Lopettaminen (ja vähentäminen)

[porter]

Miettinyt kun mulle tehdään operaatio kesäkuussa , niin olen kesäkuun ilman douppia ( pakollisia kipulääkkeitä en laske silloin doupiksi)..

[Kilgore]

Vietin tänä vuonna ensimmäistä kertaa elämässäni tipattoman tammikuun. Tämän seurauksena kaksi lasia viiniä sai mieleni laukkaamaan odottamattoman villisti: iloa, haikeutta, pää täynnä säkenöiviä assosiaatioita.

Tulipa todettua, että aika zykedeelistä kamaa tämä alkoholi. Löysin sen uudelleen tipattoman kautta.

[wRRa]

Sanoin raportoivani tänne miten lopettaminen on mennyt.

Mua vituttaa nykyään olla kuosisten ihmisten kanssa. Tuntuu et koko niiden sosiaalinen meininki on vaan siitä doupist puhumista ja sen vetämistä. Menin tänään mun poikaystän kans johonkin kaverin bileisiin ja kaikki on vaan vitun kuoseissa ja mietin et miks mä edes tulin tänne. Toi mun jäbäki vetänyt jo hyvän dissokuosin vaikka sen piti olla suht skarppina, nyt ei meinaa pysyä pystyssä.

Mä yritin istua pihalla jos saisi olla hetken rauhassa ja kerätä ajatuksiaan niin joku tuli siihen jauhaa miten ihanaa on olla madmoissa. Ei millään pahalla ketään kohtaan mutta tuli vaan tosi vahvasti sellainen olo että mä en kuulu tänne enkä mä halua olla näiden ihmisten seurassa. Lähdin kävelylle et saisin olla rauhassa.

Oon jo jonkun aikaa miettinyt piirien vaihtamista. Tavallaan nää ihmiset on ihan kivoja mut en vaan jaksa sitä et kaikki pyörii doupin ympärillä välillä. Ei kaikkien kanssa mut usein monien kanssa. En vaan jotenkin jaksa tätä enää. Ahdistaa.

Lopettamista ei kans oikein jeesaa ku joku on koko aika tarjoamassa jotain. Tekisi ehkä vaan mieli ottaa lomaa tästä kaikesta joksikin aikaa ja ehkä palata sit ku on saanu oikeasti itsensä kuntoon.

[Uke]

Totta.. niiin totta. Ne ketä tykkää ottaa enempi ni niiden kans ei meinaa oikeesti löytää muuta puheenaihetta ku dope. Vaikka yrittäis kääntää aihetta johonki täysi muuhu ni silti huumeet saadaan liitettyy siihen jotenki.
Siks musta on tervettä et omaa erillaisia kaveripiirejä oli sit kyse 2 tai 100 hengen kaveripiiristä, mut et on erilaisia ihmisiä kenen kanssa jutella erilaisia asioita - se on ihan vitun virkistävää IMHO.

[zerk]

Totta.. niiin totta. Ne ketä tykkää ottaa enempi ni niiden kans ei meinaa oikeesti löytää muuta puheenaihetta ku dope. Vaikka yrittäis kääntää aihetta johonki täysi muuhu ni silti huumeet saadaan liitettyy siihen jotenki.
Siks musta on tervettä et omaa erillaisia kaveripiirejä oli sit kyse 2 tai 100 hengen kaveripiiristä, mut et on erilaisia ihmisiä kenen kanssa jutella erilaisia asioita - se on ihan vitun virkistävää IMHO.

Tää on kyllä täysin totta. Summasit kyl aika täydellisesti mun ajatukset asiasta.

Se on aika kuluttavaa, jos kaveripiiri koostuu vain niistä, joiden elämä pyörii vain kaman ja siitä puhumisen ympärillä. Tekee todella hyvää, että on ihmisiä ympärillä joiden kanssa voi puhua jostain ihan muusta. Oon myös huomannut, että olen vähentänyt kontaktit sellaisten hc- nistien kanssa käytännössä nollaan. Siinä vaiheessa, kun tajuaa, että omat ambitiot on jossain muualla kuin kaman vetämisessä, se niiden maailma alkaa tuntua aika sairaalta.

Mulla on viimeaikoina pyörinyt taas mielessä aika paljon ajatus opioidien käytön lopettamisesta. Oon miettinyt vaihtoehtoisia kipulääkkeitä, mutta mexen ja ketkun lisäksi en oo löytänyt mitään järkeviä vaihtoehtoja. En varmasti olisi lopettamassa käyttöä kokonaan, opioidit tulee olemaan osa mun elämääni aina. Mutta toivoisin, että ne olisi mahdollisimman pieni osa. Viihdekäyttö mulla on jo vähentynyt todella rajusti ja pidän sitä vain positiivisena asiana.

Päihteidenkäyttöä en ole edes harkinnut lopettavani kokonaan, en vielä pitkään aikaan. Joskus tulevaisuudessa saatan tulla tilanteeseen, jossa totean etten saa päihteistä enää mitään irti. Mutta siihen asti aion nauttia niistä parhaani mukaan.

Mua vituttaa nykyään olla kuosisten ihmisten kanssa

Tiedän tuon tunteen. Sen jälkeen, kun mun piti lopettaa alkoholin käyttö, mua on alkanut vituttaa erityisen paljon humalaiset ihmiset, koska joudun olemaan hyvin usein se ainoa selvä ihminen porukassa. Selvällä tarkoitan siis sitä, etten ole humalassa. Saattaa mulla olla se pieni teekuosi päällä tai jotain muuta päihdettä elimistössä mutta se ei juuri vaikuta asiaan, ainakaan positiivisella tavalla. Varsinkin psykedeeleissä koen humalaiset erityisen epämiellyttäviksi ja uhkaaviksi. Oli aika suuri shokki huomata, miten epämiellyttäviksi koin humalaiset, kun en enää ollutkaan yksi niistä. Samalla aukes silmät, että voi vittu oonpa itekin ollut aika idiootin oloinen.

Mut onnee wrra sulle tuon päihteettömyyden kanssa!

[wRRa]

Kiitos. Tosi ihanaa että ootte niin kannustavia! Välillä oikeasti tuntuu aika vaikealta tää päätös olla ilman...

Kyllähän mulle meinattiin eilenkin ketkua yms. tuputtaa, ja täytyy myöntää et kyl mä harkitsin. Mut en sit kuitenkaan vetänyt.

Mä totuin ite kännisiin ihmisiin ku olin baarissa duunissa ja tuun nykyään yllättävän hyvin niiden kanssa juttuun vaikka oisinki ite selvinpäin. Kyl mä oon aina kuosistenkin kanssa tullut juttuun, mutta jotenki nyt ku on lopettamassa ja ei kuitenkaan oo vielä kovin kauaa ollu selvinpäin, ni ei sitä jaksa. Luulen että sit ku oon esim. puol vuotta onnistunu olee selvänä ni on jo sen verran varmemmilla vesillä et on helpompi olla sit kuosistenki kans...

Kännisissä on kuitenkin usein se ero, että ne puhuu vähän muustaki ku viinasta. Douppipäiden bileilta on oikeesti sitä et ne puhuu vaan siitä vitun doupista, ei mistään muusta. Eilisen illan aikana n. 90% kaikesta puheesta liitty jotenki huumeisiin. Loput oli luokkaa "vähä hyvää musaa!" "mulla on nälkä"....

Tavallaa sitä kelailee kans et miks mä en vetäis sit ku kerran tuntuu nii nihkeelt olla selvinpäi tollasis tilanteis. Mut tiedostan kuitenki myös, et nää haittavaikutukset on kokonaiskuvan kannalta paljon pienemmät ku ne, mitä mul tulee ku vedän sitä douppii. Eli vaikka välillä ahistaa ja vituttaa niin on mulla silti ehkä paremmin menny ku ennen.

Oon huomannu olevani vähän tasasempi ja leppyväni vähän nopeammin.

[peijjoona]

Sul vissiin aika paljon harrastuksia yms aktiviteetteja mitkä täyttää nyt sun vapaa-ajan? Omal kohdal nään tos lopettamises ja vähentämisessä sen ongelman, että elämä vaan tuntuu tääl takapajulas hyvin sisällöttömältä. Mutta itsestähän se tietty kai on kii, et mistä sitä sisältöö elämäänsä löytää!

[Touchet]

Mua on myös alkanut jonkin verran vituttamaan se, miten paljon erinäisistä psykoaktiivisista aineista tulee jutustelua. Mun kaverit ei ole päihderiippuvaisia (muutamaa poikkeusta lukuunottamatta), mutta useimmat kyllä on hyvin kiinnostuneita aineiden vaikutuksista ja tykkää myös ottaa niitä silloin tällöin. Mä olen useimmiten se, joka kiskoo eniten. Mä myös olen ihan hillitön huumenörtti, joten suhtaudun intohimoisesti päihde- ja lääkeaineita koskevaan nippelitietouteen sekä anekdootteihin. Mut jotenkin se on alkanut häiritsemään, kun aniharvoin tapaa jengiä ilman, että jossain vaiheessa puheenaiheet ohjautuu psykoaktiivisia aineksia koskevaksi.

Olen tietysti jossain määrin itse syypää tähän: Tykkään esim. mainita juuri pizzalla mahansa täyttäneille tyypeille, jotka hymyilee euforisena, että mitä opioidipeptidejä pizzassa on runsaasti. Tai haluan huomauttaa päivää paistatteleville auringonpalvojille, että UV-säteily muuntaa ihmisen iholla esiintyvän urokaanihapon sellaiseen muotoon, mikä stimuloi 5-HT2A-reseptoreja (kuten psykedeelit). Tai kerron kahvia ja tupakkaa kiskovalle duunarille, että kahvi ja tupakka sisältää harmala-alkaloideja, joita on myös ayahuascassa. Mineraalivettä litkivälle lenkkeilijälle kerron, että veden sisältämä litiumi vaikuttaa kalsiumkanavan toimintaan ja on siten yks toimivimmista mielialalääkkeistä - ja lisään vielä, että juokseminen vapauttaa runsaasti endokannabinoideja, jonka vuoksi tyyppi on ihan pilvessä, vaikka ei aluksi sitä itse havaitsekkaan. Jos mutsini laittaa paellaa, niin kerron, että siihen käytettävä sahrami on huomattavan psykoaktiivista monella eri tavalla, kuten itseasiassa useimmat muutkin mausteet.

No, vittuku kaikki on kokoajan ihan kuoseissa ja olen ottanut tehtäväkseni mainita, että miten kuoseissa ne onkaan. Toisinaan leikin, että me ollaan kaikki selvinpäin, mutta huomaan jo pian pohtivani syitä sille, että mistä keskustelukumppanini äkillinen mielialanvaihdos johtuu. Ai, se söikin just banaanin ja sen sisältämä serotoniini ajautui just substraatiksi maksaan, kohta varmaan ne epikatekiinitkin on aivoissa stimuloimassa kannabinoidireseptoreja.

[C0H0]

Ma yleensa lopetan aina valilla, et pidan kuukauden tai parin tauon kaikesta, myos nikotiinista, mut sit valilla kaytan sen kuukauden useita kertoja viikossa taas. Sellaista vaihtelevaa elamantapaa kai. Alkoholin ainoastaan tekis tosiaan mieli lopettaa, mutta niin helposti lipsahtaa sen yhden kaljan jalkeen juomaan kaiken mita on. Muutenkin eniten haittaa aiheuttanut elamassani just kuningas alkoholi.

Mua on myös alkanut jonkin verran vituttamaan se, miten paljon erinäisistä psykoaktiivisista aineista tulee jutustelua. Mun kaverit ei ole päihderiippuvaisia (muutamaa poikkeusta lukuunottamatta), mutta useimmat kyllä on hyvin kiinnostuneita aineiden vaikutuksista ja tykkää myös ottaa niitä silloin tällöin. Mä olen useimmiten se, joka kiskoo eniten. Mä myös olen ihan hillitön huumenörtti, joten suhtaudun intohimoisesti päihde- ja lääkeaineita koskevaan nippelitietouteen sekä anekdootteihin. Mut jotenkin se on alkanut häiritsemään, kun aniharvoin tapaa jengiä ilman, että jossain vaiheessa puheenaiheet ohjautuu psykoaktiivisia aineksia koskevaksi.

Olen tietysti jossain määrin itse syypää tähän: Tykkään esim. mainita juuri pizzalla mahansa täyttäneille tyypeille, jotka hymyilee euforisena, että mitä opioidipeptidejä pizzassa on runsaasti. Tai haluan huomauttaa päivää paistatteleville auringonpalvojille, että UV-säteily muuntaa ihmisen iholla esiintyvän urokaanihapon sellaiseen muotoon, mikä stimuloi 5-HT2A-reseptoreja (kuten psykedeelit). Tai kerron kahvia ja tupakkaa kiskovalle duunarille, että kahvi ja tupakka sisältää harmala-alkaloideja, joita on myös ayahuascassa. Mineraalivettä litkivälle lenkkeilijälle kerron, että veden sisältämä litiumi vaikuttaa kalsiumkanavan toimintaan ja on siten yks toimivimmista mielialalääkkeistä - ja lisään vielä, että juokseminen vapauttaa runsaasti endokannabinoideja, jonka vuoksi tyyppi on ihan pilvessä, vaikka ei aluksi sitä itse havaitsekkaan. Jos mutsini laittaa paellaa, niin kerron, että siihen käytettävä sahrami on huomattavan psykoaktiivista monella eri tavalla, kuten itseasiassa useimmat muutkin mausteet.

No, vittuku kaikki on kokoajan ihan kuoseissa ja olen ottanut tehtäväkseni mainita, että miten kuoseissa ne onkaan. Toisinaan leikin, että me ollaan kaikki selvinpäin, mutta huomaan jo pian pohtivani syitä sille, että mistä keskustelukumppanini äkillinen mielialanvaihdos johtuu. Ai, se söikin just banaanin ja sen sisältämä serotoniini ajautui just substraatiksi maksaan, kohta varmaan ne epikatekiinitkin on aivoissa stimuloimassa kannabinoidireseptoreja.

Hehe tykkaan harrastaa samaa, mutten noin intellektuellisti enka ole noin syvallisesti opiskellut aihetta.

Itse kyllastyin jo aikoja sitten paihteista puhumiseen, harvemmin kayn missaan paihdefoorumilla nykyaan. Jos joku ottaa puheenaiheeks vaikka kannabiksen laillistamisen, niin sanon vaan toki se pitaa laillistaa, mutten jaksa siita sen enempaa jatkaa. Ei mua kiinnosta puhua enaa paihteiden kaytosta, omasta kaytosta tai muiden kaytosta. Psyvaultissa tulee vierailtua koska taalla on mukavaa porukkaa ja hyva meininki useinmiten, mut jotain bluelightia tai plinkkia ei oo kylla enaa pitkaan tullut seurattua, sellaset paikat lahinna arsyttaa.

[CaptainZ]

Mä huomasin kans, kun aloin lopetella aktiivikäyttöä, että ei mun piireissä tosiaankaan puhuta muusta ku huumeista. Kun kuosailin jatkuvasti, olin pitänyt huumeita vain harmittomana harrastuksena ja ajatellut, että se on sivujuonne mun elämässä ja mun jengin välisessä ystävyydessä. Paskat.

Piti asettautua ulkopuoliseen näkökulmaan ennen kuin tajus, että kaikki mun kaveripiirin toiminta on huumehakuista. Aina ollaan jossain aineissa tai yritetään hankkia aineita. Ja 95% puheenaiheista liittyi huumeisiin ja jos hetkellisesti ei liittynyt niin siihen se keskustelu meni siihen. Ja aina piti arvioida muuta jengiä sillä perusteella, mitä ne on käyttäny ja kuinka pitkään ja kuinka paljon ja miten hyviä ne on säätään aineita ja miten hyvää kamaa ne saa ja mihin hintaan ja mitä huumejengii kukakin tuntee. Mitä enemmän oli huumestatusta ja -kokemusta ja -uskottavuutta, sitä enemmän sai kunnioitusta ihmisenä. Se alkoi tuntua naurettavalta, teennäiseltä ja säälittävältä.

Oisin halunnu puhuu jostain muusta ja tehdä jotain muuta, mutta ei niitten kanssa vaan voinut. Sitten menin duuniin ja opiskelemaan, muutin muualle ja tapasin paljon uusia ihmisiä, joilla ei ollut huumetaustoja. Ei ollut helppoa aluksi sekään. En kerta kaikkiaan tiennyt, mistä niitten kanssa pitäis puhua ja mitä niitten kanssa vois tehä. Huumeet olivat määrittäneet niin vahvasti mun viime vuosiani, että olin pitkään pihalla muitten kuin kuosaajien arjesta. Koin kuosaajat ja ei-kuosaajat kuin eri kansoina, joiden välissä on muuri ja yhteinen kieli puuttuu.

Ehkä mä salaa vähän katoin alaspäin huumeidenvastaisia ja sillä saralla kokemattomia ihmisiä, kun olin muka ite nähny elämää enemmän ja eläny muka rohkeemmin ja täysillä. Ne olivat väärässä ja elivät kuplassa, huumevalistajien aivopesun uhriparat.

Mutta niin vaan sitä oppi tulemaan toimeen ihmisten kanssa, kun alkoi olla muutakin elämää josta puhua ja jota elää. Nykyään mulla on aika vähän tuttuja, joiden kanssa vois edes puhua huumeista, koska esim. puolisollani ei ole sellaista kokemusta ja kiinnostusta. Siks kai viihdyn Vaultissa. Kyllä sitäkin seuraa kaipaa, kun sitäkin kokemusta ja kiinnostusta on.

[CaptainZ]

Sit kun mun "aktiiviuran" oli kulunut jo pari vuotta, opiskelin ja tein töitä, asuin uudella paikkakunnalla ja oli uusia ystäviä, niin muistan siltä ajalta yhen tapauksen. Yks vanha, edelleen aktiivisesti kuosaava kaveri tuli viikonlopuks mun luo ja toi piriä mukanaan. Oli jotenkin piinallista puhua sen kanssa. Keskustelu oli tätä linjaa:

Mä: Ootko lukenu sen ja sen kirjan? Aivan loistavasti kirjotettu, ja sellanen jännite ettei malta laskee kirjaa käsistään...
Hän: Kuulostaa siltä kirjailija on saleen vetäny happoo tai jotain, sit kyllä mielikuvitus laukkaa, heh heh.

Mä: Mä voisin tulla kesällä käymään, vois kivana päivänä käydä sillä yhellä biitsillä. Uitais ja chillailtais auringonlaskuun asti, ja se auringonlasku on siellä joskus tosi hieno...
Hän: Joo, varsinkin nipsuissa! Kyl sinne nipsui pitää muutama ottaa...

Mä: Ooks kuullu sen ja sen biisin?
Hän: Joo. Mutta ooks kuullu sen paukuissas? Se nousee jotenkin kolmanteen potenssiin kun kuuntelet sen paukuissa...

Tietteks (vai ootteks) tätä jengii? Joittenkin päässä kaikki kytkeytyy jollain tavalla huumeisiin ja huumeet tekee kaikesta niin paljon parempaa. Tämmöset tyypit motivoi kummasti pitämään oma käyttö vähäisenä.

[Dexma]

Kännisissä on kuitenkin usein se ero, että ne puhuu vähän muustaki ku viinasta. Douppipäiden bileilta on oikeesti sitä et ne puhuu vaan siitä vitun doupista, ei mistään muusta. Eilisen illan aikana n. 90% kaikesta puheesta liitty jotenki huumeisiin. Loput oli luokkaa "vähä hyvää musaa!" "mulla on nälkä"....

Joo. Tää on mun mielestä aika siistiä kännipäissä. Vaik, ite tykkään välillä ihan hitosti olla pelkästään kuosissa, pelkästään kuosisten ihmisten kaa, ja pelkästään kuosin takia. Niin yksi siisteimpiä iltoja tos yksi päivä itellä oli, kun kävin bändi kaverin kanssa kuuntelemassa jazzia, vetämässä lompakon vahingos tyhjäksi höpöttämällä muustakin kuin päihteistä.

Musta on tosi kivaa viettää niiden kanssa aikaani ja höpöttää päihteistä jotka tietää niistä ja keksii niistä keskusteltavaa enemmänkin, kuin "vittuuuu mä oon kuosis" (vaik itekkin teen tota ihan liikaa). Välillä vähän menee sillai hiljaiseksi ja etäännyttäväksi niiden ihmisten jutut jotka on sillai, mä otin "tossa ekan kerran happoa ja tieks NE VISUAALIT OLI JOTAIN MITÄ MÄ EN OO ENNEN NÄHNYT ja SE ON NIIN SIISTIÄ, HITTO RAKASTUIN HITOSTI TÄHÄN JA TÄHÄN DEELIIN oon kyllä kahta deeliä vain ottanut ja ööjöjljö... Sillai. Hei. Toi sun elämäs kuosi tai jännein juttu hetkeen?... Se on mun aamupala tai oli jossain vaiheessa, mustakin toi on ollut kyl siistiä, mut. Oikeasti. Ihan oikeasti.... Keskusteltaisko jostain muusta? Tai. Doupista puhminen on kivaa, doupista hehkuttaminen on kivaa, doupeissa olo on kivaa, douppaaminen on kivaa, douppejen kanssa on kiva puuhastella, mut. Jotenkin etäännyttää välillätosipaljon sellainen tietty meno. Sit kun kuoseista olosta tulee arkipäivää se on arkipäivää eikä se oo enään iso juttu. Sen jälkeen itellä on alkanut se vaihe, että miettii minkä kanssa on kivointa viettää arkeensa. Kyl mulle deelin kiskonta on jännää, mut silti ei ihan niin jännää enään ole kuin ennen.

Esim.
Oon pistänyt merkille nykyään sellaisen ilmiön ittessäni, että nykyään, kun douppeja on saatavilla enemmän, että mitä huumeita ostan rahoillani. Sit miettii.. Ostaisko jotain kallista ja jotain jännää, vai tyytyiskö perustarpeisiin, siihen, että on squutsit joka päivä pikkaisen ja puuhastelee muiden asioiden parissa. Nykyään ostaa monesti ne perustarpeet. Toisaalta mieluusti vaihtaisin pikkuhiljaa siihen, ettei ole pikkaisen squutsit joka päivä vain ottaa viikonloppuisin vaik koksuu naamariin ja siitä nauttii... (tai no koksun jokapäiväinen käyttö kuulostais ihan houkuttavalta ja kivan arkiselta puuhalta mhmm...). Viimeisinä kuukausina monista harvinaisista herkuista on tullut ei niin harvinaisia herkkuja ja sen jälkeen niistä on lähtenyt se herkun maku. Esim joskus happo oli kingi ja herkku, mut nykyään se on kingi sen ominaisuuksien takia, ei sen takia, että sitä ois harvoin käsissä ja ois kyllästynyt muihin.

Ite oon kyl digannut hitosti, että nykyään ei tartte sillai hengailla douppiporukan kanssa enään niin paljoo vain pitääkseen kontakteja yllä, voi oikeasti miettiä vain ketkä on mielenkiintoisia ja kivaa seuraa. Huomannut jännästi, viihtyvänsä enemmän nykyään sellaisten ihmisten kanssa joidenka kanssa jakaa harrastuksia ja kiinnostuksen kohteita.

Jotenkin tosi hankalaa vain lähestyä ööö normaalia väestöö välillä, kun viimeiset vuodet on ollut aika tynnyrissä elämää. Oikeastaan en oo tehnyt muutakuin vetänyt sikana huumeita, tavannut ihmisiä, ostanut huumeita myynyt huumeita, vähän vielä vetänyt huumeita ja kotona soittanut kitaraa monta tuntia päivässä. Tosi tosi vähän tullut tehtyä, mitään muuta ööö puuhaa. Hankala puhua ihmisten kanssa kirjallisuudesta, elokuvista, sarjoista, tieteistä tai muusta kiintoisasta, kun tässä viimeiseen pariin vuoteen ei oo kattonut tyyliin muutakuin 5 uutta leffaa pari filosofian kirjaa ja vähän lukenut tieteellisiä juttuja päihteistä... No osaan mä kitaran soitosta puhua... Mut Haastavaa. Toisaalta tosi siistiä on kyllä lähteä ehkä pikkuhiljaa taas omasta tynnyristä ulos jos ehtis ton soitto harrastuksen takaa ja pienen kuosaamisen .

On mulla hauskaa edelleen ja aina on ollut, pikkuhiljaa vain alkanut diggaileen muistakin jutuista taas...

[CaptainZ]

Mä myös olen ihan hillitön huumenörtti, joten suhtaudun intohimoisesti päihde- ja lääkeaineita koskevaan nippelitietouteen sekä anekdootteihin. Mut jotenkin se on alkanut häiritsemään, kun aniharvoin tapaa jengiä ilman, että jossain vaiheessa puheenaiheet ohjautuu psykoaktiivisia aineksia koskevaksi.

Olen tietysti jossain määrin itse syypää tähän: Tykkään esim. mainita juuri pizzalla mahansa täyttäneille tyypeille, jotka hymyilee euforisena, että mitä opioidipeptidejä pizzassa on runsaasti. Tai haluan huomauttaa päivää paistatteleville auringonpalvojille, että UV-säteily muuntaa ihmisen iholla esiintyvän urokaanihapon sellaiseen muotoon, mikä stimuloi 5-HT2A-reseptoreja (kuten psykedeelit). Tai kerron kahvia ja tupakkaa kiskovalle duunarille, että kahvi ja tupakka sisältää harmala-alkaloideja, joita on myös ayahuascassa. Mineraalivettä litkivälle lenkkeilijälle kerron, että veden sisältämä litiumi vaikuttaa kalsiumkanavan toimintaan ja on siten yks toimivimmista mielialalääkkeistä - ja lisään vielä, että juokseminen vapauttaa runsaasti endokannabinoideja, jonka vuoksi tyyppi on ihan pilvessä, vaikka ei aluksi sitä itse havaitsekkaan. Jos mutsini laittaa paellaa, niin kerron, että siihen käytettävä sahrami on huomattavan psykoaktiivista monella eri tavalla, kuten itseasiassa useimmat muutkin mausteet.

No, vittuku kaikki on kokoajan ihan kuoseissa ja olen ottanut tehtäväkseni mainita, että miten kuoseissa ne onkaan. Toisinaan leikin, että me ollaan kaikki selvinpäin, mutta huomaan jo pian pohtivani syitä sille, että mistä keskustelukumppanini äkillinen mielialanvaihdos johtuu. Ai, se söikin just banaanin ja sen sisältämä serotoniini ajautui just substraatiksi maksaan, kohta varmaan ne epikatekiinitkin on aivoissa stimuloimassa kannabinoidireseptoreja.

Vilpitön respect! Miten sun kaveriks pääsee? Missä voin täyttää hakemuksen?

[powergrower]

Olen aina sanonut tämän, ja tulen aina sen toistamaan kun luen tämän kaltaisia topicceja: Päihteet eivät ole elämän pääruoka, vaan suola. Jos elämässä ei ole mitään muuta sisältöä kuin päihteet, on se verrattavissa siihen, että ruuan loppuessa ottaisi suolapussin käteen ja alkaisi "nauttimaan". Suola on erinomainen mauste (erityten kuorittu merisuola!) mutta ei se pääruuasta käy.

Liika mitä tahansa on liikaa. Tämä koskee myös kaikenparantavia yleislääkkeitä kuten hatsia.

Itse olen onnistunut pitämään douppien kiskomisen aina suurinpiirtein rajoissa. Ongelmat ja oikeasti pahat olot ovat aina seuranneet laillisista päihteistä ja/tai lääkkeistä mitä minulle on määrätty. Alkoholi, Tupakka, Citaloprami, Venlafaksiini muutama mainitakseni.

[wRRa]

Päihteet eivät ole elämän pääruoka, vaan suola.

Tän oon sun suusta ennenkin kuullut ja ihan asiaa on. Mutta mistä löytäis jengiä jotka osais käyttää sitä suolaa kohtuudella niin että safkasta tulee hyvää?

[Azee]

Juomista mun pitäis vähentää. Määrät ja taajuus liian suuria. Heikottaa ja pahattaa kaiken aikaa, eikä siitä saa enää mitään hyvää. Ei ole hauska juoda, ei nauti. Sitä vaan juo juomisen takia. Baarissa ei ole hauska olla, kotona ei ole kiva juoda kalsarikänää. Ehkei viina ole mulle.
Huumeiden kanssa ei ole mitään ongelmaa. Vielä.

edittiä.

Joskus kyllä tuntuu että oonkohan mä oikeesti tarpeeksi psykonautti tälle foorumille...

[wRRa]

Ei kai täällä tarvii mikään kamanvedon mm-mestari olla että sais kirjotella. Ihan vaan jo erinäisistä substansseista kiinnostuneet ovat tervetulleita, vaikkei kokemuksiakaan löytyisi? Jos on ehkä jotain muuta annettavaa foorumille.

Haha, aiemmin kirjotin noista bileistä joista lähdin vähän ahistuneena pois Totesin sitten tyypeille jotka nää bileet järkkäs, että kiitos kutsusta, mutta musta tuntuu että tää ei ehkä oo paras ympäristö lopettamista yrittävälle, joten en viitti tulla enää uusiks ainakaan ennen ku saan oman pään kuntoon, etten sit mököttämisellä pilaa kenenkään muun iltaa. Painotin myös et kyse on siitä että MULLA on ollut päihdeongelma, ja että MÄ ahdistun ja MÄ yritän lopettaa ja siksi tuntuu vaikealta olla kuosisten ihmisten kanssa.

Kaverit (tai tässä vaihees varmaa entiset kaverit ) suuttu tästä ihan hitosti. Kuulemma väitän niitä päihdeongelmaisiksi ja vaadin niitä lopettamaan ja tuomitsen ne jne. Olin ihan että mitä ihmettä, en oo koskaan sanonu mitään tollasta DD "Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa" sitä sanotaan, tais sitten olla jotain omia henkilökohtasia ajatuksia omasta käytöstä ehkäpä ongelmallisena kun moisesta otti nokkiinsa?

Taisin kans sanoa sit jotain että kaipaan ehkä nyt ympärilleni semmosia ihmisiä joiden elämässä kuosi ei oo niin keskeinen asia. Ehkä tää oli sit loukkaavaa kun heti perään alko vaahtoaminen "ON MEILLÄ ELÄMÄSSÄ MUUTAKIN KUN PÄIHTEET!! TOI ON TOSI LOUKKAAVAA!!"

Noh, nyt meni sitten välit noihin. Eipä se toisaalta haittaa, ne on musta jo muutenkin puhuneet selän takana paskaa niin en varmaa tarvii semmosia "kavereita" jotka tollasta tekee muutenkaa

[King Ink]

Joo, onnea wRRa lopettamiseen. Eikä kuulosta yhtään sellaselta meiningiltä, missä olis kiva olla mukana. Jos päihteidenkäyttö on ihmiselle noin herkkä asia, niin se varmaan kertoo siitä minkä ympärillä elämä pyörii?

Oon itse ollut välillä 1-2 kuukautta ilman kevyttä humalatilaa kovempia päihdekokemuksia, tekee ihan hyvää päälle olla 'selvinpäin' pitkiä aikoja. Ja vähän unohtaa miten hyvältä päihtymystilat tuntuu, niin sitten on kiva palata niiden pariin.

Joskus lopetin dekstrometorfaanin suhtkoht. säännöllisen käytön, koska tuli semmonen olo, että sitä vaan vetää koska siihen on tottunut. Ja sitä hetkeä vain odotti ja odotti, ja siitä sitten seuraavaa ja seuraavaa. Olinkin ainakin puoli vuotta kokonaan ottamatta dexmiä, ja oon siitä parin vuoden aikana pikkuhiljaa palannut sen pariin. Varoen kuitenkin, ettei käyttö palaisi taas säännölliseksi. Ei ollut siis varsinaista ongelmaa, mutta huomasin että semmoinen oli tuloillaan ja lopetin.

Eipä ole ollut mitään halua lopettaa kamankiskomista kokonaan, koen sen kuitenkin niin hyvällä tavalla elämääni vaikuttavana asiana. Mut sillointällöin on hyvä pitää taukoa ja muistuttaa taas itselleen, miten paljon kaikkee muutakin on elämässä. Eikä mun käyttömäärät ole koskaan olleetkaan lähelläkään ongelmakäyttöä, vaan mietin asioita ihan ''terveen satunnaisen viihdekäyttäjän'' vinkkelistä.

Onnee kaikille muillekin lopettajille ja vähentäjille viel.

[peijjoona]

Päällikkö vastaus King inkiltä. Itellä nyt menossa tollanen jakso, että aattelin nyt olla tovin ilman mitään muuta kuin satunnaisia iltabissejä hyvässä seurassa. Ainakin hatsista on mennyt maku ihan kokonaan ja siitä ei pysty enää nauttimaan, ajattelin siitä pitää suuremman tauon, kun se on tässä viimeisen vuoden ollu päivittäisessä käytössä.

[tRip]

wRRa.. Jep, noinhan se on.
Se mikä toisissa herättää ärtymystä, on myös itsessä.
Jos ihminen on omassa itsessään, ei ole tarvetta selitellä itseään.

Mullakin on kavereita monenlaisia.. Aika määrätietoisen valinnan joutunut tekemään, missä menee raja, keitä en vain elämässäni tällähetkellä jaksa tai halua nähdä. Ihan vain oman itseni takia.

Niidenkin kanssa pyrkinyt selventämään tilannetta, jotka kavereina ovat mainioita, muttei heidän seura vain tee hyvää just nyt.

Alkanut tuntua elämä enemmän omalta, kun päässyt jyvälle elämänhallinnasta.
Putsinut kotini nistikarmasta.. Nyt siel alkaa olla hyvä zen, ja viihdynkin siellä.

Viimeaikoina käyttänyt douppia tietoisesti edesauttamaan pyrkimyksiäni terveempiin elämäntapoihin.. tuntuu etten niistä muuta irti enää edes oikeen saa.. paitsi ganja on kyl se tha master of karstafar, vaihde vapaalle.

[Dexma]

Taisin kans sanoa sit jotain että kaipaan ehkä nyt ympärilleni semmosia ihmisiä joiden elämässä kuosi ei oo niin keskeinen asia. Ehkä tää oli sit loukkaavaa kun heti perään alko vaahtoaminen "ON MEILLÄ ELÄMÄSSÄ MUUTAKIN KUN PÄIHTEET!! TOI ON TOSI LOUKKAAVAA!!"

Joskus itellä käynyt myös sillaikin, että vaikka tietää, että joillain on muutakin elämässä kuin päihteet niin, ne ihmiset silti vain puhuu päihteistä ja jotenkin niiden öööö "ulospäin suuntautuminen" on päihdekeskeistä. Esim tyyliin saatan olla bändireeneissä jossa meillä pitäis olla aika yksi iso yhteinen tekijä niin kaikki vain höpöttää jostain kuinka siistiä oli viikonloppuna, kun osti geesin pajaa ja oli niin siistiä kattoo jotain leffoja ja mussuttaa ruokaa...

hmm. Itellä taas tää subun pidätteleminen jumittaa. Jotenkin tosi luontaisaa on haluta kuosata sillä kaikista eniten tällä hetkellä, sen saanti on myös niin helppoa, että helposti ottaa ns välipäiviä lopetuksesta. En valita kyllä ihan jees, hassu vain huomata ööö lepsuilua omien tavotteidensa kanssa. Mitä sitten tässä taas tavoittelee ees?

Hankalinta jotenkin nyt, kun fiilistelee tulevaisuutta niin äkkiä eniten tykkäis käyttää päihteinä stimuja ja oppareita. Sosiaalisiin tilanteisiin ja työtahdin buustaamiseen, sit ehkä jotain pieniä äsidi doseja vain muutenvain päivien paranteluun ja jonkinlaisen erikoisuuden tekemiseen, mut jotenkin tuntuu siltä, että pitäis olla se subu mukana, että ees niistä muista sais jotain irti. Sit tottunut samalla tälläiseen päivittäiseen kuosaamiseen. No. Pitäis tehä muuta vain kait.

Miettinyt viimeaikoina jos pitäis tyyliin vaultti tauon ihan oikeasti. Oikein pakottais ittensä siihen, ettei avaa vaulttia vaan ensinnäkin pyrkis sosiaaliset tarpeet käyttään siihen, että näkis vaik vaultissa olevia ihmisiä. Tai ei jumittais tässä aina välillä (vaikkei siinä oo mitään pahaa) vaan puuhastelis senkin ajan jotain muuta pientä... Mut en mä nyt jaksa noin inspiratiivinen olla... ainakaan nyt

[wRRa]

Musta tuntuu tosi oudolta ku oon nyt reilu 2kk ollut selvinpäin...

Tajusin, etten oo ollut näin pitkää jaksoa elämässäni oikeasti selvinpäin (=myös dokaamatta, doupitta joskus tullukin oltua) yli 10 vuoteen. Ja vaikka Touchet voisikin tähän kommentoida että onhan kaikki enemmän tai vähemmän psykoaktiivista, niin jos nyt kuitenkin puhutaan selväpäisyydestä päihteettömyytenä ja päihteinä pidetään sellasia voimakkaasti psykoaktiivisia aineita jotka yleisen mielipiteen mukaan lukeutuu päihteisiin, koska muuten toi koko sana menettää merkityksensä.

On outoa, kun tuntuu ettei oikein tunne itseään. Kuka tää tyyppi oikeen on? Jos mun mieliala heittelee, mä en oo ihan varma johtuuko se siitä että oon lopettanu doupit vähä aikaa sit enkä oo vielä tasapainossa vai johtuuko se siitä että mä vaan yksinkertasesti oon niin ailahtelevainen tyyppi. Yritän muistella, ailahtelinks mä näin paljon ennen ku aloin kiskoo päihteit, enkä oo ihan varma, ku en vaa muista.

Outoa tutustua itseensä uudestaan.

Lopetin röökinpolton viikko sit. Olo tuntuu tosi selkeästi paljon paremmalta nyt.

[Touchet]

Ja vaikka Touchet voisikin tähän kommentoida että onhan kaikki enemmän tai vähemmän psykoaktiivista, niin jos nyt kuitenkin puhutaan selväpäisyydestä päihteettömyytenä ja päihteinä pidetään sellasia voimakkaasti psykoaktiivisia aineita jotka yleisen mielipiteen mukaan lukeutuu päihteisiin, koska muuten toi koko sana menettää merkityksensä.

Päihteettömyyden määritelmän suostun allekirjoittamaan. Selväpäisyys vaikuttaa musta yhäkin biasoituneelta brassailulta.

On outoa, kun tuntuu ettei oikein tunne itseään. Kuka tää tyyppi oikeen on? Jos mun mieliala heittelee, mä en oo ihan varma johtuuko se siitä että oon lopettanu doupit vähä aikaa sit enkä oo vielä tasapainossa vai johtuuko se siitä että mä vaan yksinkertasesti oon niin ailahtelevainen tyyppi. Yritän muistella, ailahtelinks mä näin paljon ennen ku aloin kiskoo päihteit, enkä oo ihan varma, ku en vaa muista.

Todella siistiä huomata, että sun introspektiiviset kyvyt on selkeesti kasvussa.

Kuosipaastoja pidettyäni ja ne päätettyäni olen tullut huomanneeksi, että kaikki kuosit (niiden neuraalisten vaikutusten erilaisuudesta huolimatta) moduloi default mode networkia pois uriltaan ja antaa siten hyvää näkökulmaa siihen mitä kuvittelee normaaliksi mielentilakseen. Samaten se, kun ei aja aivoihinsa mitään substraattia, voi parhaimmissa tapauksissa olla kaikkein flipauttavinta.

[wRRa]

Päihteettömyyden määritelmän suostun allekirjoittamaan. Selväpäisyys vaikuttaa musta yhäkin biasoituneelta brassailulta.

Hyvä pointti.

--kaikki kuosit (niiden neuraalisten vaikutusten erilaisuudesta huolimatta) moduloi default mode networkia pois uriltaan ja antaa siten hyvää näkökulmaa siihen mitä kuvittelee normaaliksi mielentilakseen. Samaten se, kun ei aja aivoihinsa mitään substraattia, voi parhaimmissa tapauksissa olla kaikkein flipauttavinta.

Mielenkiintoista tämäkin. Mä aattelin tässä hissukseen alotella taas päivittäisen meditaation ja tutustua tähän "uuteen" itseeni.

[fiske]

Tämä ei ole ehkä aivan niinkään aiheeseen liittyvää, mutta jotakin kelailua kumminkin...

Ajattelisin näin, että kun lopettaa käytön niin ensimmäistä kertaa pysähdyt miettimään asioita kunnolla, kuten itseäsi. Mitä oikeasti haluaisit tehdä, mistä asioista oikeasti nautit? Kun itse päivittäin polttelin, leikin pirillä, bentsoilla ja viinalla... minusta tuli tietenkin aivan joku muu, ajan mittaan persoona muuttui. Päihteet luovat keinotekoisen todellisuuden, elät toisessa todellisuudessa? Et ole oma itsesi ja jäät koukkuun tähän toiseen "todellisuuteen". Douppien käyttö kumminkin pysäyttää ihmisen kehityksen tai muuttaa sen suuntaa joissakin määrin ja joskus kokonaan... sitten kun lopettaa kaiken palataan sille aloituksen aikaiselle asteelle, luulisin.

Itsellä on niin, että selvinpäin nautin piirtämisestä, skeittaamisesta, tekemisestä, luovasta toiminnasta, mutta en niinkään nauti musiikista, elokuvista, olemisesta, tulee tylsä tekemätön olo. Paukuissa ollessa taas musiikki ja elokuvat menee kaiken muun edelle ja tykkään vaan löhöö ja olla, mikään ei tunnu paremmalta, jotenkin luovuus katoaa minusta. Kiinnostuksen kohteet selkeästi muuttuvat. Tämän takia koitan pitää pajauttelun kurissa, koska luovasta toiminnasta on itselle enemmän hyötyä kuin olemisesta. Kohtuus kaikessa.

Itse ainakin haluan olla "selvinpäin" ja ennemmin harrastaa asioita joissa olen hyvä, katsoa mihin minusta on, tehdä asioita joista on itselle iloa myöhemmin, haluan kehittyä ihmisenä, oppia uusia asioita. Tosin en mikään kovien aineiden käyttäjä ole tai haluakkaan olla, kumminkin jossain vaihessaa joutuisi lopettamaan. Minusta alkanut kehittyä jonkinasteinen streittari ja haluaisinkin pystyä nauttimaan kaikesta täysin vesiselvänä.

[Voima]

Ollu muutaman viikon melko selvänä,mitä nyt välil polttanu pajarii. Huomaa kyll ett riittää energiaa enemmän tekemiseen. Jaksaa siivoo, joogaa, tehä safkaa, meditoida. Ylipääsä paljon pirteempi olo.

[Televisio]

Mä olen myös tekemässä tätä, lopettamassa ja vähentämässä. Hieno threadi.

[farout]

Mä olen myös tekemässä tätä, lopettamassa ja vähentämässä. Hieno threadi.

komppaan.

[fox]

tästä päivästä lähtien (tai no käytännös eilisestä) aion lopettaa iv-käytön.

[Feya]

Itselläni ei ole mitään halua lopettaa huumeiden käyttöä, mutta vähentämista olen pohtinut jo pidemmän aikaa.

Tässä on nyt takana 2 vuotta säännöllistä käyttöä ja noin vuoden verran päivittäiskäyttöä - sinä aikana oon melkein joka päivä ottanut ainakin yhtä päihdettä ja useimmiten niitä on mennyt useita samalla kertaa. Psykedeelikomboja, stimuja ja mämmiä, ryynikännejä opiaattien kera.

Muistan vielä alkuaikoina, kun huumeita oli hallussa vain muutama annos kerrallaan ja niitä niin huolella säästin ja varjelin; laskin päiviä, että nyt otan annoksen tätä ja kolmen päivän päästä tuota. Psykedeelitripit valmisteltiin huolella ja kaikesta uudesta luettiin aina paljon etukäteen. Silloin joka ikinen kerta tuntui spesiaalilta ja selvinä päivinä niitä aina odotettiin innolla. Ei huumeet nykyäänkään ole mulle mikään itsestäänselvyys; vaikka määrä on paljon suurempi, oon kyllä edelleen iloinen kaikista kokemuksista ja osaan arvostaa niitä. Mutta eihän sitä voi välttää, että se tunne arkipäiväistyy. Aamulla sitä vain miettii, että mitäköhän kaikkea sitä tänään ottaisi.

Kuten suurin osa huumeiden käyttäjistä, palvoin aluksi psykedeelejä ja uskoin, että niillä on minulle kaikkein eniten tarjottavaa. Ja kyllä niillä olikin ja opin niiden kautta paljon itsestäni, mutta tripit ovat loppujen lopuksi vain omien ajatustemme ja tunteimme heijastuksia - mitä paremmin opit tuontemaan tuon maailman, sitä maltillisimmiksi kokemukset muuttumat. Ihmiset toki muuttuvat ja uusia sisäisiä konflikteja syntyy alati, joten psykedeelien avuin niitä on aina mukava käydä läpi, mutta suurimmalta osin tripit ovat mulle nykyään enemmän värikkäitä kävelyjä rantatietä pitkin viidakossa seikkailun sijaan.

Yhä enemmän arvostan funktionaalisia huumeita, joista saan intoa, motivaatioita ja energiaa muiden itseäni kiinnostavien asioiden toteuttamiseen, kuten opiskeluun, sosialisointiin ja luovaan toimintaan. Naurattaa nykyään ajatella, miten pari vuotta sitten lähes paheksuin opiaatteja ja stimulantteja. Ei ole kyllä mikään ihme, että niin moni käyttäjä päätyy lopulta vain ottamaan juurikin opiaatteja. Kun huumeiden eksoottisuus hälvenee, kiinnostus siirtyy muihin kohteisiin. Itse huumeet ja niiden tuoma mielihyvä tai vaikkapa visuaalit eivät ole enää niinkään se pääpointi vaan ne ovat pikemminkin apuväline arjessa.

Niinpä haluaisin jo pikkuhiljaa lopettaa tämän päivittäisen viidellä eri huumeella kuosaamisen ja pelkän maksimaalisen mielihyvän tavoittelun ja siirtyä enemmän pieniin annoksiin stimuja ja oppareita, jotka avustavat minua saavuttamaan itselleni tärkeitä asioita. Psykedeelejä ja empatogeenejä voisin ottaa vaikka pari kertaa kuussa, vaihtelun vuoksi.