsestä irtautumista (?). Mikään ei näytä oikealta, tai ainakaan siltä miltä pitäisi näyttää. Lievä paniikki, jonka vielä pystyin sulkemaan pois.
Pakko päästä ulos, taloon tuli tuntemattomia erittäin humalaisia ihmisiä, jotka (muka) pitivät kovaa meteliä, jonka vain minä kuulin. Telkkarikin huusi täysillä vaikka volumet lähes minimissä.
En pysty kävelemään lähes ollenkaan koska maa aaltoilee lähes metrin korkeudelle ja lumi on lähes kirkkaan vihreää. Sade oli ihanin asia koko maailmassa ja se oli ainut asia mikä piti minut täysin tyytyväisenä tähän todellisuuteen, jonka koin. Sade tuntui ihanalta mutta ei kuitenkaan selventänyt oloani.
Neljäs ja viides tunti: PEAK. Sairasta. Takaisin sisään (Virhe!). Mikään ei ole totta!? Kyselin ihmisiltä että olenko oikeasti tässä? Oletko siinä siinä? Olinko ulkona? Missä minä olen? Paniikki... Tällä kertaa en enää päässyt siitä eroon edes tyttöystäväni avulla koska hänkin oli humalassa. Olin varma että ikuinen trippihän tästä tuli. Pelkkää hallusinaatiota. Mikään ei pysy paikallaan kaikki aaltoilee, kuplii tai jotain sinne päin. Menen sänkyyn hetkeksi ja sammutan valot, laitan myös musiikin soimaan ja korvalaput päälle, jotta en kuulisi sitä hirveää meteliä minkä kuulin. Silmät kun laitoin kinni, irtauduin itsestäni täydellisesti, mikä auttoi minua olemaan hiukan aikaa rauhallisesti, koska näin itseni makaamassa siinä sängyllä täysin kunnossa. Istuin myös samaan aikaan ikkunalaudalla ja liitelin ympäriinsä. Pystyin pikkuhiljaa rauhoittumaan ja lähdin uudestaan ystäväni kanssa ulos. Kävely tuotti vieläkin suuria ongelmia ja vihreä oli entistä kirkkaampi. Kuulin kaikki pienimmätkin äännähdykset ERITTÄIN kova äänisenä. Lisää kännisiä ihmisiä. Naurua, kauhua ja paniikkia. n.15 minuutin sisään rauhoitun jälleen kun katsoin kelloa ja ajattelin, että trippi kestää enää tunnin verran. Ymmärsin, että kellon avulla saan itseni rauhoittumaan aina kun paniikki meinaa iskeä.
Hallusinaatiot ja visuaalit jatkuvat vieläkin erittäin voimakkaina, mutta eivät aivan yhtä voimakkaina kuin aikaisemmin (eli n.1½ tuntia sitten)
Paniikki ei ole enää paha ja pystyn jo keskustelemaan ihmisten kanssa.
6:stä tunnista eteenpäin: Taas takaisin sisään. Vieläkin vahvoja visuaaleja, mutta pahin on jo ohi. Menin sänkyyn makamaan ja keskustelin ystävieni kanssa kokemuksestani. Ajattelin vieläkin, että jos aamulla on vielä tälläinen olo niin mielenterveys kokeisiin. Lopussa viimeinen paha säikähdys tuli kun tyttöystäväni kissa kasvoi eritäin suureksi ja rupesi kuplimaan. Näytti joltain pedolta, mutta kun silitin sitä niin se muuttui jälleen normaaliksi. Meteli kuului yhä, mutta sain sen peitettyä musiikilla. 7-8 tunnin kohdalla vielä lievää aaltoilua, mutta kaikki näkyi TODELLA sumuisena. 8:en tunnin jälkeen nukahdin enkä unista muista mitään.
En enää koskaan trippaile humalaisessa porukassa, saatika sitten jos on paljon ihmisiä. Suosittelen ettei muutkaan tee sitä. Kokemus oli erittäin mielenkiintoinen ja aioin kuitenkin lähi aikoina kokeilla uudestaan.
EDIT: en ollut syönyt n.18h ja söin hiukan kolmannen tunnin kohdalla. Näin muuten kaiken vaikka silmäni olisivat olleet kiinni. (paitsi ihmisiä)
Last edited by WhiteRabbit on Mon 05 Feb 2007, 11:43, edited 1 time in total.
Jos ei ole varaa särkänniemeen, niin sitten LSD:tä.
-
spasm
- OD
- Posts: 1510
- Joined: Tue 29 Aug 2006, 23:44
- Location: Rubycon
Re: Todellisuutta ei ole kiivetessä hawaian babywood rosea y
Set & Setting
Tuosta olisi voinut tulla hyvin avartava, mielenkiintoinen ja positiivinen kokemus oikeissa olosuhteissa. Vaikutti kuitenkin olevan melko kovaa menoa.
E: Typot ja turha lainaus pois.
E: Typot ja turha lainaus pois.
Kylmyys johtuu lämpötilasta.
-
vauhtihuora
- Psykonautti
- Posts: 102
- Joined: Thu 09 Mar 2006, 23:51
-
WhiteRabbit
- Karvakuono
- Posts: 48
- Joined: Mon 15 Jan 2007, 00:07
-
D.E.S
- Kameleontti
- Posts: 704
- Joined: Thu 26 Oct 2006, 01:06
-
WhiteRabbit
- Karvakuono
- Posts: 48
- Joined: Mon 15 Jan 2007, 00:07
-
Inovix
- Apteekki
- Posts: 417
- Joined: Sat 28 Oct 2006, 19:26
-
tRip
- Moderator
- Posts: 6170
- Joined: Thu 22 Sep 2005, 02:40
-
WhiteRabbit
- Karvakuono
- Posts: 48
- Joined: Mon 15 Jan 2007, 00:07
-
Jeshu
- OD
- Posts: 1939
- Joined: Thu 22 Sep 2005, 16:35
Jeh,
kyllä LSA:kin osaa olla todella visuaalinen... Tuo tunne, että ei tiedä onko unessa vai ei ja ylipäänsä kuka voi muuten todella olla hämmentävä - sellaista oli hapon kanssa vähän aika sitten. Ego lähtee pois... Ja myös muuten oli jossain vaiheessa hyvin vahva tunne siitä, että paikalla on joku ihminen joka ei oikeasti olekaan siellä huoneessa - se melkein pelotti. Sivupersoonia?
kyllä LSA:kin osaa olla todella visuaalinen... Tuo tunne, että ei tiedä onko unessa vai ei ja ylipäänsä kuka voi muuten todella olla hämmentävä - sellaista oli hapon kanssa vähän aika sitten. Ego lähtee pois... Ja myös muuten oli jossain vaiheessa hyvin vahva tunne siitä, että paikalla on joku ihminen joka ei oikeasti olekaan siellä huoneessa - se melkein pelotti. Sivupersoonia?
Tunnetta ei voi ostaa: sanotaan.
Vaan ei sanoillakaan saavuttaa.
Ei kukaan pakoon itseään pääse.
On minulla turvallinen olla.
Vaan ei sanoillakaan saavuttaa.
Ei kukaan pakoon itseään pääse.
On minulla turvallinen olla.
-
WhiteRabbit
- Karvakuono
- Posts: 48
- Joined: Mon 15 Jan 2007, 00:07
-
Jeshu
- OD
- Posts: 1939
- Joined: Thu 22 Sep 2005, 16:35
En mäkään, vaikka voinko olla varma... Nimeäisin sen Nuutiksi. Enkä juuri vainoharhainen muuten ollut, oli vaan sellainen vahva tunne jossain vaiheessa - saattoi johtua tilanteestakin joka vaihtui.WhiteRabbit wrote:En usko. Veikkaisin että johtuu vain tuosta vainoharhaisuudesta, tai siitä Egon poistumisesta...
Tieteen kuvalehdessä, viimeisimmässä, oli muuten juttua samasta aiheesta. Jollekin epileptikolle oltiin yritetty tehdä korjaavaa leikkausta ja kun tiettyä kohtaa aivoista painettiin, niin leikattava oli satavarma että hänen lähettyvillään on toinen henkilö joka myös puuttuu hänen tekemisiinsä.
Tunnetta ei voi ostaa: sanotaan.
Vaan ei sanoillakaan saavuttaa.
Ei kukaan pakoon itseään pääse.
On minulla turvallinen olla.
Vaan ei sanoillakaan saavuttaa.
Ei kukaan pakoon itseään pääse.
On minulla turvallinen olla.
-
WhiteRabbit
- Karvakuono
- Posts: 48
- Joined: Mon 15 Jan 2007, 00:07