Putki päällä Dxm

[Uniyano]

Jep ihmiset muuttuu opitaan uusia asioita.
Mut hyviä tarinoita kuitenkin!
Etkä sä mihinkää oo muuttunu...
Siellä se dexmipeikko syvällä sisimmissäsi lymyää yhä edelleen, kuten meillä kaikilla muillakin.. hehe

[bUkkA]

Vittu.

tää teksti on kyllä hirveetä shaibaa..


Mut

En mä tiiä. Miten nyt psyykkeeseen vaikuttanut noi ajat... siis... aika kasvattaviahan ne on ollut. Noi tekstit mitä mä nyt luen on kyllä jotenkin tosi... kaukana tästä päivästä, että jotain on muuttunut tonkin jälkee, ja siis... Eipä esim dexmiin tuu koskettua enään... Eli kyl... asiat muuttuu ja psyyke samalla.

Dexmipäästä subupääks, hieno muutos mielestäs?

[Dexma]

Dexmipäästä subupääks, hieno muutos mielestäs?

No en mä tiiä. Nyt toisaalta ollut ilman subua kohta viikon kait. Mut mut.

Musta on aika siistiä sillai, kun itse pääsen tekemään asioita ja toteuttaan itseäni. Dexmi tai järjettömis deeli tiloissa, ei oikeastaan tunnu ainakaan omalla kohdalla, että mitään konkreettisia muutoksia saisin aikaan, yleensä kaikki se konkreettinen touhu tapahtuu vasta niin sanotusti kuosin jälkeen.

Taas, napsimalla subua päivittäin voi huomata nopeasti, että kykenee tekemään töitä tehokkaasti ja pitkään.

Sillai... Tuntuu nykyään, että kun monet puhuu kauheesti siitä, että kuinka joku trippi on kehittänyt jotain ja bla bla blaaa hippihöpinää ym... Niin oikeasti vois joskus kysyä, MITÄ OIKEASTI TAPAHTUI ja mitä sait aikaseksi... Must tuntuu, että tosi paljon aikoinani sain niin dexmin käytöstä kuin muiden psykdeelien käytöstä inspiraatiota, mut yksinkertaisesti lähes päivittäisen psykedeelien kiskomisen aikana, ei oikeastaan puhjennut mitenkään kukkaan omat touhut. Oikeasti, monesti tais mennä puolivuotta maaten sohvalla, ja monesti mietti, että oispa vähemmän kuosissa niin pystyis tekeen jotain. Nykyään... Yrittää pitää päätänsä selvänä pikkaisen, mut ehkä joskus pienellä subu tai joku muu opiaatti/lyricaa napsimalla, venyy normaali 6 tunnin työpäivä sinne yli 10 tuntiin, ja oikeastaan se on tosi jees...

Musta on tosi siistiä, miten on kasvanut noiden aikojen kanssa mistä tääkin topikki on. Oikeastaan tosi tärkeä osa mun elämää, kaikin puolin ollut dexmin kiskominen. Ne oli kyl vitun siistejä aikoja myös, mut .... Nykyään on aika siistiä lähteä tavoitteleen omia unelmia, vaik ne oiskin aika harhaisia niin silti niiden tavoitteleminen on jotenkin konkreettista touhua ja tosi antoisaa.... Joskus tuntuu... Ainakin omasta mielestä, että ihmisen arvo punnitaan sen teoissa. Ei kukaan muista tosi fiksua jäbää, joka asuu Tampereella, kehittää ajatuksia, mut ei vie niitä eteenpäin. Toisaalta tosi antoisaa on myös tajuta, että ei pidäkkään löytää sitä muilta ihmisiltä tulevaa kunnioitusta ym, VAIK SE TUNTUUKIN VITUN SIISTILTÄ. Vaan just se, oma kunnioitus... Omalla kohalla se vain tais mennä enemmän niin, että kun kehitteli psykepäissään kaikkia jänniä ideoita ja unelmia, niin jossain kohtaa alkoi enemmän oma itsensä kunnioitus tippuun, kun EI VAIN SAANUT AIKASEKSI mitään ja ei pystynyt toteuttaan itseään pätkäkään.

hmm
Nyt oon ottanut viime aikoina enemmän jotain hitaita huumeita, tosi vähän deelejä on mennyt viimeaikoina tai normaalia vähemmän selvästi... samoin dissoja. Oikeastaan koko vuosi... Välillä vuoden aikaan on lopetellut subua ja piti lyricoiden takia vetää pari kuukautta happee oikein tosissaan, että pääsi irti... Mut silti... Oikeasti, nykyään mä voin sanoa eläväni sitä unelmaa, minkä mä kehitin jo nuorempana, kuin mitä "Putki päällä DXM" topikkikaan on. Ehkä mun piti, olla vähän aikaa sekaisin, että sain vain jotenkin psyykkeni oikeaan pisteeseen, jotta nykyään pystyn tekeen sitä mitä teen. Oikeasti. Oon elänyt viime vuonna mun elämäni parhaan vuoden, oikeasti kerrankin tuntui, että mä saavutin jotain. Ylittänyt itseni oikeasti monta kertaa, ja toteuttanut montakin unelmaa joista unelmoi nuorempana. Musta tää juttu mistä mä nyt puhun tuntuu olevan sitä, mitä mä toisaalta oon saanut just psykedeelien kiskomisella. Voimaa ja tasapainoo (eri muodoissa nää jutut on saavutettu) tulevaisuutta varten. Musta se, että ihminen alkaa kehittään itseään psykedeelisten kokemusten jälkeen konkreettisella tasolla, on just se missä näkee sen mitä psykedeelit voi tehä. Tietenkin en mä voi kaikesta sanoa, että KUN MÄ VEDIN PSYKEDEELEJÄ NIIN MÄ SAIN ELÄMÄNI kuntoon ja "blaa blaa blaa hippi höpinää..." Toisaalta... En mä voi myöskään vähätellä noita kokemuksia...

Mut siis vielä tohon bukan viimeiseen kommenttiin... Musta tuntuu.... Maailmassa on hitosti asioita mitkä on vitun siistejä koettavia... Valitettavasti yksi elämä on oikeasti TOSI LYHYT ja sillä aikaa ei taho millään pystyä tekeen kaikkee. Tuntuu oikeasti tosi pahalta keskittyä yhteen asiaan elämässä, kun tajuaa, että moni muu asia jää kokematta... Joskus tuntuu, että vaik keskittyis YHTEEN asiaan pelkästään elämässä niin sekin tulee jäämään kesken.

Omalla kohdalla, tuntuu, että on jotenkin PAKKO, saada jostain niin sanotusti lisää virtaa ja voimaa kehoon, että se jaksaa painaa vitusti enemmän ja toteuttaa asioita tehokkaamin. Oikeastaan. Musta tuntuu aika luonnolliselta idealta omalla kohdallani siirtyä aineisiin jotka parantaa mun toiminta kykyä niinkuin tässä kohtaa subuun...

Toisaalta.
Nyt taas ajattelin monien syiden takia, että vois vähän yrittää skarpata, ja toteuttaan itseään pelkästään normaalilla olotilallaan. Mitä siitä tulee? tuskin vittuakaan oikeasti... vitut mä mitään lopeta... saatana narkkaan niin kauan kuin jaksan... Mut... Vähän enemmän, kun on selvempi pää, niin elämä on oikeasti aika erinäköistä, ja kun on selvinpäin niin äkkiä alkaa tuleen jopa tunne siitä, että VOIS OIKEASTI TEHÄ JOTAIN. Alkaa vituttaan äkkiä jumiset nisti frendit ja huomaa yhtäkkiä nauttivansa suuresti vaikka absolutistin basistin kanssa joka päiväisestä jammailusta, joka edes tuntuu siltä, että ois jonkin asian ytimessä ja kehittämässä jotain... edes jotain... Mut... Tuntuu, että joidenkin ihmisten pitää käydä läpi samanlaisia juttuja ja samanlaisia elämänvaiheita kuin mitä nää jotkut mun kirjoituksista on. Moni ihminen on saatanan potentiaalinen, mut sen pitää löytää kait joku juttu ja se energia sen potentiaalin ulostamiseen. Se on aika hankala juttu ainakin omalla kohdalla. Jos katson suurinta osaa kavereistani, niin huomaan monella saman ongelman...

Mun psykologi joskus totes mulle, että on hyvä, että on unelmia jotka voi olla tosi hurjia ja hankalia. Niistä unelmista voi ottaa tienviitan elämälleen, silloin kun ei oikeasti tiiä mihinkä menee...


Liisa ihmemaassa kissa totesi... "Että silloin kun et tiiä mihinkä on menossa niin, sillä ei ole mitään väliä mihin on menossa..." Siitä nää trippistoorit mulla ehkä kertoo...

[zerk]

word