Kehitys rakastamaan itseäni ja muita - 6APB pohdintaa

[Valaistunut]

6APB-laskuissa kirjoitettuja ajatuksia.

Kävin läpi miten voin muuttua positiivisemmaksi, rakastaa itseäni ja kehittyä helposti.

(suoraan notepadista)

Koen nyt sen parantumisen joka on se välivaihe, parantuneeseen...
Koen parantuvani ja oikeasti paranen samalla...
Hyväksyn, että koen muutosta sisäisellä tasolla ja sillä tahdilla kun mulle on parasta.
Olen muutos muutoksena... Paikalleenpysyväisyys on illuusiota anyweis...

Koen parantumisen, se on prosessi joka johtaa johonkin, johonkin uuteen paranemiseen...

Hakeudun omaan aitoon itseeni joka ei epäile... Se joka on se (lempeä mieli joka ei kyseenalaista niin paljoa)...
Se on se ja se tulee olemaan se... ja tiedostan sen ja illuusiot rikotaan.

En voi olla samaan aikaan paha ja hyvä.
Valitsin jo valon muille?
Ja nyt valittaan se (valo) yhdessä mulle itselleni.

Ja näen muutkin samalla posititiivisemmin ja samoilla linjoilla, ollaan yhtä ja ollaan yhtä...

Eroavaisuutta en tarvitse, en... Koen yhteneväisyyttä, itsen kautta.

Kaikki kehittyy omana itsenään... Olen hubi myös muiden kehitykselle, vaikka sitä en aina uskoisikaan...
Olen silti mahdollinen ratkaisuttaa itseni...

Olen itse palautuva palapeli, joka on nyt tiedostanu vahvasti sen mitä ei ole...
Nyt ollaan se mikä oikeasti ollaan... Tunne todistaa sen, se on parantumista.
Se, että tunnen parantuvani tai parantuneeni jo, mutta luotan siihen tulevaisuuteen hyvään ja tiedostan sitä kokoajan enemmän.

Pahalta tuntuu sanoa, että hyväksyn itsessäni valon jos epäilen sitä kuitenkin.
Miksi epäilen enemmän, kuin se mitä valoni on?
Valoni itseäni kohtaan? Kaikki valo jolla haen onkin valoa?
Kuka hakee puolestani?
Onko meillä sama päämäärä tänään?
Haluan kehittyä, kuka on se joka ei halua?
Omistan kaksi eri puolta, joiden olisi nyt aika yhdistyä tai toisen poistua.
Pelko saa poistua ja positiivinen tunne tilalle, jos mahdollista oppia samaa mutta posiitivisemmin.

Jos mahdollista olla rakkaus, ollaan rakkaus...
Ja se on mahdollista, joten se itsessään pitäisi riittää minulle rakkautena ja pelkonakin...

Who am I really! I am all, yes? All have this direction only for me... I am the direction.
Lets be 100% for this choosing... This is just a process...
Jossa voin kehittyä ja haluan kehittyä vaikka en tiedä miten.

Kehoni antaa fyysisesti signaalin ja tuntee hyvää oloa... Keho on minä...
Ja mieli ohjaa kehon kättä alitajuntaankin, siitä rakkaudesta.

Ja löydän sen jota en usko löytäväni, jolloin löydän...

Löydän löytämisen, autan auttamisen... olen...

Tiedostaminen siitä, että haluan jotain, kertoo siitä että haluan muuttua...
Paskakin tunne kertoo että haluan muuttua, kehokin kertoo että haluan muuttua...

Keho on instrumetti, rakastan sitä vaikka en aina... Keho on puhunut tunteilla nyt negatiivisesti
Keho kerro tarkotuksesi? = Signaalikoneisto joka ohjeistaa minua ja itseäni kehona myös.

On aika kehittyä fyysisesti (keho) ja henkisesti (henkinen mieli) ja egollisesti (järki/prosessit/persoona).
TASApaino

[abogizzz]

Hitto miten paljon oon ite kelannut viimeaikoina noita samoja juttuja. Kehon ja mielen tasapainoa ja yhteyttä, miten molemmista pitää pitää huolta. Olen ehkä itse turhaan koittanut rajoittaa egoani liikaa, tuo ajatuksesi näiden kolmen välisestä tasapainosta kuulostaa järkevämmältä. Sekä sitä kuinka positiivisella suhtautumisella pystyy muuttaa itteään siihen suuntaan kuin haluaa. Ja se että oppii rakastamaan itseään, sitä kautta voi antaa enemmän myös niille ihmisille joista jo välittää ja oppii välittämään enemmän kaikista olennoista.

Aina ei muista että muutos on hidas, vaikka se tapahtuu koko ajan niin kuin itsekin mainitsit. Tämä aiheuttaa itselläni joskus sen, että vastoinkäymiset iskevät kovaa, mutta niitäkin on oppinut koko ajan kohtaamaan paremmin. Muutoksen on parempi antaa tapahtua omalla painollaan, kuin yrittää nopeuttaa tai pakottaa asioita tapahtumaan. Itselläni satunnainen deelitrippi tai meditointi voi auttaa muutoksessa, mutta asioiden liiallinen vatvominen oman pään sisällä johtaa yleensä masennukseen ja toimintakyvyn menettämiseen.

Jonkinlaisen alkusysäyksen näille antoi LSD- ja sienitripit. Enemmän asioita on sitten tullut käsiteltyä selvin päin ja jonkin verran sativapäissään, joka nykyään jostain syystä laittaa ihme buustin asioiden kelailulle, ehkä välillä liiaksikin asti. Meditoinnin kautta olen oppinut hyväksymään myös ns. negatiiviset ja paskat tuntemukset osana itseäni, kun ne oppii hyväksymään, ne eivät tule esiin toiminnassa eivätkä patoudu, useimmiten vain katoavat. Se ei tarkoita etteivätkö ne tulisi takaisin. Helppoa itsensä kehittäminen tuskin tulee koskaan olemaan

Mutta tuo tekstisi oli hyvin kiintoisa, pitää lukee se vielä paremmin ajatuksen kanssa läpi kun ehtii ja ehkä kommentoida lisää.

Hakeudun omaan aitoon itseeni joka ei epäile... Se joka on se (lempeä mieli joka ei kyseenalaista niin paljoa)...
Se on se ja se tulee olemaan se... ja tiedostan sen ja illuusiot rikotaan.

Aivan.

Tasapaino.