Alkuillasta oltiin jossain perusbaarissa istumassa ja odottamassa, että päästäisiin pelipaikalle viettämään hauskaa iltaa ja yötä. Joku seurueestamme keksi, että täällä lääkkeet ennen bileisiin siirtymistä. Itse olin kovin vastahakoinen asian kanssa, koska pelkäsin aineen nousevan n. vartissa, en ollut ennen ottanut kokonaista ja oltiin peruskaljabaarissa. No eikun vessaan ja siellä sitten tolkuton jahkailu vielä, että ottaako vai ei. Niinhän siinä kävi, että kuula kulahti kurkusta alas, vessasta takaisin pöytään ja hakemaan kamoja ja siirtymälle. Seuraavalle etapille oli matkaa joitain satoja metrejä, joten rohkein mielin ulkoilmaan ja ajatuksena jonottamisen jälkeen lämpimät sisätilat ja ihana musiikki ympäröisi meidät muilla ihanilla bilettäjillä. Reissu venähti pankkiautomaatilla käynnin myötä ja jo ennen jonoa alkoi tuntua aiemmista kerroista tuttua kihelmöintiä reisissä, sormissa ja käsivarsissa. rushrush ja onnea vaan! Ilmoitin tästä kavereilleni, että kiitos vaan alkaa pärisemään ja tuntuis aika muikeelta. Käskivät imemään hymyn perseeseen ja olemaan siivosti jonossa, jotta päästään sisälle. Yllättävän äkkiä sitä itsensä skarppasi ja sai jotenkin laskettua nousuja.
Lippu kouraan, takki narikkaan, check check porukka koossa, eikun mestoille. Musa pauhaa ja fiilis nousee, yritin hillitä itseni vielä, koska tsekkailimme itselleni vieraita paikkoja, vieraat ihmiset pelotti ja tämä teki tästä itselleni vielä ekstrajännän kokemuksen. Tutut löytyi nopeasti tiskiltä ja selvisi, että meillä on mukava pöytä hyvällä paikalla. Eikun sohvalle istumaan.
Tässä vaiheessa moni (toivottavasti) varmasti naurahtaa mielessään, että sohvalle istumaan nousuissa, kun musa kuulostaa hyvältä, ei taida jäbä tietää mitä kohta tuleman pitää. Voin kertoa etten todellakaan tiennyt.
Muut seurueesta virittelivät vasta viulujaan ja kyselivät oloani; "en tiedä, aika hyvä, naurattaa ja puhun näköjään ihan sairaan nopeesti. Laittoko joku musat just kovemmalle? Vittu miten hyvää musiikkia!" Vastauksena: "joo, hyvä, anna tulla vaan ihan vapaasti ja ota kaikki vastaan, ei haittaa, kaikki on hyvin ja nyt nautit". Samalla tapahtui jotain omituista. Kaverini jolle juttelin tuntui kutistuvan silmieni edessä ja lentävän vastakkaisen seinän nurkkaan ja tuntui että joudun huutamaan sille. Tämä siis tapahtui samaan tyyliin kuin piirretyissä joku hahmo olisi samassa tilassa todella kaukana. Todella omituinen näköharha, jota kesti vain sen aikaa, että tajusin sen.
Hihittämiselle ja naurulle ei meinannut tulla loppua nousujen noustessa vaan korkeammalle ja korkeammalle. Koko ajan oli sellainen olo, että tekee mieli höpötellä ihmisten kanssa ja tajusin puhuvani pikavauhtia.
Sitten alkoi oikeastaan ne mielenkiintoisemmat asiat, jotka jatkuivat koko illan ajan. Hyvä fiilis ja kovimmat nousut tulivat vain sohvan tietyssä kohdassa ja minun oli pakko saada pitää sohvatyynyä vierelläni. Käteni osui metalliseen sohvan kaiteeseen, joka tuntui jäätävän kylmältä. Todella pahalta, siis todella kylmältä, tuntui että sain paleltuman käsivarteeni ja sohvan kaide jäätyy osaksi minua. Toivuin tilanteesta ja unohdin asian (kylmän tunteen) vaikka tokihan siitä piti jutella kaikille pitkään ja useaan kertaan. Tämän käden jäätämisen seuraukseni sain itselleni todella omituisen koko illan kestäneen "hallusinaation" tms.
En pystynyt juomaan mitään juomaa, jossa oli jäitä, kurkkuni tuntui jäätyvän. En pystynyt koskemaan lasiin, jossa oli jäitä, en pystynyt halaamaan ystävääni, jolla oli toisessa kädessä todella paljon metallisia rannerenkaita ja ihmettelin miten ihmeessä hän pystyy kantamaan moista kylmänlähdettä käsissään. Lopulta hän sai minut vakuuttuneeksi siitä, että hän on lämmittänyt ne ja voin halata häntä. Tuo vakuuttelu sai ne renkaat tuntumaan ihan OK:lta, mutta edelleen kaikki jäitä sisältävät lasit ja muut metalliset esineet olivat ihan helvetin kylmiä vaikka ihmiset pitivät niitä käsissään ja vakuuttivat asioiden olevan ihan kunnossa.
Jossain vaiheessa tajusin ja muut huomauttivat asiastakin, etten vaan voi lojua sohvalla ja rollailla, kun voisin mennä tanssimaankin, sieltä en muista mitään ihmeellisiä sekoiluja tai fiiliksiä. Lukuunottamatta sitä nousujen tunnetta ja näkyjä, joita sain silmät kiinni. Aina musiikin nostatusten kohdalla olin raahaamassa itseäni johonkin kulkuvälineeseen, jota yritin ampua taivaalle. Stiga jättimäiseen ritsaan ja siitä lentoon, jos lento jäi lyhyeksi, niin mielikuvat nostivat panoksia. Auto ritsaan ja se taivaalla hetken aikaa tasaisesti huristaen. Ja näitä jatkui koko illan ajan. Tästä nimenomaisesta retkestä en muista kuin sen, että enimmän osan aikaa yritin nousta korkeammalle ritsan ja ties minkä kulkuvälineiden kanssa. Lopulta lähtö onnistui kun ammuin jumbojetin taivaalle ritsalla.
Illan ikimuistoisin tapahtuma oli kyllä yksikseen tekemäni vessareissu jossain vaiheessa päätettyäni, että osaan ja pystyn suoritumaan tilanteesta kyllä yksinkin.
Ensimmäinen jännitys; perkele vessan ovenkahva on pitkä metalliputki, mullahan jäätyy käsi siihen kiinni, jos yritän vetää oven auki
Kusihätä oli ihan kamala, onneksi joku tuli vessasta ja pääsin luikahtamaan sisälle. Pissattua tuli ihan kolmeen kertaan samalla sepaluksen avauksella, kun en muistanut ekaa kertaa, mutta kolmannella kerralla olin jo varma, että olen jo muuten kussut ihan äskettäin. Seuraava rasti lavuaarille pesemään kädet. Jännitys numero2: Kolme metallista vesihanaa, metalliset tiskialtaat. Ei tunnistimia hanoissa eli ihan perinteiset metallinväriset kahvat hanoissa ja nuo muka pitäisi saada auki tässä olotilassa?? Toivuttuani järkytyksestä aloin nauramaan vessassa ja ihmettelemään tilannetta uudessa valossa. T-paita päällä, en voi käyttää hihoja apuna, potkaista en uskalla enkä yltäisikään. Tässähän sitä ollaan pakkomielteisenä, koska yleisessä vessassa on pestävä kädet enkä saa edes vesihanaa auki. Yritin nopeasti kämmenillä, ei onnistu, rystysillä pikaisesti hipaisemalla; JÄÄTÄVÄN KYLMÄ METALLI! Ei onnistu ei, oveakaan en saa auki kun siinä on se pitkä metallikahva...Onneksi paikalle tuli yksi kaverini tuttu, jonka olin nähnyt muutaman kerran. Se katteli mua vähän aikaa ja hymyili ihmetellen että mitäköhän kelailen. Äkkiä sille selittämään, että hei mä olen se ja se ja ollaan nähty siellä ja siellä ja tunnen sen ja sen. No tää kaveri alkoi kiusaamaan mua, että ei varmana olla nähty eikä varmaasti tunne ketään mainitsemaani ihmistiä, jatkaen kiusaamistani tajuttuaan kuinka mutkalla olen. Hymyillen, kehtasi jopa nauraa
, kuunteli tarinaani ja sitä kuinka puheeni kiihtyy. Hätä kasvoi ja pyysin häntä avaamaan keskimmäisen vesihanan mulle, muut ei kelvannut mitenkään ja selitin ongelmani. Ilme oli kyllä näkemisen arvoinen. Siinä hän sitten pesi rauhassa käsiään kaikkien hanojen alla vuorotellen avaten ja sulkien niitä, että mikäs se hana oli mistä halusit sitä vettä? Seisoin ihan jähmettyneenä, että keskimmäinen ja lämmittä vettä, kiitos, nyt pliis. Ilmeisesti tajusi, että kohta pukkaa paniikkia ja laittoi ystävällisesti keskimmäisen hanan päälle ja sanoi veden olevan käden lämpöistä. Otti vielä paperitelineestä paperia, ojensi ne mulle, sulki hanan lopulta ja kysyi nauraen että kumpikos ton oven avaa, kun siinä on metallia aika paljon. Vessaseikkailu tuntui kestävän ikuisuuden ja sen jälkeen oli aivan uskomaton helpotus päästyäni takaisin ihmisten ilmoille tuosta kamalasta paikasta. Etsin kaverini ja eikun tekemään raporttia seikkailusta. Samalla päättäen, etten lähden vieraassa paikassa yksinäni enää koskaan vessaan.Tapahtuneesta on kyllä kulunut jo onneksi tovi aikaa mutta tätä on aina ilo muistella. Eniten kummastuttaa tuo kehon termostaatin sekoaminen, sillä oikeasti kaikki kylmä tuntui jäätyvän käteeni kiinni ja samalla jäädyttävän koko käteni ja sitä kautta kehoani. mitään vastaavaa en ole kyllä tuon jälkeen kokenut, mutta visuja tuppaa retkillä tulemaan edelleen ja siitä olen kyllä kiitollinen, ne on niin hauskaa katottavaa. Toivottavasti jatkuvat jatkossakin ja toleranssi pysyy pienenä ja juuri tällä hetkellä alkoi tekemään mieli tuota ihmeainetta aivan tolkuttomasti.
Siinä sitä oli sitten taas ihmetteleminen, kun piti lasista saada juotavaa eikä lasiin voinut koskea! Nyt kun efekti oli tuttu ja seurassa pari muutakin muistelin heille joskus käyneen samoin eli kädet tuntuvat kylmältä ja kylmät asiat todella kylmiltä, niin tilanne lähinnä nauratti.